Joulun alla Prahassa

Loppusyksyn odotetuin reissuni oli työporukan virkistysmatka Prahan joulumarkkinoille. Jyväskylän yliopiston Movi (eli entinen Kielikeskus) kustansi matkat ja yhden yön kansainvälisyyttä edistävälle pidennetylle viikonlopulle Prahaan 30.11. - 3.12. Meille opettajille jäi kaksi muuta yötä maksettavaksi. Vaikka reissu olikin pääosin kaupunkiin tutustumista ja joulumarkkinoiden antien maistelemista, meille tarjottiin myös mahdollisuus tutustua yliopiston suomen kielen laitokseen ja Suomen suurlähetystöön - sen mainitun kansainvälistymisen merkeissä.

Posse on saapunut hotelli Grandiumiin.

Olen käynyt Prahassa kahdesti, mutta kumpikin näistä edellisistä kerroista oli konferenssimatka. Suurin osa aiemmista vierailuistani kaupungissa on siis kulunut neljän seinän sisällä kuuntelemassa erilaisilla aksenteilla vedettyjä englanninkielisiä esitelmiä. Nyt pakollista ohjelmaa olisi vähemmän ja ehtisin jopa nähdä kaupungista muutakin kuin vanhan kaupungin aukion, astronomisen kellon ja Kaarlensillan. 

Saavuimme Prahaan lauantai-iltana vähän vajaa seitsemän paikallista aikaa ja majoituimme Hotelli Grandiumiin, joka oli melko hulppea budjettimatkailuun tottuneelle. Olin varannut itselleni yhden hengen huoneen, joka maksoi tietenkin tuplaten verrattuna siihen, jos olisin jakanut sen jonkun kanssa, mutta oman jaksamiseni ja uupumuksesta toipumisen myötä ajattelin tarvitsevani omaa rauhaa, mikä olikin hyvä ratkaisu. 

Vanhan kaupungin aukion joulukuusi illan pimeydessä.

Ehdimme lauantaina parin opekollegan kanssa hieman katsastaa vanhaa kaupunkia ja etsiä epätoivoisesti vielä auki olevaa ravintolaa, jossa tarjottaisiin friteerattua juustoa. Tämä paikallinen herkku saanut kovaa kannatusta bussimatkan aikana, joten sitä oli pakko saada, vaikka valitsemamme ravintolan palvelu oli huikean nihkeää. (Prahassa asiakaspalvelu oli ihan järkyttävän tympeää. Harvoissa paikoissa suhtauduttiin asiakkaaseen kohteliaan palvelualttiiksi, johon Suomessa on niin tottunut.)

Johannes Nepomukilaisen patsaan jalustan koira kiiltää, sillä sen koskettaminen takaa, että turisti palaa vielä Prahaan.

Jos jotain aina reissuiltani odotan, se on hotelliaamiainen. Grandiumin sunnuntain aamiainen oli vielä erityisen luksusta, koska paikalla oli livepianisti. Ja tämä pianisti soitti juuri saapuessani Pirates of the Caribbeanin tunnaria. Hyväksyin tunnelman ja hyväksyin myös vaahterasiirapilla kuorrutetut aamiaisvohvelit.

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli kiertokävely Prahan vanhassa kaupungissa. Kävely olisi varmaan ollut kiinnostava ja hyödyllinen, mutta oppaamme ääni oli luokattoman hiljainen ja hän puhui suomea vahvalla murteella. Jossain vaiheessa luovutin suosiolla ja keskityin pelaamaan Potteria. Pongasin kuitenkin hotellimme lähellä olevan pienen norttikaupan (nimensä mukaisesti Geek Store), jossa myytiin niin Funko Popeja kuin Loungeflyn laukkuja. Päädyin ostamaan sieltä myöhemmin kaksi Disney Afternoons - mystery miniä, joita ei saa enää Suomesta mistään, kun EMP:kään ei niitä enää myy. Sain niistä onnistuneesti vielä minulta puuttuvan Lupun sekä Morganan Varjoankasta. (Jos jollakulla on näitä Mystery minejä ja on kiinnostunut vaihtamaan/myymään, kannattaa olla yhteydessä minuun! Minulla on muutama tuplakappale.)

Prahan kaunista arkkitehtuuria

Voldemort, is that you?
Or is it Witchking of Angmar?

Vanhan kaupungin keskusaukion joulutori keskellä päivää. Lounaaksi nautimme langošia eli uppopaistettua minipitsaa, joka voideltiin valkosipulilla ja kuorrutettiin juustolla ja ketsupilla.

Sunnuntaina päädyimme pääosin harhailemaan vanhassa kaupungissa ja leikkimään turisteja. Yritin kovasti etsiä golem-patsasta, mutta se oli kuulemma ollut väliaikainen eikä enää seisonut vartioimassa juutalaiskorttelia. Matkan tavoitteenani oli ostaa itselleni pieni Golem-patsas, mutta turistikrääsämyymälöistä ei sellaista tullut vastaan. Sen sijaan Myyriä oli kaikkialla.

Paikallisen absinttibaarin seinämaalauksesta löytyi mm. Vincent van Gogh.

Turistikierroksen aikana pongasimme mainoksen barokkikirjastosta, johon me innosta pinkeinä maksoimme itsemme sisään juuri alkaneella turistikierrokselle. Vaikka opas vaikuttikin elämäänsä kyllästyneeltä, kokemus oli kuitenkin sen arvoinen. Klementinum-rakennuskompleksiessa sijaitsee kirjaston lisäksi myös astronominen torni. Kirjasto itse on yleisöltä suljettu - sitä saa ihailla vain oviaukosta turvanauhan takaa - eikä siitä saa ottaa kuvia, mikä on todella sääli, sillä paikka oli minulle kokemuksena lähes pyhä. Alla oleva kuva on otettu kortista, jonka ostin itselleni muistoksi paikasta. Ollapa tutkija, jolla olisi pääsy kaikkiin noihin teoksiin jesuiittojen ajalta!

Barokkikirjasto ja Katjan pyhäkkö

Kopio Vyšehrad Codexista (josta ei myöskään saanut ottaa kuvia - kai?)

Päädyimme sitten kiipeämään muutama sata rappua myös astronomiseen torniin, josta oli melkoiset näkymät vanhan kaupungin yli. Pysyin kiltisti tornin sisällä, sillä heti, kun astuin tornia kiertävälle näköalatasanteelle, muistin olevani korkeanpaikankammoinen.

Maisemat astronomisesta tornista

Tuonne huipulle tuli kiivettyä, kääks.

Kun tilanne vaati sokeria, ostimme paikalliset Trdelnìkit tai kuten meidän porukkamme niitä kutsui: rullapullat. Saat täytteellä tai ilman sokerilla kuorrutetun rullamunkin. Suosittelen struudelia. Kuvassa Miia, Jani ja minä.

Löysin lopultakin myös golem-patsaan jättimäisestä lelukaupasta, joka mainosti golem-aiheista VR-peliä! (Todettakoon, että jättimäinen lelukauppa joulun alla on vihoviimeinen paikka olla.) Menin ehkä ihmisvilinässä hieman sekaisin koronoiden arvosta ja ostin turkasen kalliin Liisa Ihmemaassa -aiheisen muistikirjan, joka vielä myöhemmin paljastui päivyriksi pelkän tyhjän muistikirjan sijaan.

Golem

Paikalla oli myös tuttuja!

Sunnuntai-iltana meille oli varattu ennakkoon maksettu yhteisillallinen Meet & Beer -ravintolassa lähellä hotelliamme. Odotukset olivat kovat, vaikka olimme valinneet annoksemme joskus alkusyksystä eikä kukaan muistanut, mitä oli tilannut. Lyhyesti sanottuna ravintolailta oli melkoinen katastrofi: palvelu ei pelannut lainkaan, juomia ei muistettu tarjoilla, lautaset vietiin heti pois nenän edestä, jolloin viimeisille syöjille tuli paniikki syödä loppuun. Hampurilaispihvini oli miltei kylmä ja raaka. Alkukeitto oli ihan hyvää, mutta sekin oli ihan pääruokakokoa. Ja koko ajan tuntui siltä, että meitä ajettiin ulos, että saataisiin muita asiakkaita tilalle. Huoh. En suosittele tätä paikkaa kellekään - ainut positiivinen piirre oli seura, ja sekin tuli omasta takaa.

