Finncon 2019

Nyt seuraa (toivottavasti) suhteellisen rivakkaan tahtiin someloman ajalta pari päivitystä. Haluan ne pois jaloista ennen kesän suurinta tapahtumaa eli Irlannin reissua, joka sisältää luonnollisesti myös Worldconin. Aloitamme tietenkin kronologisesti Finnconista, joka järjestettiin Jyväskylässä 5. - 7. heinäkuuta.

Viime kesän Finncon jäi minulta poikkeuksellisesti väliin Ilosaarirockin takia. Myös tämän kesän Finncon oli poikkeuksellinen, sillä minulla ei ollut siellä mitään ohjelmaa saati velvoitteita. Pystyinkin ottamaan koko conin iisisti hengaillen ja pyörien siellä, missä miellytti. Samalla testasin myös Worldconiin suunnittelemiani cosplay-asuja ja moikkailin tuttuja.

Se on Baby! (Supernatural, Chevrolet Impala)

Lauantaina kävin kuuntelemassa Tolkien-kääntäjänä tunnetun Kersti Juvan kunniavieraspuheen. Juva oli todella topakan oloinen persoona, ja pitää kyllä ollakin, jos 23-vuotiaana kääntämistä aloittelevana opiskelijana toteaa, että minähän voin kääntää tuon omituisen saturomaanin Englannista. Minulle ehkä isoimpana asiana haastattelusta nousi Juvan näkemys siitä, miten kääntäjä on taiteilija. Käännös on siis oma itsenäinen teoksensa, kääntäjän kirja. Siksi Juva haluaa korostaa, että jonkin teoksen soljuva kieli on kääntäjän, ei teoksen luojan käsialaa.

Kersti Juva kertoi työskentelevänsä tekstin kanssa kolmen eri version kautta. Ensimmäinen käännös on raaka mössö, josta muovaillaan toisen version hyvää suomea. Kolmas ja viimeinen versio on se, jossa tarkastetaan suomen sujuvuus ja viimeistellään kieli. Juvan haastattelu sai valtavat aplodit ja kuulin myöhemmin, miten liikuttunut hän oli näistä faneistaan, jotka jonottivat varsin suurella innolla myös hänen nimikirjoitustaan.

Seuraavaksi pääsin intoilemaan monenlaisista maailmanlopuista. Keskustelussa nousi esille se, että maailmanlopputarinat kertovat pohjimmiltaan ihmisten kulloisista peloista. Esimerkiksi siitä, että aina jotain jää eloon, tai siitä, millainen maailma olisi ilman ihmisiä. Myös monissa maailmalopusta kertovissa myyteissä, kuten mayojen saagoissa tai Ragnarökissä sekä scifi-sarjoissa (esim. Battlestar Galactica) kyse ei olekaan maailman loppumisesta täysin, vaan siitä, että maailma aloittaa alusta uuden syklin. Näistä asioista olisi kuunnellut juttua pitempäänkin.

Odotin kiinnostuneena kolmelta alkanutta "Tieteiskirjallisuusterapiaa"-työpajaa, minne mahduinkin ongelmitta. Ongelma olikin sitten työpajan toteutus. Tehtävät olivat ihan mukavia, ei siinä mitään, mutta pajan pedagogisessa otteessa oli valtavasti parannettavaa.

Ensinnäkin pajan vetäjä ei ottanut tilaa ollenkaan haltuunsa esimerkiksi pitämällä huolta, että kaikki tietävät olevansa oikeassa paikassa ja että heillä on tarvittavat välineet. Sen sijaan hän maastoutui osallistujien joukkoon ja ilmoitti vasta tasalta olevansa pajan pitäjä.

Toisekseen: koska kyseessä on kirjallisuusterapia, hänen olisi pitänyt avata työpajan menetelmät ja selittää niille, joilla ei ole aiheen tuntemusta, mitä kirjallisuusterapia on. Ja vielä korostaa, että kyseessä on turvallinen tila, ja että jokaisella on oikeus jakaa ja olla jakamatta sen verran kuin haluaa. Tehtäviä ei myöskään käyty läpi niin, että jokaiselle olisi tullut selväksi, mikä erilaisten harjoitusten tarkoitus oli.

Omat kokemukseni sarjakuvatyöpajojen ohjauksesta, sanallistamiskoulutuksesta ja nuorten opettamisesta vertautuivat heti työpajaan ja olin todella tyytyväinen, etteivät conissa vierailleet entiset sanislaiseni osallistuneet houkutteluistani huolimatta. Jäi todella pettynyt maku suuhun, mikä oli hirvittävä harmi, koska scifiaiheet olivat kiinnostavia terapeuttisen kirjoittamisen lähtökohdista.

Game of Thrones -research projectin tutkijat

Lauantain lopuksi pyörähdin myös akateemisella puolella kuuntelemassa tuoreimpia tuloksia Game of Thrones -katsojatutkimuksesta sekä taputtamassa tämän vuoden naamiaisosallistujille. Petri Hiltunen oli paikalla tapansa mukaan.

H. P. Lovecraft -seuran väki oli tauolla, mutta pöytä oli hieno.

Sunnuntaina päädyin kuuntelemaan "Suomimytologia kirjallisuudessa" ja "Potterin jälkeen: Fantastic Beasts ja Cursed Child" -paneeleita, joita kumpaakin veti Luna Lovekivaksi pukeutunut Sini Helminen, jota seuraan Twitterissä. Suomimytologiassa kiinnostivat eniten mainitut eroottiset tonttutarinat, joita yleisökin halusi lukea. Potter-paneeli meni enemmän mielipidekeskusteluksi (mistä tykkää ja miksi), joskin mielipiteen perustelu faktoilla (uuden Fantastic Beastin juonelliset epäloogisuudet) on aina kiinnostavampaa kuin pelkät henkilökohtaiset mieltymykset. Myös aika tuntui loppuvan kesken, mikä on aina paneeleiden ongelma, kun on useampi keskustelija.

FT Essi Varis luki lektionsa uudelleen

FT Mika Loposen lektio oli esitelmämäisempi ja nosti esille scifin rasistisimpia piirteitä.

Sunnuntain päätin akateemisella sessiolla, jossa tänä keväänä väitelleet Finfarin jäsenet ja tutkijat esittivät lektionsa uudelleen. Essi Variksen lektio olikin tuttu, mutta Mika Loposen esitys irrealiasta ja scifin stereotyyppisistä, jopa rasistisista kuvastoista, oli vielä kuulematta. Lopuksi aikaa oli vielä aiheesta keskusteluunkin.

Tony Stark -crossplay. Tällä kertaa Stark ei aja Audilla.

Ensi vuoden Finncon onkin Tampereella ja siellä on superkiinnostava vieras: Mike Carey eli Unwritten-sarjakuvan käsikirjoittaja! Sinne on pakko päästä fanittamaan. Pitääkin pyrkiä lukemaan koko sarja loppuun tässä vuoden aikana.

Conilootloot

Vuoden 2019 odotukset ja suunnitelmat

Harkitsin jo hetken, että laitan blogin virallisesti tauolle. On tuntunut siltä, ettei ole oikein ollut mitään sanottavaa eikä aikaa sanoa sitä. Olen yrittänyt levätä ja hengittää, mutta sekään ei ole auttanut. Nyt olen kuitenkin viikon talvilomalla ja päätin kasata yhteen päivitykseen tämän vuoden odotukset ja suunnitelmat - ikään kuin ponttooniksi. Kaverini ja kollegani yliopistolta kertoi kuulleensa termin "ponttoonimatka", joka tarkoittaa seuraavaa matkaa, joka pitää sinut henkisesti pinnalla. Näistä asioista tulen ainakin huutelemaan blogiin. Ja ehkä jo ennen sitä ehdin suorittaa viime vuoden lukuhaasteen ja katsoa lopultakin The Scrooge Mystery -dokumentin...

Kuvituksena toimii Instagramin #februarysbooks19 kuvahaaste eli paljon kirjoja.

Burton on Burton. Ja kirjanmerkit.

Odotukset

1. Avi Heikkisen sarjakuvaromaani Valotusaika on juuri ilmestynyt ja saapunut somen perusteella ainakin lempikauppaani Antikvariaatti Lukuhetkeen. Odottelen innolla, milloin saan teoksen omiin käsiini. Olen siinä Goon #2!
2. Valmistuminen. Minulla on aika sovittuna arviointikeskusteluun kouluttajan kanssa. Sen jälkeen minusta tulee ihan oikea, virallinen ja pätevä opettaja, joten voin nakata huijarisyndroomallani vesilintua. (Ei se ihan oikeasti niin mene, mutta parempaan suuntaan mennään.)
3. Kesäloma. Pitkä ja levontäytteinen. Kirjoja. Pelaamista. Joogaa. Tanssia. Ehkä jokin rokkifestari, jos saadaan aikataulut sovittua ystävän kanssa kohdilleen.
4. Rahoitus. Toivon, että se tulisi. Kaipaan tutkimuksen tekoa aivan valtavasti. Olen joka tapauksessa tekemässä uusia suunnitelmia syksyni varalle, joten tämä vuosi ei tule toistumaan töiden osalta ensi vuonna samanlaisena.

Lainaus Terry Pratchettin teoksesta Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät.

Suunnitelmat

1. Pyörähdän Tampere Kupliissa täydentämässä sarjakuvahyllyäni. Tarkoituksena on olla paikalla lauantaina 23.3., jos joku haluaa moikata.
2. PARIISI. Lähdemme noin kuukauden kuluttua äidin ja siskojen kanssa juhlistamaan äidin pyöreitä pidennetylle viikonloppumatkalle Pariisiin. Suunnitelmissa on ainakin piknik Versaillesin puistossa ja Disneylandin liput on jo ostettu. En malta odottaa.
3. Dara Ó Briainin stand-up-keikka Helsingissä! Sitä odotellessa voisi katsoa ainakin videopeliklipin.
4. Popcult 11. - 12.4. Olemme tänäkin vuonna puuhaamassa Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seuran kanssa tapahtumaan paneelikeskustelua tutkimusnäkökulmasta. Joten sinne siis.
5. Finncon Jyväskylässä 5. - 7.7. Olen paikalla vähintään hengaamassa. Tarkoitukseni on olla silloin lomalla, joten en tiedä, onko minulla mitään tutkimuksellista ankka-asiaa ohjelmistoon.
6. Rammsteinin keikka Tampereella. ICH WILL.
7. Irlanti ja Worldcon elokuussa. Jäsenyys, lennot ja majoitukset on hoidettu. Luvassa Nörtteilyä ja Turisteilua isoilla alkukirjaimilla. Tavoitteena Skellig Michael ja Dublinista lähtevä Game of Thrones -kierros. En malta odottaa, osa 2.

Porgini nimi on Poppana. Se lähtee mukaan Irlantiin.

Finncon 2016 - raportti Tampereelta

Kesä-heinäkuun vaihde merkitsee lähes poikkeuksetta Finnconia. Poikkeuksen muodosti viime kesä (Archipelacon) ja toinen poikkeama tapahtuu ensi vuonna huikean Worldconin takia. Tänä kesänä tuttu ja turvallinen Finncon palasi hetkeksi uomiinsa ja ilmiintyi Tampereen yliopistolle ja keräsi paikalle noin 4000 innokasta conikävijää. Itselleni tämä kesä oli kuitenkin poikkeava: ensi kertaa vuosiin en ollut mukana conia edeltävässä Finfarin tekstityöpajassa - en kommentoimassa enkä esitelmöimässä. En myöskään ollut mukana conin akateemisessa osiossa puhujana. Yksi syy oli aika, jota ei ollut kasata englanninkielistä esitelmää ajoissa. Toinen syy oli tarve - kommentoijia työpajassa oli jo sen verran, ettei apujani kaivattu.

Olin kuitenkin maisemissa jo torstaina, sillä olin mennyt sopimaan Aamulehden kuvaajan kanssa tapaamisen yliopistolle. Minua oli haastateltu edellisellä viikolla liittyen paneelikeskusteluumme nörttikulttuurista. Juttu puffaisi alkavaa Finnconia heti perjantaiaamuna. Aamulehden juttu Nörttikulttuurista on saatavilla verkossa. Lehden fyysisessä versiossa on sama teksti, mutta vähemmän kuvia, joten en sitä teille jaksanut skannailla. (Verkkolehden kommentit aiheuttivat myös pientä repeilyä. Nähtävästi tutkijan arki ja se työmäärä, mikä rahankeruuseen menee, ei ole kovin tuttua...)

Perjantaina pyörähdin nopsaan Finfarin tekstityöpajassa räpsimässä kuvia tiedottajan asemassa ja sitten lounaan kautta aloittamaan itse coni. Vedimme kollegoideni Essin, Tanjan ja Jonnen kanssa saman paneelikeskustelun kuin huhtikuun Popcultissa eli aiheesta "Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho". Parituntinen setti meni yllättävän nopeasti ja saimme käytyä aiheenamme olleita kysymyksiä nyt paljon laajemmin kuin Popcultissa. Tästä huolimatta yleisö kommentoi ja kyseli ja toi esille hyviä pointteja tukemaan huomioitamme - meillä oli myös käytössä Twitter-hashtag #nörttikulttuuri, jonka kautta oman kommentin tai kysymyksen sai laittaa tulemaan.

Keräsin muistiinpanoihini kiinnostavimpia huomioita. Esimerkiksi nykyisin nörtti-identiteetin ottaminen on paljon helpompaa, sillä teknologia on tuonut laajemmin tarjolle erilaisia viiteryhmiä, joista valita omansa. Kynnys kulttuurin sisälle pääsemiseenkin on pienentynyt, mikä osaltaan voi olla syynä sille, että nörttikulttuurin sisällä vedetään rajoja ns. "oikealle nörttiydelle". Nörtti-identiteettiin ja sen ottamiseen liittyy usein myös tietynlainen itseironinen suhtautuminen, jolla suojataan omaa itseä, jos joku toinen kokee harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen negatiivisena.

Jyväskylän nörttidelegaatio valmiina aloittamaan. Kuva: Sanna Lehtonen

Perjantaina ohjelmassani oli vielä kollegani Kaisa Kortekallion haastattelu "Humanistisen mutanttitutkijan arkea", jossa Juri Timonen kyseli ja Kaisa kertoi tutkimuksestaan ja laajemmin myös spefitutkimuksesta. Jos ihmisten käsitys tutkimuksesta on sellaista, mitä Aamulehden kommenttipalsta näyttää, tällaisia puheenvuoroja pitäisi saada enemmänkin. Oma iltani päättyi FINFAR-kollegoiden kanssa kokoustamaan Telakalle ja keskustelemaan yhdistyksen nettisivujen uudistamisesta. Pyrimme saamaan sinne lisää kiinnostavia julkaisuja muun muassa blogin kautta.

Lauantaiaamuna olin valmistautunut aloittamaan avajaisilla, mutta aamulle olikin varattu toinen FINFAR-kokous, joka käsitteli tällä kertaa Worldconin akateemisen osion järjestämistä. Työtä ei kaikesta huolimatta ollut vielä hirveästi, mutta se mitä oli, saatiin jaettua. Toivomme saavamme CFP:n liikkeelle tässä alkusyksyn aikana. Pistin nimeni PR-vastaavien listaan ja olenkin sen myötä nyt mm. säätänyt niitä yhdistyksen nettisivuja parempaan kuosiin.

Ehdin kuitenkin hyvin kuuntelemaan "Suomalainen mytologia" -paneelia, jossa kunniavieraat Anne Leinonen ja Eeva-Liisa Tenhunen, sekä Juha Jyrkäs ja Tiina Raevaara keskustelivat ja totesivat muun muassa, että suomalainen muinaususko oli nimenomaan luonnonuskoa eikä siihen sisältynyt sellaisia jumalhahmoja kuin me ne nykyisin ymmärrämme. Karhu oli tietenkin pyhä olento. Hauskaa oli kuulla myös panelistien näkemykset siitä, miten Kalevalastakin voi löytää scifistisiä piirteitä: sampo tietenkin, mutta myös esimerkiksi Lemminkäisen kasaaminen paloista eläväksi voisi viitata muunneltuun geeniteknologiaan...

Oma esitelmäni oli lauantaina kahdelta. Se käsitteli italialaisten taiteilijoiden Disney-adaptaatiota Michael Enden teoksesta Tarina vailla loppua. Avasin lyhyesti adaptaation käsitteen ja esittelin, miten sarjakuva seuraa tarinan juonta ja miten hahmot on valittu stereotyyppisten luonteenpiirteidensä perusteella edustamaan alkuperäisteoksen henkilöitä. Lisäksi näytin kasan esimerkkejä sarjakuvan edustamista postmoderneista piirteistä, kuten intertekstuaalisuudesta ja lempilapsestani metalepsiksestä (josta puhuin jo Tampere Kupliissa, mutta eri sarjakuvien yhteydessä). Lisäksi totesin, että italialaisille on tyypillistä jättää sarjakuvien loppu lukijalle ja päähenkilölle avoimeksi - olivatko tapahtumat unta vai ei? Useimmiten lukija huomaa mahdollisuuden, että tapahtumat olivat todellisia, mutta epävarmuus jää kuitenkin kytemään.

Yleisöä ei ollut paljon, mutta se seurasi kiinnostuneena ja intensiivisesti. Samalla tämä askel italialaisen Disney-sarjakuvan suuntaan sai jälleen kaipaamaan vankemmin tutkimuksen pariin. Mutta siitä lisää näillä näkymin ensi viikolla omassa merkinnässään.

Heti oman esitelmäni jälkeen tutkijakollegani Aino-Kaisa Koistinen, Jyrki Korpua ja Tanja Välisalo sekä entinen väitöskirjaohjaajani Irma Hirsjärvi esittelivät Hobitti-elokuvien vastaanottotutkimuksen ensimmäisiä tuloksia Suomen osalta. "Kuumat kääpiöt ja turha Tauriel" -otsikointi kertoi jo aika paljon siitä, minkälaista palautetta kyselyyn vastanneet olivat antaneet Peter Jacksonin elokuvatrilogiasta. (Guillermo del Toro mainittu - voi miksi emme saaneet kokea hänen visiotaan saagasta?)
 

Hobittitutkimuksen suomalaisia tilastoja

Yllä on tilastoja siitä, millaisia fanituotantoon liittyviä asioita elokuvasarjan katsoneet ja kyselyyn vastanneet suomalaiset ovat tehneet. Kohta 6 eli elokuvista keskusteleminen on kuulemma ilmaisuna hieman harhaanjohtava, sillä alkuperäinen englanninkielinen muotoilu oli "debating", jonka voi käsittää hieman tunnepohjaisempana kuin pelkän keskustelun.

Samalla saimme myös tärkeän tiedon kyselylomakkeesta, jota vastanneet olivat arvostelleet heti sen alussa olleen binäärisen sukupuolijaottelun suhteen. Hirsjärvi totesi, että he olivat kyselylomakkeen työryhmän kanssa vääntäneet asiasta kättä, mutta pohjoismainen edustus oli hävinnyt - siksi lomakkeessa oli ainoastaan kaksi vaihtoehtoa sukupuolikohtaan.

Tanja Välisalo oli poiminut esille joitain fanien lempihahmoja ja niiden perusteluja. Määre "kuuma" tuli esille useassakin kohdassa nimenomaan kääpiöiden yhteydessä, mihin perustui myös ohjelman nimi. Kuumuus näkyi myös fanitaiteessa, mitä päästiin analysoimaan ihan livenä. DeviantArtissa olevaa fanitaidetta tutkittiin akateemisesta näkökulmasta (yleisön mielestä kenties hieman liian lyhyen aikaa), kun Tolkienista tohtoriksi väitellyt Jyrki Korpua esitteli Thorinin hahmon paidatonta potrettia analysoiden sitä hahmokontekstista käsin. Myös haltiakuningas Thranduil esiintyi dioissa.

Akateemikot analysoivat "kuumia kääpiöitä".

Mielenkiintoista oli se, että vaikka monen mielestä elokuviin keksitty haltia Tauriel oli hahmona turha (nimenomaan siksi, että hänestä muodostui vain Kilin rakkauden kohde eikä hänellä ollut enää muuta funktiota), niin yllättävän usea fani oli löytänyt Taurielista, haltiasoturista, voimakkaan naishahmon piirteitä. Lisäksi häntä pidettiin tervetulleena esikuvana ja lisänä Tolkienin miesvoittoiseen hahmogalleriaan.

Paneelin jälkeen yllätysohjelmana puheenjohtajana toimineelle Liisa Rantalaiholle myönnettiin FINFARin kunniajäsenyys ja sen ohessa koko yleisö pääsi osallistumaan yllätys-filkkaukseen.

Liisa Rantalaiholle omistettu laulu päätyi Conzineen.

Lauantai-illan päätti tuttuun tapaan naamiaiset, joihin osallistui kaikenikäistä ja -näköistä väkeä. Todettakoon yleisön puolelta, että aikuisilla olisi valtavasti opittavaa kisaan osallistuneilta junioreilta, jotka poseeravasivat niin ammattimaisesti ja tyynesti lavalla, että kaikki halukkaat ehtivät ottaa heistä kuvia. Pankaapa tämä nyt korvan taakse ensi vuotta varten, kun päästään vähän isoimmille lavoille.

Naamiaisten osallistujat - ennen Skeletorin aiheuttamaa kaaosta.

Skeletor varasti shown, kuten kuvasta näkyy. Skeletor myös voitti parhaan puvun palkinnon myöhemmin illalla Telakalla järjestetyissä jatkobileissä. Osallistuimme pienen neljän hengen tiimimme "FC Akateemiset" kanssa nörttikulttuuri-tietovisaan, jossa sijoituimme huikealla kirillä kolmanneksi, vaikkemme kuolemaksemme muistaneetkaan Fahrenheit 451:n päähenkilöä. Ja olin juuri lukenut sen ankkaversionkin... (Se oli Guy Montag.) Kiitos Marjut, Jani ja Jukka hyvästä tiimityöskentelystä!

Sunnuntain aloitin akateemisella osiolla, josta kiinnostavin oli Hanna Samolan esitelmä ihmissusimyyteistä ja sadun motiiveista, joita hän tarkasteli Johanna Sinisalon loistavasta Auringon ydin -teoksesta. Kun itselle on jäänyt kirjasta mieleen lähinnä sen naissukupuolen jalostaminen pehmeäksi ja helposti muokattavaksi olennoksi sekä chilin käyttö laittomana päihteenä, ihmissusimyytin mukaan tuominen oli äärimmäisen virkistävä näkökulma. Tämä tarkoittaa vain sitä, että kirja on nyt vain luettava uudestaan ja metsästettävä omaksi jostain. Kovakantisena tietenkin.

Livahdin akateemisesta ohjelmasta suoraan kuuntelemaan Ilari Sanin luentoa "Walt Disneyn tulevaisuuden kaupunki". Parituntinen setti oli melko pitkä varsinkin sellaiselle, joka on lukenut läpi sen pari Disneyn elämäkertaa ja tiesi herran projekteista jo jotain. Kiinnostava aihe, mutta ehkä ulkoa opeteltua kokonaisuutta olisi voinut hieman elävöittää lisää. 

Walt Disneyn suuruudenhulluudesta esitelmöi
Ilari Sani.

Päivän ohjelmaan kuului myös Juha Jyrkkään sähkökantelekeikka sekä nörttikuoro Pixel Sistersin keikka. Luulin sähkökanteleen tulevan ensin ja missasin siksi kuoron ensimmäisen biisin, mutta ehdin kuitenkin nauhoittaa heidän versionsa Game of Thronesin huikeasta tunnarista. Laitan sen varmaan jossain vaiheessa YouTube-kanavallenikin. Kuoro esiintyi mielestäni aivan liian vähän aikaa verrattuna sähkökantelekeikkaan, joka ei toiminut niin hyvin kuin kuin oletin. Särö oli liian voimakas, jotta kanteleen oma soundi olisi erottunut. Kaipasin myös taustalle muuta bändiä tukemaan yksinäistä kannelta.

Tamperelainen nörttikuoro Pixel Sisters.

Conin virallinen päätösohjelma on minulle ollut jo useamman vuoden Bimbopaneeli. Tai nykyisin Bimbopaneelin tytär, koska Saija Aro vetää shown yksin paneelin sijaan. Te, jotka paneelista ette koskaan ole päässeet nauttimaan, kohta olisi jo aika. Kyseessä on yleensä vähintään K-15 oleva ohjelma, joka kaivelee Internetin syövereistä (tyypillisesti jonkin teeman ympärillä pyörien) ne hassut kuvat, meemit, GIFit ja videonpätkät, joita sinä et välttämättä ole vielä löytänyt. Tällä kertaa näimme tsiljoona eri versiota Disney-prinsessa-adaptaatioista (klippejä, joissa prinsessojen päät räjähtävät musikaalikohtausten huippukohdissa), asiaankuuluvan Epic Rap Battle Tolkien vs. Martin ja tietenkin kerrassaan loistavasti toteutetun (ja korvamadoksi jäävän) Star Wars / Frozen -versio Let It Flow. Tätä voisi vetää jossain karaokessakin...

Pieni ote Bimbopaneelin ilon hetkistä. Piirroskuva on muuten GIF-animaatio,
jossa Sleipnir ravaa Lokia ympäri...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan kuten myös Finncon. Seuraavan kerran tapaamme kesällä 2018 Turussa, jonka conitealle Tampereen väki lahjoitti Peter Pan -teemansa mukaiset keijunsiivet päättäjäisissä. Kaunista. Post-con-depressionia odotellessa.

Nörttikirppis oli pieni paratiisi.

Tohtori oli menossa mukana.

Minä ihan vahingossa hieman sälää.

Yllä coniostosteni saldo. Kuvasta puuttuu vain Hellboy-tarra, jonka ehdin jo liimata tablettiini. Taustalla oleva vihreä vihkonen on jättimäinen taidekirja mangan ja kenties hieman Cupcake Cultin henkeen. Maksoi vain vitosen, joten pitihän taiteilijaa tukea. Scifikirppikseltä ostin sitten Death Note -setin 1–4 vaivaisella kuudella eurolla. Kun pakettia myydään saatesanoilla "aiheutti saatananpalvontapelkoja", niin sitä suuremmalla syyllä. Hieno sarja, luin sen vastikään itsekin. Kirppikseltä kolusin mukaani myös Cowboy Bebop -leffan, Unwritten-sarjan ensimmäisen osan, Kirjoittamisen ihanuus -oppaan, Terry Pratchettin Unseen Academicals -pokkarin (joka aiheutti repeilyä bussissa viime vuonna, vaikken mitään jalkapallosta ymmärräkään) sekä jälleen yhden Stawa-pokkarin nimeltä I, Jedi.

Kirppis helli minua muutenkin tarjoamalla Johanna Sinisaloa (Enkelten verta) ja Maria Turtschaninoffin (omg, kirjoitin sukunimen ensimmäisellä yrityksellä oikein) ihanan Maresin sekä pitkään metsästämäni Ernest Clinen kerrassaan loistavan Ready Player Onen. Se odotti minua pöydällä perjantaista lauantaiaamuun, eikä kukaan sitä ehtinyt napata! Kassalle maksaessani perässäni jonottava mies vielä kehui, miten hyvän kirjan olin löytänyt. Totesimme molemmat odottavamme leffaa innolla.

Sinisalon Möbiuksen maan ostin vitosella Rosebudista. Pidin kirjaston kappaletta kymmenen kuukautta lainassa vuoden aikana, kun luin sitä oppilailleni. Nyt on onneksi oma.

Taidekujalta ostinkin sitten Alice in Wonderland -riipuksen, jossa Irvikissa toteaa "We're all mad here", Myrntain pöllötarroja sekä avaimenperän ja sen Hellboy-tarran lisäksi myös tuon Deadpool-tarran. Ehkä pistän senkin tablettiini. Kaiken kaikkiaan loistava saldo.

Lopuksi vielä tutkijan muotinurkkaus coniviikonlopulta (peiliselfieinä, koska en jaksanut / muistanut pakottaa ketään kuvaajaksi). Lauantaina pyörin paikalla Milla Magiana (ja tapoin jalkani korkkareihin). Muuten tyyli oli... hattupohjainen.

  

Perjantain look oli Korpinkynnestä.

Sunnuntaina otin rennosti. Miten niin lempihattu?

Finncon 2016 - ohjelmassa nörttejä ja ankkoja

Hui, ensi viikko siintää jo horisontissa, mikä tarkoittaa lähestyvää Finnconia!

Tänä vuonna Pohjoismaiden suurin fantasia- ja science fiction -tapahtuma järjestetään Tampereella, tarkemmin sanottuna Tampereen yliopistolla 1.-3.7.2016. Teemana on sadut, mikä näkynee osassa ohjelmistoa sekä vieraiden cosplay-asuissa (ainakin toivon mukaan). Koska tapahtuma on ilmainen, kannattaa paikalla pyörähtää, mutta kiinnostavaa ohjelmaakin löytyy sen verran, että kokeneempiakin conikävijöitä heikottaa.

