Popcult 2019

Popcult, populaarikulttuurin merkkitapahtuma ja ehdottomasti yksi Suomen parhaista koneista palasi tänä vuonna takaisin hyväksi havaittuun Marina Congress Centeriin. Samalla se myös laajeni alkuperäiseen kahden päivän mittaiseen ohjelmapakettiin, joka järjestettiin 11. - 12.5. Kasasimme tänäkin vuonna Suomen Populaarikulttuurin tutkimuksen seuran kanssa tutkimukseen keskittyvän paneelikeskustelun, joten suuntasin innoissani coniin. Tänä vuonna mikään opetusvelvollisuus ei vienyt minulta turhaa aikaa, joten saatoin haahuilla Popcultissa kaksi päivää kaikessa rauhassa.

Haastattelussa monien äänien Antti Pääkkönen

Lauantai
Popcultin kunniavieraisiin kuuluu perinteisesti joku suomalaisista ääninäyttelijöistä, jonka eläytyminen tiettyyn (tai tiettyihin) hahmoihin on muodostanut osan lapsuuttamme. Tänä vuonna kunniavieraana oli Antti Pääkkönen, joka on muun muassa nykyisen Mikki Hiiren ja Repe Sorsan ääni, Toy Storyn Woody, Monsterit Oy:n Masi Pallopää, Notre Damen kellonsoittajan Clopin ja Disneyn Hullu hatuntekijä. Erityisen ihastuttavaa oli nähdä yleisön reaktiot Pääkkösen eri rooleihin ja se, millaisen vaikutuksen yleisön into ja omistautuminen tekivät. Pääkkönen sanoi itsekin, että yleensä ääninäyttelijä on piilossa roolinsa takana eikä kohtaa fanejaan, joten tämä tapahtuma kosketti häntä kovasti. Ja sen perusteella, millaiset nimmarijonot hän aiheutti, myös fanit saivat paljon.

Fangirl Questin Tiia ja Satu

Yksi eniten odottamiani ohjelmia oli esitelmä Supernaturalista tutun Misha Collinsin ideoimasta GISH-kilpailusta, jonka viime vuotiseen voittajaporukkaan kuuluivat tunnettua Fangirl Quest -blogia pitävät Tiia ja Satu. He ovat aina loistavia puhujia, tarjoavat paljon hyödyllisiä vinkkejä ja kertovat ihania anekdootteja kokemuksistaan. En tiennyt GISHistä aiemmin mitään, mutta esitelmä antoi erinomaisen katsauksen tähän vuonna 2011 alkaneeseen hulluttelukilpailuun, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Käytännössä kilpailussa kootaan 9 - 15 hengen tiimit, jotka ilmoittautuvat viikon mittaiseen kilpailuun. Se järjestetään nykyisin yleensä elokuun alussa. Kilpailun ensimmäisenä päivänä julkaistaan 200+ kohdan tehtävälista kuukautissideaskartelusta kamelilla ratsastamiseen. Tehtävistä suoritetaan niin paljon kuin ehtii, kykenee ja pystyy (eli mahdollisimman paljon) ja ne dokumentoidaan joko valokuvin tai videoin. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän pisteitä.  Parhaat pisteet saanut joukkue pääsee GISHin kustantamalle matkalle.

Esimerkki tehtävästä, jossa Tiian ja Satun tiimi ei vielä vetänyt övereitä

Täytyy sanoa, että pikkaisen alkoi juttu kutkuttaa, joten latasin GISH-sovelluksen heti puhelimeeni ja aloin tutustua ilmiöön. Siitä löytyy lisätietoa netistä osoitteesta www.gish.com sekä eri somekanavista. Kannattaa vilkaista, jos itsensä nolaaminen eri tavoin ei ahdista, tykkää lavastaa kuvia ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Samalla saa kansainvälisiä ystäviä.

Ralph Breaks the Internet -prinsessat! Upeat cosplayt.

Paneelikeskustelumme "Oivalluksia, sattumuksia vai eksymisiä - tie populaarikulttuurin tutkijaksi" alkoi klo 17.00 Nordia-salissa. Sali ei ollut tupaten täynnä, mutta yleisöä oli kuitenkin ihan mukavasti kuuntelemassa historiastamme populaarikulttuurin tutkijoina. Muistimme myös korostaa, miksi kulttuurintutkimus ylipäätään on tärkeää. Voit lukea varapuheenjohtajamme ja paneelia vetäneen Minja Mäkelän kirjoittaman tarkemman ohjelmakuvauksen seuramme blogista.

Haastattelussa Rosi Kämpe

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa aamulla Marvelin Spider-Gweniä piirtävän Rosi Kämpen haastattelun ja sen jälkeen ohjelmasta yllättäen pongaamani Nanoreality-kuoron konsertin. Kun ohjelmalehtinen lupasi Ankkalinnaa, niin pakkohan sinne oli mennä. Ankkalinnaa tuli jopa kahdesti. Hyväksyn. Hyväksyin myös Monkey Island -pelin tunnarin ja tunsin itseni vanhaksi. Alla pätkä Ducktalesin tunnaria, jonka kuvasin ihan videolle. En ole koskaan liittänyt blogitekstiin videoita, joten en tiedä, millainen laatu oikein on. Anteeksi jo etukäteen.

Päivän päätteeksi kävin vielä kuuntelemassa Frida Keräsen esitelmän "Kuinka aloittaa sueprsankarisarjakuvien harrastaminen?", joka oli erittäin aloittelijaystävällinen ja informatiivinen, mutta josta tällainen alan tutkijakin sai paljon uutta. Supersankarisarjakuvat eivät koskaan ole olleet minun juttuni, joten keräsin itselleni muistilistan, mistä on hyvä lähteä liikkeelle. 

Frida Keränen aloittelemassa

Istuin vielä ihmettelemässä Star Wars -esiosista kertovan esitelmän ja sain aivan uusia näkökulmia tarinan kaareen ja hahmojen - erityisesti Palpatinen - tekoihin. Esiosien eli episodien I - III isoin ongelma on kamala dialogi, jolle edes hyvät näyttelijät eivät voi mitään.

Coniloot

Onnistuin olemaan ostamatta mitään virallisista myyntikojuista. Kirppikseltä mukaan tarttui hieno Star Wars -paita, Star-Lord-Funko Pop ja supersöpö pehmo-Stich. Graduohjattavaltani Apilalta ostin sarvivalas-rintanapin ja tarttuipa mukaan myös Supernatural-logolla varustettu hihamerkki. Muut ostokset ovat lahjoja, joten hys.

Popcult on todellakin lempiconejani. Tunnelma on ihana, järjestelyt toimivat ja ohjelma on monipuolista ja laadukasta. Lisäksi olin huomattavasti ihmisystävällisemmällä tuulella kuin Tampere Kupliissa, joten ihmisten kanssa juttelu ja hengailu tuntui tosi kivalta. Nörtit, olette ihania.

Vuoden 2019 odotukset ja suunnitelmat

Harkitsin jo hetken, että laitan blogin virallisesti tauolle. On tuntunut siltä, ettei ole oikein ollut mitään sanottavaa eikä aikaa sanoa sitä. Olen yrittänyt levätä ja hengittää, mutta sekään ei ole auttanut. Nyt olen kuitenkin viikon talvilomalla ja päätin kasata yhteen päivitykseen tämän vuoden odotukset ja suunnitelmat - ikään kuin ponttooniksi. Kaverini ja kollegani yliopistolta kertoi kuulleensa termin "ponttoonimatka", joka tarkoittaa seuraavaa matkaa, joka pitää sinut henkisesti pinnalla. Näistä asioista tulen ainakin huutelemaan blogiin. Ja ehkä jo ennen sitä ehdin suorittaa viime vuoden lukuhaasteen ja katsoa lopultakin The Scrooge Mystery -dokumentin...

Kuvituksena toimii Instagramin #februarysbooks19 kuvahaaste eli paljon kirjoja.

Burton on Burton. Ja kirjanmerkit.

Odotukset

1. Avi Heikkisen sarjakuvaromaani Valotusaika on juuri ilmestynyt ja saapunut somen perusteella ainakin lempikauppaani Antikvariaatti Lukuhetkeen. Odottelen innolla, milloin saan teoksen omiin käsiini. Olen siinä Goon #2!
2. Valmistuminen. Minulla on aika sovittuna arviointikeskusteluun kouluttajan kanssa. Sen jälkeen minusta tulee ihan oikea, virallinen ja pätevä opettaja, joten voin nakata huijarisyndroomallani vesilintua. (Ei se ihan oikeasti niin mene, mutta parempaan suuntaan mennään.)
3. Kesäloma. Pitkä ja levontäytteinen. Kirjoja. Pelaamista. Joogaa. Tanssia. Ehkä jokin rokkifestari, jos saadaan aikataulut sovittua ystävän kanssa kohdilleen.
4. Rahoitus. Toivon, että se tulisi. Kaipaan tutkimuksen tekoa aivan valtavasti. Olen joka tapauksessa tekemässä uusia suunnitelmia syksyni varalle, joten tämä vuosi ei tule toistumaan töiden osalta ensi vuonna samanlaisena.

Lainaus Terry Pratchettin teoksesta Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät.