Testasin uutta ihanaa Star Wars -puseroani illallisella. 

Maanantaina olin ilmoittautunut käymään yliopiston suomen kielen laitoksella, joten lähdimme sinne heti aamusta puoli yhdeksän aikaan. Olin varautunut siihen, ettei Prahassa olisi hirveän kylmä vuodenajasta huolimatta, mutta kaipasin kyllä talvitakkia siinä aamun vilpoisuudessa, kun kävelimme vanhan kaupungin halki. Ennen aamuysiä arkipäivänä oli myös aukiolla todella rauhallista: normaalisti turistit parveilevat katselemassa astronomista kelloa aina ennen tasaa, koska silloin kellon luuranko herättää apostolihahmot kulkemaan sen yläreunassa olevien ikkunoiden takana. Mekin näimme sen hetken, mutta se oli lopulta aika minimalistinen kokemus.

Astronominen kello on edelleen yhtä hieno.

Suomen kielen laitoksella on yksi huone, joka on samalla työhuone.

Suomen kielen laitoksen vierailu kesti tunnin ja oli kyllä kieltämättä kiinnostavaa kuulla, miten laadukas esimerkiksi Kalevalan tsekinkielinen käännös oli. Siinä oli kaiken lisäksi vielä Gallen-Kallelan kuvituskin.

Kaarlen yliopiston filosofinen tiedekunta sijaitsi sopivasti juuri vanhan juutalaisten hautausmaan vieressä, jossa halusin myös käydä. Meillä oli kollegoiden kanssa treffit aamukymmenen jälkeen, jotta lähtisimme käymään pienen puolen (Mála Strana) kirjakaupassa ja Prahan linnassa. Ajattelin ehtiväni hyvin pyörähtää hautausmaalla, kunnes selvisi, että hautausmaalle ei pääsekään erikseen, vaan on ostettava lippu myös museona toimiviin synagogiin. Lippu maksoi 350 koronaa, joten kiersin sitten kaiken mahdollisen siihen hintaan.

Pinkasin synagogan katto

Sydämenmuotoinen kivi hautakivellä

Vanha juutalaisten hautausmaa oli vaikuttava kokemus.

Koskettavin paikka oli muistaakseni Klausenin synagogan yläkerrassa oleva kokoelma piirroksia, jotka olivat keskitysleireillä olleiden lasten tekemiä. Kun pienet lapset ovat piirtäneet kuvia natsivartijoistaan ja arjestaan leirillä, alkoi kurkussa tuntua kuristava tunne. 

Synagogien vieressä oli tietenkin paikallisia krääsäkojuja, joista parhaimmissa paikalliset taiteilijat ja käsityöläiset esittelivät tuotteitaan. Täältä löysin lopulta itselleni oman golem-patsaan, jonka sisään saa myös halutessaan pienen kynttilän.

Pingviiniteos Vltava-joessa

Hautausmaalta ehdin varsin hyvin treffaamaan kollegani Kaarlensillan nurkalla, josta jatkoimme sillan yli. Lounastimme idyllisessä myllyravintolassa Mála Stranan puolella ja siirryimme sitten paikalliseen Shakespeare & Sons -kirjakauppaan. 

Myllyravintolaan oltiin juuri laittamassa sarjakuva-taidetta seinille.

Shakespeare and sons (Shakespeare a synové) -kirjakaupan alakerta piti otteessaan.

Kirjakaupasta mukaan lähti englanninkielistä kirjallisuutta: Star Warsin Shakespeare-henkinen adaptaatio, Shaun Tanin sanaton sarjakuvaromaani Arrival, Will Eisnerin ensimmäisenä sarjakuvaromaanina pidetty A Contract with God ja Ted Chiangin novellikokoelma Arrival. Eli tulihan tuota muutama opus löydettyä.

Samalla reissulla kiipesimme myös opekollegani Miian kanssa ylös Prahan linnan alueelle. Eniten meitä kiinnosti linnan sisäpihalla olevat joulumarkkinat sekä Pyhän Vituksen katedraali, joka muistutti kovin paljon Notre Damea. Katedraaliin ja linnaan olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta linnan pihalle pääsi turvatarkastuksen läpi ilmaiseksi. Päädyimme sitten vain ihailemaan katedraalia ulkopäin ja kiertämään markkinakojut.

Katedraali edestäpäin

Kutsuin rakennusta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraaliksi

Joulumarkkinakojujen taustalla kohoava katedraali oli kieltä mättä upea ja kovin Notre Damen kaltainen.

Ostin linnan museokaupasta itselleni sinettileimasimen K-kirjaimella. Josko sitä saisi taas kirjoitettua pitkästä aikaa ihan fyysisiä kirjeitäkin?

Kaarlensilta Vltava-joen yllä. Taustalla siintää Pyhän Vituksen katedraali.

Menimme syömään Prahan parhaimpiin kuuluvaan kasvisravintola Lehká Hlava (Clear Head), jossa sain herkullisia fajitasia. Tämä oli suoraan sanottuna paras ruokailukokemuksemme koko reissun aikana, sillä paikka oli viihdyttävä ja ruoka todella hyvää - ja tietenkin tämä oli se paikka, jossa unohdimme lisätä tipin laskuumme. Suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille - olit sitten täysipainotteinen kasvissyöjä tai sekasyöjä, kuten minä.

Lehká Hlavan upea taivaskatto

Illallisen jälkeen ehdimme vielä käydä hotellimme lähellä sijaitsevass Mucha-museossa ihailemassa art nouveau -taidetta ja ostamassa postikortteja, kiertää Geek Storen ja musiikki- ja elokuvaerikoisliike Bontonlandin, piipahtaa ostoskeskus Palladiumissa ja vielä päätyä yhdistettyyn kirjakauppa/kahvila Globeen. Globessa iltateemme tarjoili sattumalta suomalainen, joka tunnisti meidät aksentistamme. Sitten kello olikin yksitoista ja hotelli alkoi tuntua kutsuvalta.

Alfons Muchan upea Medeia, jonka ostin itselleni myös kirjanmerkkinä

Onnistuin poistamaan ostoskuvani, joten loottikuvaa ei nyt tällä kertaa ole. Ostin kuitenkin paljon tuomisia muun muassa kirjanmerkkien ja postikorttien muodossa.

Lähdimme tiistaiaamuna kohti kotia väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Praha on upea, kaunis kaupunki ja olen valmis palaamaan sinne vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla pitää varata yksi päivä Kutná Horan vierailuun. Sen luukirkko on vielä nähtävyyslistallani.

Piipahdus Helsinki-päivässä: vintagea ja nahkatakkisia homomiehiä

Satuin pääkaupunkiseudulle viime viikonloppuna sopivasti Helsinki-päivän aikaan, joten päätimme piipahtaa siskon kanssa Kansallismuseon pihalle järjestetyssä Vintage-tapahtumassa. Piha oli täynnä rekkejä, kojuja ja nurmikolle levitettyjä vilttejä täynnä vanhoja vaatteita, asusteita ja esineitä. Haahuilimme kojusta toiselle ja hihkuimme, miten mikäkin kuosi sopisi niin hyvin nuorimmalle siskollemme - olisimme ponganneet hänelle eniten ihanuuksia.

Yritin etsiä kivoja, tyylikkäitä nahkahansikkaita, mutta koot eivät istuneet. Hatutkaan eivät ihan iskeneet, vaikka olen sitä mieltä, että niitä pitäisi olla enemmän. Mustat nahkasalkutkin jätin suosiolla sivuun, vaikka mahtava ompelulaukkuna toiminut veska olisikin ollut vain vitosen. Onnistuin olemaan sen verran tiukka itselleni, että jos epäilen, etten sitä käytä saati osaa käyttää, se saa jäädä ostamatta.

Porukkaa oli paikalla todella paljon ja aurinkoinen sää helli niin, että takki piti heittää kesken kaiken pois. Osa myyjistä tiesi tavaransa arvon ja pyysi vaatteista useita kymppejä. Osa myyjistä oli liikkeellä asenteella "kunhan pääsen tavarasta eroon" ja hinnoitteli tuotteensa muutamiin euroihin. Miltei pari tuntia siellä meni kierrellessä jokainen piste, mutta ei onneksi turhaan.

Vintage-pihakirppis. Seuraava järjestetään 31.7.

Olen metsästänyt vanhaa Roope-pankkia nyt jo usemman vuoden. Tämä oli kaikin puolin ehjä eli Roopen keppi sekä lasit olivat kunnossa ja maalipinta suhteellisen hyväkuntoinen. Lukkomekanismi ei kuulemma toimi, mutta sillä ei olekaan minulle merkitystä. Pientä kiillotusta Roopelainen vielä kaipailee, muuten olen erittäin tyytyväinen vitosen löytööni.

 

Nyt minullakin on oma Roope-pankki!

Helsinki-päivän kunniaksi osassa museoista oli ilmainen sisäänpääsy, mutta Taidehallin näyttely oli kuitenkin maksullinen. Sen kympin maksoin kuitenkin mielelläni, jotta pääsisin katsomaan Tom of Finland - The Pleasure of Play -näyttelyä. Siskoakaan ei hirveästi tarvinnut suostutella mukaan katsomaan Suomen kenties kuuluisinta taiteilijaa, jonka arvostus ja suosio on vain noussut viime vuosina. Esittelen Tom of Finlandin joka syksy sarjakuvakurssillani ja ajattelin, että näyttelystä saa myös lisämateriaalia opetukseen.

Näyttely avattiin 7.5. ja se jatkuu aina elokuun seitsemänteen päivään saakka. Taidehallin näyttelyssä on esillä yli 200 Tom of Finlandina tunnetun Touko Laaksosen (1920-1991) taideteosta ja se on siten laajin Suomessa järjestetty näyttely. Kokonaisuus kattaa taiteilijan uran alkuvuodet 1930-luvulta aina hänen kuolinvuoteensa 1991. Samalla se kertoo kirjaimellisesti kuvien kautta hänen kehittymisensä miesvartalon kuvaajana: varhaisista töistä näkee vartalon mittasuhteiden keskittyvän yläkroppaan, joten jalat jäävät suhteellisen lyhyiksi. 1960-luvulla mittasuhteet muuttuvat realistisemmiksi ja värikkäät guassityöt jäävät sivuun tarkkojen lyijykynä- ja tussipiirrosten vallatessa alaa.

Ja niistähän Tom of Finland on tuttu: uskomattoman realistisista, tarkoista varjostuksista, jotka nostavat nahkasaappaiden ja -takkien kiillon ja pullistelevat, myöhemmässä vaiheessa jo luonnottoman liioitellut lihakset (sekä elimet) esiin paperilta.

Ton of Finlandin töitä käytettiin mm. kondomimainoksissa

Taidenäyttelyn kiinnostavimpia piirteitä olivat vitriineissä esillä olleet muistikirjat ja näihin kootut kuvakollaasit. Muistikirjoihin oli koottu lehdistä leikattuja kuvia miehistä erilaisissa asennoissa, erilaisia ilmeitä ja asukokonaisuuksia, joista valtaosa tietenkin uniformuja. 

Ikonisen tyylin tunnistaa heti.

Nimetön (1963) Mustekynä ja muste paperille.

Tom of Finlandin eroottiset ja pornografiset teokset, joissa kuvataan miesten välistä seksuaalista aktia liioitellusti, ovat usein herättäneet pahennusta. Taidehallin näyttely haluaa korostaa, että Tom of Finlandin maailmassa ilo ja nautinto kuuluvat kaikille ja jokainen saa olla oma itsensä. Tom of Finlandin mieshahmoilla on tyypillinen hymynkare suupielessään ja huumori on usein läsnä miesten välisissä kohtaamisissa.

Ote teoksesta Nimetön (1970). Grafiittikynä paperille.

Nimetön (1945-1947). Guassi paperille.

Nimetön (1977). Grafiittikynä paperille.

Ote kokoelmasta.

Näyttelyyn on otettu mukaan myös varhaisten vuosien herkkiä maisema-akvarelleja sekä kuvia perhealbumeista. Taidehallin ala-aulassa on myös esillä Pekka Jylhän tekemiä 3D-tulostettuja patsaita, jotka on mallinnettu Tom of Finlandin piirrosten pohjalta.

Näyttely jätti minut jälleen häkeltyneeksi siitä, miten pelkällä lyijy- tai mustekynällä voi saada aikaan niin tarkkaa jälkeä; miten valo ja varjo leikkivät nahkarotsien poimuissa tai pullistuneiden lihasten verisuonissa.

Sain myös ostettua lopultakin Finlaysonin Tom of Finland -sarjaan kuuluvan kassin museon kaupasta. Sen kanssa on mukavaa herättää pahennusta vanhoillisissa piireissä. Kassi maksoi saman verran kuin Finlaysonin myymälässäkin eli vajaa parikymppiä.

 

Oma Tomppa-kassi sarjisten kantamiseen.

Tämä postaus on sopivaa päättää suoraan lainaukseen taiteilijalta itseltään. Lainaus, joka on varsin ajankohtainen, löytyy tuosta Finlaysonin läpyskästä, joka tulee tuotteen mukana: 

"I know my little 'dirty drawings' are never going to hang in the main salons of Louvre, but it would be nice if - I would like to say 'when', but I better say 'if' - our world learns to accept all the different ways of loving. Then maybe I could have a place in one of the smaller side rooms." - Touko Laaksonen, 1991.

Lontoo, osa 3: Shoppailua

Edellisellä Lontoon matkallani muistin tarjota nörteille myös muita matkailuvinkkejä, kuten tästä aiemmasta postauksestani voi lukea. Nyt seuraa hieman täydennystä tähän ja muutamia ostostärppejä.

King's Cross ja Harry Potter -kauppa Platform 9 3/4. Tämä liike jatkaa voittokulkuaan King's Crossin asemalla ja on muuten suurentunut sitten viime näkemän. Kaupan vieressä voi edelleen kuvata (ja kuvauttaa) itsensä matkakärryjen kanssa. Jos ei ehdi / pääse itse studioille, kannattaa piipahtaa edes täällä. Tuotteissa on myös vaihtelua, joten parhaimmassa tapauksessa kannattaa tehdä kuten me teimme: ensin King's Crossille, sitten studioille ja sitten vielä lähtöpäivänä uudelleen King's Crossille ostamaan se, mikä jäi harmittamaan. Todettakoon ainakin, että tupasolmiot ovat täällä huomattavasti halvempia kuin Harry Potter Studio Tourin kaupassa. Menin ostamaan sitten solmion, vaikka ystävälläni on sellainen minulle jemmassa odottamassa Skotlannissa - kunhan siellä ehtisin piipahtaa. Ja ainahan on hyvä olla varasolmio. Lisäksi ostin Korpinkynnen hihamerkin ja metallisen Room of Requirement -kyltin, joka tulee vessamme oveen jahka saamme sen ikuisuusremontin tehtyä. Mukaan lähti myös kasa tuliaisia, kuten Luihuisen kaulaliina miehelleni. (Kaulaliinat kannattaa ostaa myös täältä.)

Studiokaupasta päädyin loppujen lopuksi ostamaan itselleni vain Korpinkynnen prefect-merkin, kun en kuolemaksenikaan muistanut, oliko prefect kovempi kuin head girl. No, ei ollut. (Vrt. prefect = valvojaoppilas, head girl = johtajatyttö.) Mutta eipä siinä, tuo merkin muotoilu oli vähän tyylikkäämpi. Odotan sitä päivää, jolloin raaskin ostaa itselleni Hermionen ajankääntäjän. Studiokauppa oli muutenkin jotenkin puuduttava tällä kertaa. Olisin halunnut kivan t-paidan, mutta sellaista ei oikein ollut. Kirjoista löytyi vain ne Potter-klassikot tietokirjoineen. Myyntisälän suunnittelijat eivät ole vielä tajunneet mahdollista markkinarakoa: minä ainakin ostaisin replikoita koulukirjoista, taikajuomaputeleista ja Päivän Profeetasta. Miksi sellaisia ei vielä ole?

Kuvasta voi kenties päätellä, mihin tupaan kuulun.

