24.7.2012

Kasa kirjoja conista

Kuten tavallista, tämä bibliofiili syöksyi heti tilanteen sallittua Finnconin scifi-kirppispöydän ääreen ja jäi siihen jumiin. Mukaan tarttui vähän ties sun mitä ja parin tunnin välein tarkasteltuna lauantaina vähän lisää samanlaista.

Olen aina ollut kovakantisten ystävä ja ostan pokkareita yleensä vain pakotettuna.
No, nyt oli pakko ja ehkä elän sen asian kanssa, että hyllyyni saapui kahdeksasta kirjasta vain yksi kovakantisena, ja se oli suuri klassikko Pyöreän pöydän ritarit eli sen kuuluisan Sir Thomas Maloryn Le Morte d'Arthurin (1485) suomennettu versio. Piti lukea, koska Don Rosa. Nyt on myös hyllyssä.

Sarjakuvaosastoni täydentyi J. O'Barrin alkuperäisellä The Crow -sarjakuvalla, joka nykyisin on tunnetumpi elokuvana erityisesti Brandon Leen traagisen kuoleman johdosta. Sarjakuva on melko erilainen elokuvaan nähden, mutta pirskatin tyylikäs.

Koska zombit on nyt in ja pop, oli aivan pakko. Seth Grahame-Smithin Jane Austenin romaanista koostettu adaptaatio Pride and Prejudice and Zombies. Alkuperäisteoksenkin huumori on oikeasti vallan mainiota, joten odotan innolla, mitä täältä löytyy.

Pratchettia ei koskaan ole hyllyssä liikaa, joten sekaan mahtuu aina yksi Faust-parodia eli Eric. Suomeksi tosin. (Mutta niin ovat kaikki muutkin Prachettini.)
Ajattelin myös sivistää itseäni, joten Suzanne Collinsin kuuluisan The Hunger Games -trilogian toinen osa Catching Fire löysi tiensä kassiini. Hups.
Varmaan pitää ostaa se ensimmäinen osa ennen kuin pääsee tämän kirjan kimppuun.

Star Wars -sälää saati kirjoja ei myöskään ole koskaan liikaa, joten The New Jedi Orderiin kuuluva pokkari Agents of Chaos I: Hero's Trial lipsahti kyytiin.
Ja koska olen nyt aika innostunut Buffysta, piti pari euroa tuhlata myös Christopher Goldenin kirjoittamaan Buffy-romaaniin The Wisdom of War. Saa nähdä, mitä laatua sieltä löytyy.

Miehelle ostin heti perjantai-iltana "Winter is coming" -rintamerkin, jonka jälkeen aloin miettiä, että sieltä tulee kuitenkin kommenttina "muija kävi Finnconissa and all I got was this lousy badge", joten piti ostaa kirja samaan settiin. Varsinkin, kun George R. R. Martinin Valtaistuinpeli oli suht hyvässä tarjouksessa.
Eli päätös on nyt tehty: kerään sarjaa suomeksi ja jos se on niin ihana kuin TV-sarja lupailee, englanninkieliset alkuperäisteokset voi sitten jossain vaiheessa hankkia vaikkapa niinä kovakantisina...

P.S. Coni-raporttini pääsi myös Finnconin sivuille: http://2012.finncon.org/fi/2012/07/23/coniraportteja/

P.P.S. Jos apuraha nyt sattuisi napsahtamaan, mitäköhän ne ajattelisivat, kun kirjoittaisin myöhemmin raporttiin hankkineeni rahoilla tämän:

kuva sivustolta www.nettiauto.com

23.7.2012

Finncon ja Tampereen toinen todellisuus

Coneissa on aina se vika, että niistä palautuminen kestää useamman päivän.
Lähinnä siksi, koska viikonloppu nörttimaailmassa päättyy liian äkkiä ja synkkä todellisuus maanantaiaamun klo 4.50 heräämisineen hönkii kulman takana.

Kaiken kaikkiaan maailmanlopputeemainen Finncon oli jälleen kerran loistava pakohetki tylsästä todellisuudesta. Vaikka tänä vuonna hienojen pukujen määrä olikin pudonnut lähes eksponentiaalisesti, mikä johtui lähinnä Animeconin siirtymisestä aivan erilliseksi tapahtumakseen.

Perjantain tutkijatapaamisen päätyttyä me pelottavat tutkijat hipsimme hiljaa sivuovesta Tampereen yliopiston päärakennukseen, valtasimme hetkeksi scifi-kirppispöydän ja liu'uimme sitten eri tapahtumiin kesken ohjelman. Itse kävin kuuntelemassa kunniavieraiden Lois McMaster Bujoldin ja Liz Williamsin puhetta kirjoittamisesta. Sen jälkeen eksyin paneeliin, joka keskusteli Sherlock Holmesin eri adaptaatioista tästä uudesta vallan mainiosta modernista TV-sarjasta (yhden jakson olen nähnyt ja sen perusteella antanut tuomioni, että Benedict Cumberpatch on ihana. Piste.) ja Guy Ritchien elokuvista suhteutettuna Conan Doylen alkuperäiseen Sherlockiin.
Paneelin puheenjohtaja ja toinen naisvieras olisivat voineet minusta nähden vetää keskustelua keskenään. Miesten puheesta ei oikein selvää saanut eikä sieltä sinänsä mitään uutta ja hienoa tullutkaan. Harmi.
Pitäisi ostaa se uusi Conan Doylen Sherlock-kokoelma tuonne hyllyyn jossain vaiheessa...

Ilta jatkui hyvän seuran merkeissä kiinalaisesta ravintolasta O'Connell's -baariin ja jutut menivätkin erittäin nörttivaihteella aina yhdeksään asti, jolloin oli aika hipsiä hotelliin ja kasata itsensä ja paperinsa lauantaiaamun showta varten.
(Majoituin siis suht halvassa Hotelli Villessä Hatanpääntien varrella. Sen verran budjetti salli luksusta, että otin huoneen omalla kylppärillä. Aamiaista ei valitettavasti saanut, mikä oli paikan ainut miinus.)

Lauantaiaamuna kaiken jännän äärellä uskaltauduin hetkeksi istumaan conin avajaisiin, jotka kestivät onneksi vain vartin. Eli hyvää aikaa panikoida.
Oma esitykseni "Kertalaakista maailmanloppu!" keräsi ihan mukavasti yleisöä, vaikka pelkäsinkin, että paikalla on viisi ihmistä ja sali on se toiseksi suurin.
Aihe käsitteli tapaa, jolla maailmaloppumainen uhka syntyi Ankkalinnan ylle, miten fantasia ja tiede yhdistyivät ja minkälaisia viittauksia Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen -teokseen löytyi.
Hieman jänskätti, koska olin ottanut fyysikko-konsultoijalta apua sarjakuvan tiede vs. fantasia -osioon, mutta loppujen lopuksi yleisön kanta tuntui olevan, että ihan sama, vaikka sarjakuvan tieteellisyyttä olisi hieman oiottu, kunhan tarinasta nauttii.
Ja kyllä - olen itse samaa mieltä, enkä pelkästään sen takia, että olen humanisti enkä ymmärrä fysiikkaa...

Kysymyksiä ja kommentteja tuli aivan mahtavasti ja oma vänkärinikin oli innoissaan siitä, miten yleisö osallistui. Tapasin myös sarjakuvatutkijakollegani Lepen, jonka blogia olen tässä kyttäillyt jo jonkin aikaa. Päädyimme sitten myös sopimaan alustavasti yhteisistä bisneksistä, mutta siihen palaan myöhemmin.
Sen lisäksi tapasin myös (mahtavaa!) Marja Ritolan, jonka nimen pitäisi kuulostaa Rosa-fanin korviin tutulta. Marja oli nimittäin se ensimmäinen Rosasta gradunsa tehnyt suomalainen, joka myös kirjoitti esipuheet Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita -kokoelmaan Rosan lakon aikana. Päädyimme sitten tunnin kuluttua Marjan kanssa kahvilaan pariksi tunniksi vouhaamaan kaikkea Rosasta fantasiaan ja takaisin.

Tuli myös puheeksi haaveilemani Don Rosa -antologia, joka on nyt ollut hieman jäissä ajatuksen tasolta kaiken muun kiireen ja härdellin ansioista. En ole myöskään vieläkään saanut yhteyttä Marika Rantalaan, joten pitää katsella sitä tässä syksyn aikana ja toivoa parasta - ehkä keväällä päästäisiin asiaan...

Kävin tietenkin kuuntelemassa ohjaajani Irma Hirsjärven kunniavieraspuheen ja sen lisäksi aivan kertakaikkisen loistavan Johanna Sinisalon esityksen "Tieteet kirjailijan työssä". Järjestäjät olivat alun perin sijoittaneet Johannan puheen pieneen saliin, joka meni tietenkin heti tukkoon. Isot kiitokset järjestäjille joustosta, sillä Sinisalon puhe siirrettiin hetimiten juhlasaliin, joka tulikin melko täyteen hetkessä.

Johanna Sinisalo kertoo taustutkimuksen merkityksestä kirjailijan työssä.
Johanna Sinisalo on ollut yksi lempikirjailijoistani siitä lähtien kun luin Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen. (Omassa kappaleessani on ollut Johannan omistuskirjoitus jo parisen vuotta.)
Yritin nyt metsästää kirjamyyntipisteistä Enkelten verta, mutta ei onnea. Toivottavasti se tulee jossain vastaan.

Illan kruunasi klassinen zombiemaailmanloppu. Elokuvien pohjalta koottu esitys liikkui zombien kehityksestä alun voodoolla kirotuista olennoista juokseviin, puhuviin ja parcouria harrastaviin eläviin kuolleisiin. Koko homma alkoi kuvalla Don Rosan piirtämästä Bombi-zombista (tässä vaiheessa tältä tutkijalta pääsi JES! -hihkaisu) eteni Michael Jacksonin tahtiin tanssivien zombien kautta pelottaviin japanilaisiin zombeihin, jotka oikeasti osaavat mitä vaan.

Jos se zombiapokalypsi tulee, en halua olla Japanissa.

Ilta päättyi valtavaan repeilyyn, jonka aiheutti muun muassa heti ensimmäinen videoklippi Shaun of the Deadistä - niille, jotka ette vielä ole elokuvaan tutustunut, se on kaunis romanttinen komedia höystettynä zombeilla.

Lauantaina kasasin itseni aikaisin illallisen kautta hotelliin ja sänkyyn, koska rankka päivä Muumilaaksossa.
(Muumien maailmanloppu -ohjelma oli peruttu, mikä muuten oikeasti harmitti.)

Sunnuntaiaamuna raahasin itseni (ja seitsemää kirjaa painavamman matkalaukkuni) viimeisen kerran coniin katsastamaan ohjelmaa nimeltä "Tieteiskirjailuja ja muita fanikäsitöitä", mistä sai hyviä vinkkejä etsiä aiheita. Kävin myös katsomassa Star Wreck 2piin, mikä aiheutti pari naurahdusta, mutta ei sitten ollut erityisen minun makuuni.
Ehkä minulla ei ole huumorintajua.
(Tosin se norjalainen kapteeni oli kyllä hyvä.)

Conin lopuksi kävin vielä kuuntelemassa, miten omaa tarinaa kannattaa tuunata ja sain lisää vinkkejä siihen, minne omia tekstejä kannattaisi lähettää. Jospa vain olisi aikaa sille proosankin kirjoittamiselle, kun väikkärinkin väsääminen on välillä vähän aikataulutusongelmissa...

Kiitos ja kumarrus conin järjestäjille. Olitte sitten tilanneet auringonpaisteenkin Tampereelle, mikä oli kivaa siihen asti, kun pääsi junaan ja Jyväskylään, missä sitten tuli vettä kaatamalla.
Tuli vähän sellainen akuankkamainen "Tervetuloa kotiin ¤%"#£!!" -olotila...

Ensi vuonna Helsinkiin!

21.7.2012

FINFAR-miitti oli Lovecraft-painotteinen

Tämän kesän FINFAR-tutkijatapaaminen oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että ensinnäkin kutsu kävi erityisesti graduvaiheessa oleville fantsu- ja scifitutkijoille. Lisäksi kutsu lähetettiin myös kansainvälisille foorumeille, mikä tuotti meille kaksi turkkilaista vierasta, jotka olivat innostuneet ajatuksesta piipahtaa Suomessa ja puhua hieman Lovecraftista.
Uusien ihmisten - erityisesti fantasia- ja SF-hörhöjen (krhm, siis -tutkijoiden) - tapaaminen on aina mahtavaa, koska aivan huomaamatta sitä onnistuu sekä verkostoitumaan että tarjoamaan jotain konkreettista apua toisen tutkimukseen ja saamaan sitä tietenkin itsekin. Yleensä sitä saa vähintään jotain suuntaa, johon lähteä omalla paperillaan tai ainakin yhden lähdeteoksen, joka on PAKKO lukea, tai Cthulhu syö.

Lovecraft oli tosiaan edustettuna peräti kolmella paperilla, jotka käsittelivät Lovecraftille ominaisia (ja epäominaisia teemoja), Lovecraftin naiskuvaa ja Cthulhuun liittyvää mythosta. Jälkimmäinen paperi tosin puhui myös Batmanista ja siitä, miten tiettyjen tarinoiden/hahmojen ympärille kehittyy monta eri mediaa yhdistävä kaanon, joka muodostuu välillä hyvinkin useiden eri tekijöiden toimesta ja jonka fanikulttuuri sitten hyväksyy tai on hyväksymättä. Hillittömän mielenkiintoinen paperi ja paljon asiaa sulateltavaksi.
Tykkäsin myös erityisesti E.T.:n ja Wall-E:n vertailua käsittelevästi artikkelista.

Lovecraftia on muuten tullut luettua ihan vähän, mikä harmittaa aina. Erityisesti siksi, koska pidän niin hirvittävästi Call of Cthulhu -roolipelistä ja olen ollut siitä pitäen ihan täpinöissäni, kun minulle selvisi, että jaan herra Lovecraftin kanssa saman syntymäpäivän.
Ehkä tässä jossain vaiheessa pääsen myös sen Eldrich Talesin kimppuun.

Papereita oli tarjolla myös Pasi Ilmari Jääskeläisen maagisesta realismista (tässä vaiheessa kyllä sieppasi, kun Harjukaupungin salakäytävät odottaa vielä lukemattomana hyllyssä), hobiteista ja minulle tuntemattomammista kirjailijoista kuten Ian McDonald, Simon Ings ja Kim Stanley Robinson.
Kyllä, spefisivistyksessäni on valtavia aukkoja, antakaa anteeksi, en vaan voi lukea koko ajan, vaikka niin toivoisinkin.
Kaikkein laajimman keskustelun aiheutti tosin esitys, joka käsitteli verkkokeskustelujen näkemystä siitä, että J. K. Rowling olisi varastanut suurimman osan Potter-kirjojen ideoistaan suoraan Tolkienilta. Tätä puitiin sitten pitkin iltaa aina baariin asti ja kyllä sitä itse kukin ihmetteli asiaa kotonaan.

Itse Tolkienini ja Potterini lukeneena (ja hillittömänä fanina) täytyy sanoa, etten vain näe niitä yhtäläisyyksiä. Ehkä siellä jotain samoja elementtejä sitten on (jättiläishämähäkkejä ja huppupäisiä pahishahmoja), mutta koska koko modernin fantasian genre on periaatteessa lähtenyt professori Tolkienin teoksista ja hän itse on käyttänyt laajaa folkloreen ja taruihin perustuvaa myyttiperimää, niin joka ikinen fantasiateos on jossain määrin velkaa Tolkienille.

Se on sitten taas eri asia millainen fantasialukeneisuus näillä verkkokeskusteluihin osallistuneilla ihmisillä sitten oikeastaan on, kun minäkin olen saanut eräiltä tahoilta sapiskaa yhden pisteen arvosanastani surullisen kuuluisalle Eragonille. Joidenkin mielestä se siis oikeasti on hyvää fantasiaa.

Toisaalta minäkin aloitin fantasian kahlaamisen David Eddingsillä, eli pakkohan se on jostain liikkeelle lähteä.
(Eddingsistä meinasin väsätä aivan oman merkinnän tässä kesän mittaan - ah, siitä tulee kivaa.)

Mutta jos nyt ei mennä sen pidemmälle, koska voisin vouhata Pottereista iät ja ajat.

Kokonaisuudessaan FINFAR-miitti oli jälleen erittäin antoisa. Oma esitykseni "Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäyksestä" sai tosiaan hyvää palautetta ja kunhan sen saan käännettyä suomeksi ja hieman täydennettyä fantasia- ja SF-teorialla, on jälleen yksi väikkärin alaluku kasassa.
Tuli myös tavattua aivan mahtavia uusia ihmisiä, jotka toivottavasti palaavat seuraavanakin vuonna seurueeseen eivätkä turhia säikähtäneet rentoa menoamme. Parhaimmat vinkithän tulevat aina virallisen osuuden jälkeen baari-illan keskusteluissa...

Ensi vuonna ollaankin sitten sekä miitin että Finnconin merkeissä Helsingissä.
Huh, kaksi coniviikonloppua putkeen pääkaupungissa. Tästä voi tulla dilemma.

19.7.2012

Tutkimuspäivittelyä - eli voi hyvä tavaton.

Finncon siintää jo nurkan (tai yön) takana, mutta vielä on aikaa treenata puhetta - mitä minun siis pitäisi tässä olla tekemässä, mutta ajattelin nyt lyhyesti koostaa vähän tutkimuksen tilaa julkisuuteen ja samalla myös ehkä avata niitä pieniä mielen solmuja.
Kesä on siis jälleen kerran stressi, koska työ, väikkäri, remppa, muutto ja opetussuunnitelmien väsääminen. Jostain pitäisi nyhtää aikaa tähän kaikkeen ja pelkään, että kun se pieni tauko sitten tulee ja annan itselleni luvan huokaista, iskee valtava pöpö.
Stressihän tietenkin ilmenee siinä, että teen öisin kaikkea outoa unissani. Tästä on tietenkin miehelle suurta hupia, vaikka joskus se onkin hieman pelottavaa herätä siihen, että muija tamppaa käsillään peiton alla olevia jalkojasi ja väittää kivenkovaan, että ne gekot meni sinne.
(Eivät menneet, siellä terraariossa ne edelleen ovat.)

Mutta siis tutkimuksesta.
Tänään FINFAR-tutkijatapaamisen ensimmäisenä päivänä pidin esitelmän Rosan sarjakuvasta "Attack of the Hideous Space-Varmints" 1950-luvun SF-kliseiden parodioinnin näkökulmasta. Paperi kattaa suurilta osin avaruutta käsittelevän alaluvun.
Finncon-esitelmä puolestaan liittyy Ankkalinnan outoihin tapahtumiin (eli pieni maailmanlopun uhkahan siellä killuu) ja ensi viikolla Ropeconiin koostamani esitys (jota kasaan tässä edelleen, mutta sainpahan tosi hienon kaaviokuvan väsättyä teille) puolestaan ynnää yhteen koko hypoteesini Ankkalinnan asemasta fantasian kentällä. Se tulee olemaan tutkimukseni perusidea, joten odotan siihen paljon kommentteja. Haluaisin koostaa sen pohjalta artikkelin kirjallisuustutkimuksen aikakauslehteen Avaimeen, jossa tämän vuoden numero 4/2012 käsittelee mahdollisia maailmoja (deadline papereille on muuten 15.10.! Jos kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä Avaimen toimitukseen, lisätietoja täältä.)

Oulussa olisi myös tiedossa Kulttuurintutkimuksen päivät lokakuussa samoilla teemoilla, joten sinnekin voisi paperia väsätä. Ja marraskuussahan suunta on kohti Lissabonia Messengers from the Stars -konferenssiin. Otan siskot mukaan, niin saamme viettää pienen loman siinä sivussa.

Rosan Kootut-sarja on tähän mennessä ollut taustoineen ja artikkeleineen mahtava lisäapu väitöskirjaa varten. Odotan vain aikaa, jolloin pääsisin täydentämään Johdannon alalukuja. Haaveilen myös ajatuksesta, että syksyn aikana saisin kirjoitettua sarjakuvateoriaosuuden ensimmäisen raakaversion, jonka voisin viedä revittäväksi nykykulttuurin tutkijaseminaariin.
No, ehkä ei ihan revittäväksi.

Toinen ohjaajani Irma sanoi, että tutkimukseni etenee valtavalla vauhdilla. Itse ei tunnu siltä, kun kuuntelen kollegoitani, jotka viettävät kaiken liikenevän aikansa yliopistolla kirjoittamassa ja minä pystyn työpäivinäni uhraamaan ehkä 2-3 tuntia lukemiselle ja kirjoittamiselle. Tuntuu turhauttavalta, kun sitä rahoitusta ei ole, vaan päivät menevät "oikeissa" töissä. Tosin siellä saa aivot nollattua niin hyvin, että kaiken rutiinin ohessa olen ehtinyt suunnitella jo kuutisen sanataideoppituntia. Yay!

Odottelen myös kahta asiaa: ensinnäkin NNCORE:n artikkelin referee-palautteita.
Eipä ole näkynyt.
Ehkä pitää taas laittaa häiriköintiviesti.
Toiseksi odottelen edelleen Mile High Comicsin pakettia, jonka olisi pitänyt olla täällä jo vuonna kirves. Ja rehellisesti sanottuna minua ei niinkään harmita se, että heitin 65€ kankkulan kaivoon, vaan että jos nyt en sitten saakaan niitä sarjakuvia! Rahalla ei väliä, mutta ne sarjakuvat, joita en saisi mitenkään Suomesta!

Vahingosta viisastuneena tilasin uuden setin.
Tällä kertaa kalliimmalla.
Ja tällä kertaa yksityiseltä keräilijältä, joka ilmoitti myyvänsä osan kokoelmastaan Disney Comics Mailing Listillä.
Tällaisten asioiden takia kannattaa verkostoitua. Mikäli paketti saapuu perille, sieltä löytyy muun muassa sellainen harvinaisuus kuin "Escape from Forbidden Valley", jota edes Mile High Comicsilla ei ollut!
Peukut ja varpaat pystyssä.

Henkilökohtainen tavoitteeni edelleen olisi väitellä kahden vuoden päästä. Katsotaan, missä mennään vuoden päästä ja miltä silloin tuntuu.

Koostan FINFARista vielä kunnon merkinnän, kunhan huomisen loput esitykset on nähty ja kuultu.

15.7.2012

Lempitaiteilijani osa 5: Tove Jansson

Olin 7-vuotias, kun Muumilaakson tarinoita alkoi pyöriä Suomen televisiossa. Se on edelleen yksi lapsuuteni tärkeistä tv-sarjoista ja jos vielä tässäkin iässä satun telkkarin ääreen, kun Muumit alkavat pyöriä, pakkohan sitä on verestää vanhoja lapsuusmuistoja. Se, että sarja onkin japanilaista tuotantoa, paljastui minulle vasta useita vuosia myöhemmin, kun löysin hahmojen luojan, Tove Janssonin, alkuperäiset sarjakuvat, kirjat ja piirrokset...

Kuva Wikipediasta
Tove Jansson (1914-2001) on yksi kolmesta tunnetuimmasta suomalaisesta taiteilijasta maailmalla. Hän oli kuvataiteilija, pilapiirtäjä, sarjakuvataiteilija, kirjailija ja taidemaalari, joka syntyi suomenruotsalaiseen perheeseen ja julkaisi teoksensa ruotsiksi. Hän nousi menestykseen 1950-luvulla, kun ensimmäiset Muumi-kirjat ilmestyivät. Muumeista kertovia kirjoja hän ehti julkaista toistakymmentä ja sarjakuvia puolestaan 1500 sanomalehdissä ilmestynyttä sarjaa. Yhä edelleen useat sanomalehdet julkaisevat Janssonin Muumi-strippejä.

Alun perin pilakuvana syntyneiden Muumi-hahmojen (Mumin) kautta Jansson on käsitellyt lapsuuteen ja aikuisuuteen liittyviä filosofisia teemoja, jotka tulevat hyvin esille boheemien ja suvaitsevaisten Muumien kautta. Janssonin kaksi ensimmäistä Muumi-kirjaa saivat vaisun vastaanoton, mutta Trollkarlens hatt (suom. Taikurin hattu) vuonna 1948 oli hänen kirjallinen läpimurtonsa. Sitä ylistettiin niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja se käännettiin englanniksi 1950 nimellä Finn Family Moomintroll.

Jansson on kuvittanut niin Lewis Carrollin Liisan seikkailuja Ihmemaassa kuin Tolkienin teoksia. Hänen ikoniset Muumi-hahmonsa ovat levinneet sarjakuvien ja kirjojen sivuilta lukuisiin oheistuotteisiin - minunkin hyllystäni löytyy kaksi Muumimukia (Arabian keltainen Pikku Myy ja Muurlan vihreä Haisuli-emalimuki). 

Janssonin tyylissä minua viehättää ihanan anarkististen ja rentojen hahmojen lisäksi viiva ja sen elävyys, erityisesti rasterointitekniikka, johon ihastuin yläasteaikoinani. 

Vaarallinen juhannus (Farlig Midsommar 1957)
Lempihahmojani ovat ehdottomasti Pikku Myy ja matkusteleva, filosofinen Nuuskamuikkunen. Myös Muumimamman elämänohjeet ovat kadehdittavia.
Muumilaaksohan on muuten myös aivan oma sekundaarinen fantasiamaailmansa, aivan kuten Tolkienin Keski-Maa tai Le Guinin Maameri. Ehkä se on myös osasyy, miksi pidän Muumeista niin kovin.

Pienenä tulikin siskojen kanssa rakennettua pahvinen Muumitalo, koska emmehän me sellaista oikeaa saaneet, kun se oli niin kallis. Ikinä talosta ei valmista tullut, koska olimme aivan liian perfektionisteja sen suhteen, mitä siellä nyt pitäisi olla ja missä - eikä pyöreää muotoa saanut tietenkään mitenkään aikaiseksi.
Nyt aikuisiällä ilo olikin melkoinen, kun selvisi, että miehellä sattui olemaan kotipuolessa ihka oikea Muumitalo. Arvatkaa vaan, kuka sen nappasi itselleen? Nyt Muumitalo seisookin kirjahyllyni päällä samanlaisena kuin lapsuuteni tv-sarjassa.

Jos vielä saisin jonkin Janssonin hienon piirroksen kehystettynä...
Hieno Muumimuseohan sitten löytyy Tampereelta Metson kirjaston alakerrasta: http://inter9.tampere.fi/muumilaakso/
Muumimaailma puolestaan sijaitsee Naantalin auringossa: http://www.muumimaailma.fi/
Tove Janssonin sivut puolestaan löytyvät täältä: http://www.moomin.fi/tove/

P.S. Tiesittekö, että niistä kolmesta Suomen tunnetuimmasta taiteilijasta kaksi kuuluu sateenkaariperheeseen? Tove Jansson puhui uransa aikana usein seksuaalisesta tasa-arvosta ja asui yhdessä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Toinen tunnetuimmista taiteilijoista on Touko Laaksonen, paremmin Tom of Finlandina tunnettu kuvataiteilija, joka loi uuden, vahvan ja maskuliinisen kuvan homomiehestä ja uudisti homokulttuurin täysin. (Turun Logomon Tom of Finland -näyttely viime kesänä oli muuten hieno.)
Ja niin, se kolmas on tietenkin Akseli Gallen-Kallela.

8.7.2012

Rosan Koottujen paketti 2 saapui perille

Tuntuu taas siltä, että on joulu ja synttärit yhtä aikaa, kun hain eilen postista Don Rosan Kootut -sarjan osat 4-6 sisältävän kansion. Ajallisesti näiden albumien sarjakuvat ovat vuosilta 1993-1997, joten joukosta löytyy sellaisia helmiä kuin "Paino-ongelmia" ("A Matter of Some Gravity") ja "Kaikkein mieluisin lahja" ("A Little Something Special"). Joukossa on myös "Matka Maan keskipisteeseen" ("The Universal Solvent") sekä "Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys" ("Attack of the Hideous Space-Varmints"), jotka ovat aiheinani FINFAR-tutkijatapaamisessa ja Finnconissa. Whee!
Ei voi kuin ihailla norjalaisten hienoa työtä setin ulkoasun kanssa.

Tähän mennessä ilmestynyttä sarjaa selailleena täytyy sanoa, että värimaailman ja ääniefektien lisäksi pari juttua on pistänyt silmään ensimmäisestä paketista:
Pelle Peloton kutsuu Roopea nykyisin herra Ankaksi - ei enää sinutella tuttavallisesti. Syynä on tietenkin Barksin alkuperäiset tarinat ja Roopen ja Pellen suhde, joka tietenkin viittaa ajankuvaan ja eri yhteiskuntaluokkiin.
Lisäksi Roopen nuoruusvuosien kiusana ollut klaani on muuttunut Vaskervilleistä Kiskurvilleiksi. Tälle suomennokselle en löytänyt syytä äkkiseltään selailtuani. Liekö ollut liian ilmiselvä Baskerville-viittaus?

Vielä en ole ehtinyt tutustua uuteen pakettiini sen kummemmin, mutta aloitan varmaan osan 4 selailun tänään. Tällä hetkellä olen lukenut ainoastaan artikkelit ja jättänyt tarinat sivurooliin. Aion kuitenkin käyttää näitä uusia suomennoksia tukenani väitöskirjaa tehdessä - tosin aiempiin suomennoksiin on tietenkin pakko viitata vertailun vuoksi. Ja kun hyllystä löytyy kaikki Suomessa julkaistut Rosan tarinoita sisältävät Aku Ankka -lehdet vuodesta 1990 lähtien sekä tietenkin kovakantiset albumit, tiettyjä eroja suomennoksissa huomaa väkisinkin. Esim. "Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys" on ilmestynyt Aku Ankassa ensimmäistä kertaa nimellä "Maa hyökkää" - viittaus tietenkin Tim Burtonin elokuvaan Mars Attacks!

3.7.2012

Ropecon-mainos!


Espoon Dipolissa järjestettävässä Ropeconissa Ankkalinna liittyy olennaisesti roolipelitapahtuman fantasiamaailmoja käsitteleviin teemoihin, sillä
sunnuntaina 29.7. klo 12 (Huom. muuttunut aika!) salissa 25 allekirjoittanut puhuu aiheesta

"Don Rosan Ankkalinna fantasiamaailmana"

"Don Rosa sijoittaa Ankkalinnan tiettyyn paikkaan Yhdysvaltain kartalla. Maantieteellisesti se sijaitsee siellä, mutta fiktiivisenä paikkana se on kuitenkin osa fantasiamaailmaa, joka Rosalla todentuu erityisesti luonnonlakeja rikkovilla tapahtumilla: Pellen kehittämät futuristiset kojeet sekoittavat ankkalinnalaisten arkea ja Millan taikuus pistää jopa painovoimalait uusiksi. Ankkalinnan asukit elävät kahden maailman välissä. Vaikka he elävät Yhdysvaltojen maaperällä ja jakavat meidän historiamme ja kulttuuriperimämme, he myös kokevat fantastisia tapahtumia, joita ei voi selittää pelkällä järjellä."

Viikonlopun liput 25€, päivälippu 15€ - sunnuntaina vain 10€.

Tapahtuman viralliset nettisivut ja ohjelmakartta osoitteessa http://www.ropecon.fi/pmwiki/index.php/2012/2012

Saa tulla juttelemaan. Pukua en vielä ole päättänyt, mutta kenttinimeni on Bonnie Hunninko. Kentit kuulemma liittyvät. Jotenkin.
Kannattaa ihan vain kaiken varalta selvittää oma nimi täältä.



P.S. Vapautin kommentoinnin yleiseksi. Tarkastan ne kuitenkin. Olkaa kiltisti.

1.7.2012

Kahden kuukauden kirjat

Koska jostain kumman syystä toukokuun kirjasaldoksi jäi huima yksi (1) opus, päätin yhdistää touko- ja kesäkuun kirjaostosten päivittelyn yhteen. Loppujen lopuksi ei sitä tullut osteltua hirveästi, koska apuraha veti viimeisiään ja rahaa meni sitten kaikkeen muuhun.
Tässä kuussa kun ohjelmassa on kaksi ihanaa conia, tietää jo valmiiksi kirjamäärän pomppaavan niihin mittoihin, että muuttoapu kiittää elokuussa varmasti.

Kirppiksiltä löysin Elizabeth Kostovan Historiantutkijan, joka kertoo uuden näkemyksen Draculan mysteeriosta. Koska historialliset teokset ja myytit ovat aina kiinnostaneet, tuhlasin pari hassua euroa tähän opukseen. Katsotaan sitten, kun se on tullut luettua, että joutaako kiertoon, vai jääkö hyllyyn.
Samasta syystä tuli myös ostettua idän uskonnoista kertova Itämaista viisautta sekä Titus Hjelmin toimittama Mitä wicca on? Erilaiset uskonnot ja myytit ovat erittäin kiehtovia.

Lisäksi mukaan tarttui japaninkielinen ikivanha lasten laulukirja, jossa oli mukana myös LP-levy. Ehkäpä tässä tulee vielä petrattua niitä japanin kielen unohtuneita taitoja. Mummolassa olisi LP-soitinkin, jos vaikka levy vielä toimisi.

Helsingin reissulla eksyin myös Fredrikinkadulle muuttaneeseen SS Libriconiin, jossa sitten pitikin hetkeksi hillitä itsensä sen sarjakuvatarjonnan äärellä. Loppujen lopuksi ostin sitten kymmenellä eurolla Frank Millerin 300-teoksen, jonka elokuvaversio noudattaa alkuperäisteosta hyvin uskollisesti.
(Sama on muuten kertakaikkisen hienon Sin Cityn kanssa.)

Muuten onkin menty hiljaiseloa kirjallisuuden suhteen. Parempi olisi tietentenkin pitää pieni tauko, koska se muuttorumba on vielä edessä, mutten miten voisin hillitä itseni scifi-kirppispöydän äärellä Finnconissa?
In your dreams.