Otsikkoni on tänään monimerkityksellinen: aion päätyä konkretian kautta symboliikkaan ja purkaa vähän viime viikolla kertynyttä angstia. Angsti liittyy hyvin voimakkaasti Ankka vailla menneisyyttä -albumin julkistamistilaisuuteen, jonne sain kutsun viime kuussa. Julkkarit järjestettiin Helsingin elokuvateatteri Orionissa viime torstaina 13.10. Tein siis päivän mittaisen visiitin Helsinkiin ja toivoin saavani Giorgio Cavazzanon nimikirjoituksen Roope-sedän platinanumeroon, jossa on taiteilijan kuvittama "Destino".
Tilaisuus alkoi varttia vaille yksi kahvitarjoilulla, jota seurasi lehdistötilaisuus. Paikalla olivat siis Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvan ankka-adaptaation tekijät: käsikirjoittaja Kari Korhonen ja taiteilija Giorgio Cavazzano sekä ohjaaja itse. Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä avasi tilaisuuden kertomalla, mistä kaikki alkoi: kahvipöydän yli käydystä keskustelusta. Hyyppä haastatteli aluksi kaikkia tekijöitä projektin eri vaiheista ja sitten yleisöllä (eli pääasiassa lehdistöllä) oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä sekä taiteilijoilta että ohjaajalta. Kaurismäki saikin paljon kysymyksiä liittyen siihen, miten hän otti idean vastaan ja mitä mieltä oli lopputuloksesta.
Ujona ja paljon jännittävänä ihmisenä en saanut tietenkään suutani auki. Yritin kovasti pähkäillä, mitä voisin Cavazzanolta kysyä, kun hän on kerran Suomessa ja olin juuri hänen "Destino"-sarjakuvaa käsittelevää artikkeliaan viimeistelemässä. Mutta mitään fiksua ei tullut mieleen. Ei tietenkään.
(Näin jälkikäten ajateltuna minun olisi pitänyt kysyä, osaako Cavazzano selittää syytä siihen, miksi italialaiset ankkataiteilijat rakastavat adaptaatioiden tekoa, intertekstuaalisia viittauksia ja metatason kerrontaa ja mainita esimerkinä juuri "Destino".)
 |
| Kutsutut saivat mukaansa Ankka vailla menneisyyttä -teoksen. |
Mutta tämä ei ollut angstini aiheuttaja.
Angstin aloitti Kaurismäki toteamalla, että oli tyytyväinen piirtäjävalintaan ja siihen, että tarina tehtiin perinteisesti. Kun hän ei esimerkiksi voi sietää Don Rosan viivaa; se on sellainen "tuhertaja".
Korhonen riemastui ilmoituksesta silmin nähden ja yhtyi Kaurismäen kommenttiin toteamalla, ettei pidä Rosan ankoista.
Cavazzano kruunasi paneelin innostumalla, että oli pelännyt, että täällä kaikki ovat niitä Rosa-faneja, ja että nyt hänkin voi myöntää, ettei pidä Rosan tyylistä.
Minä istun penkilläni. Mieli pomppii salamannopeasti hämmentyneen ja ärtyneen välillä. Aki Hyyppä tietää, missä olen, mutta ei uskalla katsoa minuun. Fani minussa huutaa, että mitä helvettiä. Tutkija rauhoittelee toteamalla, että kyseessä on mielipideasia, josta ei voi kiistellä. Eihän Rosa itsekään pidä piirustustaitojaan kovin kummoisena.
Mutta silti. Vasta myöhemmin tajuan, mikä tilanteesta teki niin epämukavan.
Se, että kolme taiteilijaa yhdessä hyökkää kollegansa kimppuun, joka ei ole paikalla kommentoimassa omaa näkemystään. Se teki tilanteesta jostain syystä todellla epäreilun.
Pidin suuni kiinni.
Pidin sen kiinni, vaikka vertasin mielessäni Rosaa koko ajan Korhoseen.
Rosaa, jonka tarinoissa on tunteita, huumoria ja vanhan ajan seikkailuja.
Rosaa, jonka ankat ovat moniulotteisia persoonia.
Rosaa, jonka viivassa on kolmiulotteisuutta, varjostuksia ja taustoja, joihin voi upota.
Vertasin Rosaa karikatyyrejä raapustelevaan Korhoseen, jonka ankat ovat kirjaimellisesti vailla menneisyyttä. Niillä ei ole historiaa, joka syventäisi niiden persoonia ja toisi tarinoihin laajempaa ulottuvuutta. Sellaista, joka keskustelisi koko ankkauniversumin kanssa.
Ja sekin vähä arvostus, mikä minulla oli Korhosta kohtaan, putosi pari pykälää alaspäin.
En hakenut nimmareita. Cavazzanolta olisin vielä voinut pyytääkin, hänen piirrostyylinsä varsinkin "Destinossa" on erittäin toimiva. Jäin kuitenkin katsomaan tilaisuuden päättäneen Mies vailla menneisyyttä -elokuvan, koska sen kohdalla minulla oli aukko sivistyksessäni. Nyt voin verrata teoksia keskenään.
 |
| Kaurismäki, Korhonen, Cavazzano sekä tämän tulkki ja sarjakuvien kääntäjä. |
Tutkijana en voi objektiivisesti väittää jotain toista paremmaksi kuin toista, koska se (valitettavan usein) on ainoastaan mielipidekysymys.
Mutta se konkreettinen fakta, minkä olisin voinut yleisöstä kommentoida, tuli mieleeni vasta eilen.
Että kuka ankkataiteilija se muuten olikaan saanut peräti kaksi Eisner-palkintoa - toisen vielä parhaana huumorisarjakuvan piirtäjänä?
Ei ollut se henkilö sillä hetkellä lavalla.
Voi hyvänen aika, miten inhottava tilanne :/
VastaaPoistaMakuasiahan se on, kenen tyylistä tykkää, mutta juuri tuo ei-läsnäolevan kollegan mollaaminen on mautonta jos mikä.
Minulla ei ole isoja mielipiteitä Korhosen tai Cavazzanon piirrostyyleistä, mutta Don Rosan piirrosjälkeä ja tarinoita rakastan. Olen jo kaivanut Aku Ankka -kaapin syövereistä sen lemppareimman Rosa-tarinan (Unohda koko juttu!), johon toivon saavani nimmarin Helsingin kirjamessuilla.
Moi Katja, tämähän toi muistoja mieleen... ;) Aikoinaan osuin baarissa samaan pöytään muudan jääköön-hänen-nimensä-mainitsematta -sarjakuvapiirtäjän kanssa. Meidät molemmat osapuolet tunteva henkilö mainitsi hänelle, että teen gradua Rosan sarjakuvista. Sitten istuimme siinä kuulemassa valehtelematta yhdellä kiivaalla hengenvedolla esitetyn, kunnioitettavan pituisen monologin siitä miten Rosa ei osaa piirtää. Herralla oli hyvät keuhkot, mutta epäselväksi jäi, mitä tekemistä asialla oli intertekstuaalisuuden kanssa.
VastaaPoistaJokainen saa toki olla makuasioista mitä mieltä haluaa, mutta se mitä baarissa voi huoletta päästää suustaan antaa toisessa tilanteessa aika nihkeän vaikutelman. Mutta toisinaan on kyllä ehdottomasti tyylikkäintä vain pitää suunsa kiinni... :)
Marja
Näinhän se menee. Tilannetaju voisi jo kertoa, että sali on täynnä toimittajia, jotka totta ihmeessä tarttuvat tällaiseen mielipiteeseen. Mielipidekysymyshän se on ja osin myös sukupolvikysymys, kuten Akkarin päätoimittajan kanssa keskustelimme haastattelun jälkeen. Se, mitä itse on lapsuudessaan lukenut määrittää sitä "ainoaa ja oikeaa Ankkaa". Barksin selkeisiin viivoihin tottuneelle Rosan pikkutarkka piirtely ja yksityiskohtaiset sarjakuvat voivat mennä sekavaksi. Itselleni niiden hienous on juurikin se, kun ne poikkeavat niin laajasti muiden töistä!
VastaaPoistaKaurismäeltä tuollaista kommenttia voi odottaakin. Se sopii niin hyvin hänen tyyliinsä, etten osaa edes pahastua. Mutta muilla taiteilijoilla luulisi olevan enemmän kunnioitusta kollegaansa kohtaan.
VastaaPoistaEikä siinä mitään, vaikka itse insinöörinä rakastan Rosan tyyliä, ymmärrän että se on poikkeuksellinen eivätkä etenkään perinteisempään tyyliin suuntautuneet arvosta sitä. Mutta aina kun Rosaa dissataan piirrostyylin perusteella niin ihmettelen eivätkö kommentoijat oikeasti näe sarjakuvissa mitään muuta kuin piirrokset. Rosan erottavat muista tarinat ja ennen kaikkea se täydellinen omistautuminen, jolla hän on koonnut Barksin perinnöstä yhtenäisen kokonaisuuden ja vieläpä todella hyvän sellaisen. Siihen ei ole kukaan muu pystynyt eikä ole tainnut ikinä yrittääkään.
Korhonen ei taida tätä ymmärtää ja sen huomaa kyllä hänen tarinoistaankin.
Harmi kun en ole ehtinyt lukea blogiasi ja nyt vasta huomasin tämäm (olisin voinut jutella kirjamessuilla enemmänkin tästä aiheesta) mutta siis tästä haastiksesta kuulin työkaverilta ja piti mennä heti kattomaan netistä minussa kyseinen kommentointi ei liikauttanut mihinkään suuntaan maksimissaan vähän huvitti. Mitä Korhosen tyyliin tulee jotkut tarinat ovat tosi hyviä ja piirrosjälki suhteellisen hyvää mutta erittäin monet ovat ei niin hyvää.
VastaaPoistaCavazzanosta pidän ja tämän takia Tampereellakin kävin nimmarit hakemassa. Siinä tuli juteltua kaikenlaista ja sitten päästiinkiin Rosaan. hänellä oli mielikuvana että kaikki suomalaiset rakastavat Rosaa joten en sinällään yhtään ihmettele kommentointia haastattelussa että joku on samaa mieltä hänen kanssaan (vaikka vähän epä asiallista sanoa näin kollegasta joka ei ole paikalla)
Ja mitä pidemmälle päästiin keskustelussa sen paremmin pääsi miehen mielipiteestä kiinni hän kertoi kuinka mahtava, yksi parhaimmista käsikirjoittajista Rosa on mutta piirros jälki sellasta että minäkin olisin kuulemma parempi :D
Ja myöhemmin aloin miettimään että mitä jos Rosa olisikin 'tavallinen' ankka piirtäjä ja tekisi muiden käsikirjoituksista viivaa kiireisillä deadlineilla, luulisin että en pitäisi siitä ollenkaan mutta koska Rosa itse on fani hän teki sellaista mitä ITSE piti viihdyttävänä ja kiinnostuksensa historiaan ja oikeisiin faktoihin sekä muihin pieniin yksityiskohtiin niin tämä on se hänen juttu joka pitää maestron suosiossa ja se miksi tykkään Rosasta!
Cavazzanon jäljestä voin sanoa vain että yksi parhaista piirtäjistä mukavan yksinkertaista ja selkeää täysin toisenlaista kuin Barks tai Rosa ennen kaikkea uusi kirja oli aivan mahtava pidin erittäin paljon tarinasta ja mahdollisesti myös lisää on tulossa :) Ps Kääntäjän nimi oli Kirsi Ahonen erittäin mukava tyyppi hänkin ��