Näytetään tekstit, joissa on tunniste karonkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karonkka. Näytä kaikki tekstit

30.3.2016

Tiedettä, taidetta ja teoksia

Toinen syy maaliskuun hiljaiselolle on se, että jokaikisenä viikonloppuna on tapahtunut jotain. Tässä muutamia olennaisuuksia nätisti pähkinänkuoressa ja kuvaspämmeinä.

Lauantaina 5.3. olin kollegani Susanne Ylösen väitöstilaisuudessa. Hänen taidekasvatuksen väitöskirjansa Tappeleva rapuhirviö. Kauhun estetiikka lastenkulttuurissa tarkastettiin yliopiston Seminarium-rakennuksen klassisessa vanhassa juhlasalissa ja vastaväittäjänä toimi tuttuni PCA-Finlandin piireistä, dosentti Max Ryynänen Aalto-yliopistosta.

Susanne käsitteli mm. Ville ja Aino Tietäväisen Vain pahaa unta -teosta
Loppulausunto - nyt ollaan jännän äärellä.
Hatuntekijän teekutsut. Kuva: Essi Varis
Pääsin ulkoiluttamaan myös upouutta tohtorinhattuani karonkassa. Meillä Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella karonkan pukukoodit on otettu yleensä varsin rennosti: Susannellakin koodina oli tumma tai fantastinen. Yhdistin näistä kahdesta lastenkulttuuriin (ja hattuun) sopivan teema-asun: vähän vinksahtaneemman hullun hatuntekijän. Karonkka järjestettiin tyylikkäästi Nikolainkulman tiloissa, joten valokuvaussessioiksihan se vähän lipsahti. Hatuntekijä odotteli vieraita teekutsuilleen, mutta kukaan ei tullut.

Uunituore väitöskirja
Piti ostaa Susannen väikkäri ihan omaan hyllyynkin. Se on ensi kuun lukulistalla, jos siitä saisi jotain apuja sanataideohjaajan portfoliooni, joka minun pitäisi kasata toukokuun puoliväliin mennessä.

Seuraavana lauantaina olin Kuopiossa koulutuksessa ja varasin lisäaikaa taidenäyttelylle. Kummitädilläni oli nimittäin 30-vuotisjuhlanäyttely nimeltä Pieni polku Galleria Kivessä maaliskuun ajan. Tätini on ikonimaalari, joten suurin osa esillä olleista teoksista oli luonnollisesti ikoneita. Osa huikean pieniin kiviin maalattuja, osa kivistä koottuja hienoja mosaiikkeja. Joukossa oli myös hänen "keiju"-sarjaansa, josta minulla on kunnia omistaa teos nimeltä Tulikärpänen. Sain sen väitöslahjaksi.

Kivimosaiikki-ikoneja.
Yksi näyttelyn lempiteoksistani oli tilaustyönä tehty alla oleva H. P. Lovecraftin potretti. Se on maalattu ikoninmaalaustekniikalla ja pyhille hahmoille tyypillisessä asennossa. Kyllä tunnistaa heti. 

H. P. Lovecraft. Taiteilijana Kirsi Lehto
Samana viikonloppuna oli myös Jyväskylän kirjamessut, joten olin koko viikonlopun menossa. Messuilla ei sinänsä ollut mitään hirvittävän mielenkiintoista ohjelmaa, mutta lähdinkin sinne täydentämään kirjahyllyäni.  Saldo oli ihan kiitettävä pikaiselle parin tunnin messukäynnille.
Kahden euron pöydistä noukin pari nuortenkirjaa: Tuija Lehtisen (jonka kirjoja ahmin teininä valtavasti niiden huumorin ja kiinnostavien naishahmojen takia) Sara@crazymail.comin ja Eoin Colferin hienon Toivomuslistan.

Pino kirjallisuutta hyllyn täytteeksi.
Osuuskumman pöydässä myyjänä oli ihana Magdaleena Hai ja pakkohan sieltä oli sitten jotain ostaa. Steampunk!-novellisarjan ensimmäinen osa Koneita ja korsetteja tarttui sitten mukaan ja meni heti lukulistalle. Lempiantikvariaattini Lukuhetken pisteestä poimin mukaani kympillä sarjakuvakurssiani varten varsin hyödyllisen Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa -teoksen.
Se, mitä oikeastaan lähdin messuille hakemaan, oli Markku Soikkelin vasta julkaistu Tieteiskirjallisuuden käsikirja. Siitä ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä tutkimuksen kannalta.

Niin, ja olihan tuolla välissä Voima-lehden koottuja vastamainoksia nimellä Louserit Vuittuun. Teimme sanataideohjaajakoulutuksessa viime kerralla vastamainoksia, mistä innostuin ihan hirveästi. Joten pitihän sitä ostaa tämäkin teos - siitä voi olla hyötyä opetuksen kannalta tulevaisuudessa.

Sain kassiini siis sekä viihdettä että töiden puolesta olennaisia teoksia. Ja kävin katselemassa eläinmessupuolella suloisia gekkosia. Voi sitä päivänsä huonomminkin viettää.


24.1.2015

Väitöstilaisuus ja karonkka - valitut palat

Tätä oli luvassa
Vakavalla naamalla saliin. Päässä soi Duel & Cloudscapes.
Kustos (ja ohjaajani) Urpo Kovala julisti väitöstilaisuuden alkaneeksi.
Vastaväittäjä Merja Polvisen aloituspuheenvuoro lektion jälkeen.
Väittelijän sisäinen ahdistus vinossa hymyssä.
Väitös pysyi siistinä, joten kustoksella ei ollut tarvetta puuttua keskusteluun.
"Oletko aivan varma tästä argumentistasi?"
"Kirjoitin tähänkin pätevän vastauksen, kai se jossain täällä lukee..."
Sali oli tupasen täynnä, kuten kuvasta näkyy. Lisätuoleja kannettiin.
Nyt se on ohi!
Karonkka ja onnellinen väittelijä ohjaajansa Irma Hirsjärven seurassa.
Tervetuliaismaljapuheen tynkää ei tullut suunniteltua.
Kiitospuheita sitäkin enemmän. Joku itkee aina.
Minulle lausuttiin runo, joka alkoi "Ol' neitosen koti Nebraska..."
Singstar-haasteilta alkoi Lady Gagalla.
Tohtori Magia kiittää ja kumartaa.
Valitettavasti joudutte karonkkakuvissa tyytymään omaan pärstääni, sillä suojelen vieraina olleiden tärkeiden ihmisten yksityisyyttä. Ylioppilaskylän Ravintola Rentukassa järjestetty karonkka oli rento ja mukava ja pukukoodina oli "Sankarit ja roistot". Tuolla hetkellä vielä tuleva tohtori Magia korosti asuaan keltaisella napilla, oransseilla sukkahousuilla ja käsilaukulla. (Jossa valitettavasti ei ollut posauspommeja.) Paikalla oli muun muassa She-Hulk, Bane, Xena, Man in Black, Harry Potter, Tuhkimon haltiakummi, Pocahontas, Kätkijöiden Arietta ja Mina Harker.

Ohjelmaan kuului syömisen (ruokaa oli liikaa, eli pilkkuun asti jaksaneet vieraat saivat mukaansa eväsrasiat) ja perinteisten kiitospuheiden lisäksi rentoa seurustelua, biljardia (jonka takia karonkka järjestettiin Rentukassa - myös puolisoni viihtyi), Singstar-haaste (minä sain haastaa kenet tahansa laulamaan haluamani biisin ja vastaavasti kuka tahansa saattoi haastaa minut) ja hieman kevyttä tanssahtelua sopivan musiikin, kuten Turmion Kätilöiden tahtiin. Haaveilemani tanssiesitys jäi pois, koska esiintyjäni oli jäänyt jumiin Lontooseen.
 
Kiitos vieraille ja kiitos kaikille muillekin muistaneille ja onnitelleille. Kiitoskortit on tilattu, ne saapuvat toivottavasti ensi viikolla.
 
 
Kuvat © Antti Hallamäki paitsi runonlausuntakuva © Hanna Virtala.

29.12.2014

Tohtori. Ankkatohtori.

Työpöydälle. Konferenssiin. Kahvilaan. Minne tahansa. Ystävän askartelema.
Vuoden viimeinen päivitys esittelee muutaman ankkamaisen ja liittyvän lahjan. Ja ehkä vähän jotain muuta. Koska en aio olla uutta vuotta koneen ääressä, jätän teille muutaman tärpin tulevaa varten. Ensi vuoden blogimerkinnöissäni ajattelin jakaa joitakin kuvia väitöstilaisuudesta ja karonkasta, toteuttaa erään lukijan toiveen esitellä Rosa-kokoelmani ja yrittää saada lempitaiteilijani-sarjan päätökseen. Lisäksi luvassa on esitelmiä (ainakin Vanhan Kirjan Talvi), ehkä konferensseja ja toivottavasti sarjakuviin liittyvää jatkotutkimusta.
Toinen väitöslahja, päivämäärä kaiverrettu kolikon toiselle puolelle. Vain parhaat ystävät voivat keksiä jotain näin hienoa.

Kolmas väitöslahja. Milla on saanut sith-voimia. Taulun taiteillut (tuleva ankkapiirtäjä) Avi Heikkinen.
Nämä olivat Viralliset Väitöskorvikseni. Tilaustyö Sir Roilta.
Tällainen tuli postissa tänään. Hämmennyin. Kai se sitten tapahtui.
Nyt olen siis virallisesti tohtori. Ankkatohtori. Ducktor, kuten tanskalainen fani kommentoi nerokkaasti. Palaan asiaan ensi vuonna uusien suunnitelmieni kanssa. Toivottavasti.