Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin sopiva hetki katsastaa sekä menneeseen että tulevaan ja raapustella tavaksi otettu merkintä kuluneen vuoden tekosista ja tulevan vuoden suunnitelmista.
Tässäpä tätä tulee:
Vuonna 2012 minä
... osallistuin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmaan (PPCS) ja tapasin jälleen ihania ihmisiä!
... kävin Prahassa puhumassa Bombi-Zombista
... ja sain aiheesta artikkelin e-kirjaan
... sain reilusti lisää konferenssijulkaisuja
... ja tietenkin sen tärkeimmän eli artikkelin Don Rosan Koottujen osaan 8!
... kävin Norjan Kristiansandissa NNCORE:n tapaamisessa, joka oli parasta antia ikinä,
... PCA-tapaamisessa ihanalla Seilin saarella ryhmäytymässä lisää PPCS:n tyyppien kanssa ja
... FINFAR-tapaamisessa esittämässä paperin Rosan avaruusolioista, tapasin mahtavia ihmisiä ja
... puhuin Finnconissa Kertalaakista™ sekä
... sain kutsun Jyväskylän Lokaconiin puhumaan siitä lisää, kahdesti!
... vedin pienen salin täyteen puhumalla Ropeconissa Ankkalinnasta fantasiamaailmana
... aloin työstää ensimmäistä referee-artikkeliani, jonka palautteita tulikin odoteltua melko pitkään
... sain aikaiseksi myös peräti kaksi artikkelia Ankkalinnan pamaukseen, jotka julkaistiin vuoden viimeisessä numerossa
... lähetin kollegan kanssa yhteisen abstraktin NNCOREn seminaariin Helsinkiin, johon myös saimme hyväksynnän
... ostin omakotitalon miehen kanssa. Hups.
... olin työharjoittelussa CIDOC-konferenssiavustajana Helsingissä
... ja tein jälleen lisää hommia vuokratyöläisenä.
... sain kolmen kuukauden apurahan keväällä
... ja tuntiopettajan sijaisuuden Kansalaisopistosta syksyllä.
... hankin lisää englanninkielistä tutkimusmateriaalia
... ja odottelen edelleen keväällä Mile High Comicsilta tilaamiani Uncle Scrooge -lehtiä.
... lähdin yhdistetylle työ- ja huvimatkalle Lissaboniin siskojen kanssa ja
... kävin puhumassa fantasia- ja scifikonferenssissa vaihtoehtoisesta todellisuudesta ja Akun olemassaolon merkityksestä.
... aloitin kasvatustieteiden perusopintojen suorituksen
... JA SAIN VUODEN APURAHAN YLIOPISTOLTA! Whe-he-hee!
Näillä mennäänkin sitten ensi vuoteen, eli
Vuonna 2013 minä
... kirjoitan pirusti väitöskirjaa
... ja luen valtavasti tutkimusmateriaalia
... teen hieman opetushommia
... ja suoritan kasvatustieteen perusopinnot loppuun
... lähetän ainakin kolme abstraktia eri konferensseihin, muun muassa Oxfordiin
... ja suuntaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille katsomaan Disney-näyttelyä, josta
... kirjoitan reportaasia Ankkalinnan Pamaukseen
... alan työstää toista referee-artikkeliani lastenkirjallisuutta käsittelevään antologiaan
... käyn Tampere kuplii goes academic -tapahtumassa puhumassa tutkimuksestani (kutsuttuna)
... ja tarjoan varmaan itseäni puhumaan sekä Finnconiin että Ropeconiin
... käyn PPCS-seminaarissa
... NNCOREn konferenssissa
... ja taatusti jossain muuallakin
... täytän 30 v,
... mutta en kriisiydy, koska hobitiksi en ole vielä edes täysi-ikäinen
... kirjoitan nyt sen artikkelin tanskalaiseen Rappet -fanzineen
... ja haen taas ammattikorkeaan opettajan pedagogisiin
... yritän puhua itseni pitämään syksyllä fantasia/sarjakuvaluentosarjaa yliopistolle
... pelaan Riddickin loppuun boxilla ja
... mahdollisimman paljon Zeldaa Nintendolla (Wii & N64)
... ja teen varmaan jotain muutakin rentouttavaa kaiken väikkäristressin ohessa.
Tässä olivatkin ehkä ne tärkeimmät ja mainitsemisen arvoiset asiat. Palaamme asiaan ensi vuonna!
Hyvää uutta vuotta kaikille blogiani stalkkaaville ihmeellisille otuksille! (Ja niille ei-niin-ihmeellisillekin.)
20.12.2012
Maailmankaikkeuden hienoin julkaisu
Don Rosan Koottujen setti numero 3 saapui viime viikolla. Esittelen sen myöhemmin blogissani, koska viimeisen osan artikkelien toimitus oli viivästynyt, joten osaa numero 9 ei ollutkaan paketissa mukana. Viivästystä pahoiteltiin kovin ja luvattiin toimittaa osa 9 heti ensi vuoden alussa postikuluitta.
Minulle tärkein oli kuitenkin osa numero 8 ja täysin siitä syystä, että siinä on oma artikkelini "Fantasia ja Ankka-sarjakuvat", joka käsittelee "Sammon salaisuutta".
Sain vuosi sitten kesällä sähköpostia Riku Perälältä, joka vastaa Sanoma Magazines -yhtiössä sarjakuvapuolesta ja erityisesti näistä Don Rosan albumeista. Riku kertoi tulevista Kootuista ja pyysi minulta artikkelia nimenomaan "Sammon salaisuudesta". Mitäpä tällainen pikku tutkija muuta pystyi tekemään kuin pomppimaan ympäri taloa, hihkumaan innoissaan jotain sen suuntaista kuin "mie saan artikkelin Don Rosan Koottuihin!" ja vastaamaan sähköpostiin mukamas kovin neutraaliin, mutta kiinnostuneeseen sävyyn "kyllä kiitos".
Minulla oli jo olemassa laaja, englanninkielinen artikkelivedos, jonka typistin sopivaksi ja pistin eteenpäin.
Sitten Rikulta tuli viesti, että laitoin artikkelin myös Norjaan, jossa oltiin päävastuussa tästä koko sarjasta.
Huh.
Oli siis mahdollista, että tekstini pääsisi Suomen painoksen lisäksi kaikkiin Koottuihin niin Norjaan, Ruotsiin kuin Saksaankin.
Jännitys tiivistyi.
Norjasta tuli vihreää valoa. Sielläkin haluttiin artikkelini ja vielä huomattavasti pidempi versio kuin alun perin olin odottanut.
Taas pompittiin ympäri kämppää.
Nyt artikkelini on siis julkaistu kansainvälisesti ja hienointa oli kuulla esimerkiksi se, että Rosan vanhoja Pertwillaby Papersia ja Captain Kentuckya Saksassa uudelleen julkaissut Jano Rohleder kertoi sähköpostissaan kääntäneensä artikkeliani saksaksi ja olleensa siitä kovin innoissaan.
Tiedän, että yliopisto arvostaa eniten vertaisarvioituja, kansainvälisiä artikkeleita.
Minulle tämä on kuitenkin ehkä elämäni hienoimpia julkaisuja. Ja se, että sain siitä jopa rahallisen korvauksen, oli vain lisäbonus kunniaan päästä samojen kansien väliin herra Don Rosan hienojen tuotosten kanssa.
Katja kiittää ja kumartaa.
Minulle tärkein oli kuitenkin osa numero 8 ja täysin siitä syystä, että siinä on oma artikkelini "Fantasia ja Ankka-sarjakuvat", joka käsittelee "Sammon salaisuutta".
Sain vuosi sitten kesällä sähköpostia Riku Perälältä, joka vastaa Sanoma Magazines -yhtiössä sarjakuvapuolesta ja erityisesti näistä Don Rosan albumeista. Riku kertoi tulevista Kootuista ja pyysi minulta artikkelia nimenomaan "Sammon salaisuudesta". Mitäpä tällainen pikku tutkija muuta pystyi tekemään kuin pomppimaan ympäri taloa, hihkumaan innoissaan jotain sen suuntaista kuin "mie saan artikkelin Don Rosan Koottuihin!" ja vastaamaan sähköpostiin mukamas kovin neutraaliin, mutta kiinnostuneeseen sävyyn "kyllä kiitos".
Minulla oli jo olemassa laaja, englanninkielinen artikkelivedos, jonka typistin sopivaksi ja pistin eteenpäin.
Sitten Rikulta tuli viesti, että laitoin artikkelin myös Norjaan, jossa oltiin päävastuussa tästä koko sarjasta.
Huh.
Oli siis mahdollista, että tekstini pääsisi Suomen painoksen lisäksi kaikkiin Koottuihin niin Norjaan, Ruotsiin kuin Saksaankin.
Jännitys tiivistyi.
Norjasta tuli vihreää valoa. Sielläkin haluttiin artikkelini ja vielä huomattavasti pidempi versio kuin alun perin olin odottanut.
Taas pompittiin ympäri kämppää.
Nyt artikkelini on siis julkaistu kansainvälisesti ja hienointa oli kuulla esimerkiksi se, että Rosan vanhoja Pertwillaby Papersia ja Captain Kentuckya Saksassa uudelleen julkaissut Jano Rohleder kertoi sähköpostissaan kääntäneensä artikkeliani saksaksi ja olleensa siitä kovin innoissaan.
Tiedän, että yliopisto arvostaa eniten vertaisarvioituja, kansainvälisiä artikkeleita.
Minulle tämä on kuitenkin ehkä elämäni hienoimpia julkaisuja. Ja se, että sain siitä jopa rahallisen korvauksen, oli vain lisäbonus kunniaan päästä samojen kansien väliin herra Don Rosan hienojen tuotosten kanssa.
Katja kiittää ja kumartaa.
 |
| Siellä se on! Heti "Sammon salaisuuden" jälkeen. |
18.12.2012
Lähettejä tähdistä - Lissabonin konferenssimatka
.JPG)
Alun perin kolmipäiväiseksi suunniteltu konferenssi venähti innokkaiden osallistujien tähden nelipäiväiseksi, josta sain tiedon juuri, kun olin jo ehtinyt ostaa lentolippuni. Tämä onneksi huomioitiin ensimmäisen päivän ohjelmassa, joka koostuikin lähinnä järjestävän yliopiston (Faculdade de Letras, Universidade de Lisboa) opiskelijoista ja tutkijoista, jotka tietenkin pitivät esitelmänsä portugaliksi.
Konferenssin viralliset kielet olivat siis englanti ja portugali, mikä näyttää olevan yleinen tapa Euroopassa (ainakin Ranskassa ja Espanjassa oli sama juttu). Kyllähän portugalia puhutaan paljon maailmalla, mutta ainahan se on selkeä rajoite, jos ei pidä esitelmäänsä englanniksi. Kyllähän minunkin olisi helppo puhua suomeksi suomalaisessa konferenssissa, mutta suomalaisia kansainvälisiä konferensseja ei edes järjestetä idealla suomi-englanti. Siinä ei vain olisi mitään järkeä, kun tutkijan tavoitteena on tietenkin saada mahdollisimman paljon kuulijoita esitykselleen.
Itse puhuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta otsikolla "What if Donald had never existed? An alternative fantasy world in Don Rosa's comic 'The Duck Who Never Was'". Erittelin Rosan sarjakuvassa olevia piirteitä, jotka voidaan lukea vaihtoehtoisen todellisuuden alagenreen ja miten tämä todellisuus ilmenee sarjakuvan narratiivin tasolla. Lopuksi pohdin myös yleisesti kulttuurin tasolla, millainen Disney-sarjakuva olisi ilman Aku Ankkaa.
Pidin esitelmäni torstaina pienelle, noin kymmenhenkiselle yleisölle. Tajusin nimittäin, että kahdessa rinnakkaisessa paneelissa oli molemmissa esitykset niin Tolkienista kuin George R. R. Martinista (sekä englanniksi että portugaliksi), niin eihän tällainen pieni Aku Ankka -tutkija voi sellaisten kanssa kilpailla...
Mutta loppujen lopuksi se pieni yleisö oli kovin laadukas ja minulle oli juuri selvinnyt, että myös Portugalissa on oma Aku Ankka -lehtensä ja siellä on paljon Ankka-faneja, joten kommentteja ja keskustelua piisasi. Siellä kuulemma raapusteltiin innokkaasti antamiani linkkejä ylös ja laittoipa joku naamakirjaankin minulle viestiä, että voisinko lähettää uudestaan ne antamani linkit...
Lisäksi tapasin myös kaksi sarjakuvista innostunutta kollegaa, Claudian ja Pedron, jotka olivat olleet myös viime vuonna Alcála de Henaresissa pidetyssä sarjakuvakonferenssissa.
Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut esitys.
Kokonaisuudessaan konferenssi oli varsin viihdyttävä, vaikka eniten harmitti juuri tuo kielimuuri. Kirjoitettua portugalia pystyy hieman ymmärtämään (ranskan pohjalta), mutta puhuttuna siitä ei saa mitään selvää. Ja kun kuusi (!) kiinnostavaa esitystä jää kuuntelematta sen kielen takia, niin onhan se melkoinen harmi.
Vai miltä kuulostaisivat paperit Westerosista, Harry Potterista, Nosferatusta, Tim Burtonista, Panin labyrintistä tai Tähtien sodasta?
Sain kuitenkin nauttia lukuisista muista kiinnostavista esityksistä, joista päällimmäisinä jäivät mieleen Ana Rita Martinin "She saved the world. A lot: The Medieval Hero-Knight in Buffy the Vampire Slayer" ja Angélica Varandasin "You guys getting hungry? On Leviathans, Consumption and American Politics in Supernatural (season 7)". Buffy oli ensimmäinen paperi, jonka kävin kuuntelemassa ja Supernatural toiseksi viimeinen, joten konferenssi sekä alkoi että päättyi loistavasti.
Varsinkin Supernatural-esityksen aikana pieni fanityttö päästi innokkaita hihkaisuja. En ollutkaan aikaisemmin ajatellut, että Dean viittaisi James Deaniin...
Pidin kovasti myös (post)apokalyptisia "road movie" -elokuvia käsittelevästä esitelmästä sekä Harry Potteria käsitelleestä paperista, jonka piti kuvauksensa mukaan käsitellä nimenomaan tätä Kuoleman varjeluksissa esiintyvää Tarinaa kolmesta veljeksestä, mutta se lipesi enemmän suuntaan uskonnolliset symbolit Potter-sarjan tematiikassa. Kiinnostava joka tapauksessa.
Kunniavieraista löytyi myös helmiä, jotka pitivät kylmässä auditoriossa napottaneen haukottelevan tutkijankin hereillä. James Walters puhui keskiviikkoiltana fantasiaelokuvasta ja erityisesti näyttelijöiden suorituksista. Esimerkkeinä toimivat Sir Ian McKellen ja Sir Alec Guinness. Torstai-illan piristys oli lastenkirjailija Jonathan Stroud, joka puhui kirjoittamisestaan ja luomastaan Bartimaeus-sarjasta. Pitää etsiä se jostain ja katsastaa, olisiko lukemisen arvoinen.
Perjantaiaamuna kirjailija Adam Roberts (Suomessa ehkä tunnetuin scifi- ja fantasiaparodioistaan kuten Tähtien Sotta) puhui scifin yhteydestä huumoriin, mikä oli kerrassaan mainio esitys. Harmitti, etten ollut tajunnut ottaa mukaan omaa Stawa-parodiaani, johon olisin voinut pyytää omistuksen...
 |
| Torre de Belém |
Ainut pienoinen pettymys oli Orienten metropysäkin vieressä oleva Vasco da Gaman ostoskeskus, joka kaikkien niiden ihanien halpojen pikkuputiikkien jälkeen tuntui yliahdetulta, tylsältä ja turhan kliiniseltä. Jos siis haluaa ostaa halpoja nahkalaukkuja, kenkiä ja neuleitä, kannattaa pyöriä keskustan alueilla.
 |
| Castelo São Jorge ja tykki, jonka allekirjoittanut tahtoi viedä takapihalleen. |
Villasukat olisivat olleet tarpeen ja nehän minä tietenkin jätin pakkaamatta.
Puolittainen loma- ja puolittainen työmatka oli vallan ihana kaikista pikku kommelluksista ja sattumuksista huolimatta. Paras ateria oli ehdottomasti konferenssi-illallinen, johon siskotkin pääsivät mukaan, muuten ruoka tuntui oudon mauttomalta. Kaikki oli kuitenkin halpaa suhteessa Suomen hintoihin ja maisemat kerrassaan upeat. Hieman tuli reippailtua ylös alas niitä mukulakivisiä pikkukatuja.
Kiitos Sarille ja Tarjalle reissuseurasta! Katsellaan parin vuoden päästä uutta matkaa...
8.12.2012
Jälleen uusi julkaisu!
 |
|
© Disney
|
Tämä artikkelikokoelma pohjautuu tämän kevään maaliskuussa järjestettyyn Magic and the Supernatural / Perspectives of Evil -konferenssiin, jonka esityspaperit on koottu e-kirjamuotoon.
Oma artikkelini on nimeltään "Not Brains, Just Voodoo: A Zombie in Disney’s Donald Duck Comics" ja se käsittelee tietenkin Bombi-zombin hahmoa ja merkitystä niin Carl Barksin kuin Don Rosan sarjakuvissa.
Valitettavasti kyseinen teos ei ole enää ilmainen kuten aiemmat ID-netin e-kirjat, mutta hinta ei sinänsä ole paha, jos haluaa tukea riippumatonta poikkitieteellistä järjestöä, joka yhdistää useita tutkijoita eri puolilta maailmaa erilaisia aiheita käsitteleviin konferensseihin.
(Ja ne köyhät opiskelijat voivat pyytää minulta kopiota, jos artikkelini kiinnostaa.)
3.12.2012
Sarjakuva-väitös Tampereella! / The public defence on the doctoral thesis about comics in Tampere!
FL Mervi Miettisen englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja
Truth, Justice, and the American Way? The Popular Geopolitics of American Identity in Contemporary Superhero Comics (Totuuden, oikeudenmukaisuuden ja amerikkalaisuuden puolesta? Supersankarisarjakuvan populaari geopolitiikka ja Yhdysvaltojen kansallinen identiteetti)
tarkastetaan 15.12.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Vastaväittäjänä on Dr. Jared Gardner (Ohio State University). Kustoksena toimii professori Päivi Pahta.
*****
PhL Mervi Miettinen defends her doctoral thesis
Truth, Justice, and the American Way? The Popular Geopolitics of American Identity in Contemporary Superhero Comics
on the 15th of December 2012 at 12 o'clock in the University of Tampere, building Pinni B, at lecture hall 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Her opponent will be Dr. Jared Gardner (Ohio State University) and custodian Professor Päivi Pahta.
*****
LEHDISTÖTIEDOTE
Väitöskirja tutkii amerikkalaisen supersankarisarjakuvan suhdetta Yhdysvaltojen kansalliseen ja kulttuuriseen identiteettiin. Tutkimus tarjoaa sekä kokonaiskuvan supersankarisarjakuvan kulttuurisesta merkityksestä että analysoi, kuinka se on muokannut ja ylläpitänyt Yhdysvaltain kansallista identiteettiä. Keskeiseksi havainnoksi nousee erityisesti supersankarin edustaman kansallisen ihanteen ja Yhdysvaltojen todellisuuden välinen ristiriita.
Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana julkaistut supersankarisarjakuvat ja niiden luoma kuva supersankarista ”amerikkalaisuuden” ruumiillistumana. Työn lähtökohtana on populaari geopolitiikka, eli kansakunnan ja kansallisuuden ”kertominen” populaarikulttuuristen tekstien kautta.
Tutkimus keskittyy supersankarisarjakuvassa tyypillisesti esiintyvään äärimaskuliiniseen identiteettiin ja siihen, miten identiteetti on vahvasti sidoksissa esimerkiksi väkivallan käyttöön. Supersankarisarjakuvien väkivalta on monin tavoin ongelmallista, sillä se esitetään usein paitsi voimaannuttavana, myös luonnollisena miehisyyden ilmaisuna. Supersankarin väkivalta ja maskuliinisuus liittyvät keskeisesti vallankäytön kysymyksiin, joita väitöskirja lähestyy poikkeustilan käsitteen kautta. Poikkeustila havainnollistaa supersankarin ongelmallista suhdetta demokratiaan ja tuo esille, kuinka supersankarin todellinen toiminta on voimakkaasti ristiriidassa sankarin edustamien demokratian periaatteiden kanssa. Maskuliinisuuden, vallankäytön ja poikkeustilan kautta väitöskirja analysoi, millainen kansallinen ihanne supersankarin kautta välittyy ja miten tämä ihanne on monin tavoin ongelmallinen juuri sisältämiensä ristiriitaisuuksien takia.
Väitöskirjan viimeinen luku tarkastelee tätä ristiriitaa ja sen merkitystä Yhdysvaltojen kulttuuriselle identiteetille 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Supersankarisarjakuvat pyrkivät tuolloin tarjoamaan lukijoilleen kertomuksia, jotka korostivat kansallista yhtenäisyyttä sekä ylistivät pelastustyöntekijöitä päivän ”todellisina” sankareina. Tämä yhteisöllinen reaktio oli kuitenkin lyhytaikainen, ja tutkimus tuo esille tämänhetkisen supersankarisarjakuvan sankaruutta kyseenalaistavan luonteen.
*****
Mervi Miettinen on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.
Miettisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1790, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8995-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1266, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8996-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja / More information: Mervi Miettinen, 044 553 4152, mervi.miettinen@uta.fi
Truth, Justice, and the American Way? The Popular Geopolitics of American Identity in Contemporary Superhero Comics (Totuuden, oikeudenmukaisuuden ja amerikkalaisuuden puolesta? Supersankarisarjakuvan populaari geopolitiikka ja Yhdysvaltojen kansallinen identiteetti)
tarkastetaan 15.12.2012 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Vastaväittäjänä on Dr. Jared Gardner (Ohio State University). Kustoksena toimii professori Päivi Pahta.
*****
PhL Mervi Miettinen defends her doctoral thesis
Truth, Justice, and the American Way? The Popular Geopolitics of American Identity in Contemporary Superhero Comics
on the 15th of December 2012 at 12 o'clock in the University of Tampere, building Pinni B, at lecture hall 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Her opponent will be Dr. Jared Gardner (Ohio State University) and custodian Professor Päivi Pahta.
*****
LEHDISTÖTIEDOTE
Väitöskirja tutkii amerikkalaisen supersankarisarjakuvan suhdetta Yhdysvaltojen kansalliseen ja kulttuuriseen identiteettiin. Tutkimus tarjoaa sekä kokonaiskuvan supersankarisarjakuvan kulttuurisesta merkityksestä että analysoi, kuinka se on muokannut ja ylläpitänyt Yhdysvaltain kansallista identiteettiä. Keskeiseksi havainnoksi nousee erityisesti supersankarin edustaman kansallisen ihanteen ja Yhdysvaltojen todellisuuden välinen ristiriita.
Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana julkaistut supersankarisarjakuvat ja niiden luoma kuva supersankarista ”amerikkalaisuuden” ruumiillistumana. Työn lähtökohtana on populaari geopolitiikka, eli kansakunnan ja kansallisuuden ”kertominen” populaarikulttuuristen tekstien kautta.
Tutkimus keskittyy supersankarisarjakuvassa tyypillisesti esiintyvään äärimaskuliiniseen identiteettiin ja siihen, miten identiteetti on vahvasti sidoksissa esimerkiksi väkivallan käyttöön. Supersankarisarjakuvien väkivalta on monin tavoin ongelmallista, sillä se esitetään usein paitsi voimaannuttavana, myös luonnollisena miehisyyden ilmaisuna. Supersankarin väkivalta ja maskuliinisuus liittyvät keskeisesti vallankäytön kysymyksiin, joita väitöskirja lähestyy poikkeustilan käsitteen kautta. Poikkeustila havainnollistaa supersankarin ongelmallista suhdetta demokratiaan ja tuo esille, kuinka supersankarin todellinen toiminta on voimakkaasti ristiriidassa sankarin edustamien demokratian periaatteiden kanssa. Maskuliinisuuden, vallankäytön ja poikkeustilan kautta väitöskirja analysoi, millainen kansallinen ihanne supersankarin kautta välittyy ja miten tämä ihanne on monin tavoin ongelmallinen juuri sisältämiensä ristiriitaisuuksien takia.
Väitöskirjan viimeinen luku tarkastelee tätä ristiriitaa ja sen merkitystä Yhdysvaltojen kulttuuriselle identiteetille 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Supersankarisarjakuvat pyrkivät tuolloin tarjoamaan lukijoilleen kertomuksia, jotka korostivat kansallista yhtenäisyyttä sekä ylistivät pelastustyöntekijöitä päivän ”todellisina” sankareina. Tämä yhteisöllinen reaktio oli kuitenkin lyhytaikainen, ja tutkimus tuo esille tämänhetkisen supersankarisarjakuvan sankaruutta kyseenalaistavan luonteen.
*****
Mervi Miettinen on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.
Miettisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1790, Tampere University Press, Tampere 2012. ISBN 978-951-44-8995-2, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1266, Tampere University Press 2012. ISBN 978-951-44-8996-9, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja / More information: Mervi Miettinen, 044 553 4152, mervi.miettinen@uta.fi
25.11.2012
Donald International
| ||
Kyseessä on hyötyä tavoittelematon projekti, joka lähtee testausmielessä liikkeelle. Mikäli kiinnostusta riittää, jatkoa seuraa. Fanzine tullaan julkaisemaan nettisivuilla, sosiaalisessa mediassa ja se lähetetään sähköpostitse sen tilanneille.
Allekirjoittanut liittyi heti tiimiin ja näillä näkymin ensi vuonna julkaistavaan ensimmäiseen numeroon tulee lyhyt artikkeli omasta tutkimuksestani. Näin saadaankin sopivasti myös kansainvälistä näkyvyyttä alan harrastajien keskuudessa.
Lisämainoksena: Seuraavassa Ankkalinnan Pamauksessa on myös essee omasta tutkimuksestani sekä artikkeli nimeltä "Ankkapurhassa kummittelee. Esi-isät ja kuoleman konsepti Don Rosan The Life and Times of Scrooge McDuck -sarjassa."
Tiistaiaamuna tämä tutkija suuntaa yhdistetylle huvi/hyötymatkalle Lissaboniin Messengers from the Stars -konferenssiin siskojensa kanssa. Pienoinen jännitys alkaa nousta jo pintaan.
23.11.2012
I am SHERlocked
 |
| Kuva sivustolta collider.com. |
Elämääni astui Agatha Christien Hercule Poirot.
Poirot oli lempisalapoliisini, enkä oikeastaan lukenutkaan mitään muita romaaneja kuin Poirotteja, mikä on tavallaan vähän outoa ja erityisen rajoittavaa. En nimittäin lukenut ainuttakaan Sir Arthur Conan Doylen Sherlock-tarinoista, vaikka tiesinkin tasan tarkkaan, kuka se maailman kuuluisin yksityisetsivä oli.
Baskervillen koiran päädyin lopulta lukemaan vetäessäni tieteellisen kirjoittamisen kurssia Oriveden Opistolla työharjoitteluaikana. Tämä tietenkin siitä syystä, että eräs oppilaani kirjoitti teoksesta esseen. Pidin kirjasta, mutta se ei kuitenkaan iskenyt sen kummemmin.
Ensimmäisen kerran Sherlock Holmes kiinnitti huomioni vasta Robert Downey Juniorin leffaesiintymisen myötä. Olin juuri Ironmaniin ihastuttuani tullut siihen tulokseen, että mainittu näyttelijä on selvittänyt 90-luvun aikaiset huumeongelmansa ja noussut parrasvaloihin jäädäkseen. Erityisesti ensimmäinen Guy Richien Sherlock Holmes -elokuvasta on varsin sujuvaa, hieman steampunk-henkistä viihdettä, jossa Downey Junior tietenkin varastaa koko shown.
Mutta ei kuitenkaan pitkäksi aikaa, sillä elämääni astui toinen Sherlock.
Satuimme miehen kanssa puolivahingossa BBC Entertainmentille, kun sieltä tuli uusi tv-sarja Sherlock. Olin kuullut sarjasta jo jonkin verran, ainakin tietyissä nörttipiireissä siitä kohistiin kovasti, ja tiesin, että sarja modernisoi Doylen Sherlock-tarinat nykyaikaan, mutta noudattaa muuten tarinoiden kaavoja ja henkilöhahmoja uskollisesti.
Katsomamme jakso sattui olemaan ensimmäisen kauden viimeinen (toisin sanoen kolmas, koska tuotantokaudet ovat kovin lyhyitä) jakso, The Great Game.
Mitäpä siinä enää pystyi sanomaan? Olimme molemmat koukussa.
Sherlockin viehätys johtuu aivan täysin Benedict Cumberbatchin esittämän Sherlock Holmesin ja Martin Freemanin John Watsonin välisestä dynamiikasta. Jos Downey Junior varasti shown Jude Lawlta, Martin Freemanin Watson kyllä pistää Holmesin välillä lujille. Benedict Cumberbatchin Holmes on myös paljon itsekeskeisempi ja tyyliltään enemmän sellainen Sherlock, jollaiseksi maailman nerokkaimman yksityisetsivän kuvittelin.
Ja mitä minä olen sitä kieltämään. Benedict Cumberbatch on ihana.
(Odotan innolla Hobittia osittain siksi, koska Cumberbatch on Smaugin ääni. Huh. Herralla on äänessään samaa karismaa kuin Alan Rickmanilla.)
Modernisointi toimii myös hyvin. Vaikka DNA- ja sormenjälkitunnistimet auttavat rikosten ratkaisussa, ne eivät missään vaiheessa nouse tuhoamaan tarinaa, vaan Sherlock itse aina onnistuu lopulta pelkällä päättelyllä selvittämään rikoksen. Älypuhelinten käyttö on tuotu jopa tv-sarjan kuvamaailmaan tehokeinoksi hieman sarjakuvamaiseen tapaan ja se toimii vallan mainiosti.
Kolmatta kautta ollaan tällä hetkellä kuvaamassa. Ei tässä voi muuta kuin odottaa malttamattomana ja uskoa, että laatu säilyy. Laadun merkkinä on nimittäin myös se, että imdb:ssä sarja on saanut 9,2 tähteä ja se on muuten melkoisesti se.
Uutta kautta odotellessa voisi käydä ostamassa Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes: Kootut kertomukset ja lukea, mitä ensi vuonna saattaa olla luvassa.
Jos muuten Sherlock-tarinat ovat tuttuja eikä kaihda niistä tehtyjä adaptaatioita ja parodioita, kannattaa ehdottomasti tutustua Neil Gaimanin versioon Study in Scarletista nimeltään Study in Emerald. Sen saa luettua ilmaiseksi täältä.
22.11.2012
Tutkijan arkea eli Näin noobi työstää referee-artikkelia
Tämä postaus piti kirjoittaa jo aiemmin, mutta yleinen hämmennys apurahasta pisti tutkijan tauolle. (Ja pitihän sitä myös lukea kasvatustieteen perusopintojen tenttiin, joka kosahti viime kerralla haastattelujännitykseen.)
Sain siis lopulta takaisin referee-palautteen artikkeliehdotelmastani Mississippi University Pressin tulevaan sarjakuva-antologiaan, joka käsittelee pohjoismaista sarjakuvatutkimusta. Aiheenani on fantasian ja intertekstuaalisuuden ilmeneminen ja funktiot Rosan "Escape from Forbidden Valley" -sarjakuvassa.
Palaute oli ristiriitaista ja olen tässä nyt viimeisen parin viikon aikana yrittänyt kasata omia ajatuksiani, ohjaajien ajatuksia ja palautteen antajien ajatuksia jotenkin yhtenäiseksi paperiksi.
Kun sitten lopulta teksti vaikutti kaikin puolin hyvältä, tajusin, että olin ylittänyt sanamäärän yli tuhannella sanalla.
Ei kun karsimaan.
Koska minulta puuttuu edelleen kaksi kirjahyllyä, joihin ahdan kaikki tietokirjat, lähdeteokset ja sarjakuvani, kotona oleva työhuone on kaaos. Eli levitellään materiaalit pöydän sijaan lattialle. Ja tältä näyttää lähdemateriaalipino:
Pohjana on siis keväinen artikkeliluonnokseni, johon hain kommentteja niin NNCOREn intertekstuaalisuutta käsittelevästä ryhmätapaamisesta kuin nykykulttuurin tutkijaseminaarista. Näiden pohjalta tein ensimmäiset korjaukset ja käänsin esimerkiksi koko artikkelin rakenteen aivan uusiksi. Siinä sitten piti tarkistaa kaikki kuviin ja sivunumeroihin tapahtuneet viittaukset ja korjata ne vastaamaan uutta järjestystä.
Päälähteeni on tietenkin Rosan alkuperäinen "Escape from Forbidden Valley", joka on julkaistu Uncle Scrooge -lehden numerossa 347. Ostin sen amerikkalaiselta keräilijältä, mikä oli aikamoinen tuuri, sillä kyseinen numero taitaa olla jo melko harvinainen.
Olen myös huomannut, ettei näissä amerikkalaisissa sarjakuvalehdissä ole laisinkaan sivunumeroita. InDucksin numerotiedoissa näkyy sivunumeromäärä ja sitten sitä miettii, että lasketaanko kansikuva nyt sitten sivuksi vai onko ensimmäinen sivu kansikuvan takaosa vai se ensimmäinen paperinen sivu? Kyllä voi olla raivostuttavaa tällainenkin asia tutkijan kannalta.
Muita taustalähteitäni on Sir Arthur Conan Doylen The Lost World (alkuteos 1912), joka on kaikkien kadonneita maailmoja käsittelevien fantasiatekstien esi-isä sieltä King Kongista aina Jurassic Parkiin. Samaten erinomainen Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book: Unmasking the Myth of Modernity taustoittaa nimenomaan Disney-sarjakuvatutkimusta, ja tätä suositeltiin molemmissa referee-palautteissa. Otin siis sen lisäksi.
Ihanaa teoriaa löytyy muistikirjojeni kätköistä: fantasiateoriaa Maria Nikolajevan The Magic Codesta (1998) ja intertekstuaalisuutta Gérald Genetten teoksista Paratexts ja Palimpsests (molemmat 1997).
Harkitsin myös hetken viittaavani Rosan "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa" -tarinaan, koska siinä mainitaan Doylen teos ja se, että Aku kertoo ystävilleen José Cariocalle ja Panchito Pistolesille vierailleensa Amazonin viidakossa olevassa, dinosaurusten asuttamassa laaksossa. Tämä olisi kuitenkin lisännyt sanamäärää entisestään, joten säästän maininnan väikkäriini.
Korvaamaton apu on myös ollut valtava järkäle, The Encyclopedia of Fantasy, jota olen pimittänyt kaupunginkirjastosta keväästä saakka. Tämä on siis se teos, joka määrittelee Barksin (ja näin myös Don Rosan) Aku Ankka -sarjakuvat fantasiaksi. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen kirjailijoista teoksiin ja aihepiireihin, joten täältä olen poiminut taustoja "kadonnut maailma" -alagenreä varten.
Sain myös huomattavasti lisää lähdevinkkejä, joihin en aikataulun puitteissa (valmista pitää olla marraskuun loppuun mennessä) ehdi mitenkään paneutua. Pitää vain toivoa, että tuo lisätty teoriaosuus riittää, sillä olen vielä ihan täysi noobi ja aloittelija tieteellisen referee-artikkelin väsäämisessä. Ongelmani on se, etten aina muista kirjoittaa kaikkia liittyviä teorioita auki artikkelin alkuun, koska olen työskennellyt niiden parissa jo niin kauan, että pidän niitä itsestäänselvyyksinä myös muille.
Sama ongelma ilmenee välillä hypoteesieni esittelyssä. Niitä pitäisi avata enemmän lukijoille, joilla ei ole samaa taustaa Aku Ankkojen ja Rosan parissa.
Sanonkin aina seminaareissa, että kertokaa, jos jokin on epäselvästi ilmaistu, sillä olen niin syvällä Ankkalinnassa, että unohdan välillä normaalin todellisuuden.
Tällä hetkellä tiivistetty ja karsittu artikkeli (6983 sanaa!) on ohjaajillani tarkastettavana ja kommentoitavana. Koska akateeminen englanti ja erityisesti ne pahuksen artikkelit ja prepositiot ovat ainainen kompastuskiveni, odotan palautetta niin kielestä kuin uudesta rakenteesta ja teorian riittävyydestä. Analyysini on yleensä erittäin toimivaa, mutta se, että saisin loppupäätelmäni selkeiksi ja hyvin esille, aiheuttaa aina pientä taistelua.
P.S. Ja kuvan sormikashan siis oikeasti liittyy. Jostain syystä käteni kylmävät aina, kun kirjoitan tietokoneella. Sormikkaat on siis hyväksi havaittu apuväline tutkimuksen teossa.
Sain siis lopulta takaisin referee-palautteen artikkeliehdotelmastani Mississippi University Pressin tulevaan sarjakuva-antologiaan, joka käsittelee pohjoismaista sarjakuvatutkimusta. Aiheenani on fantasian ja intertekstuaalisuuden ilmeneminen ja funktiot Rosan "Escape from Forbidden Valley" -sarjakuvassa.