Vakikauppani Lontoossa (ja Englannissa yleensäkin) on tietenkin aiemmassa postauksessa mainittu Forbidden Planet Shaftesbury Avenuella. Sinne on varsin kätevä kävellä vaikka suoraan Piccadilly Circukselta. Tällä kertaa olin armollinen, enkä viipynyt ehkä kuin reilun tunnin, kun tiesin, etteivät äiti ja siskot olleet aivan niin innoissaan kaupasta kuin minä. Olin myös varsin kranttu ostosten suhteen ja päädyin hankkimaan säläosastolta ainoastaan hienon X-Men-matkakorttisuojuksen, joka tosin on hivenen liian iso bussikortilleni. Katsotaan, mihin se menee. Sarjakuvahyllyistä menin lopulta suoraan indie-hyllyyn, kun en jaksanut plärätä läpi kaikkia supersankareita ja muut himoitsemani teokset olivat liian hintavia. (Haaveilen edelleen kovakantisesta V for Vendettasta.) Ostin kaksi sarjakuvaa, Roman Dirgen söpön Lenore Cootiesin (alennuksessa - vain £2,50) ja Jeremy A. Bastianin Cursed Pirate Girlin ensimmäisen osan. Kumpikin on minulle uusi tuttavuus. Bastianin teoksessa kiinnostivat aihe (merirosvoja!) ja kaunis piirrosjälki. Päädyin myös tietenkin Disney-hyllylle ja ostamaan Destino-projektia käsittelevän teoksen. Ihan vain kaiken varalta lisälukemistoksi tutkimusta ajatellen.

Sarjakuvia! Lähteitä! Bussikortin suojus!

Siskon ystävä oli käskenyt meidän käydä Primarkissa. Primark on Iso-Britannian alueella toimiva halpiskauppaketju, joka myy vaatteita ja asusteita. Vähän kuin HenkkaMaukka, mutta oikeastaan vieläkin halvempi. Ihan tuntematon paikka minulle. Mutta kun yksi liike oli lähellä omaa metropysäkkiämme, ajattelimme piipahtaa siellä lauantaiaamuna ennen shoppailukierrosta. Alkuun ajattelin, että ehkä jotain perustoppeja voisi katsoa, kun tuskin siellä mitään superhienoa löytyy.

Olin väärässä.

Meno yltyi hieman villiksi, kun tajusin, että kaupassa on lisensioituja Marvel-, Disney- ja Star Wars -tuotteita. Puoleen hintaan siihen nähden, mitä olisivat maksaneet Suomessa. (Maksoin Star Wars -topistani kolme puntaa. KOLME! Se oli tosin alennuksessa.) Päästelin jo pelkästään sukkaosastolla epämääräisiä vingahduksia, kun tajusin, miten hienoja Star Wars -sukkia siellä on. Ja aikuisten ko'oissa! 

Primarkin vaatteiden laadusta olen kuullut myös negatiivista palautetta, että ne kutistuvat ja reikiintyvät heti ensi pesussa. Ainakin tällä hetkellä kertakäytön ja -pesun jälkeen kaikki on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta pesuohjelmat kannattaa kyllä tarkastaa. Samanlaisen oloiset Marvelin löysä toppi ja vastaava Star Wars -paita vaativat eri asteen pesuja.

Elämän pieniin iloihin kuuluu kasa Star Wars -sukkia.

Saldona kaksi toppia (em. aiheet), Marvelin sarjisvyö, neljä paria sukkia, Boba Fett -vesipullo ja Disney-muistikirja. Ja lisäksi lahjoja ystävien synttärijemmakassiin. Nörtin ilot voivat olla pieniä.

Tein hämmentävästi hienoja ostoksia myös Englannin postista. Royal Mail julkaisi jokin aika sitten Star Wars -postimerkkisetin, jota kateellisena netistä katselin ja olin jo unohtanut koko jutun. Sitten menimme hakemaan postimerkkejä tädin postikorttia varten ja siinä se mainos oli. Pakko saada. Jostain kumman syystä elämäänsä kyllästyneen oloinen myyjä antoi minulle vain nuo kaksi riviä eikä edes tarjonnut hienoa settiä taustakuorineen tai muuta vastaavaa keräilijöille suunnattua pakettia, mitä netissä on tarjolla. Ihan pelkkä korttisetti olisi riittänyt. Mutta ehkä kehystän merkit vain jotenkin kivasti itse. £7,68 oli tuo täysi kahdentoista kappaleen paketti.

Postimerkkikokonaisuus keräilykappaleita.

Cutty Sarkin museokaupasta päädyin ostamaan mainosjulisteen, jolla etsittiin laivalle merimiehiä. Se on valitettavasti vuosien 1890-1895 väliltä, kun Roope seilasi purjelaivalla jo 1883. Mutta hieno se on silti, vaikkakin nuo valkoiset reunat tekevät siitä liian pliisun. Ehkä kehystäminen auttaa.

Mainosjulistetta pitää muokata. Näin se on hieman tylsä.

Emme käyneet lainkaan keskustan kuuluisilla ostoskaduilla, koska olin suunnitellut jotain paljon parempaa. Löysin kirjastosta teoksen The Rough Guide to Vintage London - Shopping, Lifetyle, Culture, joka oli täynnä kiinnostavia pikku putiikkeja, liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. (Sinnekin oli listattu mm. Forbidden Planet ja pari muuta sarjiskauppaa.) Koska aika ei millään riittäisi kaikkeen, päädyimme toiselle kuuluisista markkinakaduista eli Portobello Roadille, Kensington Gardensilta luoteeseen. Ajelimme ensin metrolla Ladbroke Groven asemalle ja kuljimme sieltä Portobelloa pitkin "alas" kohti keskustaa. 

Taidetta Portobello Roadilla

Kadulla kannattaa käydä lauantaisin, joka on perinteinen markkinapäivä. Mekin olimme siellä lauantaina ja vasta illalla viiden jälkeen, mutta vieläkin siellä oli toimintaa, vaikka osa katukojuista olikin sulkemassa. Päivällä ruuhka olisi ollutkin varmaan melkoinen. 

Tästä huolimatta teimme joitakin reissun parhaita ostoksia. Äiti löysi vintage-liikkeestä (jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista) juuri sellaiset hapsulliset mokkanahkasaappaat, joita oli halunnut jo vuosia. Minä ostin torikojusta kahdellakympillä käsityönä tehdyn, aitoa villaa olevan knalli-henkisen hatun, joka näytti kuuluvan päähäni. Löysimme paljon kivoja vaatteita, sekä vintagea että muotia, eivätkä hinnat olleet pahoja.

Ja minä löysin sen uuden, pitkän nahkatakin. Jos tyylikkäät, värikkäät ja näyttävät nahkatakit kiinnostavat, suosittelen Boutique England -liikettä Portobello Roadilla (kadun numero 187). Eivät ole halpoja, mutta sinä lauantai-iltana kuuden hujakoilla kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan. En tiedä, onko se tapana, vai oliko päivä erityinen. Mutta ei ole vielä takin osto kaduttanut, vaikka se pääseekin käyttöön vasta syksyllä.

Ehkä uusi lempihattuni, jos tohtorinhattua ei lasketa.

Tämähän meni melkein muotipostaukseksi. Ehkä minun pitäisi tehdä sellainen Finnconin aikana: tutkijan muotiblogi - conityylit. (Finnconin ohjelma julkaistaan muuten ihan piakkoin, pysykää kuulolla.)

Lontoon postaukset päättyvät tähän. Seuraavaksi vuorossa raporttia Kirjallisuudentutkijain seuran vuosiseminaarista.

Muinaisilla markkinoilla

Sarjakuvafestivaalien ohessa piipahdin Helsingin Pukkisaaren perinteisillä muinaismarkkinoilla rautakautisessa kauppakylässä. Markkinat järjestettiin 6.-7.9. ja reippailimme paikalle ystäväni kanssa heti sunnuntaiaamuna. Tunnelma oli hieno, paikka upea ja käsityöläisten taidot kerrassaan mainioita.

Kyltin avulla löytää perille

Soturin varusteet

Soturien kilvan ohjeistus kansalle

Puunhakkuukisaan osallistui kaikenikäisiä sotureita

Allekirjoittanut pääsi kuin pääsikin kokeilemaan muinaisjousta

...ja osui jopa tauluun

Taistelunäytöksessä otettiin mittaa markkinoiden häiritsijöistä

Jos aikataulut natsaavat myös ensi vuonna Sarjakuvafestivaalien kanssa samalle viikonlopulle, taidanpa piipahtaa paikalla uudestaankin.