Tiedettä, taidetta ja teoksia

Toinen syy maaliskuun hiljaiselolle on se, että jokaikisenä viikonloppuna on tapahtunut jotain. Tässä muutamia olennaisuuksia nätisti pähkinänkuoressa ja kuvaspämmeinä.

Lauantaina 5.3. olin kollegani Susanne Ylösen väitöstilaisuudessa. Hänen taidekasvatuksen väitöskirjansa Tappeleva rapuhirviö. Kauhun estetiikka lastenkulttuurissa tarkastettiin yliopiston Seminarium-rakennuksen klassisessa vanhassa juhlasalissa ja vastaväittäjänä toimi tuttuni PCA-Finlandin piireistä, dosentti Max Ryynänen Aalto-yliopistosta.

Susanne käsitteli mm. Ville ja Aino Tietäväisen Vain pahaa unta -teosta

Loppulausunto - nyt ollaan jännän äärellä.

Hatuntekijän teekutsut. Kuva: Essi Varis

Pääsin ulkoiluttamaan myös upouutta tohtorinhattuani karonkassa. Meillä Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella karonkan pukukoodit on otettu yleensä varsin rennosti: Susannellakin koodina oli tumma tai fantastinen. Yhdistin näistä kahdesta lastenkulttuuriin (ja hattuun) sopivan teema-asun: vähän vinksahtaneemman hullun hatuntekijän. Karonkka järjestettiin tyylikkäästi Nikolainkulman tiloissa, joten valokuvaussessioiksihan se vähän lipsahti. Hatuntekijä odotteli vieraita teekutsuilleen, mutta kukaan ei tullut.

Uunituore väitöskirja

Piti ostaa Susannen väikkäri ihan omaan hyllyynkin. Se on ensi kuun lukulistalla, jos siitä saisi jotain apuja sanataideohjaajan portfoliooni, joka minun pitäisi kasata toukokuun puoliväliin mennessä.

Seuraavana lauantaina olin Kuopiossa koulutuksessa ja varasin lisäaikaa taidenäyttelylle. Kummitädilläni oli nimittäin 30-vuotisjuhlanäyttely nimeltä Pieni polku Galleria Kivessä maaliskuun ajan. Tätini on ikonimaalari, joten suurin osa esillä olleista teoksista oli luonnollisesti ikoneita. Osa huikean pieniin kiviin maalattuja, osa kivistä koottuja hienoja mosaiikkeja. Joukossa oli myös hänen "keiju"-sarjaansa, josta minulla on kunnia omistaa teos nimeltä Tulikärpänen. Sain sen väitöslahjaksi.

Kivimosaiikki-ikoneja.

Yksi näyttelyn lempiteoksistani oli tilaustyönä tehty alla oleva H. P. Lovecraftin potretti. Se on maalattu ikoninmaalaustekniikalla ja pyhille hahmoille tyypillisessä asennossa. Kyllä tunnistaa heti. 

H. P. Lovecraft. Taiteilijana Kirsi Lehto

Samana viikonloppuna oli myös Jyväskylän kirjamessut, joten olin koko viikonlopun menossa. Messuilla ei sinänsä ollut mitään hirvittävän mielenkiintoista ohjelmaa, mutta lähdinkin sinne täydentämään kirjahyllyäni.  Saldo oli ihan kiitettävä pikaiselle parin tunnin messukäynnille.

Kahden euron pöydistä noukin pari nuortenkirjaa: Tuija Lehtisen (jonka kirjoja ahmin teininä valtavasti niiden huumorin ja kiinnostavien naishahmojen takia) Sara@crazymail.comin ja Eoin Colferin hienon Toivomuslistan.

Pino kirjallisuutta hyllyn täytteeksi.

Osuuskumman pöydässä myyjänä oli ihana Magdaleena Hai ja pakkohan sieltä oli sitten jotain ostaa. Steampunk!-novellisarjan ensimmäinen osa Koneita ja korsetteja tarttui sitten mukaan ja meni heti lukulistalle. Lempiantikvariaattini Lukuhetken pisteestä poimin mukaani kympillä sarjakuvakurssiani varten varsin hyödyllisen Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa -teoksen.

Se, mitä oikeastaan lähdin messuille hakemaan, oli Markku Soikkelin vasta julkaistu Tieteiskirjallisuuden käsikirja. Siitä ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä tutkimuksen kannalta.

Niin, ja olihan tuolla välissä Voima-lehden koottuja vastamainoksia nimellä Louserit Vuittuun. Teimme sanataideohjaajakoulutuksessa viime kerralla vastamainoksia, mistä innostuin ihan hirveästi. Joten pitihän sitä ostaa tämäkin teos - siitä voi olla hyötyä opetuksen kannalta tulevaisuudessa.

Sain kassiini siis sekä viihdettä että töiden puolesta olennaisia teoksia. Ja kävin katselemassa eläinmessupuolella suloisia gekkosia. Voi sitä päivänsä huonomminkin viettää.