31.1.2016

Promootio - suurin akateeminen juhla

Ilmoittauduin tänään elokuiseen promootioon. Kyseessä on siis tyypillisesti kolmen, neljän vuoden välein järjestettävä akateeminen juhla, jossa maisterin ja tohtorin tutkinnon suorittaneet saavat juhlallisuuksien keskellä oppiarvonsa ja näiden tunnukset: maisterinseppeleen ja -sormuksen tai tohtorinhatun ja -miekan. Latinankielinen termi 'promovere' tarkoittaa suomeksi eteenpäin siirtämistä, edistämistä tai ylentämistä: tutkinnon saaneet siis ylennetään akateemisessa arvoasteikossa. Tänä vuonna Jyväskylän yliopiston promootio on kaikkien tiedekuntien yhteinen juhla.

Promootio on lähinnä perinteinen seremonia eikä osallistumatta jättäminen tarkoita sitä, ettei oppiarvoa saisi. (Voi myös osallistua poissaolevana, jolloin saa kaikki asiaankuuluvat härpäkkeet, mutta hinta ei ole niin tyyris.) En itse koskaan mennyt maisteripromootiooni, koska olin jo päätä pahkaa tekemässä tohtorintutkintoani ja ajattelin säästää juhlallisuudet sinne. Toinen syy oli raha: kaikkiin promootioon kuuluviin juhlallisuuksiin osallistuminen on naurettavan kallista. (Tähän ja pukukoodiin palaan myöhemmin.) Sain kutsun joulukuussa samana päivänä, kun päästäni otettiin mitat tohtorinhattua varten. Luin ohjeistuksia ja kustannuksia ääneen miehelleni, joka päivitteli ja repeili vuoronperään.

Promootio on kolmipäiväinen juhla, jonka pitkät perinteet juontavat Euroopasta jo keskiajalta. Suomessa ensimmäinen promootio järjestettiin Turun Akatemiassa vuonna 1643, Jyväskylän yliopistossa on promovoitu vuodesta 1969. Perjantaina järjestetään maistereille seppeleensitojaiset ja tohtoreille miekanhiojaiset. Miekanhiojaisissa tohtorinmiekka hiotaan seremonialliseen sävyyn tohtorin seuralaisen valellessa tahkoa kuohuviinillä. (Tämä kohta aiheutti useamman repeämisen.) Perjantai-ilta päättyy illallisiin.

Lauantaina järjestetään varsinainen promootioakti. (Kyllä, sitä sanotaan aktiksi.) Minulla ei ole tarkkaa tietoa sen kulusta, mutta edellisvuosien kuvien perusteella se muistuttaa ylioppilasjuhlia: promovendit (promootioon osallistuvat maisterit tai tohtorit) noutavat oppiarvonsa tunnusmerkit ja saavat latinankielisen diplomin sekä kutsukirjan, jossa vissiin on tiedot kaikista sinä vuonna promovoitavista. Netin mukaan tämä kestää kolme ja puoli tuntia, joten oletettavasti siellä oikeasti haetaan niitä hattuja ja sormuksia ja miekkoja yksi kerrallaan. Kai siellä jotain puheohjelmaakin on. Kuulemma tilaisuudessa esitetään ainakin varta vasten tätä promootiota varten sävelletty viisu.

Eniten olen miettinyt perheenjäsenten kutsumista paikalle. Virallinen kutsu on kahdelle eli sisältää puolison (joka meinasi kuolla tylsyyteen jo väitöstilaisuudessa), mutta nähtävästi muita vieraspaikkoja on rajoitetusti. Pikaisella selauksella siitä kuulemma saa lisätietoa myöhemmin. (Eli äitikin taitaa päästä halutessaan paikalle.)

Aktin jälkeen seuraa juhlallinen kulkue, joka on todennäköisesti se kaikista tunnetuin piirre. Jyväskylän yliopiston edellisestä promootiosta vuonna 2013 taisi olla telkkarissakin juttua, kun presidentti Sauli Niinistö vihittiin kunniatohtoriksi. Kulkue matkaa Taulumäen kirkkoon, jossa pidetään jumalanpalvelus. (Muistattehan - keskiaikainen perinne.) Kiinnostavaa olisi kuulla, että mitä ne promovoitavat, jotka eivät kuulu luterilaiseen kirkkoon, tekevät tässä vaiheessa. Ehkä karkaavat.

Lauantai-ilta huipentuu päivällistanssiaisiin, joissa vissiin muistellaan ne kaikki Wanhojen tanssien poloneesit ja muut keskiaikaiset paatokset läpi. Tanssiaisten jälkeen pidetään puhe nousevalle auringolle. (Totaalinen repsahdus.)

Sunnuntaillekin on vielä survottu ohjelmaa: siihen sisältyy Jyväskylän yliopistossa Päijänteen risteily ja lounas sekä päivän päätteeksi promoottorin (yliopiston virkaiältään vanhin professori) ja gratistan (eli järjestelyistä vastanneen toimikunnan pääjehun) karonkka buffetpöytineen. Tämän pitäisi sitten olla se "rento" tilaisuus.

Kaikkeen osallistuminen maksaa. Jos päättäisi vetää koko shown läpi kunnolla puolison ja parin vieraan kanssa, koko hela hoito kustantaisi lähemmäs viisisataa euroa. Sitten siihen päälle tulee reilu 600 € maksava hattu ja parinsadan hujakoilla pyörivä miekka. Miekan sain väitöslahjaksi roolipeliporukaltani (ja se on niin yli-ihku, että meinasin kuolla - en ole varma hehkutinko miekkaani täällä blogissa ollenkaan) ja hatun raaskin tilata, koska tätini päätti, että pitäähän tohtorilla hattu olla ja osallistui varsin kattavasti kustannuksiin.

Olin aluksi hieman skeptinen sen suhteen, että haluanko osallistua mihinkään naurettavan kalliiseen pönötykseen, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että kerrankos sitä elämässään tohtoriksi väittelee, joten katsotaan, miten tämän saisi vedettyä omalle tyylilleen sopivasti kotiin. Olen osallistumassa vain miekanhiojaisiin ja promootioaktiin ja jätän tanssiaiset ja risteilyt suosiolla sellaisille, jotka niistä nauttivat. Ja pitäähän sitä lähteä hattua ja miekkaa nyt ulkoiluttamaan, kun sellaiset kerrankin on hankittu. (Lisäksi sain kuulla, että sekä promootiokulut osallistumismaksuineen, asuineen ja hattuineen että väitöskulut karonkkoineen voi vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina! Tätäkään ei kukaan meille suoraan kerro. Ei tietenkään.)

Sitten päästään siihen toiseen päivittelyn aiheeseen eli pukeutumiseen. Koska kaava on jälleen muinainen, myös pukukoodi on sellainen, että sitä on noudatettava. Puutun tässä nyt ainoastaan tohtorin koodistoon - maistereilla on sitten omansa.

Miekanhiojaisissa naispuolisella tohtorilla on värillinen juhlapuku sekä miekka. Värillinen juhlapuku tarkoittaa täyspitkää, juhlavasta kankaasta valmistettua mekkoa, jonka päävärin on oltava muu kuin musta tai valkoinen. Miespuolinen seuralainen pukeutuu juhlapukuun. Eli frakkiin. (Tämä aiheutti kärsiviä tuhahduksia.)

Promootioaktissa täytyy olla musta, pitkä puku ja hansikkaat, tohtorinhattu ja -miekka. Ei suuria koruja, ei laukkuja, ei kelloja. Hansikkaiden pitää peittää ranteet. Miehet selviävät jälleen frakilla, mutta paidan värin kanssa on oltava tarkka.

Niin ja sitten niihin muihin tilaisuuksiin on myös oma pukukoodinsa. Riittääkö?

Onneksi minulla on sisko, joka on koulutukseltaan vaatepuolen muotoilija. Yksi mekko on tilauksessa, toinen on tuunauksessa. Katsotaan, miten Ankkatohtori hoitaa homman kotiin, kun väitöstilaisuudessakin venyteltiin pukukoodia puoleen ja toiseen...

Tällainen se nyt sitten on. Ja istuu prikulleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti