Lempitaiteilijani osa 10 - Don Rosa

No niin, käsi ylös, joka oikeasti yllättyi tästä. Lempitaiteilijani-sarja päättyy (lopultakin!) osaan 10, eli taiteilijaan, jota ilman en olisi tässä pisteessä elämässäni. Keno Don Hugo Rosa (1951- ), eli tutummin Don Rosa, ei halua määritellä itseään Disney-taiteilijaksi, vaan pikemminkin Carl Barks -taiteilijaksi.

Kuten olen useissa eri postauksissa jo kertonut, löysin Rosan ankat siinä 10–11-vuotiaana, kun siskolleni tilattiin Aku Ankka. Ihastuin Rosan pikkutarkkaan piirrosjälkeen, juonenkuljetukseen ja hahmoihin, joissa oli jotain syvällistä – vaikka en sitä näillä termeillä silloin osannutkaan kuvata. "Ankkalinnakkeen valloittaja" oli kuitenkin se merkityksellisin tarina, josta opimme siskojen kanssa, miten Akun vanhemmat ovat tavanneet. Sillä hetkellä tapahtui ensimmäinen klik.

Rosa viime vuonna Tampereen Sokoksen signeerausten jälkeen.

Rosa on kotoisin Kentuckysta ja koulutukseltaan rakennusinsinööri. Hän ei ole koskaan saanut piirtämiseen taiteellista koulutusta, vaan on aloittanut fani- ja harrastuspohjalta. Carl Barksin töihin hän ihastui jo lapsena siskonsa sarjakuvalehtien myötä ja oma haave piirtää ankkoja toteutui, kun hän sai piirtää Gladstone-kustantamolle ensimmäisen Disney-sarjakuvansa "Auringon poika" (1987). Sitä ennen hän oli julkaissut collegensa lehdissä seikkailusarjaa Pertwillaby Papers ja Captain Kentucky, joiden tarinoista hän myöhemmin otti ideoita ja juonenkäänteitä myös ankkaseikkailuihinsa.

Rosan tunnetuin työ on tietenkin 12-osainen Roope Ankan elämä ja teot, joka kertoo vanhan visukintun historian ankanpojasta siksi ihanaksi "kääkäksi", jona me hahmon nyt tunnemme. Sarjan faktat pohjautuvat Rosan fanittaman Barksin tarjoamiin tiedonmurusiin ja se sai ansaitusti sarjakuvan "Oscar-palkinnon" eli Will Eisner Awardin parhaasta sarjamuotoisesta tarinasta vuonna 1995. Tämän sarjakuvaromaanin (kyllä, se on sarjakuvaromaani) yksi historiallisimpia piirteitä on se, että siinä nähdään ensimmäistä kertaa Disney-sarjakuvien historiassa yhden päähahmon kuolema.

Don Rosan piirrostyyli on pikkutarkka ja hän käyttää sarjakuviensa taustojen piirtämiseen usein valokuvia saadakseen autenttisuutta. Hän yhdistää tarinoihinsa historiallisia faktoja ja fantastista fiktiota, kun ankat seikkailevat milloin avaruudessa, milloin menneisyydessä. Ruuduissa on myös paljon intertekstuaalisia viittauksia elokuviin, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja jopa musiikkiin. 

Rosan ankat ovat paljon monipuolisempi persooniltaan kuin monilla muilla Disney-taiteilijoilla. Aku on muutakin kuin epäonninen ja laiska nahjus – useimmissa seikkailutarinoissa se on Aku, joka päätyy olemaan tilanteen pelastava toiminnallinen sankari. (Tosin usein myös hieman kärsien.) Mutta erityisesti Roopen kasvutarina paljastaa hahmosta muutakin kuin ahneutta ja pihiyttä. Roope on Rosallakin se Barksin luoma Ankkalinnan Indiana Jones, jonka seikkailuista Steven Spielberg ja George Lucas inspiroituivat niin, että loivat Harrison Fordin esittämän nimihahmon.

Rosan erikoispiirteisiin kuuluu pienten Mikki Hiiri -hahmojen piilottaminen satunnaisiin tarinoihin. Hän ei arvosta Mikkiä hahmona, vaan pitää tätä turhan kilttinä ja kiiltokuvamaisena, joten ruutuihin piilotetut Mikit esiintyvät usein naurunalaisina, kuten norsun jalan alle litistynyt Mikki "Transvaalin tuittupäässä" (tämä sensuroitiin pois varhaisista amerikkalaisista julkaisuista).

Toinen Rosan erikoispiirre on omistus D.U.C.K., jonka hän piilottaa isoihin, koko sivun ruutuihinsa sekä tarinoiden avausruutuihin. Lyhenne tarkoittaa tietenkin "Dedicated to Unca Carl from Keno", eli se on omistus Rosalta hänen idolilleen Carl Barksille. Piilotettujen D.U.C.K.ien etsiminen on jokaisen fanin pieni ilo.

"Paino-ongelmia" (1996, s. 2-3) © Disney

Minulta kysytään usein, mikä on lempitarinani. Se on aina yhtä haastavaa. Fanina minulla on tietyt suosikit, tutkijana saan huikean paljon irti aivan eri tarinoista. Mutta tässä kuitenkin kaksi esimerkkiä, jotka mainitsen aina. "Paino-ongelmia" ("A Matter of Some Gravity") on lemppareitani Rosan lyhyistä vitsitarinoista. Idea on simppeli: Milla yrittää jälleen varastaa Roopen ensilantin. Painovoiman kääntävä taika muuttaa myös ruutukerronnan suuntaa ja siihen perustuu niin paljon visuaalisia vitsejä, että nauran tarinalle edelleen välillä ääneen. Kerrassaan nerokas.

"Unelmoiden läpi elämän" (2002, s. 1) © Disney

Useimmiten toisena suosikkina mainitsen "Unelmoiden läpi elämän" ("The Dream of a Lifetime"). Fanille tarina on ihana: Aku näkee Roopen nuoruuden seikkailuja Roopen unessa, muuttaa tapahtumien kulun ja yhdistää Roopen ja Kultun – vaikkakin vain unessa. Jopa vanha visukinttu herkistelee viimeisessä ruudussa. Tutkijalle tarina on aarreaitta: unen irrationaalinen logiikka kulkee erilaisten ruutusiirtymien kautta. Samalla tarina viittaa intratekstuaalisesti Rosan omiin aiempiin seikkailuihin ja tarjoaa kerronnassaan niin hienoja sarjakuvan metalepsiksiä niin, että oksat pois.

(Kyllä, tästä kirjoitan vielä artikkelin. Toivottavasti jo ensi vuonna.)

Kaksi fania vuoden 2015 Helsingin kirjamessuilla nimmareiden jaon jälkeen.

Rosa lopetti uransa vuonna 2006 ilmestyneeseen "White Agony Creekin vanki" -sarjakuvaan. Syinä olivat hänen lisääntyneet näköongelmansa ja kiistat Disney-yhtiön välillä taiteilijoille maksettavien rojaltien puutteesta.

Don Rosan Facebook-sivut (ei taiteilijan itsensä ylläpitämät): https://www.facebook.com/DonRosaOfficial/?fref=ts

Rosa-väitöskirjani: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44805