Lempitaiteilijani osa 5: Tove Jansson

Olin 7-vuotias, kun Muumilaakson tarinoita alkoi pyöriä Suomen televisiossa. Se on edelleen yksi lapsuuteni tärkeistä tv-sarjoista ja jos vielä tässäkin iässä satun telkkarin ääreen, kun Muumit alkavat pyöriä, pakkohan sitä on verestää vanhoja lapsuusmuistoja. Se, että sarja onkin japanilaista tuotantoa, paljastui minulle vasta useita vuosia myöhemmin, kun löysin hahmojen luojan, Tove Janssonin, alkuperäiset sarjakuvat, kirjat ja piirrokset...

Kuva Wikipediasta

Tove Jansson (1914-2001) on yksi kolmesta tunnetuimmasta suomalaisesta taiteilijasta maailmalla. Hän oli kuvataiteilija, pilapiirtäjä, sarjakuvataiteilija, kirjailija ja taidemaalari, joka syntyi suomenruotsalaiseen perheeseen ja julkaisi teoksensa ruotsiksi. Hän nousi menestykseen 1950-luvulla, kun ensimmäiset Muumi-kirjat ilmestyivät. Muumeista kertovia kirjoja hän ehti julkaista toistakymmentä ja sarjakuvia puolestaan 1500 sanomalehdissä ilmestynyttä sarjaa. Yhä edelleen useat sanomalehdet julkaisevat Janssonin Muumi-strippejä.

Alun perin pilakuvana syntyneiden Muumi-hahmojen (Mumin) kautta Jansson on käsitellyt lapsuuteen ja aikuisuuteen liittyviä filosofisia teemoja, jotka tulevat hyvin esille boheemien ja suvaitsevaisten Muumien kautta. Janssonin kaksi ensimmäistä Muumi-kirjaa saivat vaisun vastaanoton, mutta Trollkarlens hatt (suom. Taikurin hattu) vuonna 1948 oli hänen kirjallinen läpimurtonsa. Sitä ylistettiin niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja se käännettiin englanniksi 1950 nimellä Finn Family Moomintroll.

Jansson on kuvittanut niin Lewis Carrollin Liisan seikkailuja Ihmemaassa kuin Tolkienin teoksia. Hänen ikoniset Muumi-hahmonsa ovat levinneet sarjakuvien ja kirjojen sivuilta lukuisiin oheistuotteisiin - minunkin hyllystäni löytyy kaksi Muumimukia (Arabian keltainen Pikku Myy ja Muurlan vihreä Haisuli-emalimuki). 

Janssonin tyylissä minua viehättää ihanan anarkististen ja rentojen hahmojen lisäksi viiva ja sen elävyys, erityisesti rasterointitekniikka, johon ihastuin yläasteaikoinani. 

Vaarallinen juhannus (Farlig Midsommar 1957)

Lempihahmojani ovat ehdottomasti Pikku Myy ja matkusteleva, filosofinen Nuuskamuikkunen. Myös Muumimamman elämänohjeet ovat kadehdittavia.

Muumilaaksohan on muuten myös aivan oma sekundaarinen fantasiamaailmansa, aivan kuten Tolkienin Keski-Maa tai Le Guinin Maameri. Ehkä se on myös osasyy, miksi pidän Muumeista niin kovin.

Pienenä tulikin siskojen kanssa rakennettua pahvinen Muumitalo, koska emmehän me sellaista oikeaa saaneet, kun se oli niin kallis. Ikinä talosta ei valmista tullut, koska olimme aivan liian perfektionisteja sen suhteen, mitä siellä nyt pitäisi olla ja missä - eikä pyöreää muotoa saanut tietenkään mitenkään aikaiseksi.

Nyt aikuisiällä ilo olikin melkoinen, kun selvisi, että miehellä sattui olemaan kotipuolessa ihka oikea Muumitalo. Arvatkaa vaan, kuka sen nappasi itselleen? Nyt Muumitalo seisookin kirjahyllyni päällä samanlaisena kuin lapsuuteni tv-sarjassa.

Jos vielä saisin jonkin Janssonin hienon piirroksen kehystettynä...

Hieno Muumimuseohan sitten löytyy Tampereelta Metson kirjaston alakerrasta: http://inter9.tampere.fi/muumilaakso/ . 

Muumimaailma puolestaan sijaitsee Naantalin auringossa: http://www.muumimaailma.fi/

Tove Janssonin sivut puolestaan löytyvät täältä: http://www.moomin.fi/tove/

P.S. Tiesittekö, että niistä kolmesta Suomen tunnetuimmasta taiteilijasta kaksi kuuluu sateenkaariperheeseen? Tove Jansson puhui uransa aikana usein seksuaalisesta tasa-arvosta ja asui yhdessä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Toinen tunnetuimmista taiteilijoista on Touko Laaksonen, paremmin Tom of Finlandina tunnettu kuvataiteilija, joka loi uuden, vahvan ja maskuliinisen kuvan homomiehestä ja uudisti homokulttuurin täysin. (Turun Logomon Tom of Finland -näyttely viime kesänä oli muuten hieno.)

Ja niin, se kolmas on tietenkin Akseli Gallen-Kallela.