Muumeja ja ankkoja Helsingissä

Tein viime viikolla suhteellisen pikaisen reissun Helsinkiin. Tarkoituksenani oli nähdä hyvää ystävääni, katsastaa Tove Janssonin näyttely Ateneumissa, käydä ostamassa hieman sarjakuvia ja - se tärkein - tavata Don Rosa.
Koska olisin perjantain ja lauantain kiinni Jyväskylässä, enkä näin pääsisi Rosan ja Tuomas Holopaisen perjantaiseen The Life and Times of Scrooge -levyn nimmarienjakotilaisuuteen, järjestelin tapaamista sähköpostitse ennakkoon. Kaiken sen sähköpostisotkun, jumittavan läppärin (touchpad sekosi junamatkalla), muinaisen kännykän nettiongelmien ja aikataulusäätöjen päätteeksi ehdin tapaamaan lopulta tapaamaan Donin torstaiaamuna varsin pikaisesti, sillä Tuomaksen levyn promoamiskiireet pitivät heidät molemmat tiukassa aikataulussa.

Sitä ennen kuitenkin hoidin keskiviikkona kaikki muut tärkeät asiat, joiden takia pääkaupunkiseudulle raahauduin. Viime kuussa Ateneumin taidemuseossa auennut Tove Jansson -tee työtä ja rakasta -näyttely on avoinna aina syyskuun alkuun (7.9.) saakka. Näyttely sisältää monipuolisen taiteilijan uran varrelta lukuisia teoksia, jotka on toteutettu eri tyyleillä aina abstrakteista tilakuvista pieniin rasterointipiirroksiin Janssonin rakastetuista Muumihahmoista. Näyttelyyn kuuluu myös valokuvia, Toven lapsuuden esineitä ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän tekemiä Muumikuvaelmia, jotka ovat lainassa Tampereen Muumimuseosta. Myös sarjakuvien tekeminen on esillä alun hahmotelmista valmiisiin lopputuloksiin.
Näyttely ei siis ole pelkästään oodi Muumeille, vaan esittelee laajan taiteilijanuran tehneen Janssonin monipuolisuuden aina kirjailijasta kuvittajaan.

Olin näyttelystä aivan innoissani. Erityisesti Muumit, mutta myös muut fantastiset maalaukset kiinnittivät huomioni. Janssonin taito käyttää niin öljyvärejä kuin tussejakin on inspiroivaa ja huomasin kaipaavani taas kuvataiteiden ääreen, mitä en ole harrastanut moneen vuoteen.
Todettakoon myös, että näyttelyssä oli töitä, joista en niin kovin perustanut. En ole koskaan ymmärtänyt hedelmä- ja kukka-asetelmia ja esimerkiksi kuvat taiteilijan eri ateljeista eivät herättäneet minussa mitään erityistä reaktiota. Vaikka tietäisin teoksen taiteilijaksi Tove Janssonin, en olisi seinälleni sellaista ripustamassa.

Ostin museokaupasta itselleni noin A4-kokoa olevan mustavalkoisen pahviprintin "Muumilaakson asukkaat", minkä ajattelin kehystää työhuoneeni seinälle sitten hamassa tulevaisuudessa.

Aina Helsingissä käydessä on myös pakko piipahtaa The Good Fellows -sarjakuvaliikkeessä, joka on tietojeni mukaan ainut kauppa Suomessa, josta voi ostaa Uncle Scrooge - ja Walt Disney's Comics and Stories -lehtiä. Niitä lähdin sinne hakemaan tälläkin kertaa ja mukaan tarttui numerot #323 sekä #331, joissa on Rosan "His Majesty, McDuck" sekä "The Coin", jonka sarjakuvakerronta on varsin poikkeavaa Disney-tarinaksi. Lisäksi ostin myös Don Rosan vanhan juhlakalenterin vuodelta 2001, mikä puuttui kokoelmastani. Nyt minulta taitaa puuttua ainostaan vuoden 2003 kalenteri.

Jäin tietenkin suustani kiinni liikkeeseen suht pitkäksi aikaa ja puhuimme omistajan kanssa ankkatutkimuksestani ja sen mahdollisesta tulevaisuudesta väitöstilaisuuden jälkeen. Laajentaminen esimerkiksi Barksin suuntaan on mahdollista ja sain häneltä hyviä vinkkejä tiedonhankintaan.

Keskiviikkona ehdin myös istua elokuvissa katsomassa Hayao Miyazakin uusimman (ja näillä näkymin viimeisimmän) animaation Tuuli nousee originaaliversion. Varsin erilainen suhteessa Miyazakin aiempaan tuotantoon lähinnä fantastisen sisällön puuttumisen suhteen, mutta jälleen uskomattoman kaunis elokuva. Aamuherätys tosin painoi hieman liikaa, mikä vaikeutti elokuvasta nauttimista.

Torstaina ehdin sitten tapaamaan Don Rosan hotelli Helkan aulassa juuri ennen heidän lounastaan. Pelkäsin myöhästyväni, enkä tiennyt, olinko liittymässä seuraksi lounaalle vain en, mutta en odottanut liikoja, sillä tiesin herrojen olevan varsin kiireisiä promoamisen ja lehdistöhaastattelujen takia.
Ehdin nähdä Tuomas Holopaisen varsin pikaisesti, mutta Donilla riitti minulle aikaa vaihtaa muutama sananen koskien väitöstilaisuuttani, johon olin jo esittänyt hänelle kutsun sähköpostitse. Halusin kuitenkin ojentaa virallisen kutsun, jotta hän voi esitellä sitä todisteenaan, että joku hullu suomalainen oikeasti tekee tällaista. Don olikin kutsusta varsin otettu ja edelleen hämmentynyt siitä, että hänen sarjakuviaan oikeasti tutkitaan yliopistotasolla. Tapaamisen hauskin puoli oli se, että tällä kertaa minä kirjoitin Rosalle nimmareita. Hän halusi nimikirjoitukseni sekä kutsuun että lahjoittamaani fantasiatutkimusantologiaan, johon joskus muinoin kirjoitin ensimmäisen artikkelini "The Quest for Kalevalasta". Rosa sanoi menevänsä heiluttelemaan paperia Tuomaksen nenän eteen, ettei kukaan tee hänen musiikistaan väitöskirjaa.

Valitettavasti Rosa ei kuitenkaan ole pääsemässä väitöstilaisuuteeni, mitä hän harmitteli kovin, koska se olisi ollut hieno tilaisuus ja kokemus. En sitä tietenkään ollut odottanut (liian hyvää ollakseen totta), joten en ollut asiasta hirveän harmissani. Minua kuitenkin kismitti aivan valtavasti perjantain (maksullinen) koulutukseni, minkä takia jouduin kieltäytymään Donin henkilökohtaisesta kutsusta osallistua perjantai-illan levyjulkkaribileisiin. Jos joskus pientä ihmistä voi ketuttaa velvollisuudentuntoisuus, niin tuolloin.
Sovimme kuitenkin tapaavamme lokakuussa Helsingin kirjamessuilla, joten ehkä siellä ehdimme käydä vaikka pidemmällä illallisella.

Kaksi ankkafania