Donald International

© Disney

Tässä pakkaamisen ohessa ajattelin tehdä pienen mainoksen koskien uutta, kansainvälistä julkaisua nimeltä Donald International. Kyseessä on nettilevitykseen tuleva fanzine, joka tulee käsittelemään kaikkea Ankkoihin liittyvää. Sen tarkoitus on kerätä yhteen Ankka-faneja, taiteilijoita ja julkaisijoita ympäri maailmaa. Jokainen maa saa oman virallisen edustajansa (Suomella tietenkin Ankkalinnan Pamauksen päätoimittaja Timo Ronkainen), mutta lehti ottaa vastaan myös kirjoittajia, jotka haluavat olla tulevan julkaisun teossa mukana.

Kyseessä on hyötyä tavoittelematon projekti, joka lähtee testausmielessä liikkeelle. Mikäli kiinnostusta riittää, jatkoa seuraa. Fanzine tullaan julkaisemaan nettisivuilla, sosiaalisessa mediassa ja se lähetetään sähköpostitse sen tilanneille.

Allekirjoittanut liittyi heti tiimiin ja näillä näkymin ensi vuonna julkaistavaan ensimmäiseen numeroon tulee lyhyt artikkeli omasta tutkimuksestani. Näin saadaankin sopivasti myös kansainvälistä näkyvyyttä alan harrastajien keskuudessa.

Lisämainoksena: Seuraavassa Ankkalinnan Pamauksessa on myös essee omasta tutkimuksestani sekä artikkeli nimeltä "Ankkapurhassa kummittelee. Esi-isät ja kuoleman konsepti Don Rosan The Life and Times of Scrooge McDuck -sarjassa."

Tiistaiaamuna tämä tutkija suuntaa yhdistetylle huvi/hyötymatkalle Lissaboniin Messengers from the Stars -konferenssiin siskojensa kanssa. Pienoinen jännitys alkaa nousta jo pintaan.

I am SHERlocked

Kuva sivustolta collider.com.

Pienenä olin vakaasti päättänyt ryhtyä salapoliisiksi. Luin kaikki mahdolliset Neiti Etsivät, Mystery Clubit ja Salapoliisitietokirjat. Siinä vaiheessa, kun aloin huomata kirjojen puolivälissä, että salakäytävä on takassa tai että syyllinen on taatusti se hovimestari, jätin nuortenkirjat ja siirryin kovempaan aineistoon.
Elämääni astui Agatha Christien Hercule Poirot.
Poirot oli lempisalapoliisini, enkä oikeastaan lukenutkaan mitään muita romaaneja kuin Poirotteja, mikä on tavallaan vähän outoa ja erityisen rajoittavaa. En nimittäin lukenut ainuttakaan Sir Arthur Conan Doylen Sherlock-tarinoista, vaikka tiesinkin tasan tarkkaan, kuka se maailman kuuluisin yksityisetsivä oli.

Baskervillen koiran päädyin lopulta lukemaan vetäessäni tieteellisen kirjoittamisen kurssia Oriveden Opistolla työharjoitteluaikana. Tämä tietenkin siitä syystä, että eräs oppilaani kirjoitti teoksesta esseen. Pidin kirjasta, mutta se ei kuitenkaan iskenyt sen kummemmin.

Ensimmäisen kerran Sherlock Holmes kiinnitti huomioni vasta Robert Downey Juniorin leffaesiintymisen myötä. Olin juuri Ironmaniin ihastuttuani tullut siihen tulokseen, että mainittu näyttelijä on selvittänyt 90-luvun aikaiset huumeongelmansa ja noussut parrasvaloihin jäädäkseen. Erityisesti ensimmäinen Guy Richien Sherlock Holmes -elokuvasta on varsin sujuvaa, hieman steampunk-henkistä viihdettä, jossa Downey Junior tietenkin varastaa koko shown.
Mutta ei kuitenkaan pitkäksi aikaa, sillä elämääni astui toinen Sherlock.

Satuimme miehen kanssa puolivahingossa BBC Entertainmentille, kun sieltä tuli uusi tv-sarja Sherlock. Olin kuullut sarjasta jo jonkin verran, ainakin tietyissä nörttipiireissä siitä kohistiin kovasti, ja tiesin, että sarja modernisoi Doylen Sherlock-tarinat nykyaikaan, mutta noudattaa muuten tarinoiden kaavoja ja henkilöhahmoja uskollisesti.
Katsomamme jakso sattui olemaan ensimmäisen kauden viimeinen (toisin sanoen kolmas, koska tuotantokaudet ovat kovin lyhyitä) jakso, The Great Game.
Mitäpä siinä enää pystyi sanomaan? Olimme molemmat koukussa.

Sherlockin viehätys johtuu aivan täysin Benedict Cumberbatchin esittämän Sherlock Holmesin ja Martin Freemanin John Watsonin välisestä dynamiikasta. Jos Downey Junior varasti shown Jude Lawlta, Martin Freemanin Watson kyllä pistää Holmesin välillä lujille. Benedict Cumberbatchin Holmes on myös paljon itsekeskeisempi ja tyyliltään enemmän sellainen Sherlock, jollaiseksi maailman nerokkaimman yksityisetsivän kuvittelin.

Ja mitä minä olen sitä kieltämään. Benedict Cumberbatch on ihana.
(Odotan innolla Hobittia osittain siksi, koska Cumberbatch on Smaugin ääni. Huh. Herralla on äänessään samaa karismaa kuin Alan Rickmanilla.)

Modernisointi toimii myös hyvin. Vaikka DNA- ja sormenjälkitunnistimet auttavat rikosten ratkaisussa, ne eivät missään vaiheessa nouse tuhoamaan tarinaa, vaan Sherlock itse aina onnistuu lopulta pelkällä päättelyllä selvittämään rikoksen. Älypuhelinten käyttö on tuotu jopa tv-sarjan kuvamaailmaan tehokeinoksi hieman sarjakuvamaiseen tapaan ja se toimii vallan mainiosti.

Kolmatta kautta ollaan tällä hetkellä kuvaamassa. Ei tässä voi muuta kuin odottaa malttamattomana ja uskoa, että laatu säilyy. Laadun merkkinä on nimittäin myös se, että imdb:ssä sarja on saanut 9,2 tähteä ja se on muuten melkoisesti se.
Uutta kautta odotellessa voisi käydä ostamassa Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes: Kootut kertomukset ja lukea, mitä ensi vuonna saattaa olla luvassa.

Jos muuten Sherlock-tarinat ovat tuttuja eikä kaihda niistä tehtyjä adaptaatioita ja parodioita, kannattaa ehdottomasti tutustua Neil Gaimanin versioon Study in Scarletista nimeltään Study in Emerald. Sen saa luettua ilmaiseksi täältä.

Tutkijan arkea eli Näin noobi työstää referee-artikkelia

Tämä postaus piti kirjoittaa jo aiemmin, mutta yleinen hämmennys apurahasta pisti tutkijan tauolle. (Ja pitihän sitä myös lukea kasvatustieteen perusopintojen tenttiin, joka kosahti viime kerralla haastattelujännitykseen.)

Sain siis lopulta takaisin referee-palautteen artikkeliehdotelmastani Mississippi University Pressin tulevaan sarjakuva-antologiaan, joka käsittelee pohjoismaista sarjakuvatutkimusta. Aiheenani on fantasian ja intertekstuaalisuuden ilmeneminen ja funktiot Rosan "Escape from Forbidden Valley" -sarjakuvassa.
Palaute oli ristiriitaista ja olen tässä nyt viimeisen parin viikon aikana yrittänyt kasata omia ajatuksiani, ohjaajien ajatuksia ja palautteen antajien ajatuksia jotenkin yhtenäiseksi paperiksi.
Kun sitten lopulta teksti vaikutti kaikin puolin hyvältä, tajusin, että olin ylittänyt sanamäärän yli tuhannella sanalla.
Ei kun karsimaan.

