Viime viikonloppu meni lahjakkaasti toisessa todellisuudessa eli fantasiamaailmassa nimeltä Finncon. Piipahdin tosin muutamaan otteeseen Animeconinkin puolella, vaikken siellä mitään ohjelmaa katsastanutkaan. Pari numeroa olisi kiinnostanut, erityisesti lauantaina ollut Edo-ajan shogunaatti (ihan vain siksi, että James Clavellin Shogun on aivan loistava teos). Muita mielenkiintoisia aiheita oli Länsimainen ja japanilainen sarjakuva sekä tietysti massiivinen cosplay-kisa. Enhän minä tosin ummikkona sieltä mitään hahmoja olisi tunnistanut, korkeintaan Studio Ghibli -elokuviin tai Nintendo-peleihin liittyviä pukuja, mutta pelkästään niiden asujen laadukkuus olisi riittänyt minulle.
Mutta - kuten aina coneissa - jostain pitää luopua, kun jotain muuta kivaa menee päällekkäin.
Perjantain ohjelmasta minulle riitti Kirjoittamisesta, joka käsitteli spekulatiivisen fiktion kirjoittamista Suomessa. Sain ainakin muutaman hyvän vinkin oman kirjoittamiseni suhteen.
(Ja sitten kun vielä saisi kelloon muutaman tunnin lisää, jotta sitä spekulatiivista fiktiota ehtisi kirjoittaa.)
Lauantaina kävin kuuntelemassa Merja Leppälahden luennon kotimaisista uskomusolennoista, Teoksen kirjoituskilpailun voittajan julistuksen ja päädyin sitten puhumaan Tutkija ja harrastaja -paneelissa, mikä oli hyvin antoisa kokemus.
Merja veti paneelia, jossa minä, Sofia ja Emmi (pahus, toivottavasti muistin nimen oikein, nolottaa) puhuimme hieman tutkijuudestamme ja suhteestamme faniuteen - me kun tutkimme omia fanituksen kohteitamme: Sofia science fiction -elokuvia, minä Rosan sarjakuvia ja Emmi vampyyreja.
(Satuimme myös sopivasti olemaan "kolmella eri tasolla", koska Sofia tekee post-dociaan, minä väsään väitöskirjaa ja Emmi viimeistelee graduaan.)
Meillä oli yleisöäkin ihan mukavasti ja keskustelua syntyi muun muassa muiden ihmisten suhtautumisesta meidän "hörhö-tutkimukseemme". Sanoinkin, että vaikka rakkaat siskoni eivät aina jaksa kuunnella ("Taas se Katja luennoi!"), parhaan kommentin olen ehkä saanut perusduunari-isältäni, jolla on ainoastaan kansakoulutausta. Kun olin saanut hyväksynnän, että pääsen syksyllä 2010 Oxfordiin puhumaan Rosan pahiksista, iskä oli innoissaan kertonut kaikille sukulaisille, että "meijän tyttö se lähtee Englantiin puhumaan Aku Ankasta!"
Siinä vaiheessa tuntui aika hyvältä.
Oma virallinen esitelmäni olikin sitten vasta sunnuntaina aivan conin loppuvaiheilla. Satuin vielä sitten huomaamaan, että ohjelmalehtiseen oli painettu KAKSI eri aikaa: ohjelmakartassa oli se oikea aika eli kello kolme, mutta kuvauksessa aloitusajaksi oli laitettu 15.45.
Siinä sitten jännitti parikymmentä minuuttia ennen esitystä, että tuleekohan sinne ketään ja mihin aikaan.
Olin vielä nähnyt torstaiyönä painajaista, että tekniikka oli kusahtanut täysin, eikä PP-esitykseni sopinut yhteen paikan läppärin kanssa, minkä säätämisessä meni tunti. Ja kun se oli saatu kuntoon ja ihmiset kutsuttu takaisin sisään, alettiin salin nurkassa olevassa keittiössä (!) tehdä ruokaa niin, että koko luokka savusi. Eihän siellä kukaan halunnut enää olla.
Onneksi unet on unia ja no, niistähän minä sunnuntaina puhuinkin, eli Rosan tarinasta "Unelmoiden läpi elämän" ("The Dream of a Lifetime" 2002).
Kävin läpi unifantasian teoriaa ja sitä, miten Rosan sarjakuva eroaa tavallisesta unifantasiasta, joksi tyypillisesti määritellään Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa. Tietysti minun piti verrata sarjakuvaa jo pienen kohun aiheuttaneeseen Christopher Nolanin Inceptioniin, jonka katsoin juuri tätä puhetta varten.
En nyt mene sen tarkemmin niihin lukuisiin yhtäläisyyksiin, tarkempia kommentteja löytyy tästä loistavasta artikkelista: 5 Amazing Things Invented by Donald Duck.
Kuvasin myös Rosan käyttämää unimaailmaa ja sitä, miten Roope sitä hallitsee ja miten ulkopuoliset tekijät vaikuttavat siihen. Pahus, kun haluaisin kirjoittaa tästäkin artikkelin johonkin.
Yleisöä oli varsin kiitettävästi ja hienoa oli huomata, että melko moni oli ollut kuuntelemassa esitystäni Rosan fantasiasta jo viime vuoden conissa. Olin aika otettu.
Kysymyksiä ja kommenttejakin tuli ja haluankin kiittää kaikkia niitä, jotka uskalsitte avata suunne. Minulla oli ainakin antoisa tuntinen, toivottavasti myös teillä, vaikka varatusta ajasta jäi paljon käyttämättä.
(Yleensä puhun liikaa, joten ehkä parempi näin.)
Coni oli kokonaisuudessaan ihana ja oli ihan mielettömän vaikeaa palata takaisin arkeen ja töihin maanantaiaamuna.
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että huomasi conin järjestäjien olevan aloittelijoita. Ohjelman suunnittelussa olisi voinut vähän miettiä, mitä tapahtuu ja mihin aikaan ja minkä kanssa päällekkäin, mutta jostainhan se on tällaistenkin tapahtumien järjestämiset aloitettava. Minulla ei kuitenkaan ollut valittamisen aihetta omien esitysteni suhteen.
Haluaisin vielä lopuksi mainita muutaman ihanan cosplay-asun, joita tuli pongattua viikonlopun aikana. Stormtrooperit luonnollisesti (I'm a silly fangirl) ja loistavat Ghostbustersit. Rorschach, joka on ehdoton lempihahmoni Watchmenista, mahtava Obi-wan ja Anakin sekä tietenkin Finland Humonin sarjakuvasta Scandinavia and the World.
(Jos ette Humonia tiedä, niin hävetkää.)
Huh, olipas repäisy. Katja kiittää ja kumartaa vielä kerran.
P.S. Enhän minä voinut pysyä poissa scifi-kirppikseltä, vaan pistin viimeiset rahani Revenge of the Sithiin ja Kuolemanportti-sarjan neljänteen osaan. Yksitoista kirjaa riittää varmaan tämän kuun osalta.
P.P.S. Tässä muuten kiinnostuneille linkki graduuni: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/19962 . Nyt jälkikäteen kieli on paikoitellen hirveän kökköä, mutta ehkä sitä vielä pystyy lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti