Tutkijan kevät

Nyt seuraa tutkimuksen tilaa ja tutkijan kevättä ihmettelevä päivitys, joka keskittyy siihen, että missä mennään ja millä valuutalla.
Ensinnäkin olen jakanut tämän vuoden nätisti kolmeen osaan teorian suhteen. Kevät menee siis sarjakuvateorian, kesä fantasian genreteorian ja syksy postmodernismin parissa. Kuva kertoo pinon kirjallisuutta, joka on tarkoitus käydä läpi toukokuun loppuun mennessä.
Myös teoriaosuuden olisi tarkoitus olla valmis kesäkuun alkuun mennessä. Tällä hetkellä menossa on siis Will Eisnerin Comics and Sequential Art, joka on tosi nopealukuista. Groensteenin teosta odotan pienellä kauhunsekaisella jännityksellä. Kaikki kirjat ovat muuten omia, paitsi nuo pari ylimmäistä, jotka ovat lainassa kollegalta.

Kevään aikana on myös tarkoitus kirjoittaa kaikki olemassa olevat esitelmäpaperit leipätekstiksi. Viimeisten virallisten laskujen mukaan väitöskirjan leipätekstiä on olemassa 81 sivua, joka ei siis ole yhtikäs mitään. Varsinkin, kun siinä on hieman johdantoa, sisällysluettelo, lähdeluettelo ja loput analyysia. Gah.
Tästä sopasta siis pitäisi pitää pienimuotoinen esitelmä nykykulttuurin tutkijaseminaarissa 12.4. Koostan todennäköisesti jotain viime aikoina työstettyä sinne, mutta ohjaajatapaaminen olisi tarkoitus järjestää toukokuussa. Ehkä saan sinne jopa sen väitöskirjamaistiaisen kasattua kaikesta kirjoitetusta materiaalista.

Konferenssien osalta kevät menee Uppsalassa, jossa pidetään 23.4. Time & Space -symposium, joka siis käsittelee aikamatkustusta. Sinne menen puhumaan maagisen aikamatkustuksen ongelmista Rosan "Of Ducks and Dimes and Destinies" -sarjakuvassa. Sitä osuutta pitäisi alkaa työstää tässä hiljalleen.
Toinen iso jännityksen aiheuttaja on NNCOREn kansainvälinen konferenssi Helsingissä 23.-25.5., jonne suuntaan kollegani kanssa puhumaan yhteisestä paperistamme. Se käsittelee Roopea Yhdysvaltojen rajaseudun myyttisenä ja fantastisena hahmona.
Myös PPCS:n seminaari pitäisi olla tulossa, mutta sen ajankohdasta minulla ei ole vielä varmaa tietoa.

Hyvä uutinen on se, että sain juuri Alfred Kordelinin säätiöltä matka-apurahan syksyllä Oxfordissa pidettävään The Graphic Novel -konferenssiin. Tällä hetkellä kuitenkin vielä jännätään, hyväksytäänkö koko abstraktia itse konferenssiin vai ei. No, ainakin rahoitus sinne on kunnossa, jos niin käy.
Hain myös laitokselta matka-apurahaa kevään reissuja varten. Pienikin lisä on aina hyvä lisä, koska junamatkustus on niin pirskatin kallista.

Yksi abstrakti pitäisi vielä väsätä kesän FINFAR-tapaamiseen, joka pidetään tietenkin Finnconin yhteydessä, ja joka käsittelee samoja vastavoimien teemoja kuin itse tapahtuma.
Arpin Lusénea pukkaa siis sinne.

Muutto on myös luvassa, mutta yliopiston piirissä.
Siirryn ensi kuun puolenvälin hujakoilla Mattilanniemen Kärjestä takaisin Seminaarinmäelle D-rakennuksen kolmanteen kerrokseen, josta saan kuulemma ihan kahden hengen työhuoneen. Hieman ehkä mukavampi ympäristö kuin hissuttelua vaativa avokonttori.

Muilta osin kevät menee opetuksessa, sillä pestini Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulussa jatkuu näillä näkymin myös ensi vuoden, mikä oli varsin tervetullut uutinen.
Onnistuin myös ylipuhumaan laitoksen amanuenssin ja pedagogisen johtajan, mikä tarkoittaa sitä, että Aku Ankka -tutkijamme pitää syksyllä yliopistolla sarjakuvan teoriakurssia. Ylipuhuminen on tässä yhteydessä hieman liioittelua, sillä pidän kurssin omiin jatko-opintoihini liittyen, joten siellä otettiin minut riemusta kiljuen vastaan. Kurssin suunnittelu on myös edessä kevään ja kesän aikana.
Keski-Suomen Sanataideyhdistys Rapinallakin on sun mitä projekteja tiedossa ja tulossa eli siihenkin menee aikaa.

Siinä on varmaan kevääksi ihan reilusti tekemistä. Katsellaan kesää sitten ihan uusin silmin.

P.S. Viikonlopun Aamulehden lyhyissä tapahtumakuvauksissa viitattiin Kupliin esitelmiini ja puhuttiin minusta jo epävirallisena Aku Ankka -tohtorina. Olisivat edes puhuneet tutkijasta, kun se tohtorinhattu tuntuu vielä olevan niin kaukana.
Sen lisäksi Pohjalaisessa (24.3.) oli kuulemma ollut jopa pieni lehtiartikkeli Tampere Kuplii goes Academic -esitelmästäni liittyen teokseen Kuinka Aku Ankkaa luetaan ja siihen, ettei Walt Disneyn arvoja näy Disney-sarjakuvissa, vaan ne ovat useimmiten peräisin Carl Barksilta.

Olisi kiva saada toimittajilta tietoa näistä lehtijutuista. Tämäkin tieto oli peräisin miehen vanhemmilta, jotka asuvat lehtien levikkialueella.

P.P.S. Ja olinpahan muuten Tampereen yliopiston radio Moreenin haastateltavana tiistaina 26.3. Ei ollut onneksi suora, koska jännitys oli yhtä kova sekä minulla että haastattelijalla. En tiedä, mitä siitä tuli, mutta ehkä saan toimittajalta haastattelun äänitiedostona, kuten hän lupaili.

Tampereella kupli

 Jostain kumman syystä en ole aikaisempina vuosina eksynyt Tampere kuplii -tapahtumaan, mikä on outoa, koska 1) sarjakuva ja 2) Tampere ei ole kaukana.
Toisaalta ajankohta on voinut vaikuttaa  asiaan, sillä ainakin viime vuonna tähän aikaan olin Norjan Kristiansandissa intertekstuaalisuus-seminaarissa verkostoitumassa muiden NNCOREn sarjakuvatutkijoiden kanssa.
Ja onhan sitä pari viime vuotta mennyt Prahassa aina maaliskuun puolessavälissä.

Joka tapauksessa tänä vuonna tuli kutsu sekä akateemiselle että populaarille puolelle ja eihän sellaiseen kutsuun sovi vastata kieltävästi - varsinkin, kun luvassa oli muutakin Ankka-ohjelmaa Kari Korhosen haastattelun merkeissä.

(Ankka-ohjelmaa mainostettiin myös akuankka.fi:n nettisivuilla ja minutkin mainittiin siellä, huh, miten hienoa.)

Perjantai meni tosiaan tutkimusosastolla ja lauantaina eksyin sitten hyvissä ajoin paikalle katsastamaan paikat ja tilat. Hetkisen kestänyt kettuuntuminen valvotun narikan puuttumisesta kuitenkin katosi, kun pongasin auditorion edestä vapaan (ja ilmaisen) lukollisen lokerikon. Olisi pikkuisen siepannut kanniskella tavaroista pinkeää ja läppäristä painavaa reppua edestakaisin.
Aamulla kävin katsastamassa Otto Sinisalon esitelmän "Kumipukuja, nostalgiaa ja rahastusta", joka käsitteli supersankarisarjakuvien nousua elokuvatähdiksi ja niiden suosion mahdollisia syitä. Itse olen tiirannut niitä supersankareita lähinnä nimenomaan elokuvissa ja yrittänyt kerätä hieman taustamateriaalia tulevaa artikkeliani varten, joten siksi jätin suosiolla avajaiset väliin.
Sinisalon kiinnostavin pointti oli se, että supersankaritarinat ovat kaikkea muuta kuin voimafantasioita, vaan ne itse asiassa seuraavat jo antiikin ajoista tuttua tragedian kaavaa.
Tähän täytyy paneutua myös Vahva-Jussin yhteydessä...

Välikommenttina voisin todeta, että sain muuten ihanalta Mervi Miettiseltä hänen supersankariväitöskirjansa.
Ja vieläpä omistuskirjoituksella!

Supersankareiden jälkeen palloilin alueella ja onnistuin jotenkin pistämään rahani menemään kaiken maailman sälään, kuten Imperiumin hihamerkkiin, Sarjakuva-Finlandian voittaneeseen Pikku Närheen (johon myös hain heti omistuskirjoitukset) ja Hetan Harmaan pupun päiväkirjaan. Heta oli muuten itsekin paikalla, mutta puhumassa täsmälleen samaan aikaan kuin minä, joten en päässyt metsästämään häneltä nimmaria. Harmi.
Pikku Närhi on muuten visuaalisesti aivan uskomattoman hieno teos. Tutustukaa siihen nyt ihmeessä!

Myöhästyin omistuskirjoitusjonon takia muutaman minuutin Kari Korhosen ja Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyypän yhteishaastattelusta, mutta pääsin onneksi mukaan juoneen. Hyyppä kertoi, että jonkin teetetyn tutkimuksen mukaan n. 40 % suomalaisista on oppinut lukemaan Aku Ankasta. Tästä pitäisi tehdä laajempi kartoitus, koska aihe on kiinnostava.
Oli myös mielenkiintoista kuulla Korhosen taustoista ja siitä, että hän on myös piirtänyt Nalle Puhin kansikuvia. Ehkä tämä kertoo vain siitä, että olen ollut niin pitkään jumissa Rosan ankoissa, että kaikkien muiden piirtäjien kynänjälkeä on niin pahuksen paljon vaikeampi tunnistaa.

Oma esitykseni oli heti Korhosen haastattelun jälkeen ja ehdin siinä välissä vaihtaa muutaman sanan paikalla olleen Sanoma Magazinesin sarjakuvavastaava Riku Perälän kanssa (Rikuhan oli silloin mukana, kun tapasin Don Rosan Helsingin kirjamessuilla) sekä esitellä itseni Aki Hyypälle. Lupailivat mokomat isoa juttua minusta Aku Ankkaan väitöksen valmistuttua ja harmittelivat kovin, etteivät voineet jäädä kuuntelemaan puhettani, koska Korhosen nimmaritilaisuus oli samaan aikaan.
Tästä voisin antaa hieman noottia järjestäjille, minkä unohdin pistää palautteeseen: ei samasta aiheesta ohjelmaa päällekäin, jookos?
Tosin nimmarijonot nyt olivat suhteellisen lyhyitä, joten halukkaat pääsivät melko nopeasti kuuntelemaan lisää ankka-asiaa.

Oma esitykseni oli siis keskellä päivää kahden aikaan ja puhuin itse asiassa samasta aiheesta kuin Lissabonin konferenssissakin, eli Rosan käyttämästä vaihtoehtoisen todellisuuden konseptista ja Akun merkityksestä niin tarinan sisällä kuin laajemmassakin kontekstissa sarjakuvassa "The Duck Who Never Was" eli suomennettuna "Olla kuin ei olisikaan". Tällä kertaa yleisöä oli huomattavasti enemmän ja - mikä oli hienoa - myös nuori polvi oli edustettuna.
Tässä vaiheessa on huomautettava, että eräs nuori mies tuli esityksen jälkeen korjaamaan tekemäni hirvittävän asiavirheen, joka tietenkin koski sitä, ettei Aku koskaan saanut potkuja museosta, vaan hänen ikänsä tulkittiin väärin, joten hänet pistettiin suoraan eläkkeelle.
ANTEEKSI.
Sattuu näitä siis paremmissakin piireissä.

Kysymyksiäkin tuli aika kivasti ja kiitos erityisesti sille nuorelle herralle, joka mainitsi Akun osuudesta pikku Apulaisen syntyyn. Pikku Apulainenhan on peräisin Akun vanhasta lampusta, jonka Aku toi Pellelle korjattavaksi tarinassa "Ensimmäinen keksintö". Jos Aku siis ei olisi koskaan syntynyt, miksi Pellellä oli vaihtoehtoisessa todellisuudessa mukanaan sammunut pikku Apulainen?
Mainio huomio, tämä menee nimittäin suoraan väitöskirjaan, vähintään alaviitteeseen.

Ronkaisen Timonkin kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan, kiva oli nähdä taas muutenkin kuin sähköpostin välityksellä.

Muuta ohjelmaa en sitten ehtinytkään katsastaa. Pienlehtitaivaassa meni hieman aikaa tuttujen kanssa löpistessä ja tuin tietenkin Keski-Suomen Sarjakuvaseuraa ostamalla sieltä hieman pienlehtiä. Yritin myös kerätä mahdollisimman paljon käyntikortteja ja esitteitä, josko sieltä löytyisi jotain uusia hienoja sarjakuvablogeja stalkattavaksi.
Ja pakko oli myös ostaa hieno hama-helmistä tehty "pikseli-Roope". En tiedä, raaskinko käyttää sitä mukin alustana laisinkaan, tuossa läppärin vieressä se tälläkin hetkellä ihmettelee.

Ehkä ensi vuonna pääsen sitten koko viikonlopuksi tuijottelemaan Kupliin hienoja cosplay-asuja ja muuta ohjelmaa. Vaikka anime- ja manga-tietouteni onkin erittäin suppeaa, niin kyllä sieltä nyt aina yhden Linkin onnistuu pongaamaan.
Ja juuri ennen poistumistani oven vieressä poseerasivat selvästi Sherlock Holmes ja tohtori Watson. Siitä uudesta Sherlockista tietenkin.

Kiitos Kupliille!

Tampere kuplii went academic

Tänään oltiin jännän äärellä Tampereen yliopiston kirjastolla.
Ensin oli jaossa Sarjakuva-Finlandia-palkinto, jonka jakoivat Madventuresin supliikkimiehet Riku ja Tunna. Palkinto meni muuten Lauri ja Jaakko Ahosen esikoisteokselle Pikku Närhi. (Huomenna uskaltaudun pelottavalle sarjakuvien myyntialueille katsomaan tuota niin kauniiksi kehuttua teosta. Saattaapi jopa lähteä reppuun mukaan. Budjettia ei ole vielä päätetty.)

Allekirjoittanut oli vielä enemmän jännän äärellä, kun päästiin tähän itse akateemiseen puoleen. Valtaosa Suomen upeista sarjakuvatutkijoista oli koottu paikan päälle puhumaan teemalla Sarjakuvantutkimus NYT. Tilauksen avasivat Tampereen omat Leena Romu ja vasta väitellyt Mervi Miettinen kertomalla hieman sarjakuvantutkimuksen tilasta Suomessa.
Sitten päästettiin Ankka-tutkija irti.
Oma aiheeni käsitteli Disney-sarjakuvatutkimusta ennen ja nyt ja esittelin myös omaa Rosa-tutkimustani. Puheessani nostin esille tämän jo aiemminkin blogimerkinnässäni esiintyneen Dorfmanin ja Mattelartin teoksen Kuinka Aku Ankkaa luetaan, puhuin myös Barksista tehdyistä tutkimuksista (pääosassa Thomas Andraen teos) ja sitä, mitä Italiassa on tehty lähinnä Don Rosasta.
Omasta tutkimuksestahan sitä löpisisi helposti parikin tuntia, joten melko tiiviisti se kaikki piti esitellä siinä viimeisen vajaan kymmenen minuutin aikana. Ainakin tuntui, että hieno "Mikki Hiiri"-kaavioni olisi kaivannut hieman lisää avaamista.
Ehkä sitten siellä kesän Topographies of Popular Culture -konferenssissa, jos abstraktini sinne hyväksytään.

Ralf Kauranen puhui seuraavaksi tutkimusprojektistaan, joka käsitteli ylirajaista sarjakuvaa eli voiko sarjakuvaa kuvata muutenkin kuin nationalistisin termein (American Comics, Suomalainen sarjakuva jne.) ja miten sarjakuva liikkuu erilaisten rajapintojen yli niin konkreettisesti kuin tarinan sisällä.
Mervi Miettisen esitys keskittyi tietenkin supersankareihin ja erityisesti siihen, miten supersankaruus on muuttunut 2000-luvulla. Ulkoiset uhat ovat siirtyneet sisäisiksi ja supersankareista on alkanut tulla paljon inhimillisempiä hahmoja.
Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, koska tässä pitäisi pikku hiljaa itsekin alkaa työstää supersankaruutta käsittelevää artikkelia, johon liittyy tietenkin Rosan (ja Barksinkin) Vahva-Jussi supersankaruuden parodiana.
Lopuksi Leena Romu puhui omasta tulevasta väitöskirjastaan, eli miten naissarjakuvantekijät kuvaavat ruumiillisuutta suomalaisessa sarjakuvassa. Kati Kovácsin sarjakuvaruudut kyllä pysäyttivät miettimään sarjakuvan kuvallisuutta ihan uudella tavalla, kun itse on tottunut siihen siistiin ja hyvin kilttiin Disney-sarjakuvaan.
Huh, taitaa tulla huomenna sarjakuvia mukaan ihan kiloissa.

Seminaarin päätteeksi me kaikki tutkijat kokoonnuimme vielä paneelikeskusteluun puhumaan sarjakuvan nykytilasta ja tulevaisuudesta, vertailemaan oman sarjakuvantutkijan uramme alkuja ja kommentoimaan sitä, millaisia suhtautumisia olemme kohdanneet tutkimuksemme aikana.
Ja kyllähän meistä jokaisesta löytyi tutkijan alta se (muka) piileskelevä fani.

Täytyy rehellisesti sanoa, että olipa muuten antoisa päivä ja aivan mahtava kokemus päästä nyt ihan kunnolla omien kollegoiden pariin puhumaan kaikesta mahdollisesta.
Yleisöennätyskin kuulemma rikottiin ja yleisöähän siis oikeasti oli varsin kiitettävästi. Ja aktiivista yleisöä myös, täytyy huomauttaa!

Katja kiittää kommenteista, kysymyksistä ja palautteesta.
Ja Katja kiittää erityisesti Leenaa ja Merviä kutsusta! Katsotaan, mitä ensi vuonna keksitään.

Lisää medianäkyvyyttä Rosa-tutkimukselleni

Nyt tätä julkisuutta sitten pukkaa ja pukkaakin urakalla.
Tänään on ilmestynyt Tampereen ylioppilaslehti Aviisi, johon allekirjoittanutta haastateltiin Ankka-tutkimuksestani liittyen Tampere kuplii -esitelmiini.
Lehden voi lukea suoraan verkosta eli täältä.

Hienon tohtorinhatun oli kuvan piirretty Aku saanut päähänsä.

... Miltähän Roope näyttäisi, jos perinteisen silkkipytyn tilalle iskisi tohtorinhatun lyyrineen?

© Disney

Asiantuntevia kommenttejani Karjalaisessa

Pääsin taas pätemään ja kertomaan suuria ja syvällisiä ajatuksiani Aku Ankasta Karjalaisen matineassa lauantaina 2.3. julkaistuun artikkeliin. Artikkeli käsitteli nimenomaan Aku Ankan suosiota Suomessa ja itseni lisäksi arvovaltaisia lausuntoja antoi tietenkin Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä. Sivun kokoinen Akun pärstä ei voinut jäädä huomiotta, tosin skanneriin se ei mahtunut mitenkään kokonaisena, joten teidän on tyytyminen alaleukaan.
Sivun toiselle puolelle oli koottu lukijoiden kommentteja ja muistoja Aku Ankasta. Siellä oli mukana muun muassa Timo Ronkaisen ajatuksia ja muisteloita, miten hän tutustui Akuun ja kumppaneihin.

(Kuvan saa isoksi klikkaamalla sitä ensin kerran, sitten uudestaan oikealla näppäimellä ja valitsemalla "näytä kuva". Siellä sen voi suurentaa luettavaan kokoon.)

