Kiireinen kesä

Ihan alkajaiseksi täytyy toivotella myöhästyneet syntymäpäiväonnitelut herra Don Rosalle. 29.6. tuli täyteen 60 vuotta, onnea!

Tuli sitten sen kunniaksi tilattua ennakkoon Rosan koko tuotanto, jota myydään vain rajoitettu määrä. Taivas, mikä hinta, mutta pakkohan se on hankkia. Ihan jo tutkimusmielessäkin.
No, enpä saa sitten mieheltä synttäri- saati joululahjoja. Ainakaan tänä vuonna.
Jos jotakuta kiinnostaa (eikä hinta pelota), niin täältähän sitä saa: http://www.donrosankootut.fi/index.php

Tuli myös katsottua Don Rosa -dokumentti, joka oli kertakaikkisen hieno ja koskettava. Siitä saan oivan lähteen väikkäriini, enkä vielä edes katsonut kaikkia extroja. Ei makeaa mahan täydeltä.
(Anders kertoi myöhemmin, että dokumentin ohjaaja olisi halunnut lahjoittaa minulle oman kappaleen, mutta lähetin sellaisia terveisiä, että tuin ilomielin heidän projektiaan. Ja olisin tukenut jo aiemmin, jos olisin tajunnut, että sellainen dokumentti oli tekeillä Tanskassa.)

Kesäni on näillä näkymin melko kiireinen. Viimeistelin tänään paperiani FINFAR-tutkijatapaamiseen ja ensi viikolla pitäisi väsätä Finnconin esitelmä Turkuun. (Mainostan tätä myöhemmin häpeilemättä.) Sitten parin viikon tauko ja Ropeconiin puhumaan Roopesta. (Tätäkin mainostan myöhemmin tarkemmin, kunhan ohjelma ilmestyy nettiin.)

Mitäs vielä?
Elokuun alussa on Rappio! -seminaarikirjan deadline, että sinne pitäisi saada ajatukset tiivistettyä.
Sen lisäksi minut hyväksyttiin PCA -summer schooliin puhumaan tutkimuksestani. Pitäisi siis suunnata Turkuun jo toistamiseen elokuun puolessavälissä.
Kutsu tuli myös Madridiin ensimmäiseen Comics and Graphic novels -konferenssiin. Se on vasta marraskuussa, mutta jostain pitäisi sinnekin nykäistä rahaa.

Töitä onneksi riittää nyt seuraavat kolme viikkoa putkeen, niin saa nuo conireissut hoidettua kunnialla. Mutta ainahan se apuraha lämmittäisi mieltä enemmän. Varsinkin, kun tämä vaihe tuntuu kaikin puolin jotenkin niin puuduttavalta. Ei huvita ja väsyttää. Osasyynä voi pitää noita hirvittäviä helteitä, jotka taitavat onneksi olla ohi ainakin hetkeksi.
En voi sietää kuumuutta ja paahdetta, joten kaikki nämä niin ihanat hellepäivät on menneet mukavasti neljän seinän sisällä verhot ikkunoissa.
Juhannuskin meni miehen kanssa kaksin juuri oikealla meiningillä: friteerattuja kanansiipiä ja Salaiset kansiot -maraton. Mikäs sen mukavampaa?

Viime aikoina olen myös lukenut liikaa Paulo Coelhoa.
Taidan olla addikti.

Ja kuunnellut jostain syystä Jenni Vartiaista.