Pariisi 2019, osa 2: Moulin Rouge ja Versailles

Juhlimme äidin kuusikymppisiä lauantaina 30.3. Meillä oli siskojen kesken ollut jo useamman kuukauden suunnitelmana viedä äiti yllätykseksi ulos syömään ja mikä olisikaan parempi paikka kuin kuuluisa Moulin Rouge. 

Punainen mylly sijaitsee Montmarten kaupunginosassa.

Moulin Rougella on omat nettisivut, joilla on kattavasti tietoa sekä ranskaksi että englanniksi. Ja jos jokin jää epäselväksi, sivustolla on myös chatti, jossa kielitaitoinen henkilökunta on erityisen palvelualtista. 

Me halusimme illallisen ja shown, joka oli tarjolla vain kello 19. Pelkkää showta saa myös myöhemmin ja luonnollisesti halvemmalla. Ideana on valita päivän, kellonajan ja seuralaisten määrän lisäksi myös menukokonaisuus. Paketin hinta vaihtelee siis sen mukaan, mitä haluaa syödä. Se maksetaan ennakkoon ja sitten paikan päällä valitaan omasta menusta se, mitä syö. Me otimme Mistinguett Evening menun, jossa oli tarjolla sekä liha- että kasvis/kala-vaihtoehdot. Pakettiin kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, viini tai shamppanja sekä show. Ainut ongelma oli se, että ostimme paketin talvimenun aikana ja se ehti vaihtua kevätmenuksi ennen Pariisin matkaamme - eli emme saaneetkaan niitä ruokia, joiden vuoksi olimme paketin valinneet.

Syntymäpäivien kunniaksi Moulin Rougen henkilökunta tarjosi myös mahdollisuutta vaihtaa jälkiruoka syntymäpäiväkakkuun päivänsankarin nimellä sekä orkesterin esittämää onnittelulaulua. Totta kai nämä molemmat mahdollisuudet (ilman extrakuluja) piti hyödyntää!

Life is a Cabaret, old chum... Jonossa sisäänpääsyä odottamassa.

Moulin Rouge -iltaa suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, ettei sinne pääse missä tahansa vaatteissa. Me tietenkin vedimme täydet tällingit ja 1920-lukulaisen teemapukeutumisen, ja ihmettelimme niitä, jotka olivat päässeet sisään teepaidoissa ja farkuissa. Itse salissa on valokuvauskielto, mutta paikalla kiertää virallinen valokuvaaja, joka voi ottaa seurueesta ryhmäkuvan - maksua vastaan tietenkin. Me otimme äidille muistoksi niin ryhmäkuvan kuin shown ohjelmaoppaan.

Olin jännittänyt tätä iltaa ihan hirveästi - erityisesti siksi, saammeko pidettyä paikan yllätyksenä ja hienostihan se sujui. Äiti ei arvannut mitään salaisista suunnitelmista ja vasta siinä vaiheessa, kun punaisen myllyn kyltti alkoi näkyä, äiti tajusi, että tuonneko sitä ollaan menossa. Emme tunteneet lainkaan olevamme alipukeutuneita, vaan saimme lähinnä ihailevia (joskus jopa hieman kateellisia) katseita ja peukaloita asuvalinnoistamme. 

Ruoka oli hyvää, tosin ei mitään tajunnanräjäyttävää, ja äiti sai elämänsä ensimmäisen syntymäpäiväkakun kynttilällä (tuhtia suklaata) sekä onnittelulaulun orkesterilta. Paikalla oli muitakin syntymäpäiviään viettäviä, joten emme olleet keksineet mitään poikkeavaa, mutta joka tapauksessa ainutlaatuisen elämysillan, mikä oli meidän tavoitteemme. 

Ruuan jälkeen alkoi show klo 21 ja kestikin reilun puolitoista tuntia. Luvassa oli perinteistä kabareeta, sekä mies- että naistanssijoita ja väliohjelmaa. Paljon paljasta pintaa ja paljaat tissit olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta jokaisen esiintyjän taitoihin kuului spagaatti, esiintymisvarmuus ja rytmitaito. Nautin kuitenkin eniten välishowsta, jossa lemppareitani oli rullaluistimilla pyörivä tanssipari, joka teki hämmentäviä akrobatiatemppuja halkaisijaltaan kahden metrin kokoisella lavalla. Siinä yleisö kohahti useampaan kertaan, kun mies pyörittää naista huimalla vauhdilla niin, että naisen nilkat ovat miehen kaulan ympärillä.

Toinen huikea esitys oli käärmenainen, joka väänsi itsensä sellaisiin asentoihin, että taatusti muljahti olkapää sijoiltaan kerran jos toisenkin. Upea nainen ja huikea kroppa.

Jos haluaa elämyksen vanhaan kabaree-henkeen, suosittelen lämpimästi iltaa Moulin Rougessa. Ainut miinus oli yllättävän pitkä odotus aulassa, kun porukkaa otettiin sisään vähän kerrallaan, jotta saatiin sali täytettyä ilman ryysistä. Jos ovet avataan klo 18.45, olisin odottanut, että siellä otetaan sakkia sisään koko ajan eikä vasta klo 19.

Ilta onnistui meidän osalta ainakin hienosti ja tärkeintä oli se, että äiti oli todella otettu lahjastaan.

Versaillesin porteilla. (Tästä löytyy myös Pokémon GOn gymi.)

Sunnuntaina 31.3. suuntasimme sitten Versaillesin palatsiin. Sinne pääsee kätevästi RER-junalla ja paikkaa ei voi missata, sillä se on junan päätepysäkki. Matkaa tulee noin puolen tunnin verran Pariisin Invalides-asemalta. Versaillesin puistoalue on vierailijalle ilmainen, mutta itse palatsi maksaa 18 e. Jono oli melkoinen, mutta onneksi se liikkui hyvinkin nopeasti. Sää suosi, joten jonotus meni jo senkin osalta kivasti - ja samalla sai pelattua vähän Pokémon GOta. Palatsiin menijöiden kannattaa jonotuksen lisäksi varautua menemään metallinpaljastimien läpi. 

Palatsin keskusalue pihalta katsottuna.

Oli hienoa kävellä saleissa, joiden taidetta on nähnyt aiemmin lähinnä ala-asteen historiankirjassa. Muistan kirjoittaneeni joskus 5. luokalla aikamatkustusaineen, joka sijoittui Aurinkokuninkaan aikaan ja Versaillesin hoviin, joten siinäkin mielessä visiitillä oli nostalgista arvoa.

Hercules-huoneen katto. (Muistaakseni)

Ongelma oli se, että ihmisiä oli aivan valtavasti. Ja kun tietyt salit oli jaettu pienempiin tiloihin ja niiden läpi kulkeminen oli samalla ahtaampaa, ihmismassassa liikkuminen alkoi ahdistaa. Kenties arkipäivä olisi rauhallisempi valinta käydä Versaillesin palatsissa. Ja loppujen lopuksi fiiliskin oli se, että kun olet nähnyt yhdet kullatut kehykset ja maalatun katon, olet nähnyt ne kaikki. Emme jaksaneet edes käydä toisessa siivessä kunnolla, vaan etsiydyimme mieluummin ulos puutarhaan.

Peilisali oli kaikista kivoin paikka.

20 astetta lämmintä oli varsin miellyttävää, vaikka Pariisin kevät ei ollut vielä valtavan pitkällä. Pidimme pienen piknikin puutarhassa, vaikka haaveemme nurmikolla istumisella kariutuivat siihen, ettei ruoholla saanut istua palatsin läheisyydessä. Monet vuokrasivat pieniä golf-kärryjä, joilla he ajelivat puutarhaa ympäri, sillä alue oli oikeasti valtava. Me ehdimme kävellä murto-osan siitä, mitä kartta näytti. Osasyynä oli tietenkin se, että olimme kävelleet koko Pariisin reissun ajan sellaista kymmentä kilometriä per päivä ja rakot varpaissa olivat sitä mieltä, että nyt otetaan jo iisimmin.

Näkymä tekojärvelle. Palatsi jää selan taakse.

Muotoiltuja pensaita

Just chillin'.

Puutarhan sokkeloissa oli hienoja roomalaishenkisiä patsaita ja yhden sokkelon sisään oli piilotettu varsin siisti kahvilaravintola, jossa nappasimme jätskit.

Femme pistole -replika, käsilaukkuun sopiva.

Matkamuistomyymälöissä on kaikkea kirjepapereista kirjoihin ja asereplikoihin. Ostin sieltä mukaan tuollaisen pienen ja sievän naistenpistoolin, joka mahtuu kokonsa puolesta vaikka käsilaukkuun. Maksoi vähän reilun 30 e.

Versailles oli hieno kokemus, joskin nautin enemmän puutarhasta kuin itse palatsista. Ehkä pienempi ihmismassa olisi mahdollistanut rauhallisemman tutustumisen Aurinkokuninkaan ja Napoleonin teemoitettuihin tiloihin.