Olen itse paikalla heti perjantaina ensimmäisessä ohjelmanumerossa klo 14: Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho: Muistiinpanoja akateemiselta tutkimusmatkalta nörttiyden ytimeen (sali A1) on uusinta paneelikeskustelusta, jonka pidimme huhtikuussa Popcult-tapahtumassa. Pyrimme kollegoideni kanssa luomaan parituntisen keskustelumme aikana katsauksen tämän päivän nörttikulttuuriin: mitä se on ja mitä sille on tapahtumassa. Lisätietoa löytyy ohjelmakartasta.

Henkilökohtainen esitelmäni on puolestaan lauantaina klo 14 salissa D10b. Ankkojen päättymätön tarina - postmodernit kerrontakeinot Disney-adaptaatiossa "Tarina vailla loppua" nostaa esille Disney-adaptaation, parodian ja esittelee italialaisille taiteilijoille tyypillisiä postmoderneja kerrontakeinoja, joista olen nyt niin kovin innostunut. Ei siis tällä kertaa Rosaa, valitettavasti.

Suosittelen myös lämpimästi jäämään esitelmäni jälkeen kuuntelemaan samassa salissa esiteltäviä tuoreimpia tutkimustuloksia Hobitti-trilogian vastaanottotutkimuksesta. Otsikko Kuumat kääpiöt ja turha Tauriel kertoo jo aika paljon fanien mieltymyksistä. Näitä esittelevät kollegani The World Hobbit projectista. (Muutenkin ohjelmaan erikseen merkitty akateeminen ohjelma kannattaa panna merkille - siellä pääsee kuulemaan uusimmasta spefi-tutkimuksesta suoraan tutkijoilta itseltään!)

Pyörin paikalla koko viikonlopun, hoidan hommiani FINFARin tiedottajana (eli sometan vähän siellä sun täällä) ja yritän ehkä väsätä jotain cosplay-asuakin. Se tarkoittaisi vain sitä, että pukeutuisin lauantaina ja vetäisin ensimmäistä kertaa esitelmäni cossiasussa, joka ei liity ankkoihin... Katsotaan, uskallanko suorittaa tällaisen pyhäinhäväistyksen.

*****

Jos nyt kuitenkin kaipailee jotain uutta Don Rosaan liittyvää, niin kannattaa syynätä tarkkaan tavaratalojen lehtihyllyt ja kirjakaupat, sillä kauppoihin on ilmestynyt Don Rosa -värityskirja. Kyllä, luitte oikein. Pongasin sen itse eilen Tokmannin lehtihyllystä ja tältä se näyttää. Hinta on vaivaiset 5,90 €, eli melkein voisi ostaa kaksin kappalein ja säilyttää toisen iskemättömänä. Jos nyt siis raaskii Rosan taidetta itse ruveta värittämään.

Mukana on isoja koko sivun kuvia sekä kansista että keräilykuvista, joitakin puolikkaan sivun kokoisia ruutuja sekä muutama kokonainen sarjakuvakin.

Jos kivijalkakaupoista ei tätä enää löydy, ei hätää: Akkarin nettikaupasta sitä saa myös kesäiltojen ratoksi.

Viime aikojen (ankka)kuulumisia

Lähden ensi viikolla ihan oikealle lomamatkalle äidin ja siskojeni kanssa, joten ajattelin tehdä pienen välipäivityksen sitä ennen. Yritän reissun aikana koota jotain kuvavoittoisia päivityksiä sopivista (nörtti)aiheista, mutta koska en ole matkoilla yksin, en voi luvata notkuvani koneella iltoja.

Viime viikolla minulla oli kaksi haastattelua: toinen työllistymisestäni monelle eri taholle, toinen liittyen Disney-sarjakuvatutkimukseeni. Edellisen julkaisusta minulla ei ole varmaa tietoa, koska se menee juttupankkiin, josta useat eri julkaisut voivat sitä halutessaan hyödyntää. Jälkimmäinen puolestaan oli Ville Hännisen tekemä yhteishaastattelu minusta ja Ankkalinnan Pamauksen päätoimittajasta Timo Ronkaisesta. Haastattelu tulee alustavien tietojen mukaan seuraavaan Sarjainfoon Kaksintaistelu-palstalle ja totta kai siinä eniten jänskättää se, että a) kuka pääsee piirtämään minun kuvani ja b) miltä se tulee näyttämään. 

Haastis meni rennosti ja kivasti - mikäs siinä, kun kolme sarjakuva-alan ihmistä juttelee lempiaiheestaan. Sain Timolta mukaani myös erikois-Pamauksen Mikä Ankkalinna lukee?

Uusimmat ankkahankinnat

Päädyin myös taas ostamaan Roope-sedän platinanumeron (#438). Se on omistettu Giovanni Battista Carpille, jonka piirrostyyli on tuttu niin monista vanhoista Taskareista. Ostin sen numeron viimeisen tarinan, "Noidan oppipojan paluun" takia. Sain tarinasta vinkin Ankkalinnakkeen blogista, jossa esitellään varsin hyödyllisiä Taskari-arvosteluja. Kyseinen sarjakuva on väritykseltään nimenomaan maalauksellinen, kuten blogin arvostelija toteaa, ja se viittaa Fantasia-animaation Mikki-jaksoon "Noidan oppipoika". Olen nyt valtavan innoissani kaikista kokeellisista Disney-sarjakuvista, joita tuntuu tulevan erityisesti Italiasta, joten ehkä tästäkin tarinasta on jossain vaiheessa jotain hyötyä post doc -tutkimuksen kannalta.

(Huomasitteko: tämäkin on Mikki-tarina! Henkilökohtaiset antipatiani ovat siirtyneet sivuun tutkijan innon tieltä...)

Seuraava platinanumero on muuten omistettu Castylle, jonka käsialaa on Tampere kupliissa esittelemäni herkullisen metatasoinen "Tekstilaatikkojen kapina". Pitänee ostaa tämäkin numero - kaiken varalta.

Ja mitä muuta Disney-sarjakuvaa odotan kuin kuuta nousevaa? TÄTÄ.

Kesän osalta voin kertoa, että tarjosin Finnconiin ankka-aiheista puheohjelmaa. Valitettavasti ei Rosaa tällä kertaa. Adaptaatiota ja metatason kerrontaa luvassa. Menin myös ostamaan eilen Tampereen Cybershopista violetit piilolinssit kesän cossia varten, joten pukuprojektia luvassa.

Promootioasuun on hankittu viisi metriä mustaa taftia ja hansikkaat.

Ropeconissa vedän työpajaa lapsille.

Opetukset päättyvät maanantaina, joten on hyvä aika pitää vähän lomaa. Ja reissun kohde? Tietenkin Lontoo. Vien äidin ja siskot Harry Potter -studioille, joten sieltä tulee päivitettyä tietoa muutaman vuoden takaiseen postaukseen.

20. Finncon Jyväskylän kesässä

Tämän kesän Finnconin suurin stressin aihe ei ollut esitelmän jännittäminen, vaan miten saan kiristettyä vyötärökorsetin kunnolla ilman apua ja pyörrynkö kuumana päivänä hapenpuutteeseen. En pyörtynyt ja sain kiristettyä. Tämä stressin aihe liittyi siis siihen, että ensimmäistä kertaa moniin vuosiin en ollutkaan puhumassa Don Rosan ankoista Finnconin ohjelmassa, vaan otin tilaisuuden ihan loman kannalta. Se tuntui kieltämättä hyvältä, vaikka conikokemuksesta puuttui selvästi jotain. No, tämä korjaantunee ensi vuonna.

Finncon järjestettiin siis 20:ttä kertaa, mutta itse en ainakaan mitään poikkeuksellista juhlavuutta tunnelmassa aistinut. (Vaikka todettakoon, että olen varsin nuori conikävijä - tämä oli minulle vasta kuudes Finncon.) Toisaalta Finnconissa on aina suuren juhlan tuntua, kun pääsee kaltaistensa joukkoon nauttimaan erinomaisesta ohjelmasta.

Finnconin kunniavieraita Kirjailijatalolla: Hannu Rajaniemi, Scott Lynch ja Elizabeth Bear.

Finnconin ensimmäiset maistiaiset kävin hakemassa perjantaina Kirjailijatalolta, jonka terassille oli ahtautunut varsin kunnioitettava määrä kirjallisuuden ystäviä. "On Writing" -paneelissa Cheryl Morgan haastatteli kunniavieraina olevia Hannu Rajaniemeä, Scott Lynchiä ja Elizabeth Bearia. Tunnustan aukon sivistyksessäni toteamalla, että tulin kuuntelemaan paneelia ainoastaan Scott Lynchin takia. Hän oli ainut, jonka tuotantoa tunsin (ja sitäkin vain sen yhden teoksen verran). Kirjailijoiden keskustelu liikkui heidän työtavoissaan, hahmonluonnissa suhteessa juonen kehittelyyn ja siihen, miten roolipelaaminen oli vaikuttanut heidän kaikkien kirjoittamiseensa. Mieleeni jäänyt neuvo novellin kirjoittamisesta liittyi siihen, ettei koskaan pitäisi tehdä kliseistä toiminta-aloitusta ja loikata sitten takaumaan selittämään tilannetta.

Lauantain, ensimmäisen "virallisen" con-päivän aloitin tietenkin heti aamusta avajaisilla. (Todettakoon, että olen näinä coneja käyneinä vuosina huomannut, että Ropeconin väki osaa panostaa avajaisiinsa. Nyt olisi aika Finnconinkin aloittaa tsemppaus.) Avajaisten jälkeen on tietenkin oikea aika tehdä ensimmäinen kierros scifi-kirppiksellä, koska siellä pitää käydä conin aikana lähestulkoon parin tunnin välein, jotta saa mahdollisimman laajan kuvan täydentyvästä tarjonnasta. Siitä huolimatta joku kuitenkin onnistuu nappaamaan sen himoitsemasi kirjan nenäsi edestä. (Pari vuotta sitten näin kävi nimenomaan Scott Lynchin kanssa - nyt erään ystäväni veli meni ja löysi Neil Gaimanin kovakantisen The Graveyard Bookin.) Tankkasin myös hieman lounasta, sillä päivästä tulisi pitkä.

Jukka Salmi näyttää, mitä valomiekalla kannattaa ja ei kannata tehdä.

Varasin hyvissä ajoin paikan kahdeltatoista alkaneeseen "Jedit ja ritarit: mitä miekka voi kertoa käyttötavastaan" -esitelmään, joka olikin varsin mielenkiintoinen. Keskiaikaista miekkailua harrastava Jukka Salmi esitteli erilaiset miekkatyypit ja perusteet, miksi ne oli muotoiltu sillä tavalla. Sen jälkeen hän sovelsi samoja perusteita valomiekkaan.

Valomiekka ei tarvitse väistintä, koska se menee kaikesta läpi - kädet eivät siis ole vaarassa liukua terälle.

Valomiekka ei myöskään tarvitse pontta, koska se on käytännössä pelkkä kahva, eli se ei tarvitse tasapainoa.

Lähitaistelutekniikat kannattaa hylätä. Se tuli ainakin selväksi.

45 minuuttia tuntui laittoman lyhyeltä, kun olisi halunnut nähdä enemmän esimerkkejä ja kuulla lisää nimenomaan valomiekkailusta. Tuntui, että ohjelma-ajasta leijonanosan vei teoria, joka ei tosin tällaiselle teräasefetisistille ollut missään nimessä kuivaa. Opettaisivatkohan ne täällä valomiekkailun perusteita historiallisen miekkailun pohjalta? Menisin heti.

(Jedit kiinnostivat sen verran enemmän, että jouduin valitettavasti jättämään aina niin hilpeän Petri Hiltusen "Mitä helvettiä!" -ohjelman väliin. Harmin paikka, oli kuulemma ollut hyvä.)

Anni Nupponen, jota ei saa sanoa Muumi-tutkijaksi.

Seuraava odotettu ohjelma oli Muumeista gradunsa tehneen Anni Nupposen esitelmä "Muumilaaksosta Suomenlahdelle - Muumikarttojen kertomaa." Olin juuri kahlannut läpi fantasiamaailmojen karttateoriaa (se Stefan Ekmanin kirja) ja olin ihan innoissani kartoista. Olen selvästi lukenut liian vähän Muumi-kirjoja, kun en näitä karttoja muistanut. (Ja nyt haluan sen klassisen Muumilaakson kartan itselleni - sen, missä on Muumitalon pohjapiirros.)

Kartoissa mielenkiintoisinta oli se, miten Hattivattien saari ja yksi (Yksinäisistä?) vuorista työntyi hieman kartan koristeellisten reunojen yli, mistä mainitsinkin Nupposelle ja kysyin, oliko hän kiinnittänyt asiaan huomiota ja analysoinut sen merkitystä. Hän kiinnostui ja lupasi selvittää asian.

Toinen kiinnostava piirre näin postmodernismia tutkineena henkilönä oli tietenkin se, miten kartat muuttuvat kirjojen saatossa ja kun Muumit poistuvat laaksosta teoksessa Muumipappa ja meri, majakkasaaren kartassa lukeekin Suomenlahti. Muumit eivät olekaan enää omassa fantasiamaailmassaan, vaan he ovat siirtyneet oikeaan primaarimaailmaan: Suomeen. Faktan ja fiktion sekoittuminen + fantasia = <3

Pitääkin hankkia loputkin Muumi-teokset hyllyyn.

(Se, mikä tässä esitelmässä jäi harmittamaan, oli karttojen pieni koko powerpoint-esitelmässä. Toisestakin rivistä niitä oli hankala tihrustaa.)

Scott Lynch

Kello kolme alkoi ohjelmamuutoksen myötä Scott Lynchin lukuhetki ja nimmarinjakotilaisuus. Lynch luki pienelle, mutta innostuneelle yleisölle alkupätkän tulevasta neljännestä osasta The Gentleman Bastard -sarjaan ja täytyy sanoa, että sitä tuli naurettua useampaan otteeseen. Me olimme ensimmäisiä, jotka saivat kuulla tämän alun ja odotan innolla, millainen kirjasta tulee. Mutta: pakko ostaa ensin osat kaksi ja kolme!

Nimmarijonossa kestikin sitten yllättävän kauan, kun jokainen halukas sai yksilöllisen omistuskirjoituksen. Tunnustin herra Lynchille lukeneeni vain hänen ensimmäisen teoksensa ja senkin suomeksi, mutta odotin innolla englanninkielisen version kahlaamista sekä jatko-osia. (Ja siksi sainkin omistuksen "with all the best wishes that the English version doesn't suck".) Mainitsin myös, että ensimmäisen kirjan maailmaan olisi ihana sijoittaa roolipeli. Lynch sanoi, että on keskustellutkin samasta asiasta parin tahon kanssa. Who knows?

(7th sea voisi olla hyvä systeemi - ja maailma - toteuttaa pieni kamppis...)

Pitkään kestäneen jonotuksen takia myöhästyimme "Faktaa ja fiktiota" -paneelista, joka oli käytännössä täynnä. Hetken odotuksen jälkeen uskaltauduimme katsastamaan sisään saliin, jonne mahtuikin nipin napin se pari ihmistä. Siinä pääsinkin sitten eturiviin kuuntelemaan kirjailijoiden kertomuksia siitä, miten he yhdistävät tiedettä kaunokirjallisuuteensa ja mistä he poimivat ideansa erilaisiin spefi-teoksiin. Johanna Sinisalo demonstroi aihetta kaivamalla esiin tiedelehden, josta oli ennen paneelia poiminut oivan kasan esimerkkejä kiinnostavista uutisista, joista saisi kirjoitettua kiinnostavia novelleja tai miksei romaanin alunkin.

Keskustelu karkasi myös hieman kaksimielisiin viitteisiin yhden artikkelin sisällön vuoksi, mikä huvitti yleisöä kovin.

Olin odottanut paneelilta enemmän keskustelua nimenomaan siitä, miten fakta ja fiktio sekoittuvat toisiinsa ja miten kirjailija päättää, miten soveltaa tieteellistä asiaa fiktioonsa - eli onko totuudessa pysyttävä ja missä rajoissa. Nyt tämä kiinnostavin seikka jäi hyvin pieneen osaan. Eipä siinä, paneeli oli muuten erittäin mielenkiintoinen.

Faktaa ja fiktiota: Hannu Rajaniemi, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo ja Jukka Halme

Lauantain viimeinen ohjelma oli "Discourses of Power: Comics and Their Secret Agenda", mikä oli tietenkin sarjakuvatutkijan ainut vaihtoehto. Sarjakuvia tutkinut Albion M. Butters esitteli supersankarisarjakuvien taustalla olevia diskursseja siitä, minkälaisia asioita esimerkiksi syyskuun 11. päivän terroristi-iskut toivat Yhdysvaltojen yhteiskunnallisesta tilanteesta suoraan sarjakuviin. Butters oli selvästi perehtynyt aiheeseensa ja toivoin, että kollegani Mervi Miettinen olisi ollut paikalla kommentoimassa. Toisaalta esitelmä meni selkeästi ylipitkäksi, eikä kysymyksille jäänyt aikaa, mikä jää aina harmittamaan.

Jopa Dr. Doom auttaa terroristi-iskujen jälkeen

Huomasi myös, että esitelmöitsijä oli amerikkalainen, koska hän puhui nimenomaan supersankarisarjakuvasta - tämä rajaus ei esimerkiksi ohjelmakuvauksesta tullut esille.

Ja mikä jäi hieman kaihertamaan, oli se, että Butters puhui tarkkaan sarjakuvien sisällöllisistä diskursseista ja niiden taustalla olevista agendoista - ja sitten hänellä itsellään oli agenda esitelmänsä taustalla: mainostaa sarjakuvaprojektiaan nimeltä Mandala, jossa jokainen voi tehdä itsestään supersankarin ja taistella esimerkiksi luonnonsuojelun puolesta. Siitä jäi vähän kyseenalainen fiilis.

Sunnuntaiaamuna kävin kuuntelemassa varsin pienen yleisön joukossa "Spefin tietokirjat" -esittelyä, jossa keskusteltiin siitä, mitä kirjoja on olemassa ja mitä pitäisi vielä olla. Tietokirjat nähtiin yleisesti populaareina, erityisesti kirjastoalan ihmisille ja opettajille suunnattuina teoksina. Hanna Matilaisen kokoama Mitä kummaa: opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon on juuri ilmestynyt ja sen tarkoitus on olla tällainen yleinen tavan ihmiselle suunnattu hakuteos kaiken maailman spefitermeistä. Eniten minua kuitenkin kiinnosti tulossa oleva Markku Soikkelin ja Jyrki Korpuan toimittama akateeminen teos, joka kulkee nimellä Fantasian käsikirja. Julkaisuajankohtaa Soikkeli ei vain vielä osannut sanoa.

Seuraavaksi hyppäsin suoraan kummallisten käsitöiden pariin "Do it Yourself" -paneeliin, jossa joukko käsityöihmisiä esitteli "nörtihköjä" tuotoksiaan ja tarjosi yleisölle vinkkejä, mitä oikeastaan voi tehdä. Paneeli ehti keskittyä lähinnä neulomiseen, huovuttamiseen ja paitojen painatukseen ja harmillisesti esimerkiksi korujen tekeminen jäi kokonaan ajanpuutteen takia käsittelemättä. Itse paitojen painajana sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä uuteen tapaan tehdä kuvia kangasvärien sijaan.

Boris Hurtta, Sari Peltoniemi, Johanna Sinisalo, Salla Simukka ja haastattelemassa Liisa Rantalaiho

Ohjelmaputki jatkui seuraavaksi "Muumit ja minä" -paneelikeskustelulla, joka liittyi tietenkin Tove Janssonin 100-vuotisjuhlaan. Joukko panelisteja kertoi omasta suhteestaan Muumeihin ja kuinka Tove Jansson tuotanto on vaikuttanut heidän uraansa kirjoittajina. Omat lempihahmotkin tuli siellä käytyä läpi. Enpä muuten tiennyt, että Johanna Sinisalo on kirjoittanut Muumi-tarinoita... 

Elina Karvo esittelee Bromancen määritelmää

Conin Sherlock-ohjelma oli puolestaan aiheesta gradunsa tehneen Elina Karvon esitelmä "Herrasmiesystävyydestä bromanceen", joka vertasi Granadan Sherlock Holmes -sarjaa ja Guy Richien elokuvia toisiinsa Holmesin ja Watsonin ystävyyden näkökulmasta. Esitelmä ei ollut mitään fanityttöhihkuntaa, vaan se esitteli pätevästi termit ja perusteli erilaista tapaa kuvata miesten välistä ystävyyttä näissä kahdessa mediassa. BBC:n Sherlock jäi tutkimuksen ulkopuolelle, koska se sijoittuu ajallisesti eri aikakauteen. 

Ja tulipahan ainakin kuultua selvät määritellyt termille "bromance".

Petri Hiltunen Hellboyna

Finnconin viimeinen katsastettu ohjelma oli käännöspaneeli "Se on pora!", jossa joukko suomentajia kertoi työstään spefin kääntäjinä. Yleisöä varoiteltiin huonosta työllistymisestä (erityisesti englannista kääntäjäksi) ja matalista palkoista, mutta esille tuli myös kääntäjän ilot siitä, kun saa keksiä uusia ilmaisuja ja kääntää kaunista kieltä.

Kääntämisessä minua kiinnostaa erityisesti se, miten kääntäjä päättää, kääntääkö termin tai ilmiön suoraan ja kirjaimellisesti, vai kääntääkö sen kohdekielen kulttuuriin sopivaksi muokaten alkuperäistä sisältöä.

Kokonaisuudessaan conista jäi kaikin puolin hyvä fiilis jo pelkän tunnelman vuoksi. Se, mikä hieman harmitti, ja mitä olen kuullut paljon kritisoitavan, oli ohjelmalehtisen puuttuvat ohjelmakuvaukset. Niitä kyllä kaipasi, vaikka olinkin katsonut kaikki kiinnostavimmat ohjelmat etukäteen netistä. Mutta koska en omista älypuhelinta, olisi kuvauksia ollut kiva lueskella lehtisestä - jos vaikka olisinkin päättänyt mennä ex tempore johonkin toiseen paneeliin. 

Liikunnan tilat tuntuivat myös paikoitellen hieman ahtailta. Ehkä esimerkiksi scifikirppiksen olisi saanut alakertaan, jolloin kirjapöytiä olisi mahtunut tutkimaan paremmin (eikä innokas kirjafani olisi blokannut naisten vessan ovea).

Vesipullo ja viuhka olivat pelastus pienessä 209:ssä, mutta kolmannen kerroksen isoissa saleissa ilmastointi toimi varsin hyvin. Ei edes korsetin kanssa ahdistanut.

Coniostoksia

Tällaista tuli sitten ostettua: Tietenkin Scott Lynchin The Lies of Locke Lamora, johon hain sen omistuskirjoituksen. Himoitsin myös muita osia, mutta tajusin, että saan ne netistä tilattua huomattavasti halvemmalla. Scifikirppikseltä löysin Cornelius Jakhellnin Jumalten tuhon, joka on varsin viihdyttävä Eddan tapahtumien jälkeen sijoittuva, mytologioita hyödyntävä teos. Lisäksi mukaan tarttui pari Star Wars -sarjakuvaa ja kummipojalle lahjaksi menevä kirja, jonka yllätyksen vuoksi jätin pois tästä kuvasta.

Taidekujalta ostin Puuha-Pirtin mukavalta myyjältä kahdet korvikset ja pinnisetin. Olin juuri päässyt valittamasta, ettei minulla ole kivoja pinnejä. Ai niin, kuvasta uupuukin kaksi pöllö-tarraa, jotka ostin Myrntai-nimellä kulkevalta taiteilijalta. Hän on sen ihanan pöllö-sarjiksen tekijä.

Finnconin suurin uutinen oli se, ettei ensi kesänä järjestetäkään Finnconia. Sen sijaan kesäkuun lopussa pidetään Maarianhaminassa Archipelacon, joka kokoaa laajemmalta alalta fantasian ja science fictionin harrastajia yhteen. Olen jo ehkä ihan vain pikkuisen innoissani ajatuksesta ja jo parin kaverin kanssa puhuttiin roadtripistä Ahvenanmaalle ensi kesänä...

Viikonlopun menovinkki: Finncon!

© Disney (Rosa: "The Cowboy Captain of Cutty Sark", s. 11)

Jyväskylän kesän paras anti on ehdottomasti Pohjoismaiden suurin (ja ilmainen) fantasia- ja science fiction -tapahtuma Finncon, joka alkaa *gasp* jo ylihuomenna perjantaina Kirjailijatalolla. Lauantaina siirrytäänkin sitten yliopiston liikunnan tiloihin jatkamaan kaikenlaisen spekulatiivisen ohjelman merkeissä. Odotan yhtä suurella innolla kuin yllä oleva kapteeni Moore kaikkea sitä pukujen väriloistoa ja nörttihärdelliä, jonka Finncon tuo mukanaan Jyväskylän katukuvaan.

Olen kesästä 2010 asti kuulunut Finnconin ohjelmakalustoon ankkaesitelmilläni, joten tämän kesän coni on varsin poikkeuksellinen, koska osallistun tapahtumiin ainoastaan vieraana. Minunhan piti kuulua conin oheisohjelmaan väitökselläni alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta suunnitelmat kirjoitettiin uusiksi väitöskirjan korjailun merkeissä. Samasta syystä myös FINFAR-tapaaminen jää minulta harmittavasti väliin. (Ja jotta kesä olisi vielä poikkeuksellisempi, olen myös säästösyistä pysymässä kotona Ropeconin aikaan. Mutta ensi kesälle on sitä suuremmat suunnitelmat.)

Finnconiin valmistautuminen on ollut jo hyvän aikaa käynnissä erityisesti pukeutumisen osalta. Vaikka en olekaan cossaamassa mitään (niin, se väitöskirja on syynä kaikkeen), vaatetusta on pohdittava tarkkaan, kun sitä kerran kesässä pääsee käyttämään korsettia. Säätiedotus lupaa lämpimiä ilmoja, joten vaatekriiseilyn täytyy noudattaa jonkin verran sitä, mitä keli sallii. Toisaalta olen jo päättänyt lähteä liikkeelle Cyberpunkin ohjein: "Tyyli ennen tarkoitusta, asenne ennen kaikkea." Joten ainakin nauhasaappaat, korsetti, silinteri ja sukkahousut kuuluvat asukokonaisuudeen.

Muu valmistautuminen sisältää conikassin pakkaamisen, jonne on mahduttava käteistä sisältävä lompakko, vesipullo (mahdollisimman tyylikäs, tässä tapauksessa mallia stormtrooper), nenäliinoja, kännykkä, kynä, kalenteri, pieni muistikirja, ohjelma (jonka saa paikan päältä) ja viuhka, jonka olen todennut kuumien conisalien pelastajaksi. Myös jonkinlainen eväspatukka tai banaani pelastaa kiireisen conittajan, jos ohjelma määrää ravaamaan salista saliin ilman sopivaa lounastaukoa.

Ohjelmaan valmistautumiseen kuului myös Scott Lynchin kerrassaan loistavan Locke Lamoran valheet -teoksen lukeminen uudelleen. Kiljuin riemusta, kun tajusin  Lynchin tulevan conivieraaksi. Häntä menen erityisesti kuuntelemaan perjantaina Kirjailijatalolla järjestettävään On Writing -paneeliin (klo 15.30). Odotan myös innolla, josko saisin hankittua näitä herrasmiesvarkaan seikkailuja itselleni Finnconin kiusaavan ihanista myyntipöydistä. Tuo kolmiosaisen teossarjan ensimmäinen osa on ainut suomennettu ja muita en ole ehtinyt lukea, joten hankin ne varmaan kaikki suoraan englanniksi jossain vaiheessa.

Minut voi pongata ohjelman perusteella lauantaina kuuntelemassa ohjelmia sarjakuvien vallankäytöstä, muumikartoista ja faktan ja fiktion suhteesta (Johanna Sinisalo!) sekä siitä, "mitä miekka voi kertoa käyttötavastaan". Sunnuntaina todennäköisesti piipahdan katsomassa, minkälaisia nörttikäsitöitä voidaan tehdä ("Do it yourself"), miten Muumit ovat vaikuttaneet kirjailijoiden tuotoksiin (Johanna Sinisalo taas!) sekä vilkaisen käännöspaneelia "Se on pora!". Kaikki muu on vielä avoinna...
Minua saa tulla moikkaamaan ja ahdistelemaan väitöstilaisuuteni ajankohdasta tai muusta aiheeseen liittyvästä - jos uskaltaa.

Vakaa suunnitelmani on hankkia vähintään yhden Scott Lynchin teoksen lisäksi jotain sarjakuvia, ehkä conissa julkaistavan fiktiivisen maailman luomisen oppaan Kummallisen kirjoittajat, jotain ihanaa nörttikrääsää ja tietenkin conin jälkeisen conimasennuksen siitä, kun pitäisi jaksaa siirtyä fantasiamaailmasta arkeen (ja sen väitöskirjan viimeistelyn pariin).