Koska minulta puuttuu edelleen kaksi kirjahyllyä, joihin ahdan kaikki tietokirjat, lähdeteokset ja sarjakuvani, kotona oleva työhuone on kaaos. Eli levitellään materiaalit pöydän sijaan lattialle. Ja tältä näyttää lähdemateriaalipino:

Pohjana on siis keväinen artikkeliluonnokseni, johon hain kommentteja niin NNCOREn intertekstuaalisuutta käsittelevästä ryhmätapaamisesta kuin nykykulttuurin tutkijaseminaarista. Näiden pohjalta tein ensimmäiset korjaukset ja käänsin esimerkiksi koko artikkelin rakenteen aivan uusiksi. Siinä sitten piti tarkistaa kaikki kuviin ja sivunumeroihin tapahtuneet viittaukset ja korjata ne vastaamaan uutta järjestystä.

Päälähteeni on tietenkin Rosan alkuperäinen "Escape from Forbidden Valley", joka on julkaistu Uncle Scrooge -lehden numerossa 347. Ostin sen amerikkalaiselta keräilijältä, mikä oli aikamoinen tuuri, sillä kyseinen numero taitaa olla jo melko harvinainen.
Olen myös huomannut, ettei näissä amerikkalaisissa sarjakuvalehdissä ole laisinkaan sivunumeroita. InDucksin numerotiedoissa näkyy sivunumeromäärä ja sitten sitä miettii, että lasketaanko kansikuva nyt sitten sivuksi vai onko ensimmäinen sivu kansikuvan takaosa vai se ensimmäinen paperinen sivu? Kyllä voi olla raivostuttavaa tällainenkin asia tutkijan kannalta.

Muita taustalähteitäni on Sir Arthur Conan Doylen The Lost World (alkuteos 1912), joka on kaikkien kadonneita maailmoja käsittelevien fantasiatekstien esi-isä sieltä King Kongista aina Jurassic Parkiin. Samaten erinomainen Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book: Unmasking the Myth of Modernity taustoittaa nimenomaan Disney-sarjakuvatutkimusta, ja tätä suositeltiin molemmissa referee-palautteissa. Otin siis sen lisäksi.
Ihanaa teoriaa löytyy muistikirjojeni kätköistä: fantasiateoriaa Maria Nikolajevan The Magic Codesta (1998) ja intertekstuaalisuutta Gérald Genetten teoksista Paratexts ja Palimpsests (molemmat 1997).

Harkitsin myös hetken viittaavani Rosan "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa" -tarinaan, koska siinä mainitaan Doylen teos ja se, että Aku kertoo ystävilleen José Cariocalle ja Panchito Pistolesille vierailleensa Amazonin viidakossa olevassa, dinosaurusten asuttamassa laaksossa. Tämä olisi kuitenkin lisännyt sanamäärää entisestään, joten säästän maininnan väikkäriini.

Korvaamaton apu on myös ollut valtava järkäle, The Encyclopedia of Fantasy, jota olen pimittänyt kaupunginkirjastosta keväästä saakka. Tämä on siis se teos, joka määrittelee Barksin (ja näin myös Don Rosan) Aku Ankka -sarjakuvat fantasiaksi. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen kirjailijoista teoksiin ja aihepiireihin, joten täältä olen poiminut taustoja "kadonnut maailma" -alagenreä varten.

Sain myös huomattavasti lisää lähdevinkkejä, joihin en aikataulun puitteissa (valmista pitää olla marraskuun loppuun mennessä) ehdi mitenkään paneutua. Pitää vain toivoa, että tuo lisätty teoriaosuus riittää, sillä olen vielä ihan täysi noobi ja aloittelija tieteellisen referee-artikkelin väsäämisessä. Ongelmani on se, etten aina muista kirjoittaa kaikkia liittyviä teorioita auki artikkelin alkuun, koska olen työskennellyt niiden parissa jo niin kauan, että pidän niitä itsestäänselvyyksinä myös muille.
Sama ongelma ilmenee välillä hypoteesieni esittelyssä. Niitä pitäisi avata enemmän lukijoille, joilla ei ole samaa taustaa Aku Ankkojen ja Rosan parissa.
Sanonkin aina seminaareissa, että kertokaa, jos jokin on epäselvästi ilmaistu, sillä olen niin syvällä Ankkalinnassa, että unohdan välillä normaalin todellisuuden.

Tällä hetkellä tiivistetty ja karsittu artikkeli (6983 sanaa!) on ohjaajillani tarkastettavana ja kommentoitavana. Koska akateeminen englanti ja erityisesti ne pahuksen artikkelit ja prepositiot ovat ainainen kompastuskiveni, odotan palautetta niin kielestä kuin uudesta rakenteesta ja teorian riittävyydestä. Analyysini on yleensä erittäin toimivaa, mutta se, että saisin loppupäätelmäni selkeiksi ja hyvin esille, aiheuttaa aina pientä taistelua.

P.S. Ja kuvan sormikashan siis oikeasti liittyy. Jostain syystä käteni kylmävät aina, kun kirjoitan tietokoneella. Sormikkaat on siis hyväksi havaittu apuväline tutkimuksen teossa.

APURAHA!

Nyt se tuli ja jo oli aikakin!
Humanistinen tiedekunta myöntyi köyhän tutkijan pyyntöihin ja puolittaisiin uhkailuihin, ettei minusta pääse ikinä eroon tätä vauhtia, ja myönsi vuoden mittaisen apurahan!

Eipähän tarvitse tehdä enää kahta työtä, vaan voi keskittyä rauhassa väitöskirjaan ja kaikkeen muuhun siihen liittyvään.
Ei tarvitse pihistellä, jos tarvitsee jonkun tärkeän kirjan tai haluaa lähteä johonkin kivaan konferenssiin ulkomailla.
Katja kiittää ja kumartaa ja arvostaa tätä elettä, sillä se kertoo myös siitä, että Ankka-tutkimusta aletaan arvostaa myös akateemisesti.

Ai mitkä on fiilikset? No tällaiset.

Call for Papers: The Graphic Novel

Monday 23rd September – Wednesday 25th September 2013
Mansfield College, Oxford, United Kingdom

---

This projects invites papers that consider the place of the comic or graphic novel in both history and location and the ways that it appropriates and is appropriated by other media in the enactment of individual, social and cultural identity. Papers, reports, work-in-progress, workshops and pre-formed panels are invited on issues related to (but not limited to) the following themes:

• Just what makes a Graphic Novel so Graphic and so Novel?:
  ~Sources, early representations and historical contexts of the form.
  ~Landmarks in development, format and narratology.
  ~Cartoons, comics, graphic novels and artists books.
  ~Words, images, texture and colour and what makes a GN
  ~Format, layout, speech bubbles and “where the *@#% do we go from here?” 

• The Inner and Outer Worlds of the Graphic Novel:
  ~Outer and Inner spaces; Thoughts, cities, and galaxies and other representations of graphic place and space.
  ~ Differing temporalities, Chronotopes and “time flies”: Intertextuality, editing and the nature of Graphic and/or Deleuzian time.
  ~ Graphic Superstars and Words versus Pictures: Alan Moore v Dave Gibbons (Watchmen) Neil Gaiman v Jack Kirby (Sandman).
  ~Performance and performativity of, in and around graphic representations.
  ~Transcriptions and translations: literature into pictures, films into novels and high/low graphic arts.

• Identity, Meanings and Otherness:
  ~GN as autobiography, witnessing, diary and narrative
  ~Representations of disability, illness, coping and normality
  ~Cultural appropriations, east to west and globalisation
  ~National identity, cultural icons and stereo-typical villains
  ~Immigration, postcolonial and stories of exile
  ~Representing gender, sexualities and non-normative identities.
  ~Politics, prejudices and polemics: banned, censored and comix that are “just plain wrong”
  ~Other cultures, other voices, other words

• To Infinity and Beyond: The Graphic Novel in the 21^st Century:
  ~Fanzines and Slash-mags: individual identity through appropriation.
  ~Creator and Created: Interactions and interpolations between authors and audience.
  ~Hypertext, Multiple formats and inter-active narratives.
  ~Cross media appropriation, GN into film, gaming and merchandisng and vice versa
  ~Graphic Myths and visions of the future: Sandman, Hellboy, Ghost in the Shell.
  ~Restarting the Canon: what are the implication of the restart in universes such as Marcel and DC and do they represent the opportunity to reopen ongoing conversations?

Presentations will be accepted which deal with related areas and themes.

What to Send:
300 word abstracts should be submitted by Friday 22nd March 2013. If an abstract is accepted for the conference, a full draft paper should be submitted by Friday 21st June 2013. 300 word abstracts should be submitted to the Organising Chairs; abstracts may be in Word, WordPerfect, or RTF formats, following this order:

a) author(s), b) affiliation, c) email address, d) title of abstract, e) body of abstract, f) up to 10 keywords
E-mails should be entitled: GN2 Abstract Submission

Please use plain text (Times Roman 12) and abstain from using any special formatting, characters or emphasis (such as bold, italics or underline). We acknowledge receipt and answer to all paper proposals submitted. If you do not receive a reply from us in a week you should assume we did not receive your proposal; it might be lost in cyberspace! We suggest, then, to look for an alternative electronic route or resend.

Organising Chairs

Nadine Farghaly: Nadine.Farghaly (at) gmx.net
Rob Fisher: gn2 (at) inter-disciplinary.net

The conference is part of the Education Hub series of research projects, which in turn belong to the At the Interface programmes of Inter-Disciplinary.Net. It aims to bring together people from different areas and interests to share ideas and explore discussions which are innovative and challenging. All papers accepted for and presented at this conference are eligible for publication in an ISBN eBook. Selected papers may be invited to go forward for development into a themed ISBN hard copy volume or volumes.

More information: http://www.inter-disciplinary.net/at-the-interface/education/the-graphic-novel/call-for-papers/

Tutkijan itsetuntoa etsimässä

Pari edellistä viikkoa on tullut kaiveltua sitä tutkijan itsetuntoa jostain pohjamudista. Ensinnäkin tutkijaseminaariesitysten jälkeen olo on kuin olisi se litistynyt Mikki Hiiri norsun jalan alla Rosan "Transvaalin tuittupäässä". Ihan sama, onko sinne saanut kirjoitettua omasta mielestään jotain lähes nerokasta, vai sitten väsännyt hätäpaniikissa artikkelikäsikirjoituksen kolmessa päivässä, pistänyt sen jo menemään eteenpäin ja sitten tullut sen kanssa seminaariin niitä kommentteja pyytämään.

Deadlinet ovat aina hyviä, mutta ei pitäisi jättää mitään niin massiivista kuin referee-artikkelia viime tinkaan. 

Sain siis palautetta Avaimeen tarjoamastani artikkeliluonnoksesta ja eihän siinä tällainen populaarikulttuurintutkija voi muuta oikein tuntea kuin hirvittävää alemmuutta, kun tulee listaa siitä, mitä pitäisi vielä lukea ja mitä teorioita pitäisi ottaa huomioon ja miten lauseiden syy-seuraus-suhteet välillä vähän tuppaavat muuttumaan sekaviksi.

Siinä oltiinkin sitten melko romuina ne seuraavat muutamat päivät, enkä ole vieläkään artikkelia katsonut uudelleen, kun on pitänyt pistää tietty aikataulutus ja prioriteettijärjestys muiden töiden deadlinen takia. Sain kuitenkin kaukolainaksi ne pari kirjaa, joihin pitäisi tutustua, ja joita olin jo mahdollisina lähteinä kirjoitellut muistikirjaani pari vuotta sitten. Kyseessä on siis mahdollisten maailmojen teoria ja teokset ovat Doleželin Heterocosmica ja Thomas G. Pavelin Fictional Worlds.

Itsetunto vajosi vielä syvempään kuoppaan, kun sain elämäni ensimmäiset referee-palautteet siitä NNCOREn artikkeliluonnoksesta, jonka kirjoitin keväällä sarjakuvan "Pako Kielletystä laaksosta" fantasiasta ja intertekstuaalisuudesta. En pariin päivään edes halunnut avata palautteita, koska pelkäsin niin paljon saavani pelkkää kakkaa niskaan, mutta pahin pelkoni (eli se, että tekstin julkaisua ei suositella missään nimessä, koska se ei täytä tieteellisen artikkelin määritelmiä MITENKÄÄN) ei kuitenkaan toteutunut. Toinen arvostelija oli jopa arvottanut tekstini hyväksi ja suositteli vain pieniä muokkauksia. Toinen oli taas aivan eri mieltä ja ruoti tekstiäni rehellisin sanakääntein kaikista sen puutteista. Eipä siinä, allekirjoitin niistä suurimman osan, kuten sen, että intertekstuaalisuus-osioni kaipasi voimakkaampaa otetta, mutta joitakin kommentteja kuitenkin tuli ihmeteltyä.

Esimerkiksi sitä, että toinen arvostelija mainitsi tehdystä ankka-tutkimuksesta olennaisena lähteenä tämän niin kovasti arvostellun Dormant & Mattelart -kaksikon Kuinka Aku Ankkaa luetaan -teoksen. Kun sitä ei voi pitää hyvänä tieteellisenä lähteenä puutteellisten lähdeviittausten vuoksi ja sen kyseenalaisen subjektiivisuuden takia, en koe, että artikkelini tulisi sen avulla mitenkään tieteellisemmäksi.

Ehkä sivuan teosta jossain sivulauseessa.

Tutkijan masentunutta oloa ei tietenkään yhtään paranna se, että ne deadlinet pukkaavat nyt sitten kaikki päälle yhtä aikaa, kun pitäisi vielä tehdä töitä ja suorittaa kasvatustieteen perusopintojen hirvittäviä tenttejä. Ja aina, kun käy katsomassa säätiöiden "myönnetyt apurahat" -listoja ja näkee, että ei sitä omaa nimeä vieläkään siellä komeile, tekee mieli mennä peiton alle ja jäädä sinne.

Jos vain akateeminen maailma nyt tajuaisi, että populaarikulttuurin suuri nimi (erityisesti Suomessa), Aku Ankka, on oikeasti validi ja mielenkiintoinen tutkimuskohde, ja myöntäisi tälle köyhälle ja turhautuneelle tutkijalle pienen apurahan, ei tämä tutkimus jumahtaisi paikoilleen, vaan ehtisi valmistua omaan henkilökohtaiseen deadlineeni, kesään 2014 mennessä.

Muuten näyttää pahasti siltä, että en vain pysty priorisoimaan väitöskirjaani tässä elämäntilanteessa kovin korkealle.

Lokakuun kirjasaldo

Jos kesällä kirjoja ei tullut hankittua paljon yhtään suhteessa normikuukausiin, lokakuu korjasi sen tilaston takaisin normaaliin - osittain tietenkin Helsingin kirjamessujen ansiosta, joiden ostokset sisällytän suoraan tähän merkintään.

Ensinnäkin sain myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi Dave Skinnerin & Henry Pakerin teoksen Taas myöhässä. 101 pätevää syytä, joka aiheutti jo ensi vilkaisulla hillittömiä repeilemisiä. Toinen lahjaksi saatu oli itse asiassa palkintokirja, jonka voitin peliporukkamme 10-vuotissynttäreillä QI-henkisessä tietovisassa. Kirja on tietenkin The Book of General Ignorance, joka sisältää Stephen Fryn esipuheen.

Kirppiksiltä mukaan tarttui Kenneth Grahamen klassikko Kaislikossa suhisee sekä Satujen taikapiiri, joka on lapsuusaikojeni nostalgiapaukku.
Kirjatorilta oli pakko hankkia Lewis Carrollin yhteisnide Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkaulut peilimaailmassa, jossa on ne vanhat, ihanat kuvitukset. (Seuraavalla kerralla mukaan lähtee Salainen puutarha.)

Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynti on aina vaaran paikka. Tälläkin kertaa piti lähteä hakemaan ainoastaan Apostolos Doksiadiksen ja Khristos H. Papadimitrioun Logicomixia, mutta mukaan tarttui myös Linnunradan käsikirja liftareille -saagan kuudes osa Vielä yksi juttu..., jonka on kirjoittanut (kunnianosoituksena) Irlannin lahja fantasialle eli Eoin Colfer, sekä Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vampyyritrilogian toinen osa Lankeemus.

Kirjamessuilla se kirjapino senkun kasvoi. Sarjakuvahyllyäni täydensivät Stephen Kingin Musta torni -sarjan Pitkä kotimatka ja Nemin kuudes albumijulkaisu. Löysin myös Lankeemusta edeltävän ensimmäisen osan, Vitsauksen, sekä suuren klassikon, Frank Herbertin Dyynin (osa 1) kovakantisena! Ja hintakin oli alle parikymppiä. Tämä meni miehelle tuliaisiksi, kuten myös Max Brooksin Zombi - taistelijan opas (englanniksi paremmin tunnettu Zombie Survival Guide). Lisäksi piti ostaa myös Merja Leppälahden Vahvaa väkeä. Kotimaisia uskomus- ja fantasiaolentoja.

Odotan edelleen kahta puuttuvaa kirjahyllyä, jonka jälkeen saisin työhuoneeni järjestykseen tietokirjojen, sarjakuvien ja kansioiden osalta. Niiden piti tulla tällä viikolla viimeistään, mutta eipä ole kuulunut. Pitänee alkaa soitella perään.

Melkein julkkis

Nyt kun lopultakin opin käyttämään yliopiston tulostin-skanneri-kopiointilaitetta, onnistuin skannaamaan minusta tehdyn lehtijutun kaiken kansan luettavaksi.

Sain siis viime kuun alkupuolella puhelun Keskisuomalaisen kulttuuritoimittajalta, joka oli jo aiemmin kirjannut tutkimukseni "tästä tehdään lehtijuttu" -listaansa. Sovimme haastattelusta kuvien kanssa, ja tottahan toki sitä jännitti niin, että samana päivänä ollut tentti meni ihan päin metsähallitusta. Naama punaisena ollaan sitten myös kuvassakin.

Haastattelu meni jännityksestä huolimatta varsin mallikkaasti ja sain tuotua tutkimuksestani esille ne asiat, joita halusinkin. Ja näköjään myös vähän muutakin.

Lehtijuttuni ilmestyi torstaina 11.10.2012 Keskisuomalaisessa ja olen sen sisältöön varsin tyytyväinen. Oma ääneni kuuluu rivien lomasta erittäin onnistuneesti. Toivottavasti tällainen "mainos" lisäisi todennäköisyyttä saada esitelmäkutsuja ja myös sen apurahan napsahtamista kohdilleen...

(Skannauksen kurttuisuus kuvan osalta johtuu tietenkin taitellusta sanomalehtipaperista.)

(Klikkaa kuvaa isommaksi.)