Joulun alla Prahassa

Loppusyksyn odotetuin reissuni oli työporukan virkistysmatka Prahan joulumarkkinoille. Jyväskylän yliopiston Movi (eli entinen Kielikeskus) kustansi matkat ja yhden yön kansainvälisyyttä edistävälle pidennetylle viikonlopulle Prahaan 30.11. - 3.12. Meille opettajille jäi kaksi muuta yötä maksettavaksi. Vaikka reissu olikin pääosin kaupunkiin tutustumista ja joulumarkkinoiden antien maistelemista, meille tarjottiin myös mahdollisuus tutustua yliopiston suomen kielen laitokseen ja Suomen suurlähetystöön - sen mainitun kansainvälistymisen merkeissä.

Posse on saapunut hotelli Grandiumiin.

Olen käynyt Prahassa kahdesti, mutta kumpikin näistä edellisistä kerroista oli konferenssimatka. Suurin osa aiemmista vierailuistani kaupungissa on siis kulunut neljän seinän sisällä kuuntelemassa erilaisilla aksenteilla vedettyjä englanninkielisiä esitelmiä. Nyt pakollista ohjelmaa olisi vähemmän ja ehtisin jopa nähdä kaupungista muutakin kuin vanhan kaupungin aukion, astronomisen kellon ja Kaarlensillan. 

Saavuimme Prahaan lauantai-iltana vähän vajaa seitsemän paikallista aikaa ja majoituimme Hotelli Grandiumiin, joka oli melko hulppea budjettimatkailuun tottuneelle. Olin varannut itselleni yhden hengen huoneen, joka maksoi tietenkin tuplaten verrattuna siihen, jos olisin jakanut sen jonkun kanssa, mutta oman jaksamiseni ja uupumuksesta toipumisen myötä ajattelin tarvitsevani omaa rauhaa, mikä olikin hyvä ratkaisu. 

Vanhan kaupungin aukion joulukuusi illan pimeydessä.

Ehdimme lauantaina parin opekollegan kanssa hieman katsastaa vanhaa kaupunkia ja etsiä epätoivoisesti vielä auki olevaa ravintolaa, jossa tarjottaisiin friteerattua juustoa. Tämä paikallinen herkku saanut kovaa kannatusta bussimatkan aikana, joten sitä oli pakko saada, vaikka valitsemamme ravintolan palvelu oli huikean nihkeää. (Prahassa asiakaspalvelu oli ihan järkyttävän tympeää. Harvoissa paikoissa suhtauduttiin asiakkaaseen kohteliaan palvelualttiiksi, johon Suomessa on niin tottunut.)

Johannes Nepomukilaisen patsaan jalustan koira kiiltää, sillä sen koskettaminen takaa, että turisti palaa vielä Prahaan.

Jos jotain aina reissuiltani odotan, se on hotelliaamiainen. Grandiumin sunnuntain aamiainen oli vielä erityisen luksusta, koska paikalla oli livepianisti. Ja tämä pianisti soitti juuri saapuessani Pirates of the Caribbeanin tunnaria. Hyväksyin tunnelman ja hyväksyin myös vaahterasiirapilla kuorrutetut aamiaisvohvelit.

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli kiertokävely Prahan vanhassa kaupungissa. Kävely olisi varmaan ollut kiinnostava ja hyödyllinen, mutta oppaamme ääni oli luokattoman hiljainen ja hän puhui suomea vahvalla murteella. Jossain vaiheessa luovutin suosiolla ja keskityin pelaamaan Potteria. Pongasin kuitenkin hotellimme lähellä olevan pienen norttikaupan (nimensä mukaisesti Geek Store), jossa myytiin niin Funko Popeja kuin Loungeflyn laukkuja. Päädyin ostamaan sieltä myöhemmin kaksi Disney Afternoons - mystery miniä, joita ei saa enää Suomesta mistään, kun EMP:kään ei niitä enää myy. Sain niistä onnistuneesti vielä minulta puuttuvan Lupun sekä Morganan Varjoankasta. (Jos jollakulla on näitä Mystery minejä ja on kiinnostunut vaihtamaan/myymään, kannattaa olla yhteydessä minuun! Minulla on muutama tuplakappale.)

Prahan kaunista arkkitehtuuria

Voldemort, is that you?
Or is it Witchking of Angmar?

Vanhan kaupungin keskusaukion joulutori keskellä päivää. Lounaaksi nautimme langošia eli uppopaistettua minipitsaa, joka voideltiin valkosipulilla ja kuorrutettiin juustolla ja ketsupilla.

Sunnuntaina päädyimme pääosin harhailemaan vanhassa kaupungissa ja leikkimään turisteja. Yritin kovasti etsiä golem-patsasta, mutta se oli kuulemma ollut väliaikainen eikä enää seisonut vartioimassa juutalaiskorttelia. Matkan tavoitteenani oli ostaa itselleni pieni Golem-patsas, mutta turistikrääsämyymälöistä ei sellaista tullut vastaan. Sen sijaan Myyriä oli kaikkialla.

Paikallisen absinttibaarin seinämaalauksesta löytyi mm. Vincent van Gogh.

Turistikierroksen aikana pongasimme mainoksen barokkikirjastosta, johon me innosta pinkeinä maksoimme itsemme sisään juuri alkaneella turistikierrokselle. Vaikka opas vaikuttikin elämäänsä kyllästyneeltä, kokemus oli kuitenkin sen arvoinen. Klementinum-rakennuskompleksiessa sijaitsee kirjaston lisäksi myös astronominen torni. Kirjasto itse on yleisöltä suljettu - sitä saa ihailla vain oviaukosta turvanauhan takaa - eikä siitä saa ottaa kuvia, mikä on todella sääli, sillä paikka oli minulle kokemuksena lähes pyhä. Alla oleva kuva on otettu kortista, jonka ostin itselleni muistoksi paikasta. Ollapa tutkija, jolla olisi pääsy kaikkiin noihin teoksiin jesuiittojen ajalta!

Barokkikirjasto ja Katjan pyhäkkö

Kopio Vyšehrad Codexista (josta ei myöskään saanut ottaa kuvia - kai?)

Päädyimme sitten kiipeämään muutama sata rappua myös astronomiseen torniin, josta oli melkoiset näkymät vanhan kaupungin yli. Pysyin kiltisti tornin sisällä, sillä heti, kun astuin tornia kiertävälle näköalatasanteelle, muistin olevani korkeanpaikankammoinen.

Maisemat astronomisesta tornista

Tuonne huipulle tuli kiivettyä, kääks.

Kun tilanne vaati sokeria, ostimme paikalliset Trdelnìkit tai kuten meidän porukkamme niitä kutsui: rullapullat. Saat täytteellä tai ilman sokerilla kuorrutetun rullamunkin. Suosittelen struudelia. Kuvassa Miia, Jani ja minä.

Löysin lopultakin myös golem-patsaan jättimäisestä lelukaupasta, joka mainosti golem-aiheista VR-peliä! (Todettakoon, että jättimäinen lelukauppa joulun alla on vihoviimeinen paikka olla.) Menin ehkä ihmisvilinässä hieman sekaisin koronoiden arvosta ja ostin turkasen kalliin Liisa Ihmemaassa -aiheisen muistikirjan, joka vielä myöhemmin paljastui päivyriksi pelkän tyhjän muistikirjan sijaan.

Golem

Paikalla oli myös tuttuja!

Sunnuntai-iltana meille oli varattu ennakkoon maksettu yhteisillallinen Meet & Beer -ravintolassa lähellä hotelliamme. Odotukset olivat kovat, vaikka olimme valinneet annoksemme joskus alkusyksystä eikä kukaan muistanut, mitä oli tilannut. Lyhyesti sanottuna ravintolailta oli melkoinen katastrofi: palvelu ei pelannut lainkaan, juomia ei muistettu tarjoilla, lautaset vietiin heti pois nenän edestä, jolloin viimeisille syöjille tuli paniikki syödä loppuun. Hampurilaispihvini oli miltei kylmä ja raaka. Alkukeitto oli ihan hyvää, mutta sekin oli ihan pääruokakokoa. Ja koko ajan tuntui siltä, että meitä ajettiin ulos, että saataisiin muita asiakkaita tilalle. Huoh. En suosittele tätä paikkaa kellekään - ainut positiivinen piirre oli seura, ja sekin tuli omasta takaa.

Testasin uutta ihanaa Star Wars -puseroani illallisella. 

Maanantaina olin ilmoittautunut käymään yliopiston suomen kielen laitoksella, joten lähdimme sinne heti aamusta puoli yhdeksän aikaan. Olin varautunut siihen, ettei Prahassa olisi hirveän kylmä vuodenajasta huolimatta, mutta kaipasin kyllä talvitakkia siinä aamun vilpoisuudessa, kun kävelimme vanhan kaupungin halki. Ennen aamuysiä arkipäivänä oli myös aukiolla todella rauhallista: normaalisti turistit parveilevat katselemassa astronomista kelloa aina ennen tasaa, koska silloin kellon luuranko herättää apostolihahmot kulkemaan sen yläreunassa olevien ikkunoiden takana. Mekin näimme sen hetken, mutta se oli lopulta aika minimalistinen kokemus.

Astronominen kello on edelleen yhtä hieno.

Suomen kielen laitoksella on yksi huone, joka on samalla työhuone.

Suomen kielen laitoksen vierailu kesti tunnin ja oli kyllä kieltämättä kiinnostavaa kuulla, miten laadukas esimerkiksi Kalevalan tsekinkielinen käännös oli. Siinä oli kaiken lisäksi vielä Gallen-Kallelan kuvituskin.

Kaarlen yliopiston filosofinen tiedekunta sijaitsi sopivasti juuri vanhan juutalaisten hautausmaan vieressä, jossa halusin myös käydä. Meillä oli kollegoiden kanssa treffit aamukymmenen jälkeen, jotta lähtisimme käymään pienen puolen (Mála Strana) kirjakaupassa ja Prahan linnassa. Ajattelin ehtiväni hyvin pyörähtää hautausmaalla, kunnes selvisi, että hautausmaalle ei pääsekään erikseen, vaan on ostettava lippu myös museona toimiviin synagogiin. Lippu maksoi 350 koronaa, joten kiersin sitten kaiken mahdollisen siihen hintaan.

Pinkasin synagogan katto

Sydämenmuotoinen kivi hautakivellä

Vanha juutalaisten hautausmaa oli vaikuttava kokemus.

Koskettavin paikka oli muistaakseni Klausenin synagogan yläkerrassa oleva kokoelma piirroksia, jotka olivat keskitysleireillä olleiden lasten tekemiä. Kun pienet lapset ovat piirtäneet kuvia natsivartijoistaan ja arjestaan leirillä, alkoi kurkussa tuntua kuristava tunne. 

Synagogien vieressä oli tietenkin paikallisia krääsäkojuja, joista parhaimmissa paikalliset taiteilijat ja käsityöläiset esittelivät tuotteitaan. Täältä löysin lopulta itselleni oman golem-patsaan, jonka sisään saa myös halutessaan pienen kynttilän.

Pingviiniteos Vltava-joessa

Hautausmaalta ehdin varsin hyvin treffaamaan kollegani Kaarlensillan nurkalla, josta jatkoimme sillan yli. Lounastimme idyllisessä myllyravintolassa Mála Stranan puolella ja siirryimme sitten paikalliseen Shakespeare & Sons -kirjakauppaan. 

Myllyravintolaan oltiin juuri laittamassa sarjakuva-taidetta seinille.

Shakespeare and sons (Shakespeare a synové) -kirjakaupan alakerta piti otteessaan.

Kirjakaupasta mukaan lähti englanninkielistä kirjallisuutta: Star Warsin Shakespeare-henkinen adaptaatio, Shaun Tanin sanaton sarjakuvaromaani Arrival, Will Eisnerin ensimmäisenä sarjakuvaromaanina pidetty A Contract with God ja Ted Chiangin novellikokoelma Arrival. Eli tulihan tuota muutama opus löydettyä.

Samalla reissulla kiipesimme myös opekollegani Miian kanssa ylös Prahan linnan alueelle. Eniten meitä kiinnosti linnan sisäpihalla olevat joulumarkkinat sekä Pyhän Vituksen katedraali, joka muistutti kovin paljon Notre Damea. Katedraaliin ja linnaan olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta linnan pihalle pääsi turvatarkastuksen läpi ilmaiseksi. Päädyimme sitten vain ihailemaan katedraalia ulkopäin ja kiertämään markkinakojut.

Katedraali edestäpäin

Kutsuin rakennusta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraaliksi

Joulumarkkinakojujen taustalla kohoava katedraali oli kieltä mättä upea ja kovin Notre Damen kaltainen.

Ostin linnan museokaupasta itselleni sinettileimasimen K-kirjaimella. Josko sitä saisi taas kirjoitettua pitkästä aikaa ihan fyysisiä kirjeitäkin?

Kaarlensilta Vltava-joen yllä. Taustalla siintää Pyhän Vituksen katedraali.

Menimme syömään Prahan parhaimpiin kuuluvaan kasvisravintola Lehká Hlava (Clear Head), jossa sain herkullisia fajitasia. Tämä oli suoraan sanottuna paras ruokailukokemuksemme koko reissun aikana, sillä paikka oli viihdyttävä ja ruoka todella hyvää - ja tietenkin tämä oli se paikka, jossa unohdimme lisätä tipin laskuumme. Suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille - olit sitten täysipainotteinen kasvissyöjä tai sekasyöjä, kuten minä.

Lehká Hlavan upea taivaskatto

Illallisen jälkeen ehdimme vielä käydä hotellimme lähellä sijaitsevass Mucha-museossa ihailemassa art nouveau -taidetta ja ostamassa postikortteja, kiertää Geek Storen ja musiikki- ja elokuvaerikoisliike Bontonlandin, piipahtaa ostoskeskus Palladiumissa ja vielä päätyä yhdistettyyn kirjakauppa/kahvila Globeen. Globessa iltateemme tarjoili sattumalta suomalainen, joka tunnisti meidät aksentistamme. Sitten kello olikin yksitoista ja hotelli alkoi tuntua kutsuvalta.

Alfons Muchan upea Medeia, jonka ostin itselleni myös kirjanmerkkinä

Onnistuin poistamaan ostoskuvani, joten loottikuvaa ei nyt tällä kertaa ole. Ostin kuitenkin paljon tuomisia muun muassa kirjanmerkkien ja postikorttien muodossa.

Lähdimme tiistaiaamuna kohti kotia väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Praha on upea, kaunis kaupunki ja olen valmis palaamaan sinne vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla pitää varata yksi päivä Kutná Horan vierailuun. Sen luukirkko on vielä nähtävyyslistallani.

Vuoden 2012 saavutukset ja vuoden 2013 suunnitelmat

Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin sopiva hetki katsastaa sekä menneeseen että tulevaan ja raapustella tavaksi otettu merkintä kuluneen vuoden tekosista ja tulevan vuoden suunnitelmista.
Tässäpä tätä tulee:

Vuonna 2012 minä
... osallistuin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmaan (PPCS) ja tapasin jälleen ihania ihmisiä!
... kävin Prahassa puhumassa Bombi-Zombista
... ja sain aiheesta artikkelin e-kirjaan
... sain reilusti lisää konferenssijulkaisuja
... ja tietenkin sen tärkeimmän eli artikkelin Don Rosan Koottujen osaan 8!
... kävin Norjan Kristiansandissa NNCORE:n tapaamisessa, joka oli parasta antia ikinä,
... PCA-tapaamisessa ihanalla Seilin saarella ryhmäytymässä lisää PPCS:n tyyppien kanssa ja
... FINFAR-tapaamisessa esittämässä paperin Rosan avaruusolioista, tapasin mahtavia ihmisiä ja
... puhuin Finnconissa Kertalaakista™ sekä
... sain kutsun Jyväskylän Lokaconiin puhumaan siitä lisää, kahdesti!
... vedin pienen salin täyteen puhumalla Ropeconissa Ankkalinnasta fantasiamaailmana
... aloin työstää ensimmäistä referee-artikkeliani, jonka palautteita tulikin odoteltua melko pitkään
... sain aikaiseksi myös peräti kaksi artikkelia Ankkalinnan pamaukseen, jotka julkaistiin vuoden viimeisessä numerossa
... lähetin kollegan kanssa yhteisen abstraktin NNCOREn seminaariin Helsinkiin, johon myös saimme hyväksynnän
... ostin omakotitalon miehen kanssa. Hups.
... olin työharjoittelussa CIDOC-konferenssiavustajana Helsingissä
... ja tein jälleen lisää hommia vuokratyöläisenä.
... sain kolmen kuukauden apurahan keväällä
... ja tuntiopettajan sijaisuuden Kansalaisopistosta syksyllä.
... hankin lisää englanninkielistä tutkimusmateriaalia
... ja odottelen edelleen keväällä Mile High Comicsilta tilaamiani Uncle Scrooge -lehtiä.
... lähdin yhdistetylle työ- ja huvimatkalle Lissaboniin siskojen kanssa ja
... kävin puhumassa fantasia- ja scifikonferenssissa vaihtoehtoisesta todellisuudesta ja Akun olemassaolon merkityksestä.
... aloitin kasvatustieteiden perusopintojen suorituksen
... JA SAIN VUODEN APURAHAN YLIOPISTOLTA! Whe-he-hee!

Näillä mennäänkin sitten ensi vuoteen, eli

Vuonna 2013 minä
... kirjoitan pirusti väitöskirjaa
... ja luen valtavasti tutkimusmateriaalia
... teen hieman opetushommia
... ja suoritan kasvatustieteen perusopinnot loppuun
... lähetän ainakin kolme abstraktia eri konferensseihin, muun muassa Oxfordiin
... ja suuntaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille katsomaan Disney-näyttelyä, josta
... kirjoitan reportaasia Ankkalinnan Pamaukseen
... alan työstää toista referee-artikkeliani lastenkirjallisuutta käsittelevään antologiaan
... käyn Tampere kuplii goes academic -tapahtumassa puhumassa tutkimuksestani (kutsuttuna)
... ja tarjoan varmaan itseäni puhumaan sekä Finnconiin että Ropeconiin
... käyn PPCS-seminaarissa
... NNCOREn konferenssissa
... ja taatusti jossain muuallakin
... täytän 30 v,
... mutta en kriisiydy, koska hobitiksi en ole vielä edes täysi-ikäinen
... kirjoitan nyt sen artikkelin tanskalaiseen Rappet -fanzineen
... ja haen taas ammattikorkeaan opettajan pedagogisiin
... yritän puhua itseni pitämään syksyllä fantasia/sarjakuvaluentosarjaa yliopistolle
... pelaan Riddickin loppuun boxilla ja
... mahdollisimman paljon Zeldaa Nintendolla (Wii & N64)
... ja teen varmaan jotain muutakin rentouttavaa kaiken väikkäristressin ohessa.

Tässä olivatkin ehkä ne tärkeimmät ja mainitsemisen arvoiset asiat. Palaamme asiaan ensi vuonna!

Hyvää uutta vuotta kaikille blogiani stalkkaaville ihmeellisille otuksille! (Ja niille ei-niin-ihmeellisillekin.)

Jälleen uusi julkaisu!

© Disney

Inter-Disciplinary.netin julkaisema e-kirja (Re)Presenting Magic, (Un)Doing Evil on viimein julkaistu! Sen sisältöä pääsee vilkaisemaan täältä. (Lisäsin linkin myös tuohon blogin sivuun omien julkaisujeni alle.)
Tämä artikkelikokoelma pohjautuu tämän kevään maaliskuussa järjestettyyn Magic and the Supernatural / Perspectives of Evil -konferenssiin, jonka esityspaperit on koottu e-kirjamuotoon.

Oma artikkelini on nimeltään "Not Brains, Just Voodoo: A Zombie in Disney’s Donald Duck Comics" ja se käsittelee tietenkin Bombi-zombin hahmoa ja merkitystä niin Carl Barksin kuin Don Rosan sarjakuvissa.

Valitettavasti kyseinen teos ei ole enää ilmainen kuten aiemmat ID-netin e-kirjat, mutta hinta ei sinänsä ole paha, jos haluaa tukea riippumatonta poikkitieteellistä järjestöä, joka yhdistää useita tutkijoita eri puolilta maailmaa erilaisia aiheita käsitteleviin konferensseihin.

(Ja ne köyhät opiskelijat voivat pyytää minulta kopiota, jos artikkelini kiinnostaa.)

Don Rosa -julkaisuja (menneitä ja tulevia)

Lupasin kirjoittaa erillisen merkinnän uusimmista julkaisuistani, joten tässäpä tämä nyt lopultakin tulee. Listaan myös tekstin loppuun tämän vuoden puolella tulossa olevia julkaisuja - ainakin ne varmat nyt lähinnä.

Ensimmäinen olikin jo mainittu artikkeli "Donald Duck - A fantasy comic? Fantasy in Don Rosa's 'The Quest for Kalevala'" teoksessa Le fantastique et la science-fiction en Finlande et en Estonie, toimittanut Martin Carayol. Kyseessä on Pariisin suomalais-ugrilaisen kirjaston julkaisusarjan teos, joka on koostettu Pariisissa marraskuussa 2010 pidetyn konferenssin pohjalta. Konferenssi käsitteli teoksen nimen mukaisesti fantasiaa ja scifiä Suomessa ja Virossa ja meillä oli myös kirjailijavieraat molemmista maista.
Teos on osittain englanniksi ja osittain ranskaksi ja sisältää hienoja artikkeleja muun muassa Irma Hirsjärveltä, Merja Leppälahdelta ja Markku Soikkelilta. Oma artikkelini käsittelee siis Rosan "Sammon salaisuutta" ja erittelee siinä ilmeneviä fantasian piirteitä ja sitä, miten Rosa yhdistää todelliset paikat (Helsinki) ja kulttuuriset viittaukset (Akseli Gallen-Kallelan maalaukset) Disneyn ankkasarjakuvaan.
Kirjaa saa tietojeni mukaan tilattua ja sen hinta on noin parikymmentä euroa. Jos kiinnostuit, niin voin ottaa yhteyttä kirjan toimittaneeseen Martiniin ja selvittää tilauksen mahdollisuus.

Toinen julkaisu on keväällä 2011 Porissa pidettyyn Rappio! - seminaari turhan tutkijoille -tapahtuman esityksistä koottu seminaarikirja, jonka ovat toimittaneet Riikka Turtiainen ja Sari Östman. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että jonkinlaisen inhimillisen erehdyksen johdosta oma artikkelini "Onko Aku Ankasta vakavaksi tutkimukseksi? Don Rosan Disney-sarjakuvat väitöskirjan aiheena" oli yllättäen jäänyt puuttumaan teoksesta. Pettymys oli valtava, kun ajattelin, ettei artikkelini ollut tarpeeksi hyvä kansien väliin, mutta selvitin asian teoksen toimittaneen Sari Östmanin kanssa. Kyseessä oli siis toimituksen virhe, joka lienee tapahtunut jossain taittajan vaihdon tienoilla. Näitä sattuu, mutta olin kuitenkin iloinen, että kyse oli virheestä eikä omien kirjoitustaitojeni äkillisestä lopahtamisesta.
Näillä näkymin artikkeliani yritetään saada uudestaan taittoon ja se lisätään valmiiden kirjojen väliin ylimääräisenä osana. Sen lisäksi tulossa olevaan e-kirjaan on näillä näkymin mahdollista saada artikkelin alkuperäinen versio. Odotan tästä tietoa koko ajan, mutta sitä odotellessanne voitte käydä lukemassa abstraktini Rappio!-seminaariin.

Entä mitä sitten on luvassa?
Yritän juuri nyt väsätä apurahahakemusta Suomen kulttuurirahastolle, joten tulevien julkaisujen listaaminenkin on melko ajankohtaista.
Ensinnäkin "Villains and Villainy" -konferenssin (2010) pohjalta koostettu kirja (oikea, ei e-kirja) on tullut vastikään painosta. Se sisältää e-kirjasta laajennetun artikkelin "The Triumvirate of Evil. The Major Villains in Don Rosa's Donald Duck Comics". Kirjan pitäisi tulla näinä hetkinä postilaatikkoon.

Lisäksi Prahan keväisen "Magic and the Supernatural" -konferenssin e-kirja on myös tulosa piakkoin julkaisuun. Se sisältää artikkelini ”Not Brains, Just Voodoo. A Zombie Disney’s Donald Duck Comics”, joka käsittelee tietenkin Bombi-zombia sekä Barksin että Rosan näkökulmasta. Laitan linkin tänne blogin reunamille heti, kun teos on valmis.

Ja lopuksi (DUM DUM DUM): jouluna 2012 julkaistaan Don Rosan Koottujen osat 7-9. Numerossa kahdeksan on oma artikkelini "Fantasia ja Ankka-sarjakuvat", joka käsittelee tiivistetysti "Sammon salaisuutta" ja sen fantasiaa. Artikkeli tullaan julkaisemaan niin Norjassa, Ruotsissa, Suomessa kuin Saksankin Kootut-painoksessa! Siitä, miten tähän on päädytty, kerron lisää, kunhan paketti on virallisesti julkaistu. (Joku oli ehkä hieman otettu tästä kunniasta. Joku ehkä tanssi kämpän lattialla, kun pyyntö tuli sähköpostiin.)

Tällaista on luvassa tällä hetkellä. Sen lisäksi odottelen edelleen referee-palautteita intertekstuaalisuus-artikkeliini. On kuulemma hankala löytää arvioijia Aku Ankkaa käsittelevään artikkeliin. Outo juttu.
Tarjosin myös Kirjallisuudentutkimuslehti Avaimen erikoisnumeroon 4/12 artikkelia teemalla mahdolliset maailmat. Tämänkin artikkelin kohtaloa seuraan mielenkiinnolla.

Päivityksiä seuraa heti, kun tiedän lisää.

Katja ja Bombi Prahassa

 Kadun puoleinen sisäänkäynti Michna Palaceen.

Maaliskuun puoliväli tarkoitti tänäkin vuonna Interdisciplinary.netin konferenssia Prahassa. Yhdistetyt teemat Perspectives of Evil and Wicked & Urban Fantasies: Magic and the Supernatural toivat yhteen reilun parikymmentä eri tieteenalojen tutkijaa, joita yhdisti kiinnostus pahuuteen ja yliluonnolliseen. Konferenssi järjestettiin tänä vuonna Prahan "pienellä puolella" (Malá Strana) sijaitsevassa barokkiaikaisessa Micha Palacessa, joka oli valtavan tyylikäs, mutta sisältä melkein kylmä paikka - inhottavaa istua sisällä yhdeksästä viiteen melkein palelemassa, kun ulkona aurinko paistaa ja on miltei parikymmentä astetta lämmintä.
Konferenssi kesti torstaista lauantai-iltaan (15.-17.3.) ja sisälsi useita paneeleja, jotka käsittelivät pahuuden ja yliluonnollisuuden eri aspekteja niin kirjallisuudessa kuin historiassa. Tämän vuoden esitystarjonta ei valitettavasti ollut niin mielenkiintoista kuin viime vuonna, mutta kyllä sieltä muutamia helmiä joukosta erottui.

Useiden ihmisten jäätyä pois ohjelma muuttui koko ajan, mikä oli toisaalta ihan hyväkin asia: alun perin kaksi sessiota oli jaettu a- ja b-osioihin, mutta puuttuvien esitysten takia loppujen lopuksi kaikki pääsivät näkemään ja kuulemaan kaikkien paperit. Tämä taas on ID-netin teeman, eli keskinäisen keskustelun ja papereiden yhtymäkohtien takia olennaista. Ja tietenkin: nyt kaikki sitten pääsivät kuulemaan myös oman puheeni, eivätkä joutuneet päättämään kahden eri session väliltä.

Puhuin siis Bombi-zombista otsikolla "Not Brains, Just Voodoo. A Zombie in Disney's Donald Duck Comics." Esitys piti alun perin olla vihoviimeinen paperi perjantai-iltana, mutta samana aamuna selvisikin, että se oli sitten siirretty lauantaiaamuun kello yhdeksäksi, mikä oli oikeastaan erittäin hyvä ratkaisu. Vaikka esitys meinasikin kusta ihan täysin projektorin (se toimi ensin ihan hyvin, mutta päätti sitten katkaista yhteyden läppäriini) ja hirveän äänen tärinän takia, sain kuitenkin vedettyä shown kunnialla läpi - kun se projektorikin sitten suostui näyttämään ihanan zombi-kuvia täynnä olleen PP-esitykseni (jota ID.netin tyypit siis vihaavat).Ainut asia, mikä jäi kaivertamaan, oli se, että onnistuin puhumaan aivan puuta heinää yhteen kysymykseen vastatessani. Kun sitten tajusin mokani (suomalaisen kollegani Mikon avustuksella), sain selvitettyä tilanteen kysyjälle esitykseni jälkeen - muille väärä vastaukseni kuitenkin jäi tietoon, mikä sieppaa ihan hirveästi. Pitää varmaan laittaa sähköpostilistalle selvitys asiasta. (Kyse on siis aikajatkumosta Barks-Rosa-linjalla, eli mitä Bombille loppujen lopuksi tapahtuu.)

Sain ihan mielettömän hyvää palautetta paperistani ja ihmiset tulivat jälkikäteen nykimään hihasta ja sanomaan erikseen, miten mielenkiintoinen esitykseni oli. Eräskin amerikkalainen professori sanoi, että jos hän jotain oppi tästä konferenssista, oli se, että suomalaiset ovat hulluina Aku Ankkaan. Tämän seikan hän myös kirjoitti Facebookiinsa, mikä oli kuulemma herättänyt paljon keskustelua.
...Tulin siis maininneeksi hieman faktoja suomalaisista ja Aku Ankan lukemisesta.
Ylipäätään voi sanoa, että konferenssi on onnistunut, jos on saanut tai antanut jollekin toiselle vähintään yhden lähdekirjan tutkimusta varten, saanut mukaansa vähintään yhden käyntikortin ja luvannut lähettää jollekin esitysmateriaalinsa.
Eipä tässä voi muuta kommentoida kuin että mielettömän ihania ihmisiä.

Prahassa tuli palloiltua lähinnä Malá Stranassa ja vanhan kaupungin puolella. Onnistuin siis pongaamaan suomalaisen kollegani Mikon jo Helsingin lentokentältä. Olimme tavanneet toisemme ensimmäisen kerran syksyllä 2010 ID.netin konferenssissa Villains & Villainy, ja päädyimme verkostoitumisen lisäksi jauhamaan suomeksi kaikkea mahdollista elokuvista roolipeleihin ja tietenkin Don Rosaan.

 Astronominen kello Prahan vanhan kaupungin aukealla.

Reissusta muuten voisi sanoa sen verran, että ruoka oli hyvää ja Suomen hintoihin nähden melko halpaa. Illalla ruokailu meni aina lähes seitsemään, kun konferenssista päästiin pois ja kokoonnuttiin johonkin etsimään sopivaa ruokailupaikkaa. Ostoksilla ei oikein ehtinyt käydä, mutta skippasimme sitten törkeästi yhden session lauantaina, jotta pääsimme metsästämään yhtä tiettyä divaria - jota ei sitten tietenkään löytynyt mistään. Noh, Franz Kafkan mukaan nimetystä kirjakaupasta piti sitten ostaa Kafkan kuuluisa The Metamorphosis ja postikortteja kotiin. Harkitsin myös ostavani jostain krääsäkaupasta pienen kopion kuuluisasta vanhan kaupungin astronomisesta kellosta, mutta jäipä sitten ostamatta. Lauantai-iltana sitten näin sen, mitä olisin halunnut ostaa, mutta enpä enää ehtinyt. Nimittäin pienen söpön golem-patsaan.
 (Niin, golemin taruhan on saanut alkunsa Prahasta, joten olentoon liittyvät matkamuistot olisivat erittäin loogisia - ja näin vaan sen yhden liikkeen, jonka ikkunassa oli ihania chibi-golemeja.)
Ensi vuonna sitten.
Lupasin monille palata takaisin Prahaan myös ensi vuonna, tietenkin sillä varauksella, jos abstraktini hyväksytään. Mutta ennusmerkit ovat hyvät: kun kävelimme Kaarlensillalla, kävin koskettamassa pyhän Johannes Nepomukin patsaan jalustassa olevaa koiran reliefiä. Koira symbolisoi tietenkin uskollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että matkailija palaa Prahaan myös ensi vuonna.

Pyhän Johannes Nepomukin patsaalla.

Bombi-zombia käsittelevä e-kirja-artikkelini julkaistaan varmaan suurin piirtein kesällä. Netistä löytyy myös ID.netin sivuilta koko konferenssiohjelma ja luonnosversio puheestani, mutta pistän tänne linkin, kunhan virallinen teksti on valmis. Ehkä Bombista pidettiin jopa niin paljon, että saisin väsättyä laajemman artikkelin tulevaan kirjajulkaisuun.

Kirjamessutunnelmissa (ennakkoon)

Postilaatikkoon tipahti eilen lippu kirjamessuille Sanoma Magazinesin kutsumana. Huh, kun tuntuu taas hyvältä.
Valmistautuminen on kovassa vauhdissa. Hain viime viikolla Yliopistopainosta graduni kopion. Tai sen erikoisversion, jonka olen antamassa herra Don Rosalle. Suomeksihan se on, että eipä siitä suurta iloa välttämättä saa, mutta käänsin kuitenkin pakollisen abstraktin englanniksi Rosaa ajatellen.
Pitää vielä muistaa kirjoittaa omistuskirjoitus. Ankkoja piirtämään en kyllä rupea, vaikka sekin olisi hienoa...

Vielä pieni tarkennus Rosan messuvierailuajoista: Luin ristiriitaista tietoa siitä, alkaako Rosan lauantainen nimmarikeikka yhdeltä vai kahdelta. En omista messulehteä, joten varmaksi en pääse sanomaan.
Myös se, että Rosa vierailisi lauantaina Helsingin Akateemisessa tuntuu hassulta - missä vaiheessa hän ehtisi sinne nykäistä? Joten pahoittelen jo etukäteen, jos tietoni ovat vääriä. Olen vain ihminen ja vieläpä humanisti.

Minulla on hirveän mittainen ostoslista, joten saapa nähdä, miten monta kiloa kirjoja Petra ja minä messuilta raahaamme. Toivottavasti ei nyt ihan liikoja. Budjetti pitää vielä suunnitella ja saada naisellinen kohtaus aiheesta "mitä-ihmettä-minä-nyt-laitan-sinne-päälle?". En tosin ole ihan hirvittävän hyvä naisellisissa kohtauksissa, mutta voihan sitä kokeilla.

Muita uutisia sen verran, että meikätyttö lähtee taas maaliskuussa Prahaan. Sähköpostiin tuli kutsu Urban fantasies: 3rd Global Conference on Magic and the Supernatural -konferenssiin. Ja siellähän meinasin puhua ihanasta Bombi-zombista. Tietenkin myös Barksin näkökulmasta. Ehkä tällä kertaa jopa ehtisin hieman katsella nähtävyyksiä ja tehdä ostoksia. Se tietenkin riippuu siitä, saanko apurahaa ensi vuonna.
Peukut ja varpaat pystyyn.

Kummittelua Prahassa

Vietin viime viikonlopun Prahassa, jossa pidettiin Inter-disciplinary.netin järjestämä 2nd Global Conference on Magic & Supernatural, joka yhdistyi kahdenteentoista konferenssiin aiheesta Perspectives on Evil. Konferenssi pidettiin Riverside Hotellissa, aivan Prahan halki virtaavan Vltavan vieressä.
Kertakaikkisen upea paikka; sekä hotelli että kaupunki tietenkin. Valitettavasti suurin osa ajastani meni luonnollisesti konferenssissa, joten en ehtinyt nauttia kaupungin nähtävyyksistä. (Ja reissuni meni muutenkin hyvin pienellä budjetilla, joten vanhan kaupungin torilla ihailemani seppien takomat miekat ja tikarit jäivät sinne odottamaan seuraavaa matkaani.)

Tämä oli toinen ID-netin järjestämä konferenssi, johon pääsin osallistumaan. Kävin viime syksynä Oxfordissa Villains & Villainy -konferenssissa puhumassa Rosan käyttämistä pahiksista ja tällä kertaa aiheenani olivat Roopen kotilinnassa Skotlannissa kummittelevat esi-isät. Puhuin siis Sir Richard Ankanmielestä Roopen suunnitelmiin vaikuttajana; siitä, miten Roope koki eräänlaisen "rajatilakokemuksen", jossa hän tapasi joukon esi-isiään; sekä tietenkin tärkeimmästä seikasta, eli kuinka Roopen isä kuolee ja muuttuu hengeksi esi-isien joukkoon. Seikka, jota kukaan aikaisempi Disney-piirtäjä ei ole kuvannut: tärkeän hahmon kuolema.
Sain jälleen todella hyvää palautetta ja ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita. Eräskin nainen sanoi, että kaiken sen pahuuden jälkeen oli erittäin mukava kuulla kummituksista, jotka olivat hyväntahtoisia, koska sellainen puoli yleensä unohdetaan tyystin.

Vuoden loppuun mennessä konferenssiesityksistä pitäisi tulla eBook, jonka linkin voin postata blogiini kiinnostuneita varten. Julkaisun ajankohdasta ei vain vielä ole tietoa, koska jostain syystä ID:n julkaisutoiminta vaikuttaa melko hitaalta. Syyskuun Oxfordin keikan eBook-versiokaan ei vielä ole julkaistu, saati sitten valikoiduista artikkeleista koottu kirja. Mutta hyvää kannattaa odottaa.

Koko konferenssiohjelma oli erittäin mielenkiintoinen näin fantasiatutkijan näkökulmasta. Erityisesti mieleeni jäivät esitykset vampyyreista, muodonmuuttajista, velhokouluista ja indonesialaisista maagisista sotureista. Oli erittäin mukava seurata George Hershin, eläkeikäisen vanhan miehen innostunutta selostusta erilaisissa fantasiateoksissa esiintyvistä velhokouluista. Mukana olivat luonnollisesti Tylypahka, Näkymätön yliopisto ja Roke Maameren tarinoista.
Hän vielä myöhemmin kertoi sekä minulle että itävaltalaiselle Sophialle, että keskustellessaan vampyyreista ja Aku Ankasta meidän kanssaan hänelle tuli sellainen olo, ettei hän ole vielä kuollut. Vastasin heti, ettei kukaan tuon ikäinen vanha herrasmies, joka puhuu Harry Potterista, voi olla mitenkään kuollut.

http://www.inter-disciplinary.net/wp-content/uploads/2011/02/Hersh-paper.pdf
Suosittelen vilkaisemaan, minun pitää itsekin tutustua tekstiin paremmin.

Ehkä mielenkiintoisin oli kuitenkin Bianca Smithin esitys näistä Indonesialaisista naissotureista, jotka harjoittavat islamilaiseen uskoon sekoittunutta paikallisväriä omaavaa "noituutta", johon kuuluvat erityisesti muodonmuutos ja lentäminen.
Tämän esityksen teki erityiseksi se, että kyseessä ei ollut fiktiiviseen teokseen pohjautuva puhe, vaan osa oikeaa kulttuuria. Bianca vielä sanoi, että näistä indonesialaisista ihmisistä koko meidän konferenssimme olisi ollut naurettava. Se, mikä meille on yliluonnollista, on heille osa arkea.
Bianca tekee tutkimusta Indonesian Lombok-saarella, josta hänen miehensä on kotoisin. Odotan innolla hänen tulevaa kirjaansa.

Matkan kruunasi vanhan kaupungin Ghost Tour, jonne Sophia ystävällisesti otti minut mukaan. Opas kertoi meille Prahaa vaivaavista erilaisista kummituksista, kuten päätön ratsumies, nainen, joka yrittää kuristaa miehiä, vauva, joka aivasteli Kaarlen sillalla (tosin tämä tapaus on jo ratkaistu: vauvalle täytyi vain sanoa terveydeksi ja se lakkasi kummittelemasta) sekä tietenkin Iron Man.
Minun täytyy kertoa Iron Manista hieman tarkemmin, koska näin hänen patsaansa ennen kuin tiesin koko tarinasta mitään. Sanoinkin Sophialle, että tuo patsas muistuttaa ihan...
"Darth Vaderia," tuli vastaus.
Täsmälleen.
Ja kun kuulin, että kyseessä oleva hahmo ei koskaan ottanut haarniskaansa pois päältä, se vain lisäsi yhtäläisyyttä Vaderiin.
Iron Man kummittelee Prahassa etsimässä rakkautta ja joka sadas vuosi hänellä on mahdollisuus pelastua, jos neitsyt suostuu viettämään yön hänen kanssaan.

Yllä oleva kuva on Sophian ottama kuva Iron Manista - yhdennäköisyys on selvä, vai kuinka?

Praha jätti jälkeensä halun palata. Ehkä seuraavana vuonna uudelleen, mikäli rahatilanne sallii.
Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että sain eilen kirjeen Alfred Kordelinin säätiöltä, joka oli myöntänyt minulle matka-apurahan juuri tätä Prahan keikkaa varten.
Nyt minun ei tarvitse kauhistua visalaskua, kun saan hoidettua kaikki kustannukset tällä pienellä summalla.

Kiitos Praha ja terveisiä Sophialle Itävaltaan ja Agnieszkalle Puolaan. Oli mahtavaa tutustua teihin.