Sain siis lopulta takaisin referee-palautteen artikkeliehdotelmastani Mississippi University Pressin tulevaan sarjakuva-antologiaan, joka käsittelee pohjoismaista sarjakuvatutkimusta. Aiheenani on fantasian ja intertekstuaalisuuden ilmeneminen ja funktiot Rosan "Escape from Forbidden Valley" -sarjakuvassa.
Palaute oli ristiriitaista ja olen tässä nyt viimeisen parin viikon aikana yrittänyt kasata omia ajatuksiani, ohjaajien ajatuksia ja palautteen antajien ajatuksia jotenkin yhtenäiseksi paperiksi.
Kun sitten lopulta teksti vaikutti kaikin puolin hyvältä, tajusin, että olin ylittänyt sanamäärän yli tuhannella sanalla.
Ei kun karsimaan.
Koska minulta puuttuu edelleen kaksi kirjahyllyä, joihin ahdan kaikki tietokirjat, lähdeteokset ja sarjakuvani, kotona oleva työhuone on kaaos. Eli levitellään materiaalit pöydän sijaan lattialle. Ja tältä näyttää lähdemateriaalipino:
Pohjana on siis keväinen artikkeliluonnokseni, johon hain kommentteja niin NNCOREn intertekstuaalisuutta käsittelevästä ryhmätapaamisesta kuin nykykulttuurin tutkijaseminaarista. Näiden pohjalta tein ensimmäiset korjaukset ja käänsin esimerkiksi koko artikkelin rakenteen aivan uusiksi. Siinä sitten piti tarkistaa kaikki kuviin ja sivunumeroihin tapahtuneet viittaukset ja korjata ne vastaamaan uutta järjestystä.
Päälähteeni on tietenkin Rosan alkuperäinen "Escape from Forbidden Valley", joka on julkaistu Uncle Scrooge -lehden numerossa 347. Ostin sen amerikkalaiselta keräilijältä, mikä oli aikamoinen tuuri, sillä kyseinen numero taitaa olla jo melko harvinainen.
Olen myös huomannut, ettei näissä amerikkalaisissa sarjakuvalehdissä ole laisinkaan sivunumeroita. InDucksin numerotiedoissa näkyy sivunumeromäärä ja sitten sitä miettii, että lasketaanko kansikuva nyt sitten sivuksi vai onko ensimmäinen sivu kansikuvan takaosa vai se ensimmäinen paperinen sivu? Kyllä voi olla raivostuttavaa tällainenkin asia tutkijan kannalta.
Muita taustalähteitäni on Sir Arthur Conan Doylen The Lost World (alkuteos 1912), joka on kaikkien kadonneita maailmoja käsittelevien fantasiatekstien esi-isä sieltä King Kongista aina Jurassic Parkiin. Samaten erinomainen Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book: Unmasking the Myth of Modernity taustoittaa nimenomaan Disney-sarjakuvatutkimusta, ja tätä suositeltiin molemmissa referee-palautteissa. Otin siis sen lisäksi.
Ihanaa teoriaa löytyy muistikirjojeni kätköistä: fantasiateoriaa Maria Nikolajevan The Magic Codesta (1998) ja intertekstuaalisuutta Gérald Genetten teoksista Paratexts ja Palimpsests (molemmat 1997).
Harkitsin myös hetken viittaavani Rosan "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa" -tarinaan, koska siinä mainitaan Doylen teos ja se, että Aku kertoo ystävilleen José Cariocalle ja Panchito Pistolesille vierailleensa Amazonin viidakossa olevassa, dinosaurusten asuttamassa laaksossa. Tämä olisi kuitenkin lisännyt sanamäärää entisestään, joten säästän maininnan väikkäriini.
Korvaamaton apu on myös ollut valtava järkäle, The Encyclopedia of Fantasy, jota olen pimittänyt kaupunginkirjastosta keväästä saakka. Tämä on siis se teos, joka määrittelee Barksin (ja näin myös Don Rosan) Aku Ankka -sarjakuvat fantasiaksi. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen kirjailijoista teoksiin ja aihepiireihin, joten täältä olen poiminut taustoja "kadonnut maailma" -alagenreä varten.
Sain myös huomattavasti lisää lähdevinkkejä, joihin en aikataulun puitteissa (valmista pitää olla marraskuun loppuun mennessä) ehdi mitenkään paneutua. Pitää vain toivoa, että tuo lisätty teoriaosuus riittää, sillä olen vielä ihan täysi noobi ja aloittelija tieteellisen referee-artikkelin väsäämisessä. Ongelmani on se, etten aina muista kirjoittaa kaikkia liittyviä teorioita auki artikkelin alkuun, koska olen työskennellyt niiden parissa jo niin kauan, että pidän niitä itsestäänselvyyksinä myös muille.
Sama ongelma ilmenee välillä hypoteesieni esittelyssä. Niitä pitäisi avata enemmän lukijoille, joilla ei ole samaa taustaa Aku Ankkojen ja Rosan parissa.
Sanonkin aina seminaareissa, että kertokaa, jos jokin on epäselvästi ilmaistu, sillä olen niin syvällä Ankkalinnassa, että unohdan välillä normaalin todellisuuden.
Tällä hetkellä tiivistetty ja karsittu artikkeli (6983 sanaa!) on ohjaajillani tarkastettavana ja kommentoitavana. Koska akateeminen englanti ja erityisesti ne pahuksen artikkelit ja prepositiot ovat ainainen kompastuskiveni, odotan palautetta niin kielestä kuin uudesta rakenteesta ja teorian riittävyydestä. Analyysini on yleensä erittäin toimivaa, mutta se, että saisin loppupäätelmäni selkeiksi ja hyvin esille, aiheuttaa aina pientä taistelua.
P.S. Ja kuvan sormikashan siis oikeasti liittyy. Jostain syystä käteni kylmävät aina, kun kirjoitan tietokoneella. Sormikkaat on siis hyväksi havaittu apuväline tutkimuksen teossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti