Coneissa on aina se vika, että niistä palautuminen kestää useamman päivän.
Lähinnä siksi, koska viikonloppu nörttimaailmassa päättyy liian äkkiä ja synkkä todellisuus maanantaiaamun klo 4.50 heräämisineen hönkii kulman takana.
Kaiken kaikkiaan maailmanlopputeemainen Finncon oli jälleen kerran loistava pakohetki tylsästä todellisuudesta. Vaikka tänä vuonna hienojen pukujen määrä olikin pudonnut lähes eksponentiaalisesti, mikä johtui lähinnä Animeconin siirtymisestä aivan erilliseksi tapahtumakseen.
Perjantain tutkijatapaamisen päätyttyä me pelottavat tutkijat hipsimme hiljaa sivuovesta Tampereen yliopiston päärakennukseen, valtasimme hetkeksi scifi-kirppispöydän ja liu'uimme sitten eri tapahtumiin kesken ohjelman. Itse kävin kuuntelemassa kunniavieraiden Lois McMaster Bujoldin ja Liz Williamsin puhetta kirjoittamisesta. Sen jälkeen eksyin paneeliin, joka keskusteli Sherlock Holmesin eri adaptaatioista tästä uudesta vallan mainiosta modernista TV-sarjasta (yhden jakson olen nähnyt ja sen perusteella antanut tuomioni, että Benedict Cumberpatch on ihana. Piste.) ja Guy Ritchien elokuvista suhteutettuna Conan Doylen alkuperäiseen Sherlockiin.
Paneelin puheenjohtaja ja toinen naisvieras olisivat voineet minusta nähden vetää keskustelua keskenään. Miesten puheesta ei oikein selvää saanut eikä sieltä sinänsä mitään uutta ja hienoa tullutkaan. Harmi.
Pitäisi ostaa se uusi Conan Doylen Sherlock-kokoelma tuonne hyllyyn jossain vaiheessa...
Ilta jatkui hyvän seuran merkeissä kiinalaisesta ravintolasta O'Connell's -baariin ja jutut menivätkin erittäin nörttivaihteella aina yhdeksään asti, jolloin oli aika hipsiä hotelliin ja kasata itsensä ja paperinsa lauantaiaamun showta varten.
(Majoituin siis suht halvassa Hotelli Villessä Hatanpääntien varrella. Sen verran budjetti salli luksusta, että otin huoneen omalla kylppärillä. Aamiaista ei valitettavasti saanut, mikä oli paikan ainut miinus.)
Lauantaiaamuna kaiken jännän äärellä uskaltauduin hetkeksi istumaan conin avajaisiin, jotka kestivät onneksi vain vartin. Eli hyvää aikaa panikoida.
Oma esitykseni "Kertalaakista maailmanloppu!" keräsi ihan mukavasti yleisöä, vaikka pelkäsinkin, että paikalla on viisi ihmistä ja sali on se toiseksi suurin.
Aihe käsitteli tapaa, jolla maailmaloppumainen uhka syntyi Ankkalinnan ylle, miten fantasia ja tiede yhdistyivät ja minkälaisia viittauksia Jules Vernen
Matka maan keskipisteeseen -teokseen löytyi.
Hieman jänskätti, koska olin ottanut fyysikko-konsultoijalta apua sarjakuvan tiede vs. fantasia -osioon, mutta loppujen lopuksi yleisön kanta tuntui olevan, että ihan sama, vaikka sarjakuvan tieteellisyyttä olisi hieman oiottu, kunhan tarinasta nauttii.
Ja kyllä - olen itse samaa mieltä, enkä pelkästään sen takia, että olen humanisti enkä ymmärrä fysiikkaa...
Kysymyksiä ja kommentteja tuli aivan mahtavasti ja oma vänkärinikin oli innoissaan siitä, miten yleisö osallistui. Tapasin myös sarjakuvatutkijakollegani Lepen, jonka
blogia olen tässä kyttäillyt jo jonkin aikaa. Päädyimme sitten myös sopimaan alustavasti yhteisistä bisneksistä, mutta siihen palaan myöhemmin.
Sen lisäksi tapasin myös (mahtavaa!) Marja Ritolan, jonka nimen pitäisi kuulostaa Rosa-fanin korviin tutulta. Marja oli nimittäin se ensimmäinen Rosasta gradunsa tehnyt suomalainen, joka myös kirjoitti esipuheet
Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita -kokoelmaan Rosan lakon aikana. Päädyimme sitten tunnin kuluttua Marjan kanssa kahvilaan pariksi tunniksi vouhaamaan kaikkea Rosasta fantasiaan ja takaisin.
Tuli myös puheeksi haaveilemani Don Rosa -antologia, joka on nyt ollut hieman jäissä ajatuksen tasolta kaiken muun kiireen ja härdellin ansioista. En ole myöskään vieläkään saanut yhteyttä Marika Rantalaan, joten pitää katsella sitä tässä syksyn aikana ja toivoa parasta - ehkä keväällä päästäisiin asiaan...
Kävin tietenkin kuuntelemassa ohjaajani Irma Hirsjärven kunniavieraspuheen ja sen lisäksi aivan kertakaikkisen loistavan Johanna Sinisalon esityksen "Tieteet kirjailijan työssä". Järjestäjät olivat alun perin sijoittaneet Johannan puheen pieneen saliin, joka meni tietenkin heti tukkoon. Isot kiitokset järjestäjille joustosta, sillä Sinisalon puhe siirrettiin hetimiten juhlasaliin, joka tulikin melko täyteen hetkessä.
|
Johanna Sinisalo kertoo taustutkimuksen merkityksestä kirjailijan työssä. |
Johanna Sinisalo on ollut yksi lempikirjailijoistani siitä lähtien kun luin
Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen. (Omassa kappaleessani on ollut Johannan omistuskirjoitus jo parisen vuotta.)
Yritin nyt metsästää kirjamyyntipisteistä
Enkelten verta, mutta ei onnea. Toivottavasti se tulee jossain vastaan.
Illan kruunasi klassinen zombiemaailmanloppu. Elokuvien pohjalta koottu esitys liikkui zombien kehityksestä alun voodoolla kirotuista olennoista juokseviin, puhuviin ja parcouria harrastaviin eläviin kuolleisiin. Koko homma alkoi kuvalla Don Rosan piirtämästä Bombi-zombista (tässä vaiheessa tältä tutkijalta pääsi JES! -hihkaisu) eteni Michael Jacksonin tahtiin tanssivien zombien kautta pelottaviin japanilaisiin zombeihin, jotka oikeasti osaavat mitä vaan.
Jos se zombiapokalypsi tulee, en halua olla Japanissa.
Ilta päättyi valtavaan repeilyyn, jonka aiheutti muun muassa heti ensimmäinen videoklippi
Shaun of the Deadistä - niille, jotka ette vielä ole elokuvaan tutustunut, se on kaunis romanttinen komedia höystettynä zombeilla.
Lauantaina kasasin itseni aikaisin illallisen kautta hotelliin ja sänkyyn, koska rankka päivä Muumilaaksossa.
(Muumien maailmanloppu -ohjelma oli peruttu, mikä muuten oikeasti harmitti.)
Sunnuntaiaamuna raahasin itseni (ja seitsemää kirjaa painavamman matkalaukkuni) viimeisen kerran coniin katsastamaan ohjelmaa nimeltä "Tieteiskirjailuja ja muita fanikäsitöitä", mistä sai hyviä vinkkejä etsiä aiheita. Kävin myös katsomassa
Star Wreck 2piin, mikä aiheutti pari naurahdusta, mutta ei sitten ollut erityisen minun makuuni.
Ehkä minulla ei ole huumorintajua.
(Tosin se norjalainen kapteeni oli kyllä hyvä.)
Conin lopuksi kävin vielä kuuntelemassa, miten omaa tarinaa kannattaa tuunata ja sain lisää vinkkejä siihen, minne omia tekstejä kannattaisi lähettää. Jospa vain olisi aikaa sille proosankin kirjoittamiselle, kun väikkärinkin väsääminen on välillä vähän aikataulutusongelmissa...
Kiitos ja kumarrus conin järjestäjille. Olitte sitten tilanneet auringonpaisteenkin Tampereelle, mikä oli kivaa siihen asti, kun pääsi junaan ja Jyväskylään, missä sitten tuli vettä kaatamalla.
Tuli vähän sellainen akuankkamainen "Tervetuloa kotiin ¤%"#£!!" -olotila...
Ensi vuonna Helsinkiin!