Nyt sen sitten lopultakin sain!
Tätä on etsitty ja kaiveltu. Nimittäin Stephen Kingin loistavan Musta torni -sarjan samannimistä päätösosaa.
On nimittäin ollut loppuunmyyty teos ja Huuto.netin hintoja katsellessa on pitänyt tämän köyhän tutkijan vaan purra hammasta.
Mutta sieltähän se sitten loppujen lopuksi tuli vastaan ja sellaiseen hintaan, jotta piti varmistaa, että onhan kyseessä varmasti kovakantinen teos. (En ikinä muista, mikä ero on sidotulla ja nidotulla kirjalla. Ehkä tämän jälkeen.)
Totuuden nimessä on myönnettävä, että luin koko sarjan vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa. Osa neljä eli Velho on ollut kirjahyllyssäni jo ainakin vuodesta 1999, kun yläasteaikoinani olin Kingin suurkuluttaja ja kirjakerhoon kuulunut setäni osti minulle joka synttäri ja joulu uuden Kingin. Velhoa en ollut lukenut, koska miksi lukea osa neljä ennen osia yksi, kaksi ja kolme?
Kauhun kiistattomana ykkösnimenä tunnetun Kingin ehdoton pääteos on tuo koko Musta torni -sarja. Olin kuullut siitä ja sen kulttistatuksesta niin paljon, että pakkohan se oli sitten lainata kirjastosta.
Ensimmäisen osan eli Revolverimiehen jälkeen olo oli kuin olisi märällä rätillä huitaistu päin näköä.
Että mitä?
Tässäkö on se suuri klassikko?
Ei voi olla totta...
Mutta Kingin varhaisena ystävänä tiesin, että hän käynnistyy joskus hitaasti.
Ja niin totta vie muuten käynnistyi.
Kolme korttia pakasta.
Joutomaa.
Kuolasin.
Mitä ihmettä oli tapahtunut? Silkkaa neroutta sen ykkösosan jälkeen!
Velho oli pieni suvantovaihe, sitten taas silkkaa tykitystä Callan susilla. Susannan laulu (miksihän se ei ole Susannahin?) oli oikeastaan pelkkä prologi viimeiselle osalle, eikä King pettänyt siinäkään.
Sarja ei olisi voinut päättyä mitenkään muuten.
Nyt se seisoo sitten kirjahyllyssäni täydellisenä.
Tai. No, ei ehkä ihan.
Kaikki muut osat, paitsi se alkuperäinen Velho, ovat uutta, yhtenäistä painosta, jossa on myös kuvitusta.
Joten perfektionismini vaatii ostamaan myös Velhon uutena painoksena.
Ehkä setä antaa anteeksi, jos laitan lahjan kiertämään.
Joskus meni muutama vuosi niin, että luin joka kesä Tarun sormusten herrasta.
Ehkä minun pitää nyt heti lukea Musta torni uudestaan.
Jospa se Revolverimieskin aukeaisi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti