19.4.2015

Omaelämäkerrallisuus yhdistyneenä historiaan - Sarjakuva-Finlandia 2015

Tämä päivitys on antanut odottaa itseään osin siitä syystä, etten päässyt mukaan Tampere Kupliiseen ja samalla seuraamaan livenä vuoden 2015 Sarjakuva-Finlandian jakamista. Se harmitti erityisesti siksi, koska olin saanut kunniatehtävän olla mukana esiraadissa valitsemassa kymmentä parasta vuonna 2014 julkaistuista sarjakuvateoksista. Olin erittäin tyytyväinen raatimme yhteisymmärrykseemme Top 10:stä, sillä sinne päätyi usea sellainen teos, joita olin sinne ensimmäisellä äänestyskierroksella toivonut. Seurasin myös suurella innolla nuorten bloggaajien (Tea Tauriaisen ja Wolf Kankareen) hämmästystä ja kommentteja omien teostensa päätymisestä listalle.

Tänä vuonna valitsijadiktaattorina toimi kirjailija Katja Kettu. Vaikka en paikalle päässytkään, seurasin tilannetta somen kautta ja olin varsin tyytyväinen siihen, miten Kettu oli ottanut luottamustehtävän vastaan, paneutunut urakkaan kunnolla ja esitellyt jokaisen teoksen Tampere Kuplii Goes Academic -tilaisuudessa. Olin useaan otteeseen oman luku-urakkani aikana pohtinut tulevaa diktaattoria ja miettinyt, ettei se nyt ainakaan niin kamala voi olla kuin viime vuonna. Se myötähäpeän määrä, jota tutkijakollegoideni kanssa tunsin, kun keväällä 2014 diktaattori totesi median edessä, ettei edes lukenut kaikkia teoksia prosessin aikana... 

Ymmärrän, etteivät kaikki ehdokkaat välttämättä iske jokaiseen lukijaan, mutta ei sitä nyt pitäisi julkisesti todeta. Tuollainen kommentti halvensi sekä sarjakuvataiteilijoita että koko Sarjakuva-Finlandia-palkintoa instituutiona.
Ehkei herra kapelimestari ollut ymmärtänyt, ettei sarjakuvia enää noin vain lukaise nopeasti, vaan ne vaativat aikaa ja ehkä kenties hieman tarkempaa tutustumista...


Kuten nyt kaikki tiedämme, palkinnon voitti Tiitu Takalon teos Minä, Mikko ja Annikki. Katja Kettu perusteli valintaansa seuraavalla tavalla:
Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki on lyyrisellä ja oivaltavalla tavalla historiallista ja henkilökohtaista yhdistävä sarjakuvateos. Yhden työläiskorttelin vaiheiden kautta se tarjoaa arvokkaan kurkistusikkunan suomalaisen teollisuuskaupungin vaiheisiin, taloudelliseen, sosioekonomiseen ja kulttuuriseen kehitykseen. Merkittäväksi teoksen tekee taiteilijan omakohtainen, heittäytyvä kerronta sekä kuvituksen upea viivan ja pintojen hallinta. (Lähde.)
Jätin Takalon teoksen paksuna sarjakuvaromaanina lukulistani hännille tarkoituksella. Ja heti kun aloin sitä lukea, muistan todenneeni ääneen, että tässä on selkeä voittajaehdokas. Tutkijana ja lukijana minua viehättivät teoksen kerronnalliset valinnat sekoittaa Tampereen historiaa ja omaelämäkerrallista kerrontaa toisiinsa. Aina näkökulman ja aikakauden vaihtuessa vaihtuivat myös kuvaustavat: mustavalkoinen liitupiirros ja värikäs vesiväri tukivat toisiaan kauniisti. Tyyli oli realistista, mutta hieman riisuttua karikatyyrin suuntaan, ja satoja vuosia sitten tapahtuneita historiallisia seikkoja kuvattiin puupiirrosten hengessä.

Teos on samalla rakkausromaani ja historiallinen kuvaus ja tekijän itsensä sanoin kuvaa sitä, että toisen roska on toisen aarre. Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki on kokonaisuudessaan, sekä tyylillisesti että tarinallisesti, vaikuttava teos ja palkintonsa ansainnut. Suosittelen tätä erityisesti tamperelaisille sarjakuvaharrastajille, mutta myös niille, jotka eivät vielä ole löytäneet omaelämäkerrallisia sarjakuvia.

© Tiitu Takalo, s. 10
© Tiitu Takalo, s. 19
© Tiitu Takalo, s.65
© Tiitu Takalo, s. 186

4 kommenttia:

  1. Tuli tässä mieleen että keräiletkö varsinaisesti Don Rosan tuotteita ja jos keräät mitä mahdollisesti puuttuu?

    VastaaPoista
  2. Keräilen kyllä. Nyt äkkiseltään tulee mieleen, että ainakin vuoden 2003 kalenteri puuttuu (kannessa Aku eri vuodenaikoina) ja joitakin uusimpia Aku Ankassa julkaistujen sarjisten osia, mutta ne eivät sinänsä ole niin kriittisiä, koska kaikki on jo julkaistu Suomessa kovakantisissa albumeissa. Uusinta Barks / Rosa -kokoelmaa minulla ei vielä ole (Kielletyn laakson tarinat ja muita klassikoita), mutta hankin sen jossain vaiheessa, kun hinta hieman putoaa.

    Englanninkielistä materiaalia puuttuu aika paljon (lähinnä sarjakuvalehtiä), mutta näillä näkymin Fantagraphicsin julkaisema kronologinen Rosa-albumikokoelma näyttää paikkaavan sen mainiosti. :) (Joitakin tarinoita, kuten "A Little Something Special", on miltei mahdotonta saada englanninkielisenä.)

    Tällä hetkellä odotan So-Called Art of Don Rosa -kokoelman ilmestymistä. Sen olen tilannut aikoja sitten ja osallistunut painokustannuksiin joukkorahoituksen kautta. :)

    VastaaPoista
  3. Wow So-Called Art of Don Rosa :o
    Missä mitä milloin täh? :D
    Eli mitään tietoa milloin julkaistaan paljonko tulee maksamaan?

    Miten kannattaa lähteä etsimään Don Rosan alkuperäis lehtiä elikkä jenkeistä mutta itsellä ei mitään hajua miten kannatais lähtee toteuttamaan ja vaikka on Fantagraphics julkaissut englanniksi nii haluasin silti alkuperäistä tavaraa :D

    VastaaPoista
  4. So-called art on siis tämä: https://www.indiegogo.com/projects/the-early-so-called-art-of-don-rosa
    En tiedä, onko niitä tehty sen verran, että voi tilata näin jälkikäteen - mahdollisesti. Kannattaa olla yhteydessä suoraan Janoon, joka hallinnoi Rosan facebook-sivua, joten yhteys toimii sitä kauttakin.
    (Itse ostin setin, jossa tulee tuo Early So-called Art ja printti.)

    Sellaisia Walt Disney's Comics and Stories & Uncle Scrooge -lehtiä kannattaa lähteä hakemaan ihan vain eri sarjakuvakustantamoilta, joilla on toimitus Eurooppaan ja Suomeen. Googlella minäkin niitä löysin. InDucksin nettisivujen kautta puolestaan selvitin, mikä tarina on julkaistu missäkin lehdessä ja hain sitten lehtien numeroita eri firmojen sivuilta.

    Ne ovat yleensä varsin halpoja, parhaat muutaman dollarin kappale. Mutta sitten postikulut voivat napsahtaa jonnekin 24 euron tienoille, joten kannattaa tilata paikasta, mistä saa useamman lehden.

    VastaaPoista