Kolmen kuukauden tutkijaelämä alkoi

Viimeinen työpäivä takana, työtila yliopistolla ja ensimmäinen opetuskeikka ohi. Ehkä se elämä tästä vielä lähtee siihen suuntaan, mihin pitääkin.

Kolmen kuukauden apuraha napsahtaa tilille ensi viikolla juuri sopivasti ennen Prahan keikkaa. Sitä ennen odotellaan viimeistä palkkaa, jotta saa hoidettua kaikki käytännön asiat ennen lähtöä. Esimerkiksi pitää ostaa matkalaukkuun uusi lukko - sellainen, jonka saa avattua rikkomatta sitä. Jostain syystä lentokenttävirkailijat Madridissa päättivät viime marraskuussa, että laukkuni on epäilyttävä ja se on avattava.
Lieneekö sitten johtunut siitä Batman-logosta, jonka siihen olin ommellut.
Lukkohan siinä sitten oli heitetty ties mihin ja Alcalán konferenssista saatu yliopiston olkalaukku oli kadonnut  virkailijoiden jäljiltä. Mitään tärkeää ei ollut hävinnyt, mutta kyllähän tuo nyt ottaa päähän.

Nyt muuten on tullut reissattua sen verran, että osaa jo käyttäytyäkin lentokentän turvatarkastuksissa: eli riisua pois kaiken ylimääräisen, kuten kengät ja vyön. Sanotaan, että kun kerran on joutunut Brysselin kentällä sivuun viereiseen pikkukoppiin tutkittavaksi sen tähden, että maihareissa on teräskärjet, alkaa oppia heittämään ne suosiolla läpivalaisuhihnalle...

Kiirettä pitää tällä hetkellä muutenkin kuin vain matkajärjestelyissä.
Alcalán konferenssiartikkelin deadline on ensi viikolla ja minä yritän (kerrankin!) venyttää ja vanuttaa sitä pahuksen paperia sinne noin 6000 sanaan. Yleensä ongelma on päinvastainen.
Sen lisäksi Prahan esitelmä pitäisi viimeistellä Powerpointiksi (ja ah, kun ne ID-netin tyypit vihaavat Powerpointteja!) ja tulostella siitä parisenkymmentä kappaletta monisteita kuulijoille, jos tekniikka päättää vihata minua.
Sitten on tietenkin tuo pieni opetushomma, eli tieteellisen kirjoittamisen valmennusta korkeakouluun pyrkiville. Siinä meneekin sitten aikaa, kun valmistelee opetusmateriaalin ja korjaa reilun parinkymmenen ihmisen tekstejä. Mutta ainakin se on oman alan töitä, joten en valita. Kaikkea muuta. Kielipoliisi minussa pääsee taas vauhtiin, mutta tällä kertaa punakynän sijasta viuhuu pinkkikynä.

Ihana referee-artikkelini "Fantasy and intertextuality in Don Rosa's comic 'Escape from Forbidden Valley'" on myös lähtenyt tarkastettavaksi. Olin siitä jopa hieman ylpeä.
(Niille, jotka eivät tiedä: referee-artikkeli menee siis ennen julkaisuaan yleensä parille riippumattomalle tarkastajalle, jotka antavat tekstistä kommenttinsa kirjoittajalle. Kirjoittaja muokkaa artikkelin ohjeiden mukaan ja sitten teksti menee julkaisuun - jos se siis on hyvä. Kommentteja saatetaan myös antaa useampaan otteeseen.)
Siihen liittyen kertyikin pieni stressi, erityisesti sen takia, koska kyseessä oli ensimmäinen referee-artikkelini ja teoriapohjani intertekstuaalisuudesta oli vielä hieman hatara. Sapiskaa tulee muuten ainakin siitä, etten käyttänyt alkuperäisiä lähteitä. Mutta ei voi mitään, kiireessä en ehtinyt hankkia Genetten Palimpsests ja Paratexts -teoksia mistään. Jostain kumman syystä yliopiston kirjastosta ei löytynyt kumpaakaan englanniksi. Toinen oli saksaksi, mutta minun saksani on Rammstein-saksaa, joten se nyt ei ihan auta.
Tästä artikkelista väännän sitten esitelmän Kristiansandin seminaariin parin viikon päästä.

Vielä on hieman käytännön asioita hoidettavana yliopistolla, ennen kuin tutkijan elämä pääsee oikeasti käyntiin. Mutta kun on avaimet, työpiste ja jostain tipahtaa se kopiokortti, niin elämä jo hymyilee hieman.

Työpiste tosin kaipaa hieman piristystä. Ehkä muutaman ankkakuvan.