En nyt rupea tekemään mitään suurta ja syväluotaavaa analyysia itse elokuvasta, koska jokaisen itseään kunnioittavan nörtin ja asiaa harrastavan henkilön on nähtävä tämä kulttitapaus omin silmin.
Omaa mielenkiintoani lisäsi tietenkin tarinan käsikirjoittajana toiminut Johanna Sinisalo, joka on ehdottomia lempikirjailijoitani ja jonka olen myös onnellisena päässyt tapaamaan Pariisin fantasia- ja scifikonferenssissa vajaa pari vuotta sitten.
(Sinisalo vilahtaa muuten myös itse elokuvassakin - jos ette huomanneet, niin tässäpä teille quest seuraavalle katselukerralle - pongaa Johanna!)
Olen lukenut kovin ristiriitaista palautetta Iron Skysta, mutta kaikki ystävistäni ovat olleet ehdottomasti sillä kannalla, että leffa on hyvä. Ja olihan se, sitä en kiistä, mutta tunnustan odottaneeni juonelta ja tarinalta hieman enemmän. Mutta Star Wreck-parodioiden tekijöiden tuntien elokuvan idea on tehdä pilaa vähän kaikesta, kuten loogisesti natsi-ideologiasta, Yhdysvaltojen sotapolitiikasta ja ihmiskunnan typeryydestä, ei elokuvaa voi liian syvääluotaavalla juonella pilatakaan.
Visuaalisesti elokuva on elämys. Kuusta nousevat avaruuszeppeliinit, jotka vetävät perässään valtavia meteoreja, ovat kertakaikkisesti hienoa katseltavaa. Iso kumarrus erikoistehostetyypeille - te todistatte sen, että Suomessa osataan tehdä muitakin kuin sotadraamoja ja henkilödraamoja ja paskoja saippuasarjoja.
Visuaalisuuteen liittyy myös värimaailma, joka natsien kuutukikohdassa on tyylikkään seepia. Omassa maailmassaan elävät natsit ovat jääneet jumiin vuoteen 1945, eivätkä ainoastaan aatteidensa ja teknologiansa takia, vaan myös tämä värimaailma viittaa menneeseen.
Puvustus on aivan täysin oma lukunsa. Varusteleka on ollut tukemassa koko projektia eikä varmaan ainoastaan tarjoamalla varastojen kätköistään teemaan liittyviä asukokonaisuuksia. Kun ensimmäinen kuunatsi ilmestyy mustassa pitkässä nahkatakissaan, kypärässään ja kaasunaamarissaan hämmentyneen amerikkalaisen astronautin eteen, pääsee useampikin armysälää keräilevä katsoja fetisöimään.
Kuunatseja! (Kuva napattu sivulta http://www.tietokone.fi/uutiset/kaiva_kuvetta_ja_ryhdy_iron_sky_tuottajaksi)
Upseerien uniformut ovatkin sitten asia erikseen eikä tietenkään sovi unohtaa naispääosaa näyttelevää Julia Dietzeä, joka on vallan hemaiseva kynähameessaan, vyötärökorsettissaan ja pääkallolla koristetussa suikassaan. Näitä asuja tullaan cosplayaamaan tulevaisuudessa varmasti. Harkitsen itsekin asiaa vakavasti.
Iron Sky ei ole täydellinen elokuva, enkä sitä siltä odottanutkaan. Se on kuitenkin kulttielokuva, joka todistaa suomalaisen nuoren potentiaalin, joka elää scifissä ja muussa spekulatiivisessa fiktiossa. Iron Sky todistaa myös sen, että fanikulttuurissa on voimaa: miljoonan euron verran elokuvan budjetista tuli lahjoituksina faneilta. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös muiden elokuvan tekemisestä haaveilevien: promoa, kiinnosta, kerää faneja... ja elokuva siirtyy lähemmäs todentumistaan.
Erittäin hienoa on kuulla se, miten hyvin saksalaiset ovat ottaneet kaksikielisenä (englanti-saksa) toimivan Iron Skyn vastaan. Joku onkin kuulemma sanonut, että tarvittiin suomalainen ohjaaja, ennen kuin saksalaiset pystyivät nauramaan menneisyydelleen. Toisaalta taas Amerikassa elokuva ei ole vielä herättänyt kiinnostusta. Liekö Sarah Palin -kopio, George W. Bushin nimellä varustettu satelliitti ja muut pienet heitot kääntäneet huumorintajun kupin yli? Mene ja tiedä. [EDIT:] Elokuvahan siis tosiaan saa ensi-iltansa Jenkeissä vasta myöhemmin, joten ehkäpä sitten kuulemme asiasta sen todellisen mielipiteen.
Jos et elokuvaa ole vielä nähnyt, mene ja katso se. Sen verran sitä laatua riittää, että aika menee kuin siivillä eikä tylsää hetkeä tule. Ja musiikki tietenkin kruunaa kaiken, kuunnelkaapa vaikka nämä pätkät: Laibach - Under the Iron Sky ja Chaos All Stars - The Iron Sky .
THE MOON NAZIS ARE COMING!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti