PPCS: The Final Countdown

Aloitin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelman (kavereiden kesken PPCS) statusjäsenenä keväällä 2012. Tuo hetki oli suloisen katkera, koska ohjelman tarjoama rahoitus oli milleistä kiinni. Katkeruus väistyi kuitenkin äkkiä, kun ymmärsin, mitkä mahdollisuudet jo pelkkä statusjäsenyys toi tullessaan. Ohjausta, vertaistukea, kontakteja, seminaareja... ja erityisesti uusia mahtavia kollegoita kerrassaan herkullisine väitöskirja-aiheineen.

Nyt tuo tohtoriohjelma saatettiin päätökseen kaksipäiväisessä seminaarissa, joka oli perjantain osalta avoin yleisölle. Lauantain vietimme keskenämme laivalla tulevaisuuden tutkimussuunnitelmia ja ansioluetteloita käsitellen.

Esitelmöimme Turun kaupunginkirjastolla perjantaina 23.10. kello kahdestatoista aina kuuteen saakka. Paikalla puhumassa olivat sekä me tohtorikoulun tutkijat että osa ohjaajistamme. POP SLAM! -tapahtumaksi ristitty, viralliselta nimeltään "Aku Ankasta Pokémoniin - populaarikulttuuri tieteen tähtäimessä" oli avoin kaikille kiinnostuneille. Tavoitteenamme oli esitellä tutkimuksemme ydin kymmenessä minuutissa ja käyttää viitisen minuuttia kysymysten ja kommenttien vastaanottoon. Esitelmäaiheet vaihtelivat vainoamisen äänimaailmasta 1800-luvun Wienin huumorikuvastoon ja nettiäitien some-elämästä rockiin, Reaganiin ja pornoon.

Vastaväitellyt Juhana Venäläinen kuvasi työelämän muutoksia Fok_it -sarjakuvan kautta.

Aino Tormulainen esitelmöi 1990-luvun tyttöenergiasta.

Tuleva Pokémon-tohtori Johannes Koski

Oma esitelmäni käsitteli tietenkin väitöskirjatutkimustani Rosan ankkasarjakuvista, jota yritin epätoivoisesti tiivistää kymmeneen minuuttiin, mikä osoittautui pieneksi haasteeksi. Asiaa ei yhtään auttanut se, että Powerpointtini pohjana oli kevään Popcult-esitelmäni, jonka pituus oli se rapiat puolitoista tuntia... Mutta eipä siinä, sain kyllä kaiken olennaisimman sanottua ja saamani palautteen perusteella olin vielä suht sujuva ja luentevakin - mitä nyt posket helottivat paloauton lailla. Siitä en näytä ikinä pääsevän eroon.

Sain jopa tutkijakoulun ulkopuolisen yleisökysymyksen, mikä on aina piristävää ja kivaa. Lisäksi esitelmäni herätti sen verran innostusta paikalle ilmiintyneessä opiskelijassa, että onnistuin jo ehkä rekrytoimaan hänestä tulevan sarjakuvatutkijan. Ken tietää.

Illan päätteeksi minä, Aino ja Johannes istuimme vielä yleisön edessä pienessä paneelikeskustelussa pohtimassa muun muassa, mitä hyötyä populaarikulttuurin tutkimuksesta on (periaatteessa kysymys on absurdi, koska humanistista tutkimusta ei voida mitata hyödyn akselilla), mihin tutkija voi työllistyä osaamisensa perusteella ja millaisia kokemuksia meillä on tutkimuksemme vastaanotosta. Hyötykohtaan totesimme, että pelkästään se, että populaarikulttuuri on se, mitä ihmiset kuluttavat, tekee siitä oikeutetun tutkimuskohteen. Miksi se on suosittua? Mikä siitä tekee kiinnostavaa? Muun muassa siksi sitä pitää tutkia.

Osaamisalueemme puolestaan kattaa samat tärkeät seikat kuin millä tahansa muulla tutkimusalalla: aineistonhallinta, analyysi, kriittinen lukutaito, tiedonhaku, konferenssitaidot, organisointi, stressinhallinta, apurahahakemusten teko... Onhan noita. Lisäksi totesin omasta puolestani, että se, miten perillä on näistä populaareista ilmiöistä esimerkiksi lasten ja nuorten kulttuurin osalta, auttaa minua opettajana ymmärtämään oppilaitani paremmin. Oppilaat eivät ehkä kunnioita samalla tavalla sellaista opettajaa, joka ei ymmärrä heidän kiinnostuksenkohteitaan. Ja sitten olen minä, joka saavun tunnille Darth Vader -pipossa, Jurassic Park -paita päällä ja kerron, että tänään suunnitellaan supersankareita...

Tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että maailma tarvitsee populaarikulttuurin tutkijoita.

Perjantai päättyi yhteiseen italialaiseen illalliseen ja saapumiseen ihanaan, neljän tähden hotelliin. Totesinkin jo muilla somekanavilla, että joskus se tutkijanarki on luksusta. Tai ainakin siihen asti, kunnes huomaa, ettei sitä yöpymiseen kuuluvaa Superaamiaista ehdikään syömään aamulla, kun laiva lähtee jo vartin yli kahdeksan...

Lauantain vietimme sitten kokonaisuudessaan laivalla seminaarissa, joka vei meidät Maarianhaminaan ja takaisin. Päivän aikana ehdimme käsitellä osioita väitöskirjoista, pari post doc -tutkimussuunnitelmaa (mukaan lukien yksi oma kirjaprojektihaaveeni) sekä tutkijan CV:n ohjeistusta. Eli mitä siellä ansioluettelossa pitää näkyä ja mihin työantajat akateemisessa maailmassa kiinnittävät huomiota. Saimme kaikki arvokasta uutta tietoa sekä CV:n muokkaamisesta (Tutkimuseettisellä neuvottelukunnalla on tästä olemassa varsin pätevä malli) että rahoitushakemusten olennaisista osista, kuten rakenteesta ja suunnitelman toteuttamispotentiaalista. 

Sain taas uutta kipinää liittyen mahdollisiin kirjaprojekteihini, joten pitää nähtävästi alkaa ahdistella kustantamoja ehdotelmilla. Ja jos jotain alkaa tapahtua, pitää seuraavaksi hankkia vuorokauteen lisää tunteja.

Virallinen osuus päättyi tulevaisuuskatsaukseen. Koska vaikka tohtoriohjelma päättyykin, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että populaarikulttuurin tutkimuksen täytyy päättyä - päinvastoin. Nythän sen vasta pitääkin lähteä aktiivisesti uusille poluille, kun meillä on jo kokonainen verkosto, jota lähteä kehittämään yhteisillä hankkeilla, julkaisuilla ja ties sun millä projekteilla, joita heiteltiin ilmoille laivan baarissa kovaäänisten eläkeläisten ja kännisten nuorukaisten aiheuttaman metelin yli. Ideoiden taimet jätettiin muhimaan. Katsotaan, mitä niistä vielä kasvaa.

Tulevaisuusutopioita pohtimassa.

Palkitsimme ohjaajat kiitosjuomalla ja populaarikulttuuria edustavalla Pez-setillä.

Allekirjoittanut ja professori Helmi Järviluoma-Mäkelä

Koska mikään ei oikeastaan päättynyt, vaan on vasta alussa, ei tunnelma ollut missään vaiheessa erityisen haikea. Paikoitellen jopa innostunut. Näiden neljän vuoden aikana meistä tohtorikoulun jäsenistä kolme (ja lisäksi koulun entinen koordinaattori) ehtivät viimeistellä väitöskirjansa ja puolustaa sitä julkisesti. Ja lisää on luvassa. Populaarikulttuurin tutkimus elää ja voi hyvin.

Populaarikulttuuria Turussa (varoitus: sisältää Ankkoja)

Kuva lainattu Facebook-tapahtuman sivuilta

Aku Ankasta Pokémoniin - Populaarikulttuuri tieteen tähtäimissä

Turun kaupunginkirjastolla (os. Linnankatu 2) järjestetään perjantaina 23.10. puoliakateeminen tapahtuma, jossa PPCS-tohtoriohjelman nuoret tutkijat ja väitöskirjantekijät esittelevät populaarikulttuurin piiriin kuuluvia tutkimuskohteitaan. Ohjelma alkaa klo 12 ja jatkuu suurin piirtein iltakuuteen saakka.

Kuten otsikosta voi päätellä, olen paikalla pitämässä kymmenisen minuutin pikaesitelmän omasta Rosa-tutkimuksestani. Lisäksi osallistun myös illan päättävään paneelikeskusteluun populaarikulttuurista tutkimuskohteena.

Luvassa mm. seuraavanlaisia aiheita:

Aku Ankasta Pokémoniin, Mainos-TV:stä nettipalstoille, rock-musiikista tyttöenergiaan. Populaarikulttuurin tutkimus tuo jokapäiväisen mediamme tieteen piiriin. Nuoret tutkijat Turun, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoista kertovat, miten juuri he ovat lähestyneet populaarikulttuurimme laajaa kirjoa. Lyhyet ja ytimekkäät esitykset valottavat tutkimuksen nykytilaa ja esittelevät joukon toinen toistaan mielenkiintoisempia tutkimusaiheita. 