Palaute oli ristiriitaista ja olen tässä nyt viimeisen parin viikon aikana yrittänyt kasata omia ajatuksiani, ohjaajien ajatuksia ja palautteen antajien ajatuksia jotenkin yhtenäiseksi paperiksi.
Kun sitten lopulta teksti vaikutti kaikin puolin hyvältä, tajusin, että olin ylittänyt sanamäärän yli tuhannella sanalla.
Ei kun karsimaan.
Koska minulta puuttuu edelleen kaksi kirjahyllyä, joihin ahdan kaikki tietokirjat, lähdeteokset ja sarjakuvani, kotona oleva työhuone on kaaos. Eli levitellään materiaalit pöydän sijaan lattialle. Ja tältä näyttää lähdemateriaalipino:
Pohjana on siis keväinen artikkeliluonnokseni, johon hain kommentteja niin NNCOREn intertekstuaalisuutta käsittelevästä ryhmätapaamisesta kuin nykykulttuurin tutkijaseminaarista. Näiden pohjalta tein ensimmäiset korjaukset ja käänsin esimerkiksi koko artikkelin rakenteen aivan uusiksi. Siinä sitten piti tarkistaa kaikki kuviin ja sivunumeroihin tapahtuneet viittaukset ja korjata ne vastaamaan uutta järjestystä.
Päälähteeni on tietenkin Rosan alkuperäinen "Escape from Forbidden Valley", joka on julkaistu Uncle Scrooge -lehden numerossa 347. Ostin sen amerikkalaiselta keräilijältä, mikä oli aikamoinen tuuri, sillä kyseinen numero taitaa olla jo melko harvinainen.
Olen myös huomannut, ettei näissä amerikkalaisissa sarjakuvalehdissä ole laisinkaan sivunumeroita. InDucksin numerotiedoissa näkyy sivunumeromäärä ja sitten sitä miettii, että lasketaanko kansikuva nyt sitten sivuksi vai onko ensimmäinen sivu kansikuvan takaosa vai se ensimmäinen paperinen sivu? Kyllä voi olla raivostuttavaa tällainenkin asia tutkijan kannalta.
Muita taustalähteitäni on Sir Arthur Conan Doylen The Lost World (alkuteos 1912), joka on kaikkien kadonneita maailmoja käsittelevien fantasiatekstien esi-isä sieltä King Kongista aina Jurassic Parkiin. Samaten erinomainen Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book: Unmasking the Myth of Modernity taustoittaa nimenomaan Disney-sarjakuvatutkimusta, ja tätä suositeltiin molemmissa referee-palautteissa. Otin siis sen lisäksi.
Ihanaa teoriaa löytyy muistikirjojeni kätköistä: fantasiateoriaa Maria Nikolajevan The Magic Codesta (1998) ja intertekstuaalisuutta Gérald Genetten teoksista Paratexts ja Palimpsests (molemmat 1997).
Harkitsin myös hetken viittaavani Rosan "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa" -tarinaan, koska siinä mainitaan Doylen teos ja se, että Aku kertoo ystävilleen José Cariocalle ja Panchito Pistolesille vierailleensa Amazonin viidakossa olevassa, dinosaurusten asuttamassa laaksossa. Tämä olisi kuitenkin lisännyt sanamäärää entisestään, joten säästän maininnan väikkäriini.
Korvaamaton apu on myös ollut valtava järkäle, The Encyclopedia of Fantasy, jota olen pimittänyt kaupunginkirjastosta keväästä saakka. Tämä on siis se teos, joka määrittelee Barksin (ja näin myös Don Rosan) Aku Ankka -sarjakuvat fantasiaksi. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen kirjailijoista teoksiin ja aihepiireihin, joten täältä olen poiminut taustoja "kadonnut maailma" -alagenreä varten.
Sain myös huomattavasti lisää lähdevinkkejä, joihin en aikataulun puitteissa (valmista pitää olla marraskuun loppuun mennessä) ehdi mitenkään paneutua. Pitää vain toivoa, että tuo lisätty teoriaosuus riittää, sillä olen vielä ihan täysi noobi ja aloittelija tieteellisen referee-artikkelin väsäämisessä. Ongelmani on se, etten aina muista kirjoittaa kaikkia liittyviä teorioita auki artikkelin alkuun, koska olen työskennellyt niiden parissa jo niin kauan, että pidän niitä itsestäänselvyyksinä myös muille.
Sama ongelma ilmenee välillä hypoteesieni esittelyssä. Niitä pitäisi avata enemmän lukijoille, joilla ei ole samaa taustaa Aku Ankkojen ja Rosan parissa.
Sanonkin aina seminaareissa, että kertokaa, jos jokin on epäselvästi ilmaistu, sillä olen niin syvällä Ankkalinnassa, että unohdan välillä normaalin todellisuuden.
Tällä hetkellä tiivistetty ja karsittu artikkeli (6983 sanaa!) on ohjaajillani tarkastettavana ja kommentoitavana. Koska akateeminen englanti ja erityisesti ne pahuksen artikkelit ja prepositiot ovat ainainen kompastuskiveni, odotan palautetta niin kielestä kuin uudesta rakenteesta ja teorian riittävyydestä. Analyysini on yleensä erittäin toimivaa, mutta se, että saisin loppupäätelmäni selkeiksi ja hyvin esille, aiheuttaa aina pientä taistelua.
P.S. Ja kuvan sormikashan siis oikeasti liittyy. Jostain syystä käteni kylmävät aina, kun kirjoitan tietokoneella. Sormikkaat on siis hyväksi havaittu apuväline tutkimuksen teossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)