FINFAR-miitti oli Lovecraft-painotteinen

Tämän kesän FINFAR-tutkijatapaaminen oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että ensinnäkin kutsu kävi erityisesti graduvaiheessa oleville fantsu- ja scifitutkijoille. Lisäksi kutsu lähetettiin myös kansainvälisille foorumeille, mikä tuotti meille kaksi turkkilaista vierasta, jotka olivat innostuneet ajatuksesta piipahtaa Suomessa ja puhua hieman Lovecraftista.
Uusien ihmisten - erityisesti fantasia- ja SF-hörhöjen (krhm, siis -tutkijoiden) - tapaaminen on aina mahtavaa, koska aivan huomaamatta sitä onnistuu sekä verkostoitumaan että tarjoamaan jotain konkreettista apua toisen tutkimukseen ja saamaan sitä tietenkin itsekin. Yleensä sitä saa vähintään jotain suuntaa, johon lähteä omalla paperillaan tai ainakin yhden lähdeteoksen, joka on PAKKO lukea, tai Cthulhu syö.

Lovecraft oli tosiaan edustettuna peräti kolmella paperilla, jotka käsittelivät Lovecraftille ominaisia (ja epäominaisia teemoja), Lovecraftin naiskuvaa ja Cthulhuun liittyvää mythosta. Jälkimmäinen paperi tosin puhui myös Batmanista ja siitä, miten tiettyjen tarinoiden/hahmojen ympärille kehittyy monta eri mediaa yhdistävä kaanon, joka muodostuu välillä hyvinkin useiden eri tekijöiden toimesta ja jonka fanikulttuuri sitten hyväksyy tai on hyväksymättä. Hillittömän mielenkiintoinen paperi ja paljon asiaa sulateltavaksi.
Tykkäsin myös erityisesti E.T.:n ja Wall-E:n vertailua käsittelevästi artikkelista.

Lovecraftia on muuten tullut luettua ihan vähän, mikä harmittaa aina. Erityisesti siksi, koska pidän niin hirvittävästi Call of Cthulhu -roolipelistä ja olen ollut siitä pitäen ihan täpinöissäni, kun minulle selvisi, että jaan herra Lovecraftin kanssa saman syntymäpäivän.
Ehkä tässä jossain vaiheessa pääsen myös sen Eldrich Talesin kimppuun.

Papereita oli tarjolla myös Pasi Ilmari Jääskeläisen maagisesta realismista (tässä vaiheessa kyllä sieppasi, kun Harjukaupungin salakäytävät odottaa vielä lukemattomana hyllyssä), hobiteista ja minulle tuntemattomammista kirjailijoista kuten Ian McDonald, Simon Ings ja Kim Stanley Robinson.
Kyllä, spefisivistyksessäni on valtavia aukkoja, antakaa anteeksi, en vaan voi lukea koko ajan, vaikka niin toivoisinkin.
Kaikkein laajimman keskustelun aiheutti tosin esitys, joka käsitteli verkkokeskustelujen näkemystä siitä, että J. K. Rowling olisi varastanut suurimman osan Potter-kirjojen ideoistaan suoraan Tolkienilta. Tätä puitiin sitten pitkin iltaa aina baariin asti ja kyllä sitä itse kukin ihmetteli asiaa kotonaan.

Itse Tolkienini ja Potterini lukeneena (ja hillittömänä fanina) täytyy sanoa, etten vain näe niitä yhtäläisyyksiä. Ehkä siellä jotain samoja elementtejä sitten on (jättiläishämähäkkejä ja huppupäisiä pahishahmoja), mutta koska koko modernin fantasian genre on periaatteessa lähtenyt professori Tolkienin teoksista ja hän itse on käyttänyt laajaa folkloreen ja taruihin perustuvaa myyttiperimää, niin joka ikinen fantasiateos on jossain määrin velkaa Tolkienille.

Se on sitten taas eri asia millainen fantasialukeneisuus näillä verkkokeskusteluihin osallistuneilla ihmisillä sitten oikeastaan on, kun minäkin olen saanut eräiltä tahoilta sapiskaa yhden pisteen arvosanastani surullisen kuuluisalle Eragonille. Joidenkin mielestä se siis oikeasti on hyvää fantasiaa.

Toisaalta minäkin aloitin fantasian kahlaamisen David Eddingsillä, eli pakkohan se on jostain liikkeelle lähteä.
(Eddingsistä meinasin väsätä aivan oman merkinnän tässä kesän mittaan - ah, siitä tulee kivaa.)

Mutta jos nyt ei mennä sen pidemmälle, koska voisin vouhata Pottereista iät ja ajat.

Kokonaisuudessaan FINFAR-miitti oli jälleen erittäin antoisa. Oma esitykseni "Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäyksestä" sai tosiaan hyvää palautetta ja kunhan sen saan käännettyä suomeksi ja hieman täydennettyä fantasia- ja SF-teorialla, on jälleen yksi väikkärin alaluku kasassa.
Tuli myös tavattua aivan mahtavia uusia ihmisiä, jotka toivottavasti palaavat seuraavanakin vuonna seurueeseen eivätkä turhia säikähtäneet rentoa menoamme. Parhaimmat vinkithän tulevat aina virallisen osuuden jälkeen baari-illan keskusteluissa...

Ensi vuonna ollaankin sitten sekä miitin että Finnconin merkeissä Helsingissä.
Huh, kaksi coniviikonloppua putkeen pääkaupungissa. Tästä voi tulla dilemma.