Tilaisuus on ilmainen ja avoin kaikille kiinnostuneille!

Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

Paniikkieditointia ja muuta näpertelyä

Vajaa kolme viikkoa väitökseen.

Viime viikko tiivistyi hätäpaniikkieditointiin ja muuhun näpertelyyn. Minulle selvisi edellisenä viikonloppuna, että yliopiston julkaisuyksikkö toivoisi saavansa väitöskirjani haltuunsa nimenomaan viikolla 47, jotta siitä ehdittäisiin painaa tarvittava määrä kopioita. Niin, ja siinä väitöskirjamallipohjassa tietenkin.

Tässä vaiheessa tuli muutama ärräpää, koska eihän tutkimukseni tietenkään ollut missään mallipohjassa. Olin käynyt virallisen koulutuksen aiheeseen liittyen vuonna miekka ja kilpi ja unohtanut koko mallipohjan sen jälkeen.

Totta kai, juuri näinhän se menee. 

Yritin vielä livetä ylimääräisestä työstä sanomalla, että onko sillä niin väliä, kun väitöskirjani tulee vain nettiin?

Kyllä oli. 

Toinen ärräpää pääsi siinä vaiheessa, kun aloin tutkailla mallipohjaa omalla läppärilläni. Jostain syystä Wintoosani Wordi on muka niin muinainen, ettei se osaa muuntaa mallipohjaan siirrettäviä tekstikokonaisuuksia suoraan annettuihin uusiin muotoiluihin, vaan tarjoaa alkuperäistä muotoilua.

Mietin jo viettäväni kaksi vuorokautta yliopistolla, kunnes rakas, fiksu kollegani Essi totesi tyhmälle tutkijalle: ota yliopiston läppäri kotiin.

Roijasin kakkosläppärin kotiin ja vietin kaksi päivää keittiönpöydän ääressä säätämässä väitöskirjaani uuteen mallipohjaan: eniten aikaa meni suorissa lainauksissa, alaviitteissä ja kuvissa - sekä kuvalistan viitteissä.

Oikoluvun ja muun säädön lisäksi väsäsin työhöni myös englanninkielisen abstraktin ja lopun tiivistelmän sekä esipuheen, joka sisältää kiitoksia olennaisille tahoille.

Ottaen huomioon, että tein viimeisiä esitarkastajien ehdottamia korjauksia vielä tiistaina ja palautin editoidun työn torstaina julkaisuyksikköön, olen tulokseen suht tyytyväinen. (Näin taitetun version tänään - näytti aika hienolta ja viralliselta. Mutta voih, kun bongasin jo ainakin kaksi kirjoitusvirhettä!)

Väitöskirjani julkaistaan siis ainoastaan PDF-versiona verkossa. Tämä osin siksi, koska aikataulu. Osin siksi, etten jaksanut ajatella mitään yliopiston julkaisusarjaa. Pääosin siksi, että verkossa se on kaikista helpoiten saatavilla ja nähtävillä halukkaille.

(Mutta sehän ei tietenkään sulje pois sitä, että tutkimus julkaistaisiin myöhemmin jotain muuta kautta vähän populaarimmassa muodossa.)

Viime viikolla työstin myös ensimmäisiä virallisia kutsuja. Facebookista löytyy väitöstilaisuus-tapahtuma ja yksityinen karonkka-tapahtuma. Tällä viikolla lähtevät viimeiset viralliset kutsut yliopiston olennaisille vaikuttajille. Väitöstapahtumaani olen yrittänyt levittää ahkerasti eteenpäin ja sinne on kyllä ilmestynyt kiitettävä määrä osallistujia ottaen huomioon sen, ettei virallinen mediatiedote ole vielä edes ulkona...

Pistin siis torstai-iltana alustavan väitöstiedotteen yliopiston tiedotusporukalle. Sinne pitää laittaa vielä muutama lisätieto (englanninkielinen abstrakti ja julkaisun tiedot), mutta vielä en ole saanut kommentteja tekeleestäni, jota väsäilin jo syksyn Väittelijän viestintä -kurssilla (sopivan raflaavalla otsikolla tietenkin). Ja kuvahan sinne on kuulemma myös saatava.

Kaiken tämän kiireen ohessa käväisin perjantaina ja lauantaina Turussa PPCS-tohtoriohjelman seminaarissa, jossa keskustelimme osuvasti juuri väitöstilaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Minulle erittäin hyödyllinen oli myös ohjelmaan kuulunut lauantainen väitöstilaisuus, jossa FM Lauri Piispa väitteli kulttuurintutkimuksen oppiaineesta aiheenaan Näyttelijän taide venäläisessä elokuvassa 1907–1919. Vaikka en aiheesta mitään hirveästi tiennyt tai ollut siitä erityisen innostunut, seurasin tilaisuutta kuitenkin mielenkiinnolla. Se palautti mieleen väitöstilaisuuden kaavat ja fraasit ja antoi osviittaa siitä, millaisia kysymyksiä vastaväittäjältä saattaa pärähtää. Raapustelin niitä junassa ylös ja säädin vähän lektioni tynkää eteenpäin.

Tällainenkin tuli postissa viikko sitten. Kolmatta osaa odotellessa kannattaa piipahtaa Adlibriksen sivuilla, sillä sieltä saa myös The Don Rosa Librarya - vielä suhteellisen halpaan hintaan. Tilaan ainakin omani jatkossa juuri sieltä.

Tällä hetkellä kaikki muu kiire estää näihin tutustumisen perusteellisesti ja kaikessa rauhassa. Laskujeni mukaan minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 49 Sarjakuva-Finlandia-ehdokasta yliopiston työhuoneen kaapissa ja tuntuu, että niitä putoilee joka viikko lisää. Valtaosa niistä on onneksi jo luettu, mutta olenkin säästänyt laajimmat teokset viimeiseksi. Vaikka olen vakaasti päättänyt pitää hulppean kolmen viikon joululoman, aion kuitenkin lukea silloin sarjakuvia. Eihän se ole oikeaa työtä, eihän?

(Tästä tulee mieleen aina viime syksy, kun kahlasin materiaalia sarjakuvateoriakurssia varten. Se tarkoitti sopivien ruutuesimerkkien etsimistä eli sarjakuvien lukemista. Siinä sitten kesken kaiken havahduin siihen, että mitä ihmettä, tässähän minä vain luen sarjakuvia jalat pöydällä ja minun piti tehdä töitä!

Sitten: ai niin, tämähän on minun työtäni...)

*****

 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin painajaista väitöstilaisuudesta.

Minulla ei ollut lainkaan kenkiä ja huusin kaikille, ettei voida aloittaa, koska minulla ei ole mustia kenkiä. Hyvä ystäväni lupasi lainata omansa. Väitin kiven kovaan, että ihan hyvin ehdin hakea ne kotoa, koska ne vain unohtuivat sinne. Ohjaajani yritti patistaa minua harjoittelemaan sisääntuloa ja kävelemistä, kun ihmiset katsoivat ja joku sääti videokameraa. Lasiovien taakse kerääntyi valtavat määrät nuorisoa nauramaan minulle.

Mutta päivähän on väärä, tajusin. "Ei me voida mitään väitöstilaisuutta nyt pitää, kun nyt on väärä päivä - ei ihmiset osaa tänne tulla!" huusin porukalle ja lopulta ohjaajani huokaisi syvään ja antoi periksi. "Hyvä on, ei sinun tarvitse tänään väitellä, kun kerta päivä on väärä."

PPCS ja syksyn seminaari Jyväskylässä

Populaarikulttuurin tohtoriohjelman toinen vuotuinen tapaaminen järjestettiin Jyväskylässä 11.-12.10. Oli hämmentävää päätyä Turun yliopiston sijaan Agoralle ja törmätä siellä ihmisiin, joita näkee pari kertaa vuodessa - nimenomaan siellä Turussa. Seminaarin osallistujamäärä oli poikkeuksellisen pieni, osittain siitä syystä, että meistä aktiivisimmista osallistujista kolme on tällä hetkellä ulkomailla keräämässä tutkimusmateriaalia.
Tästä huolimatta parin päivän seminaari oli varsin antoisa. Ennen kunkin osallistujan papereita saimme kuulla viralliset ohjeistukset ja neuvot kuinka järjestetään onnistunut konferenssi, miten haetaan (ja saadaan) tutkimusrahoitusta erityisesti postdoc-vaiheessa ja kuinka toimitetaan kansainvälinen julkaisu.
Koska haaveilen edelleen koostavani sen Rosa-antologian joskus, kun minulla on aikaa ja elämää ja tutkimuksen teoriakirjat eivät potki minua päähän, tämä oli äärimmäisen kiinnostavaa. Olen myös ilmoittautunut yliopiston kurssille nimeltä tutkimuksesta tietokirjaksi. Ehkä jotain alkaa tapahtua asian suhteen tässä vuoden sisällä.

Pienen ryhmän vuoksi meillä oli nyt ruhtinaalliset 45 minuuttia per paperi, mikä tarkoitti lyhyttä Powerpoint-esitelmää siitä, miten oheinen paperi liittyy väitöskirjaan, missä elämäntilanteessa sitä yleensä ollaan ja mihin apua kaivataan. Parikymmentäsivuisia papereita oli kertynyt kahdeksisen kappaletta, mikä vei runsaasti lukuaikaa. Toisaalta yleinen konsensus oli se, että ohjelman tässä vaiheessa (ja tutkijoiden omassa henkilökohtaisessa vaiheessa) on vain hyvä käsitellä laajempia tekstejä.
Itse toimitin kommentoitavaksi kesän lopussa valmistuneet 19 sivua fantasiateoriaa, joka sai valtavasti kiinnostuneita kommentteja ja äärimmäisen hyvää palautetta koskien useiden teorioiden selkiyttämistä lukijalle, jolla ei ole asiasta aiempaa tietoa.

Tarvitsen siis kaavion, jossa kuvaan, miten kenenkin tutkijan ja teoreetikon näkemys eroaa toisistaan fantasian genreä määritellessä.

Myös lisää ankkoja kaivattiin teoriaosuuden yhteen, jei!

Perjantai-ilta päättyi viinibistro Figarossa, jota olen kartellut suht kalliin ruuan takia, mutta ruoka tuotti äärettömän positiivisen yllätyksen hinta--laatu-suhteessa - ja erityisesti kokonsa puolesta.
Lauantain päiväohjelmana puolestaan käsiteltiin papereiden loppupuolisko ja pohdittiin jatkosuunnitelmia papereiden käsittelyyn liittyen. Itse en ainakaan panisi pahakseni, jos olisi mahdollista käyttää enemmän aikaa papereihin, vaikka se venyttäisi seminaarin pituutta muutamalla tunnilla. Pitänee kommentoida asiaa Moodleen.

Kevään seuraava seminaari ja sen ajankohta on vielä auki, mutta mikäli kaikki menee nappiin, väikkäri on silloin jo esitarkastuksessa ja olo on (toivottavasti) varsin helpottunut.
Oli kuitenkin erittäin mahtavaa nähdä kaikkia tuttuja ja kuulla, miten tutkimukset edistyvät hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

EUPOP: natsizombeja ja kuunatseja

Heinä-elokuun taitteessa Turussa järjestettiin kansainvälinen populaarikulttuurin tutkimuksen konferenssi EUPOP, joka kasasi yhteen reilun yhdeksänkymmenen hengen verran akateemikkoja Turun yliopistolle. Paikalla oli reilusti tuttuja, sillä melko iso osa oman PPCS-tohtoriohjelmamme jäsenistä oli paikalla joko töissä tai puhumassa - tai jopa tekemässä molempia.
Saavuin Turkuun keskiviikkona aamujunalla (ja ehdin olla siis Ropeconin jälkeen kotona kokonaisen päivän) ja suuntasin hostelliin kirjautumisen jälkeen suoraan yliopistolle ilmoittautumaan. Konferenssi alkoi kahdeltatoista, joten minulla oli hyvin aikaa tutustua ohjelmaan ja tilaan ennen shown alkua.

Tervetulotoivotusten jälkeen konferenssi lähti käyntiin Eva Kingseppin kutsuvieraspuheella "Space Nazis, Nazi Zombies, and the Banalization of Evil". Erinomaisen kiinnostava luento, joka käsitteli natsien paluuta populaarikulttuuriin nimenomaan zombeina - ja ehkä vähän myös avaruuden suunnalta. Esitykseen sisältyi myös liuta (osa nolohkoja) trailereita, joista tutuimpia olivat tietenkin Iron Sky ja norjalainen Dead Snow.
Raapustelin muistivihkooni liudan tukisanoja kuten "conspiracy theories", "occult", "relics", "quest" ja "carnevalesque", jotka kertovat hieman esityksen sisällöstä. Myös Indiana Jones tuli tietenkin mainittua.
Kingseppin mukaan natsizombit eivät edusta perinteistä zombia siinä mielessä, että ne eivät läheskään aina syö uhrejaan ja ovat hyvin kurinalaisia, koska tottelevat johtajaansa. Natsizombit eivät siis ole pandemian lailla ihmiskunnan tuhoava apokalyptinen uhka samalla tavalla kuin muut zombit.
Jostain syystä zombit ja natsit palasivat aina takaisin eri vaiheissa konferenssia. En tiedä, mikä tähän oli syynä ja aivan asiasta tietämättömänä olin päätynyt mainitsemaan teemat myös omassa esityksessäni...
(Evaa haastateltiin myös Turun Sanomiin aiheeseen liittyen.)

Konferenssin ensimmäinen päivä jatkui kahvin jälkeen ensimmäisillä esityssessioilla ja paneelikeskustelulla totalitaarisesta estetiikasta populaarikulttuurissa. Tässä taas päästiin takaisin niihin natseihin ja muutamaan huvittavaan youtube-videoon. (Miksi kaikki isossa porukassa vietetyt illat päätyvät aina hassuihin youtube-videoihin? Onko tähän olemassa joku Internet-laki?)
Ilta päättyi kirjajulkaisun ja cocktail-tilaisuuden jälkeen ravintola Koulussa, jonka sisäpihalla veimme liian suuren pöytätilan ja vietimme muutaman rauhallisen tunnin yleisen seurustelun merkeissä. Koska oma esitelmäni oli vielä täysin harjoittelematta, lähdin aikaisin takaisin B&B Tuureen, jotta voisin torstaina olla virkeänä puhumassa ankoista.

Torstain ohjelma alkoi kello kymmenen keynotella, joka käsitteli uskontoa ja spirituaalisuutta psykedeelisessä kulttuurissa. Tämä ei jaksanut innostaa niin paljoa kuin natsizombit, varsinkin, kun en ole perillä musiikintutkimuksesta.
Oma esityksenä oli iltapäivällä heti kahvin jälkeen. Vissiin ihan hyvä hetki, kun ihmiset ovat pirteinä saaneet kahvinsa ja pystyvät jälleen keskittymään olennaiseen. Puhuin siis aiheesta "'You broke the Holy Grail!' Christian Symbolism in Don Rosa's Disney Comics", eli kuinka Rosa käyttää kristillistä mytologiaa hyväkseen seikkailutarinoissaan. Lähinnä keskityin tiettyihin objekteihin eli graalin maljaan ja liiton arkkiin. Graalista kirjoitin jo hieman Portti-lehden artikkelissa viime keväänä, ja sivusin sitäkin esitelmässäni. Mutta sitten keskityin tarkemmin tarinaan "Kirje kotoa" ja esineiden merkitykseen osana laajempaa aarretta. Esitelmä tulee sisällöllisesti olemaan osa väikkärin myyttiosiota ja kirjoittelen sen puhtaaksi tässä parin viikon päästä, kunhan saan kiireellisemmät seikat pois alta.

Yleisöä oli paikalla suht kiitettävästi ja itseni kannalta oli ihan piristävää huomata, että jotkut olivat tulleet kuuntelemaan nimenomaan minun esitystäni ja poistuivat paikalta sen loputtua. Pahoja kysymyksiä ei kuitenkaan tullut ja kommentitkin olivat aika yleisiä, mutta tähän mennessä olen huomannut, että parhaat kysymykset ja kommentit Rosa-esitelmiini tulevat aina faneilta jossain festivaaleilla. Akateemikot ovat lähinnä enemmän kiinnostuneita Rosasta henkilönä ja hänen urastaan kuin tarinoiden yksityiskohdista.
(Niin, ja miten zombit ja natsit liittyivät: Bombi-zombi oli esimerkkinäni Rosan käyttämästä eri uskontoihin  liittyvästä kuvastosta ja natsit tietenkin tulivat kuvaan Indiana Jones -viittauksessa, joka liittyi graaliin ja liiton arkkiin.)

Sessiomme käsitteli siis sarjakuvia ja minun lisäkseni turkkilainen professori puhui turkkilaisesta 1970-luvun sanomalehtisarjakuvasta ja sen väkivallan kuvauksesta, sekä amerikkalainen Katherine Allocco, joka puhui Morganan hahmon muutoksesta hirviöksi sarjassa Madame Xanadu ja joukossa muita arthuriaanisia myyttejä käsitteleviä supersankarisarjakuvia.

Katherine Allocco esittelee, kuinka Dracula viettelee Guineveren.

Camelot 3000 ja Dracula vs. King Arthur kuulostivat erittäin hilpeiltä sarjakuvilta ja Katherine Allocco käsitteli niitä mielenkiintoisesti analysoimalla myös kuvakerrontaa tekstin sisällön ohessa. Katherine itse kertoi minulle olevansa keskiajan kirjallisuuden tutkija, mutta tehneensä tästä huolimatta useita artikkeleja myös sarjakuvista, muun muassa Elfquestista. Pitänee ottaa häneen yhteyttä myöhemmin.

Torstain viimeisessä sessiossa päästiin taas Disneyn pariin, kun Nada Kujundžić piti esitelmänsä eurooppalaisten kansalaisuuksien stereotyypeistä Disneyn animaatioissa. Hänen aiheensa keskiössä olivat ranskalainen neito ja englantilainen hovimestari. Kun on viettänyt lapsuutensa Disneyn piirrettyjen parissa ei aina ole edes tajunnut, minkälaisia kansallisia kliseitä niistä voikaan poimia. Meillä oli Nadan kanssa pitkät keskustelut siitä, miten ristiriitainen olo meillä molemmilla on ollut Disneyn tuotannon suhteen, kun lapsuuden nostalgia ja todellisuus sisällöistä ja Disneyn tuotantotavoista ovat kohdanneet toisensa. Erittäin mielenkiintoinen esitelmä, josta olisin halunnut kuulla paljon enemmänkin.

Animaatiosessiossa jäi harmittamaan toinen esitys Tintistä, joka keskittyi Tinttiin 1900-luvun ilmiönä, muttei kuitenkaan mennyt tarpeeksi syvälle sarjakuvaan saati animaatiosarjaan. Jotenkin kaikki meni asian vierestä ja puhuja käsitteli enemmänkin jotain yhteiskunnallista teoriaa. Ja eniten tietenkin sieppasi se, että tämä esitys ylitti sovitun 20 minuuttia.
Illan päätti konferenssi-illallinen tutussa ravintola Koulussa. Ruoka oli varsin maittavaa kanan kuivuudesta huolimatta, mutta sienirisotto kruunasi kaiken. Meillä oli pieni suomalaisten klikki ruokapöydässä, mutta keskustelu luisui aina välillä englanniksikin, joten se ei vierustovereita haitannut.

Jälkiruuaksi akustista musisointia. Vasemmalla Kimi Kärki, oikealla John Richardson.

Hupaisana välikommenttina todettakoon, että konferenssin italialainen herrasmies avautui myöhästymisestään kertomalla vihaavansa suomalaisia ovia. Hän ei selvästikään ollut oppinut käyttämään niitä ja oli jo jäänyt huoneensa ulkopuolelle pelkässä pyyhkeessä ja onnistunut seuraavana päivänä katkaisemaan avaimen lukkoon.
(Suomalaisten ovien lukitusmekanismit tuottivat konferenssin aikana ongelmia myös useille muille.)

Konferenssin viimeisenä päivänä oli kaksi eniten odottamaani esitelmää. Toinen käsitteli Tulen ja jään laulussa olevia valtasuhteita sukupuolen ja seksin kautta. Sain hieman spoilereita tarinasta (olen lukenut vasta kolmannen kirjan ensimmäisen osan), mutta se ei haitannut, koska Charul Patel analysoi Cercein hahmoa erittäin mielenkiintoisesti. Vaikka hän ei ehtinytkään verrata Cerceitä Daenerysiin erilaisena äitihahmona, asiasta päästiin puhumaan kysymysvaiheessa. Eli miten Cercei kokee synnyttäneensä hirviön ja miten hänen äitiytensä ja naiseutensa on taakkana, kun taas Dany kokee uuden alun synnyttäessään hirviöt, omat lohikäärmeensä.
Pakko päästä takaisin Westerosiin.

Toinen mielenkiintoinen ja odottamani esitys oli elokuvasessiossa ja käsitteli väkivaltaa kulttuurienvälisissä kohtaamisissa elokuvissa Children of Men ja Africa Paradis. Laura Saloluoman tutkimus lähestyy kulttuurienvälisiä ongelmia science fiction -elokuvien kautta ja hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten asiat ovat muuttuneet Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän jälkeen. Laura on myös mukana PPCS-ohjelmassa, joten tunsin hänen aiheensa jo aiemmista seminaareista ja olin varautunut antamaan hänelle lukuisia lähdevinkkejä tutkimusta varten.
Muutkin tämän session esitelmät olivat kiinnostavia: miten maskuliinisuutta ja vartaloa kuvataan populaareissa "historiallisissa" filmeissä Red Cliff ja 300; sekä Kimmo Ahosen 1950-luvun SF-elokuvia käsitellyt esitys. Ahonen on vastikään väitellyt tohtoriksi ja hänen (suomeksi kirjoitettu!) väitöskirjansa on kuulemma saatavilla verkosta PDF:nä. Pitäneepä vilkaista omaa tutkimusta varten.

Jotta ehtisin paremmin aiempaan junaan, jätin suosiolla perjantain viimeisen kutsuvierasluennon väliin.
Konferenssista jäi käteen hienoja, uusia tuttavuuksia ja erittäin hyvä mieli. Ja pari kirjaa.
Tai itse asiassa yksi, koska toinen oli siinä vaiheessa loppunut.
Ostin siis Intellectin kirjapöydästä kaksi fanitutkimuskirjaa: Star Warsin ja Buffy the Vampire Slayerin. Erittäin mielenkiintoisia kirjoja, jotka sisältävät artikkeleja näiden ilmiöiden faniudesta. Buffysta on kirjoitettu esimerkiksi kielen eli Buffy-speakin näkökulmasta.
Star Wars -opus oli tietenkin loppunut, mutta mukava myyjä lupasi postittaa sen ilmaiseksi myöhemmin.
(Eipä ole vielä näkynyt. Pitäneekö pistää sähköpostia.)
Ensi keväänä pitää tarkkailla Intellectin nettisivuja, koska vastaavia fanitutkimusteoksia on tulossa niin Sherlockista, Nälkäpelistä kuin Supernaturalistakin. Odotan innolla. Mitään tutkimuksellista hyötyä näistä ei välttämättä ole, mutta lähdeluettelot kannattaa aina tarkastaa.
Kyselin myös mahdollisuutta julkaista oman väitöskirjani heidän kauttaan englanniksi, joten tällainenkin vaihtoehto on sitten olemassa tulevaisuutta ajatellen...

PPCS-kevätseminaari ja muita kevään kuulumisia

Viimeinen sanataideopetus piti minut vielä perjantaipäivän 3.5. Jyväskylässä, mutta lähdin kuitenkin iltapäiväjunalla Turkuun, jossa suurin osa populaarikulttuurin tutkimuksen muista tohtoriopiskelijoista oli jo istunut metodiseminaarissa. Lauantaina oli tarkoitus esitellä tutkimuksen tämän hetkistä tilaa muille osallistujille.
Olin Turussa illalla kahdeksan aikaan ja suuntasin suoraan majoituspaikkaamme Villa Hortukseen. Täytyy sanoa, ettei se ollut mikään opiskelija-asunto. Se oli huoneisto. Nähtävästi tarkoitettu erityisesti muualta tuleville luennoitsijoille mahdolliseen pitempiaikaiseen vierailuun, kun keittiötä hallitsi kuuden istuttava pöytä ja sieltä löytyi muun muassa astianpesukone. Makuuhuone, olohuone, kylpyhuone, eteinen ja tietenkin valtava vaatekomero selittivät miksi yksi kollegoistamme oli hihkunut innoissaan kuultuaan muualta tulevien tohtorikoulutettavien majoittuvan Villa Hortukseen.

Lauantain seminaarissa jakaannuimme kahteen ryhmään kielen perusteella. Me suomeksi tutkimusta tekevät pidimme oman palautekommenttisession ja englanninkielinen ryhmä oli viereisessä luokassa. Kaikki olivat kovin hämmentyneitä siitä, miten pitkällä olin omassa väitöskirjassani, vaikka itsestäni tuntuu siltä, että edistyn kuin etana ja mistään ei tule valmista. Kaikki pitämäni konferenssiesitelmät kuitenkin lisäävät heti materiaalia ja sivumäärää, ja se valtava taustatyö gradun pohjalta auttaa minua huomattavasti eteenpäin.
Esittelin siis tämän hetken kuulumisia, missä mennään ja millä valuutalla, mitä olisi tarkoitus tehdä tänä vuonna ja että väitellä meinasin ensi vuoden heinäkuussa, jos kaikki menee nappiin. Toin muutaman sivun johdantolukua, jonka olin kirjoittanut ohjaajiani varten ja sain arvokasta palautetta siitä, että voisin sisällyttää oman tutkijapositioni ja eettiset pohdinnat juuri tähän lukuun.
Koska en tee tutkimusta ihmisten parissa, vaan kirjallisuudentutkijoiden tavoin pitäydyn pelkässä kirjallisessa lähdemateriaalissa, tutkimuksenteon eettiset pohdinnat jäävät usein huomiotta. Omiini kuuluu tietenkin asemani sekä tutkijana että fanina, joka on otettava huomioon, sillä se voisi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa objektiivisuuteeni. (Ja se on myös ongelma, joka näkyy paikoitellen kirjoituksessani.) Tämä asia menee tarkan suurennuslasin alle ja lisään sen myös johdantolukuuni.

Olin kovin harmissani, etten päässyt tämän kevään PPCS-seminaariin kunnolla. Jotenkin osallistumiseni tuntui puolittaiselta, kun en ehtinyt kysellä muiden kuulumisia tai kuulla, mitä englanninkielisessä ryhmässä tapahtui. Olo jäi syylliseksi, varsinkin, kun skippasin yhteisen lounaan seminaarin päätyttyä ja lähdin Etelä-Koreasta kahden viikon lomalta palanneen kaverini kanssa autolla takaisin Jyväskylään.
Ehkä syksyllä sitten saan taas panostettua hieman enemmän.
(Tosin perjantait tulevat varmaan jatkossakin olemaan pieni ongelma, jos opetusaikatauluni pysyy samana.)

Koska opetukseni loppui tältä keväältä, päästin todennäköisesti itseni huokaisemaan, mikä on aina virhe. Tunnolliselle opiskelijalle se tarkoittaa tietenkin sairastumista. Kun stressitaso laskee, kaikki maailman pöpöt hyppäävät kimppuun. Sairastuin käytännössä heti lauantaina kotiin päästyäni ja makasin sohvalla karanteenissa seuraavat neljä päivää. Se sotki kaikki hienot suunnitelmani viime viikolle, jolloin minun piti olla superahkera kirjoittamisen suhteen. Ahkeruuteni rajoittui kuumemittarin ja Spartacuksen vuoronperäiseen tuijottamiseen.

Muista kevään kuulumisista todettakoon sen verran, että suuntaan taas kesällä Turkuun heinä-elokuun vaihteessa, jolloin siellä järjestetään populaarikulttuuria käsittelevä kansainvälinen EUPOP-konferenssi. Menen sinne esitelmöimään Rosan käyttämästä kristillisestä symboliikasta eli käytännössä puhun Graalin maljasta ja vähän myös liiton arkista. Varasin jo huoneen B&B Tuuresta ja siellä muistettiin minut edellisen vierailuni perusteella - josta on siis kaksi vuotta. Se oli jotenkin herttaista.

Myös FINFAR-tutkijatapaamiseen kävi kutsu. Se järjestetään taas Finnconin yhteydessä Helsingissä - jonne myös tarjosin esitelmää samasta aiheesta kuin FINFARiin eli Arpin Lusènesta. Jatketaan siis Kertalaakin™ viitoittamalla tiellä tänäkin vuonna.

Viikon ketutuksen aiheutti sunnuntaina saapunut sähköposti. NNCOREn sarjakuva-antologiaa ei ollakaan julkaisemassa. Mississippi University Press ei nyt jostain syystä aiokaan julkaista pohjoismaista sarjakuvatutkimusta käsittelevää antologiaa, johon kirjoitin suurella vaivalla artikkelini Rosan "Pako kielletystä laaksosta" -tarinasta. Kuulemma miettivät kovasti vaihtoehtoja, mutta jostain syystä olen varma, että nämä "vaihtoehdot" karsivat aihevalinnoillaan nätisti Ankka-sarjakuvat pois sisällysluettelostaan.
Pikkuisen kismittää. Tämän piti olla ensimmäinen vertaisarvioitu julkaisuni.
Mutta odotellaan ihmettä.
Tai sitten tarjotellaan artikkelia jonnekin muualle.

Sain myös kirjoitettua kurssikuvaukseni nettiin ja hämmennyin kovasti, kun yksi oppilas oli jo kurssille ilmoittautunut. Aloitan siis syyskuussa sarjakuvan historiaa, teoriaa, analyysia ja tulkintaa käsittelevän kurssin Jyväskylän yliopistossa. Vähän jännittää, että mitäköhän siitäkin tulee. Ainakin tavoitteena on saada materiaali suoraan tässä kevään aikana luetusta sarjakuvateoriakirjallisuudesta.

Ylihuomenna ohjelmassa on lyhyt tutkimuksen esittely Monisärmäinen humanismi -tapahtumassa. Ja ensi viikolla Helsinkiin NNCOREn konferenssiin.
Se jännittää ehkä kaikista eniten.

Seminaarista toiseen, konferenssista kolmanteen...

Oho, jossain vaiheessa blogivierailumäärä humpsahti yli 20 000:een. Kiitokset tästä (eksymisestä).

Huhtikuu on ollut melko kiireinen kuukausi, vaikka se nyt ei aluksi siltä tuntunutkaan. Mutta jotenkin sitä vain onnistuu aina tunkemaan itsensä ties sun mihin projekteihin - kuten olen jo useampaan otteeseen valitellut - ja sitten päivät menevät juostessa ympäriinsä eri tapaamisissa.

Huhtikuun alku meni taiteen perusopetuksen järkkäämillä Taidekarnevaaleilla, joilla olin siis töissä valvomassa sanataidekoulun oppilaita. Sen lisäksi olin koostamassa sanislaisten tekstinäyttelyä ja neuvomassa, miten Aidon Sanataiteilijan pisteellä ongitaan vastaus ihan mihin tahansa kysymykseen ja kuinka Runobasaarissa saadaan aikaan mieleinen runo valmiista säkeistä.
Olisin itsekin halunnut onkia, mutta toisaalta mietin, olisinko edes keksinyt sitä yhtä ainutta oikeaa kysymystä, johon olisin kaipaillut vastausta? Tuntuu, että pää pursuu kysymyksiä alkaen jo siitä, että mitä minun piti tehdä tänään...

Viime viikolla olin oman yliopistomme järjestämässä Kirjoittamisen mahdollisuudet -seminaarissa, joka kesti kaksi päivää. Tiistain ohjelmaan kuului kasa erinäisiä luentoja ja keskiviikkona jakauduttiin pienempiin työpajoihin työstämään tekstejä. Tuli sen verran ajatuksia ja oivalluksia niin luovaan kuin akateemiseen kirjoittamiseen ja varastinpa ihan nätisti myös yhden kirjoitusharjoituksen, jota ajattelin soveltaa sanataideopetuksessa jossain vaiheessa.
Seminaarin saldona oli paljon ajatuksia, joita piti saada purkaa. Ostin itselleni heti kovakantisen A4-kokoa olevan muistikirjan, johon aloin kirjoittaa niin sanottuja aamusivuja. Aamusivut on Julia Cameronin lanseeraama kirjoitustapa, johon kuuluu kolmen A4-kokoisen sivun kirjoittaminen käsin heti herättyä. Tarkoitus on olla sensuroimatta tekstiä ja antaa kynän kulkea paperilla mahdollisimman vapaasti. Tajunnanvirtana tietenkin. Tekstiä ei saa lukea - ainakaan kahteen viikkoon kirjoittamisesta.
Ajattelin testata metodia, että saisinko tästä jonkinlaista terapiaa omaan stressiini kirjoittajana. Kun proosaa ei ehdi kirjoittaa ja tieteellistä tekstiä on pakko.

Viime viikolla pidin myös kevään tutkijaseminaariesitelmäni, jota stressasin aivan valtavasti. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä vain rykäisee kasan luokatonta tekstiä ja väittää sen olevan osa väitöskirjaa. En tiedä, johtuuko tämä stressaaminen perfektionismistani, todennäköisesti, sillä haluaisin kirjoittaa heti kättelyssä täydellistä tekstiä.
Hah.
Seminaarissa tulikin ilmi juuri ne omat (suurimmat) ongelmani kirjoittajana. Tekstini on liian populaaria ja fani minussa pyrkii esille liian helposti. Sen lisäksi innoissani onnistun aina ilmaisemaan itseäni jotenkin epäselvästi ja hävittämään ne syy--seuraus-suhteet, mitä itse tieteellisen kirjoittamisen kursseillani peräänkuulutan joka kerta.
Mutta tämä onkin vasta ensimmäinen tekstiversioni.

(Väitöskirjaa on olemassa 92 sivua. Raakatekstiä, mutta tekstiäpä kuitenkin.)

Tämän viikon seminaari oli poikkeuksellisesti kirjallisuuden graduseminaari, jonne menin ylimääräisenä kommentaattorina antamaan palautetta eräälle opiskelijalle, joka tekee graduaan Elfquestistä. Kunhan hänen näkemyksensä ja tutkimuskysymyksensä selkiytyvät, tulossa on kiinnostava tutkielma.

Loppukevät menee myös erinäisissä tapahtumissa. Ensi maanantaina lähden siis Ruotsiin, Uppsalassa pidettävään Time & Space -symposiumiin, joka käsittelee aihetta spekulatiivisen fiktion lähtökohdista. Milla Magia ja maagisen aikamatkailun ongelmat on ohjelmassa siellä.

Heti seuraavalle viikolle eli toukokuun alkuun tuli kutsu PPCS:n kevätseminaariin Turkuun, jonne pitäisi kasata viiden sivun paperi aiheesta X. Koska en keksi mitään fiksua, kirjoitan todennäköisesti väikkärin johdannon ensimmäistä osiota, koska ohjaajani Irma sitä toivoi myös ensi kuun ohjaajatapaamiseemme. Se ehkä selkiyttäisi myös omaa ajatteluani.

Toukokuun lopussa siintää ihana NNCOREn kansainvälinen sarjakuvakonferenssi. Kollegan kanssa yhteinen esitelmäpaperimme on jo valmis ja Powerpointtikin näyttää jo aika hyvältä. Etuajassa, mutta parempi näin.

Syksynkin ohjelma alkaa hahmottua, sillä kahdesta eri konferenssista tuli hyväksyvä päätös. Syyskuussa lähden taas Oxfordiin The Graphic Novel -konferenssiin, jonne sain matka-apurahankin (jo etukäteen) Alfred Kordelinin säätiöltä. Siellä olisi tarkoitus puhua Rosan kadonneet kansat -tematiikasta Barksiin ja imperialismiin viitaten.
Lokakuussa puolestaan hyppään Tampereen junaan Topographies of Popular Culture -konferenssin merkeissä. Siellä aiheenani on Ankkalinna fantastisena välitilana.

Sain muuten myös laitokselta matka-apurahan näihin kevään reissuihin, joten saan sekä NNCOREn konferenssin, Tampere Kupliin majoituksen että Time & Space -symposiumin kustannettua. Varsin mainiota.

Kesälläkin olen taatusti jossain menossa. Vähintään nyt Finnconissa, FINFAR-tapaamisessa ja Ropeconissa, vaikka näitä ei missään vaiheessa ole lyöty lukkoon.

Tutkijan kevät

Nyt seuraa tutkimuksen tilaa ja tutkijan kevättä ihmettelevä päivitys, joka keskittyy siihen, että missä mennään ja millä valuutalla.
Ensinnäkin olen jakanut tämän vuoden nätisti kolmeen osaan teorian suhteen. Kevät menee siis sarjakuvateorian, kesä fantasian genreteorian ja syksy postmodernismin parissa. Kuva kertoo pinon kirjallisuutta, joka on tarkoitus käydä läpi toukokuun loppuun mennessä.
Myös teoriaosuuden olisi tarkoitus olla valmis kesäkuun alkuun mennessä. Tällä hetkellä menossa on siis Will Eisnerin Comics and Sequential Art, joka on tosi nopealukuista. Groensteenin teosta odotan pienellä kauhunsekaisella jännityksellä. Kaikki kirjat ovat muuten omia, paitsi nuo pari ylimmäistä, jotka ovat lainassa kollegalta.

Kevään aikana on myös tarkoitus kirjoittaa kaikki olemassa olevat esitelmäpaperit leipätekstiksi. Viimeisten virallisten laskujen mukaan väitöskirjan leipätekstiä on olemassa 81 sivua, joka ei siis ole yhtikäs mitään. Varsinkin, kun siinä on hieman johdantoa, sisällysluettelo, lähdeluettelo ja loput analyysia. Gah.
Tästä sopasta siis pitäisi pitää pienimuotoinen esitelmä nykykulttuurin tutkijaseminaarissa 12.4. Koostan todennäköisesti jotain viime aikoina työstettyä sinne, mutta ohjaajatapaaminen olisi tarkoitus järjestää toukokuussa. Ehkä saan sinne jopa sen väitöskirjamaistiaisen kasattua kaikesta kirjoitetusta materiaalista.

Konferenssien osalta kevät menee Uppsalassa, jossa pidetään 23.4. Time & Space -symposium, joka siis käsittelee aikamatkustusta. Sinne menen puhumaan maagisen aikamatkustuksen ongelmista Rosan "Of Ducks and Dimes and Destinies" -sarjakuvassa. Sitä osuutta pitäisi alkaa työstää tässä hiljalleen.
Toinen iso jännityksen aiheuttaja on NNCOREn kansainvälinen konferenssi Helsingissä 23.-25.5., jonne suuntaan kollegani kanssa puhumaan yhteisestä paperistamme. Se käsittelee Roopea Yhdysvaltojen rajaseudun myyttisenä ja fantastisena hahmona.
Myös PPCS:n seminaari pitäisi olla tulossa, mutta sen ajankohdasta minulla ei ole vielä varmaa tietoa.

Hyvä uutinen on se, että sain juuri Alfred Kordelinin säätiöltä matka-apurahan syksyllä Oxfordissa pidettävään The Graphic Novel -konferenssiin. Tällä hetkellä kuitenkin vielä jännätään, hyväksytäänkö koko abstraktia itse konferenssiin vai ei. No, ainakin rahoitus sinne on kunnossa, jos niin käy.
Hain myös laitokselta matka-apurahaa kevään reissuja varten. Pienikin lisä on aina hyvä lisä, koska junamatkustus on niin pirskatin kallista.

Yksi abstrakti pitäisi vielä väsätä kesän FINFAR-tapaamiseen, joka pidetään tietenkin Finnconin yhteydessä, ja joka käsittelee samoja vastavoimien teemoja kuin itse tapahtuma.
Arpin Lusénea pukkaa siis sinne.

Muutto on myös luvassa, mutta yliopiston piirissä.
Siirryn ensi kuun puolenvälin hujakoilla Mattilanniemen Kärjestä takaisin Seminaarinmäelle D-rakennuksen kolmanteen kerrokseen, josta saan kuulemma ihan kahden hengen työhuoneen. Hieman ehkä mukavampi ympäristö kuin hissuttelua vaativa avokonttori.

Muilta osin kevät menee opetuksessa, sillä pestini Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulussa jatkuu näillä näkymin myös ensi vuoden, mikä oli varsin tervetullut uutinen.
Onnistuin myös ylipuhumaan laitoksen amanuenssin ja pedagogisen johtajan, mikä tarkoittaa sitä, että Aku Ankka -tutkijamme pitää syksyllä yliopistolla sarjakuvan teoriakurssia. Ylipuhuminen on tässä yhteydessä hieman liioittelua, sillä pidän kurssin omiin jatko-opintoihini liittyen, joten siellä otettiin minut riemusta kiljuen vastaan. Kurssin suunnittelu on myös edessä kevään ja kesän aikana.
Keski-Suomen Sanataideyhdistys Rapinallakin on sun mitä projekteja tiedossa ja tulossa eli siihenkin menee aikaa.

Siinä on varmaan kevääksi ihan reilusti tekemistä. Katsellaan kesää sitten ihan uusin silmin.

P.S. Viikonlopun Aamulehden lyhyissä tapahtumakuvauksissa viitattiin Kupliin esitelmiini ja puhuttiin minusta jo epävirallisena Aku Ankka -tohtorina. Olisivat edes puhuneet tutkijasta, kun se tohtorinhattu tuntuu vielä olevan niin kaukana.
Sen lisäksi Pohjalaisessa (24.3.) oli kuulemma ollut jopa pieni lehtiartikkeli Tampere Kuplii goes Academic -esitelmästäni liittyen teokseen Kuinka Aku Ankkaa luetaan ja siihen, ettei Walt Disneyn arvoja näy Disney-sarjakuvissa, vaan ne ovat useimmiten peräisin Carl Barksilta.

Olisi kiva saada toimittajilta tietoa näistä lehtijutuista. Tämäkin tieto oli peräisin miehen vanhemmilta, jotka asuvat lehtien levikkialueella.

P.P.S. Ja olinpahan muuten Tampereen yliopiston radio Moreenin haastateltavana tiistaina 26.3. Ei ollut onneksi suora, koska jännitys oli yhtä kova sekä minulla että haastattelijalla. En tiedä, mitä siitä tuli, mutta ehkä saan toimittajalta haastattelun äänitiedostona, kuten hän lupaili.

Vuoden 2012 saavutukset ja vuoden 2013 suunnitelmat

Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin sopiva hetki katsastaa sekä menneeseen että tulevaan ja raapustella tavaksi otettu merkintä kuluneen vuoden tekosista ja tulevan vuoden suunnitelmista.
Tässäpä tätä tulee:

Vuonna 2012 minä
... osallistuin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmaan (PPCS) ja tapasin jälleen ihania ihmisiä!
... kävin Prahassa puhumassa Bombi-Zombista
... ja sain aiheesta artikkelin e-kirjaan
... sain reilusti lisää konferenssijulkaisuja
... ja tietenkin sen tärkeimmän eli artikkelin Don Rosan Koottujen osaan 8!
... kävin Norjan Kristiansandissa NNCORE:n tapaamisessa, joka oli parasta antia ikinä,
... PCA-tapaamisessa ihanalla Seilin saarella ryhmäytymässä lisää PPCS:n tyyppien kanssa ja
... FINFAR-tapaamisessa esittämässä paperin Rosan avaruusolioista, tapasin mahtavia ihmisiä ja
... puhuin Finnconissa Kertalaakista™ sekä
... sain kutsun Jyväskylän Lokaconiin puhumaan siitä lisää, kahdesti!
... vedin pienen salin täyteen puhumalla Ropeconissa Ankkalinnasta fantasiamaailmana
... aloin työstää ensimmäistä referee-artikkeliani, jonka palautteita tulikin odoteltua melko pitkään
... sain aikaiseksi myös peräti kaksi artikkelia Ankkalinnan pamaukseen, jotka julkaistiin vuoden viimeisessä numerossa
... lähetin kollegan kanssa yhteisen abstraktin NNCOREn seminaariin Helsinkiin, johon myös saimme hyväksynnän
... ostin omakotitalon miehen kanssa. Hups.
... olin työharjoittelussa CIDOC-konferenssiavustajana Helsingissä
... ja tein jälleen lisää hommia vuokratyöläisenä.
... sain kolmen kuukauden apurahan keväällä
... ja tuntiopettajan sijaisuuden Kansalaisopistosta syksyllä.
... hankin lisää englanninkielistä tutkimusmateriaalia
... ja odottelen edelleen keväällä Mile High Comicsilta tilaamiani Uncle Scrooge -lehtiä.
... lähdin yhdistetylle työ- ja huvimatkalle Lissaboniin siskojen kanssa ja
... kävin puhumassa fantasia- ja scifikonferenssissa vaihtoehtoisesta todellisuudesta ja Akun olemassaolon merkityksestä.
... aloitin kasvatustieteiden perusopintojen suorituksen
... JA SAIN VUODEN APURAHAN YLIOPISTOLTA! Whe-he-hee!

Näillä mennäänkin sitten ensi vuoteen, eli

Vuonna 2013 minä
... kirjoitan pirusti väitöskirjaa
... ja luen valtavasti tutkimusmateriaalia
... teen hieman opetushommia
... ja suoritan kasvatustieteen perusopinnot loppuun
... lähetän ainakin kolme abstraktia eri konferensseihin, muun muassa Oxfordiin
... ja suuntaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille katsomaan Disney-näyttelyä, josta
... kirjoitan reportaasia Ankkalinnan Pamaukseen
... alan työstää toista referee-artikkeliani lastenkirjallisuutta käsittelevään antologiaan
... käyn Tampere kuplii goes academic -tapahtumassa puhumassa tutkimuksestani (kutsuttuna)
... ja tarjoan varmaan itseäni puhumaan sekä Finnconiin että Ropeconiin
... käyn PPCS-seminaarissa
... NNCOREn konferenssissa
... ja taatusti jossain muuallakin
... täytän 30 v,
... mutta en kriisiydy, koska hobitiksi en ole vielä edes täysi-ikäinen
... kirjoitan nyt sen artikkelin tanskalaiseen Rappet -fanzineen
... ja haen taas ammattikorkeaan opettajan pedagogisiin
... yritän puhua itseni pitämään syksyllä fantasia/sarjakuvaluentosarjaa yliopistolle
... pelaan Riddickin loppuun boxilla ja
... mahdollisimman paljon Zeldaa Nintendolla (Wii & N64)
... ja teen varmaan jotain muutakin rentouttavaa kaiken väikkäristressin ohessa.

Tässä olivatkin ehkä ne tärkeimmät ja mainitsemisen arvoiset asiat. Palaamme asiaan ensi vuonna!

Hyvää uutta vuotta kaikille blogiani stalkkaaville ihmeellisille otuksille! (Ja niille ei-niin-ihmeellisillekin.)

Myöhässä tuleva PPCS-metodiseminaaripäivitys

Tajusinpa tässä viikonloppuna, että olin autuaasti unohtanut kirjoittaa viime kuun lopussa olleesta populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelman (PPCS) metodiseminaarista. (Onpahan sanahirviö. Jatkossa siis pelkkä PPCS.)
Suuntima oli siis jälleen Turku, jonne me onnelliset tohtoriohjelmaan päässeet kokoonnuimme 28.-29.9. puhumaan niistä hirvittävän kamalista peikoista eli metodeista.
Mainittakoon tässä välissä, että minähän siis olen aina inhonnut metodeja ja niistä puhumista osittain siitä syystä, että minulla ei ole ollut selvää mielikuvaa siitä, että a) mitä ne siis käytännössä ovat, ja b) onko minulla nyt niitä. Joten voitte uskoa, että tämä tyyppi veti sitten paniikkitekstin, jossa vertasi metodia sillan alla kyykkivään peikkoon, joka tarttuu ahdistunutta tutkijaa nilkasta.

Aamujuna Turkuun meni torkkuessa, joten piti heti kaupunkiin saavuttua (ja törmättyäni kollegaani Tuomakseen) saada aamuteet, jotka nappasimme Turun erittäin tyylikkään kirjaston kahvilasta.
Tapaaminen oli sovittu varttia vaille kymmeneksi tuomiokirkon rappusille, jonne kokoontuikin sekalainen seurakunta populaarikulttuurin tutkijoiden näköistä porukkaa.
Päivän ohjelmistoon kuului Varsinais-Suomen elokuvakeskuksen, Kansallisen Audiovisuaalisen Arkoston ja Sibelius Museon esittelyt. Luksuslounas tarjoiltiin Hus Lindmanissa ja iltapäivä menikin sitten yliopistolla ensimmäisten seminaariesitelmien merkeissä.

Täytyy sanoa, että se oli sen verran loistava sessio kaikin puolin, että elämä selvisi, ongelmat ratkesivat ja peikko olikin aika jees tyyppi. Muistiinpanoissani on hieno korostettu ruutu otsikolla "Making your own method". Eli vihjeeksi niille kaltaisilleni, jotka kirjallisuudentutkimuksen parissa painivat näiden kamalien metodien kanssa: Kun kuvailee, mitä tekee ja kertoo, mitkä teoriat ovat vaikuttaneet ja miten se suhteutuu muihin tutkimuksiin, siitä tulee metodi. Ja sen on tietenkin oltava toistettavissa.
Tämä oivallus avasi taivahan portit ja mannaa satoi ylleni.
Minulla on metodi!
Seuraavana päivänä tuskaisen paperin esittäminen jo vähän nauratti, sillä tottahan ihmeessä lähiluku on metodi, aivan kuten sarjakuva-analyysikin. Oma professorinikin kommentoi, että tämä tutkimus on hyvä esimerkki siitä, miten teoria ja metodit kietoutuvat niin tiiviisti yhteen, että niitä on hankala erottaa toisistaan.

Metodiseminaari oli myös seuransa puolesta antoisa, kun pääsi taas moikkaamaan niitä hienoja ihmisiä, jotka oli keväällä tavannut, ja joista osa oli viettänyt ne lokoisat päivät Seilillä PCA-tapaamisessa. Seminaarin epävirallisen ohjelman aikana tulikin vaihdettua kuulumisia oikein olan takaa kaikista hienoista tutkimusaiheista ja oli mahtavaa myös kuulla, miten ihmiset olivat edistyneet tutkimuksissaan. Kyllä sitä naamakirjaan pompsahtikin liuta uusia kavereita, joiden kanssa vaihdella muitakin kuin tutkimuskuulumisia.

Se, mikä jäi mietintämyssyn alle, oli mahdollinen työharjoittelu. PPCS tarjoaa tohtorikoulutettavilleen mahdollisuuden lyhyehköön työharjoitteluun valituissa paikoissa. Se kiinnostaisi valtavasti, mutta mikäli siihen ei saa rahoitusta tai tukea matkoihin ja majoituksiin, "computer says no".
Työharjoittelu ulkomaillakin olisi mahdollinen. Haaveilen edelleen, että saisin opiskeltua vähän italiaa ja pääsisin tutkimusmatkalle Italiaan etsimään käsiini mahdollista Ankka-tutkimusta. Ainakin Rosan epävirallisen elämäkerran kirjoittanut Alberto Becattini on kuulemma "Disney-professorina" jossain päin Italiaa.
Yksi ruksi lisää haavelistaan.

Seuraava PPCS-tapaaminen on näillä näkymin vasta toukokuun alussa, mikä vähän harmittaa, kun olisi kiva tavata kollegoita useamminkin. Mutta ainahan hyvää kannattaa odottaa. Tässäkin tapauksessa erityisesti, sillä tapaaminen poiki projektin yhdessä kollegani Ljiljanan kanssa. Lentoliput Pariisiin on ostettu ja majoitus Angoulêmesta varattu kuuluisien sarjakuvafestivaalien ajaksi. Aku Ankka -näyttely, täältä tullaan!

Tutkimuksen kuulumisia pähkinänkuoressa

Tähän hätään mahtuu vain lyhyt päivitys, kun pitäisi tehdä tuntisuunnitelmia Rapinan ja oman työn puolesta, lukea tenttiin ja yrittää tehdä kotonakin jotain hommia. Joten siis suuntana pähkinänkuori.

Ranskalainen artikkelikokoelma saapui ja hyvältä näytti. Kuvaa seuraa myöhemmin, kunhan seuraava julkaisuni saapuu postitse: Rappio! -seminaarikirja parin vuoden takaa Porin suunnalta. Odotan innolla.

Laitoin abstraktin lastenkirjallisuutta käsittelevään artikkelikokoelmaan. Aiheenani supersankaruus, parodiat ja mikä lopulta onkaan pahaksi lapsille (Fredric Werthamin mukaan). Päälähteenä toimii tietenkin Rosan "Vahva-Jussin paluu". Jos projekti saa vihreää valoa, sen julkaisu on noin vuoden kuluttua.

Pitäisi kirjoittaa artikkelintynkää Avaimeen, aiheena mahdolliset maailmat. Oma aiheeni käsittelisi Ropeconissa pitämääni esitelmää Ankkalinnasta fantasiamaailmana.

Seuraavat Rosa-esitykset pidetään Multian kirjastolla perjantaina 19.10. (jossa muuten on suomen suurin fantasia- ja scifikirjakokoelma! Enpä muuten tiennyt tätäkään.) ja Lokaconissa Jyväskylän Kirjailijatalolla lauantaina 20.10. Aiheena molemmissa Kertalaaki. Eli jos missasit Tampereen Finnconin, tervetuloa Kirjailijatalolle!
Tästä seuraa tietenkin virallinen mainos ja muistutus myöhemmin.

Viikonloppu menee Turussa PPCS-tapaamisessa, aiheena metodit. Pelottavaa.

Apurahojakin on haettu, marraskuista Lissabonin keikkaa varten pitäisi vielä hakea laitoksen matka-apurahaa.

Menin sitten ilmoittautumaan kasvatustieteen perusopintojen kursseille. Ihan siltä varalta, että jos minusta sitten se opettaja joskus tulisi. Tenttiä siis pukkaa ja luentoja pitäisi netistä tiirata.

Asiaa ei yhtään helpota valtava koukuttuminen Suzanne Collinsin Hunger Games -sarjaan. Yritän vältellä kolmannen osan aloittamista. Ennen kuin olen lukenut tenttikirja ykkösen siis.
(Blogipostaus aiheesta saattaa olla myös luvassa.)

Palaan asiaan jälleen viikonloppuna, ehkä julkaisujen esittelyjen myötä.

PCA summer school - tällä kertaa kesän aloitus

"Sata on Seilissä hautaa ja satoja vielä kaivetaan..."

Touko-kesäkuun vaihteessa palasinkin sitten takaisin Seiliin, jossa järjestettiin toinen vuotuinen PCA-Finland summer school. Meitä PPCS-tohtoriohjelman jäseniäkin oli paikalla muutama, mikä mahdollisti pienellä porukalla paremman tutustumisen ja kyllä jonkinasteista ryhmäytymistäkin alkoi olla hiljalleen ilmassa.
Tällä kertaa vietimme Seilissä kaksi päivää, mikä tuntui yllättävän pitkältä muutaman perumisen takia. Mutta se ei menoa haitannut - koska kiirettä ei ollut, suurin osa ajasta meni syömisessä (kahden tunnin välein), nukkumisessa (pikku päiväunet oli pakko napata molempina iltoina) ja jonkin asteisessa tieteen tekemisessäkin. Ainakin lievästi.
Tämän vuoden PCA kesäkoulun teemana oli "Popular Culture Studies now and in the future", eli esitelmien aiheet lipuivat jossain menneen ja tulevaisuuden tienoilla. Itse siis puhuin tosiaan Disney-sarjakuvatutkimuksesta ja esittelin kolme teosta, joista kahdesta olenkin jo tehnyt lyhyet merkinnät (Barks-kirja ja Rosa-artikkelikokoelma), mutta kolmannesta ajattelin tehdä seuraavaksi oman merkinnän, jahka ehdin.
Reissun ehdottomia kohokohtia oli rantasauna, jonka onnistuimme tyttöporukalla lähes sammuttamaan molempina iltoina. Perjantaina minä ja Sini jopa uskaltauduimme uimaan, ja tottahan minä sisämaan kasvatti unohdin pulahtavani Itämereen, joten siinäpä sitä oli murtovettä sitten nenät ja suut täynnä. Ja oli muuten kylmää.
Iltaisin tuijottelimme myös neljän peuran laumaa, varoimme saunapolulle kerääntyineitä kotiloita ja mietimme yksinäisen kyhmyjoutsenen kohtaloa. Punkkivaroitus oli myös ilmassa, mutta niihin emme onneksi törmänneet.
Ja edelleen - tämä oli siis akateeminen kesäkoulu - puhuimme myös kulttuurintutkimuksesta aina Monty Pythonista katutaiteeseen. Harmitti vain niin pirusti, kun univelkaa oli kertynyt aamujunan takia sen verran, ettei iltapäivän sessioissa oikein meinannut pysyä silmät auki, vaikka esitelmä olisi ollut kuinka kiinnostava. Ainakin Rami Mähkän tulevasta Monty Python -väitöskirjasta saattaa löytyä potentiaalista lähdemateriaalia.

Tässä vaiheessa on hyvä tehdä ilmoitusluontoinen kuulutus: jos joku satunnaisista lukijoista sattuu tietämään Disneyn Aku Ankka -sarjakuvia käsitteleviä tutkimuksia, olkoon kiltti ja pistäköön minulle kommenttia tänne tai vaikka Naamakirjaan. Graduja ei lasketa, ne minulla on saatavilla, vaan niin sanottua "oikeaa" tutkimusta. (Kyllä, akateeminen maailma on kova ja karu, rakkaat maisteriksi haaveilevat lukijat.)
Markku Kivekkään Disney, Aku ja minä nimittäin väitti, että Oulun yliopistossa olisi vuonna 2001 julkaistu Aku-aiheinen väitöskirja! Kertokaa, onko tämä totta, koska Nellistä en mitään asiasta löytänyt.
Ainut tietämäni Aku- (ja Rosa-) juttu vuonna 2001 oli Marika Rantalan gradu Rosan huumorista Vaasan yliopistossa englannin kielen oppiaineesta.

PCA summer school aloitti kesän ja nyt sitä sitten ollaankin koko ajan menossa johonkin. Ehkä tässä ehtii välillä vähän kirjoittamaankin, ainakin toivottavasti. Tutkimus onneksi edistyy joka tapauksessa koko ajan.

P.S. Kuvassahan siis on Seilin vanha puukirkko, jonka takana olevalle hautausmaalle on haudattu niin hienoa väkeä kuin lepratautisia ja mielisairaita. Kirkkoon on jaettu erillinen osasto spitaalisia varten, ettei tavan ihmisten tarvitsisi istua heidän joukossaan. Tyylikäs paikka.

Populaarikulttuuria tutkimassa

Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelma (PPCS) avattiin virallisesti viime perjantaina 17.2. Turun yliopistossa. Lähes me kaikki onnelliset, jotka olimme päässeet mukaan ohjelmaan, olimme paikalla, kun ohjelman vastuuhenkilö, professori Hannu Salmi, avasi tilaisuuden.
Siinä vaiheessa, kun hän kertoi, että ohjelmasta oli haaveiltu jo 90-luvun alkupuolella, tuli sellainen olo, että aivan sama, vaikkei rahoitusta tullutkaan - jo se, että minulla on etuoikeus osallistua tähän ohjelmaan, on niin valtava mahdollisuus, ettei paremmasta väliä.
Salmen puheen jälkeen populaarikulttuurin tutkimisesta puhui dosentti Kari Kallioniemi, jonka olin tavannut jo ensimmäisen kerran viime kesän PCA-kesäkoulussa. (Seuraava kesäkoulu on muuten kesäkuun alussa - jälleen Seilillä. Oi, kun kiinnostaisi.) Muun muassa Disney mainittiin kohteena, jonka tutkimista ei aiemmin katsottu oikein hyvällä akateemisissa piireissä.
Paneelillinen ohjelman johtokuntaa keskusteli myös omasta suhteestaan populaarikulttuuriin ja sen tutkimiseen. Täytyy sanoa, että varmasti tulee saamaan hyvää ohjausta myös sieltä suunnasta.

Meitä tohtoriopiskelijoita oli paikalla 15, ainakin yksi puuttui tietojeni mukaan, eli lähes koko ohjelmallinen aiheestaan innostuneita tutkijoita oli esittelemässä tutkimussuunnitelmaansa. Porukkaa oli siis niistä tietyistä valikoiduista oppiaineista Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoista (meitä oli kaksi) sekä Åbo Akademista.
Kun aihepiirit liikkuivat katutaiteen, pelitutkimuksen, tatuointien, urheilumusiikin, girl powerin, deitti-ilmoitusten, Monty Pythonin ja tietenkin sarjakuvien välillä, ei voi muuta sanoa kuin että seminaari oli monipuolinen, mielenkiintoinen ja ihmiset olivat niin innostuneita omista aiheistaan. Ja pakkohan sitä on olla, jos meinaa väitöskirjaa työstää.

Perjantai-ilta tuntui melko pitkältä, kun kunnon ruokaa ei ollut varattu (tästä ainut miinus) ja saavuimme baariin, josta sai myös ruokaa, joskus kahdeksan aikaan illalla. Siinä vaiheessa oli melko nälkäinen ja väsynyt, joten seurustelu jäi hieman vähäiseksi. Edellisillan keikka tuntui kropassa, mutta en valita, koska se oli sen arvoinen.
Onneksi myös pari muuta kollegaani kannatta aikaista nukkumaanmenoa, joten lähdimme yhtä aikaa majapaikkaamme.

Oma esitykseni oli lauantaiaamuna. Puhuin ensimmäistä kertaa tutkimussuunnitelmastani englanniksi - koko seminaari oli luonnollisesti englanniksi - mikä oli hieman jännittävää. Varsinkin tutkimussuunnitelman kääntäminen. Koska aikataulu oli tiukka, keskityin lähinnä oman Ankkalinna-teoriani esittelyyn. Sainkin sitten hyviä vinkkejä teoriapuolelle luettavaksi ja kannustavia kommentteja.

Seuraava virallinen seminaari on näillä näkymin syyskuun alussa, mutta sitä ennen toivomus oli, että osallistuisimme mahdollisuuksien mukaan PCA:n kesäkouluun. Porukka oli aivan mahtavaa ja juttu lensi puolin ja toisin kaikesta tutkimukseen liittyvästi ja vähän sen ohikin. Toivottavasti seuraava tapaaminen on pian. Ehkä silloin en olisi niin väsynyt.

Iso kiitos Kimille kaikesta organisoinnista!