Tampereella kuplii Don Rosan merkeissä

Nyt kun viralliset ohjelmat on saatu nettiin, on hyvä mainostaa itseään.

Tampere Kuplii Goes Academic perjantaina 22.3. 

Sarjakuvantutkimus NYT

Paikkana Tampereen yliopisto, Pääkirjasto Linna, (Kalevantie 5) Väinö Linna -sali.

Ohjelmistossa sarjakuvatutkimuksen tilaa käsitteleviä esitelmiä.

Klo 12.30-13.15 allekirjoittanut puhuu aiheesta

Miten sitä Aku Ankkaa pitäisi lukea? Disney- sarjakuvatutkimus ennen ja nyt

Seminaari on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille!

 http://www.uta.fi/cmt/tkga/index.html

 

Tampere Kuplii lauantaina 23.3.

Auditoriossa klo 14-15 allekirjoittanut puhuu myös aiheesta

Mitä jos Aku Ankka ei olisi koskaan syntynyt? Vaihtoehtoinen todellisuus Don Rosan sarjakuvissa.

Ruukun henki toteuttaa Akun toiveen ja näyttää Ankkalinnan sellaisena kuin se olisi, jos Aku ei olisi koskaan syntynyt. Kaikki on pielessä ja Akun tajuaa merkityksensä koko kaupungille.

Don Rosan sarjakuva "Olla kuin ei olisikaan" ("The Duck Who Never Was") sisältää magiaa, vaihtoehtoisen todellisuuden, intertekstuaalisia viittauksia ja postmodernia parodiaa. Mutta samalla se myös esittää kysymyksen: millainen meidän maailmamme olisi ilman Aku Ankkaa? 

Tampere Kuplii sarjakuvafestari 20.-24.3.2013 Siperian alueella - tilaisuus on maksuton!

 

Viralliset sivut osoitteessa:

 http://2013.tamperekuplii.fi/

Roope Ankan elämä ja teot saa soundtrackin

© Disney

Jos tämäkin on joltakulta jäänyt kuulematta, niin mainostellaanpa myös tätä vuoden uutista.
Nightwishin säveltäjä-kosketinsoittaja Tuomas Holopainen tekee sooloalbumin Roope Ankan elämä ja teot -sarjan inspiroimana. Holopainen kertoo nettisivuillaan, että idea soundtrackistä on kypsynyt mielessä jo pitkään ja että hänellä on jo ideat viiteen kappaleeseen.
Levyä aletaan työstää näillä hetkillä, mutta varsinaiset nauhoitukset ajoittuvat syksylle. Albumin julkaisua kaavaillaan näillä näkymin keväälle 2014.

Itse Rosaankin herra Holopainen on ollut yhteydessä projektin tiimoilta, kuten hän kertoo MTV3:n haastattelussa. Sen voikin jo sanoa, että luvassa on taatusti upeat levynkannet, kunhan tekijänoikeuksista pidetään huolta.

Kysyin Donilta asiasta Angoulêmessa ja hän vaikutti vilpittömästi kiinnostuneelta lopputuloksesta. Lisäkommentteja voitte lukea sitten Ankkalinnan Pamauksen reportaasista - ei liikaa makeaa mahan täydeltä!

Odotan albumia valtavalla mielenkiinnolla, koska Nightwish on yksi lempibändeistäni ja mielestäni Tuomas Holopaisella, vannoutuneella Disney-fanilla, on taatusti näkemystä kuvittaa Yukonin tähtikirkkaat yöt ja Skotlannin usvaiset nummet musiikilla. (Ainakin Nightwishin keikoilla kiertänyt säkkipillimies Troy Donockley tulee tekemään säkkipilliosuudet!)
Keskustelimme asiasta taannoin mieheni kanssa, joka (toisin kuin minä) ei arvosta Holopaista säveltäjänä. Hänen mielestään työ ei kuulu hevimiehelle, vaan oikealle elokuvasäveltäjälle. Omasta mielestäni uskon kyllä, että Holopainen osaa tehdä eron Nightwishin musiikin ja Roope Ankalle sopivan musiikin välillä.

Mitä mieltä te lukijat olette?