Kultturellia viikonloppua!

Kirjahyllyn täytteeksi

Kävin eilen Vanhan kirjan talvessa. Tällä kertaa puheohjelmassa ei ollut hirveästi mitään kiinnostavaa, joten piipahdin lähinnä tekemässä ostoksia. Valikoima tuntui tänä vuonna paremmalta siinä mielessä, että tein loistavia löytöjä hyvään hintaan. Yleensä tuppaan kiertämään kojut läpi ennen kuin alan tehdä kauppoja. Nyt tuli useampaan otteeseen sellainen olo, että pakko ottaa ennen kuin muut vievät.

Lastenkirjahyllyäni täydentää nyt Emilia Lehtisen kirjoittama ja Laura Valojärven upeasti kuvittama Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti. Ostin sen ihan aluksi vain kuvituksen ja runomuotoisen kerronnan takia, mutta tajusin sitten, että kirjassahan on jippo: siinä on useampia vaihtoehtoisia loppuja! Tätähän pitää lukea heti viikonloppuna.

Vitosen hyllystä napsin mukaani myös Larssonin Millennium-trilogian osat yksi ja kolme kovakantisina. Pidän Lisbethistä ja pidin trilogiasta, vaikka väittävät, että ruotsalaisduo Erik Axl Sundin Varistyttö-sarja pesee Larssonilla lattiaa. (Saa nähdä, ensimmäinen osa on nyt kirjastosta lainassa.)

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa oli todellinen löytö: osta arpa eurolla ja valitse sitten pinosta kirja. Luin tätä viime kesänä, kun satoi koko ajan ja tuli vähän lovecraftmäinen fiilis. Gaimanin novellikokoelma osui silmään vahingossa ja pakkohan sekin oli ottaa kyytiin, koska Gaiman. 

(Siskoni vihaavat tätä nykyilmaisua "koska jotain" ja sanovat, että minun pitäisi kieli-ihmisenä ja kielioppifriikkinä välttää sitä täysin. Vastasin, että kieli pyrkii lyhentymään luonnostaan, joten ilmaisu on taloudellinen. Ja hauska. Osallistuin myös yhteen gradututkimukseen siitä, miten ilmaisua käytetään ja mikä on kenenkin kielikorvalle sopiva ja oikea paikka käyttää sitä.)

Ja sitten vielä Dracula. Olen metsästänyt tätä kovakantisena vuosia, enkä uskonut, että saan sitä halvalla mistään. Nyt sain. Ja vieläpä samalla kannella, millä luin sen itse teininä! Joku tuntematon mies siinä piipahti toteamassa, että se on paras kirja, jonka hän on ikinä lukenut. Harkitsin hetken verran, säästänkö sittenkin englanninkieliseen versioon, mutta miksen voisi hankkia alkuperäiskielistä joskus myöhemmin tämän rinnalle? 

Koko juttu ei mahtunut
skanneriini.

Niin, ja kävihän sitten siinä Keskisuomalaisen toimittajakin tekemässä vierailijoista juttua. Haastattelivat aluksi vieressä olijaa ja kysyivät sitten, saako minustakin ottaa kuvia. Ajattelin, että jos siinä sivussa näyn, niin ei se nyt haittaa, mutta halusivat sitten jututtaa minuakin lukemisesta ja kirjojen hankkimisesta. Homma meni siihen, että minun kommenttini päätyivät sitten lehteen. Melkein nolottaa. 

Vaikka enemmän oikeastaan nolotti se, että kun minulta kysyttiin, mistä kirjoista en luopuisi hyllyssäni, panikoin, ja osasin vain ajatella eilen pongaamaani Hesarin uutista Harry Pottereiden lukijoista, niin pamautin sitten Potterit.

Oikea vastaushan olisi ollut Don Rosan tuotanto.

Loppujen lopuksi juttu oli kuitenkin kirjoitettu sen verran kivasti, ettei siinä käynyt ilmi Pottereiden ehdottomuus.

Vanhan kirjan talvesta hiippailimme ystäväni kanssa Jyväskylän taidemuseolle, josta minun oli tarkoitus käydä ostamassa tunnekorttipakka. Kävimme kuitenkin ensin tutustumassa Tommi Toijan Mutatis Mutandis -näyttelyyn, josta olin nähnyt joitain hämmentäviä valokuvia. Arvostan todella paljon kuvanveistäjiä, koska kolmiulotteinen hahmottamiseni rajoittuu kaksiulotteiseen taiteeseen. Siksi katselen mielelläni patsaita, eivätkä Toijan keramiikasta tehdyt pienet mutanttiolennot olleet poikkeuksia. Varsinkin, koska ne olivat rujoudessaan melko karmivia. 

Näyttely jatkuu muuten huhtikuun kolmanteen päivään saakka, joten kannattaa piipahtaa! (Ja se Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulman seinällä oleva valoteos pissivästä pojasta on muuten myös Toijan tuotoksia.)

o___O

"Me katselemme sinua. Ilman silmiä." Muukalaiset-sarja.

Nurkan mustasilmäinen mutantti oli kammottava.
En suostunut menemään sen lähelle.

Samikset.

Tätä lähdin hakemaan: Pia Westerholmin tunnepakka. 
"Tästä navetasta lähtemisen tunne."

Kulttuuriviikonloppuni jatkuu tänään teatterin merkeissä. Pääsen lopultakin näkemään kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -musikaalin!