Suunnitelmat

1. Pyörähdän Tampere Kupliissa täydentämässä sarjakuvahyllyäni. Tarkoituksena on olla paikalla lauantaina 23.3., jos joku haluaa moikata.
2. PARIISI. Lähdemme noin kuukauden kuluttua äidin ja siskojen kanssa juhlistamaan äidin pyöreitä pidennetylle viikonloppumatkalle Pariisiin. Suunnitelmissa on ainakin piknik Versaillesin puistossa ja Disneylandin liput on jo ostettu. En malta odottaa.
3. Dara Ó Briainin stand-up-keikka Helsingissä! Sitä odotellessa voisi katsoa ainakin videopeliklipin.
4. Popcult 11. - 12.4. Olemme tänäkin vuonna puuhaamassa Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seuran kanssa tapahtumaan paneelikeskustelua tutkimusnäkökulmasta. Joten sinne siis.
5. Finncon Jyväskylässä 5. - 7.7. Olen paikalla vähintään hengaamassa. Tarkoitukseni on olla silloin lomalla, joten en tiedä, onko minulla mitään tutkimuksellista ankka-asiaa ohjelmistoon.
6. Rammsteinin keikka Tampereella. ICH WILL.
7. Irlanti ja Worldcon elokuussa. Jäsenyys, lennot ja majoitukset on hoidettu. Luvassa Nörtteilyä ja Turisteilua isoilla alkukirjaimilla. Tavoitteena Skellig Michael ja Dublinista lähtevä Game of Thrones -kierros. En malta odottaa, osa 2.

Porgini nimi on Poppana. Se lähtee mukaan Irlantiin.

Disney- ja Star Wars -painotteinen Popcult Day

Helsingin Kulttuuritalolla järjestetystä Popcult Daystä alkaa olla jo lähes kuukauden päivät, joten on korkea aika raportoida omia kokemuksia ensimmäisestä päivän mittaisesta Popcultista. Alun perin minun piti tulla lauantaina 12.5. järjestettyyn coniin pelkästään vieraaksi omalla kustannuksellani. 

Sitten voitin Popcultin naistenpäivän Facebook-kilpailussa ilmaislipun kertomalla, että lempinaishahmoni on Milla Magia.

Sitten tulikin yhteydenotto Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seuralta ja pyyntö liittyä mukaan seuran järjestämään paneelikeskusteluun tutkijuudesta ja faniudesta.

Päädyinkin lopulta ohjelmanjärjestäjäksi ja diilasin ilmaislippuni siskolle, joka lähti innoissaan mukaan katsomaan Disney-voittoista ohjelmaa.

Coniohjelmaa N=? määrä

Popcultin isoin harmi oli tänä vuonna kivan ohjelman sijoittuminen päällekkäin. Piti arpoa, mihin haluaa ja mihin ehtii, muttei pystynyt katsomaan kaikkea. Siksi muun muassa upean Another Castlen keikka jäi välistä.

Päädyimme kovina Disney-faneina sitten katsastamaan vain kaksi ohjelmaa, kumpikin Disney-aiheisia. Disney-animaatioiden historiallisuutta tarkastellut "Richard Leijonamielestä Venäjän vallankumoukseen - historiauskollisuus animaatioissa" olisi ollut vielä napakampi kokonaisuus, jos tekijät olisivat malttaneet keskittyä yhteen animaatioon ja lypsää siitä kaikki historialliset faktat. Taustatyötä oli selvästi tehty ja puhuttua asiaa olisi voinut vaikka tiivistää dioihin enemmänkin.

Disneyn kliseet koottuna yhteen pakettiin.

Julia Salmisen "Disney: sankareita, onko heitä?" esitelmä oli viihdyttävä ja herätti ajatuksia siitä, millaisia malleja klassikkoanimaatiot meille oikeastaan tarjoavatkaan. Joskin täytyi olla samaa mieltä erään twiittaajan kanssa siitä, että diat ja esiintymisen olisi voinut ajoittaa fiksummin - niin yleisö ei olisi ensin lukenut koko diaa, nauranut ja sitten Salminen olisi käynyt sitä vielä uudelleen läpi.

Porg?

Tänä vuonna Popcultin ehdottomasti paras anti oli yhdistyspöytien käytävälle sijoittunut Star Wars Cantina, joka tarjosi pientä Star Wars -aiheista, täysin vegaanista syötävää ja juotavaa pieneen hintaan. Teemaan sopivasti pukeutunut porukka oli iloista, asiakaspalvelualtista ja porgejaan suojelevaa sakkia, jollaista soisi näkevän coneissa enemmänkin. Mieluummin annoin euroni heille kuin turkasen kalliiseen Kulttuuritalon kahvioon.

Vegaanisia muffineita, rockyroadeja ja porkkanakakkua.

Erilaisia juomia, muun muassa sinistä maitoa!

Porkkanakakku kuorrutteella ja yksi sininen maito. Fani kiittää, erinomaista oli!

 "Poptutkija fanina, fani poptutkijana - paneeli populaarikulttuurin tutkimuksesta" olikin sitten päivän viimeinen ohjelmanumero. Meitä oli viisi tutkijaa eri tutkijanuran vaiheista aina gradun tehneistä tohtoroituneisiin (eli minuun) Pekka Kolehmaisen vetämässä paneelissa. Mukana porukassa olivat muun muassa tuleva Pokémon-tohtori Johannes Koski ja Tulen ja jään laulusta väitöskirjaa tekevä Anna-Leena Harinen. 

Paneelimme isoin ongelma oli sen lyhyys. Tällaiset keskustelut tuntuvat pääsevän vasta vauhtiin, kun aika sitten loppuukin. Puhuimme siitä, miltä tuntuu tutkia faniuden kohdettaan, mitä tutkijan tulisi ottaa huomioon sellaisessa tilanteessa ja onko tutkimus muuttanut suhdetta fanitukseen.

Voinkin tässä julkisesti todeta saman, mitä sanoin jo paneelissamme: väitöskirja mahdollisti pahimman fanituksen purkamisen. Sen jälkeen olen pystynyt lukemaan muitakin sarjakuvia kuin Don Rosan (ja Barksin) - jopa Mikki Hiiri -tarinoita! *Le GASP* 

(Tilasinkin juuri uuden Mikki-sarjiksen Adlibriksestä, mutta siitä myöhemmin lisää.)

Katja yrittää puhua viisaita tutkijan paatoksella.

Coni oli kiva, mutta liian lyhyt. Toisaalta se kävi melkein lomasta, mikä on aina positiivista. Uudet legginsini ja Aku-reppu saivat kehuja, ehdin moikata Cillaa ja Nitaa (ja saada Cillalta Päivi Arffmanin väitöskirjan - kiitos!). Lisäksi sisko sai valita itselleen synttärilahjan conin fanisälän joukosta. Itselleni ostin lopulta Taidekujalta ainoastaan suloisen, pöllöaiheisen kanzashin. Se tosin jäänee jemmaan odottamaan hiusten kasvua. Tähän tukkaan ei vielä nutturaa saa.

Kontturin siskokset kiittävät conista korvineen. Kivaa oli!

Mitä tapahtuu keväällä 2018? Katso kuvat!

Aloitin viime viikolla kirjoitusviestinnän oppiaineeseen kuuluvan Tutki(ja) bloggaa -kurssin opettamisen ja yksi vältettävistä otsikoista oli keltaisen journalismin suosiossa oleva klikkiotsikko. Joten mikä olisikaan oivallisempi tapa tehdä siitä pilkkaa kuin käyttää sitä itse? Varsinkin, kun tekstissäni on tällä kertaa huikea yksi (1) kuva!

Ennen kuin jaan hieman Tampere Kupliin kuulumisia, ajattelin tehdä koosteen tämän kevään olennaisista tapahtumista ja tutkijanuraani koskevista asioista. Ja ei, odottelen edelleen apurahapäätöksiä, mutta jotain kivaa kuitenkin luvassa.

Tapahtumia:

Näkymättömät-hanke päättyy toukokuussa, joten on aika pistää kokemukset ja tulokset kasaan. Järjestämme Jyväskylän yliopistolla perjantaina 13.4. seminaarin, jossa me Jyväskylän yliopiston osatoteuttajat kerromme omista osaamisalueistamme (terapeuttinen kirjoittaminen, sarjakuva, räp). Lisäksi järjestämme aiheistamme työpajat. Tapahtumalle on Facebook-sivut, josta löytyy tarkempi ohjelma sekä ilmoittautumisohjeet. Seminaari on ilmainen ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura järjestää Turun yliopistolla Sirkkalan Janus-salissa (Kaivokatu 12) lauantaina 28.4. seminaarin nimeltä Valtavirrasta marginaaliin – Ulkopuolisuus populaarikulttuurissa. Tapahtuma on toinen osa Tiede sanoo pop -teemaista seminaariohjelmaa, jonka tavoitteena on tuoda populaarikulttuurin tutkimusta tunnetuksi. Minut kutsuttiin tapahtuman keynoteksi (!), ja annoin puheeni otsikoksi blogiani seuraten "Akateemisen ja populaarin välimaastossa. Kun tyttö Aku Ankkaa halusi tutkia." Ohjelmassa koko päivän edestä kiinnostavia esitelmiä toiseudesta, ulkopuolisuudesta ja marginaaleista populaarikulttuurissa.

Samaa aihetta sivuten Popcult Day tulee taas, tällä kertaa lauantaina 12.5. Helsingin Kulttuuritalolla. Olin jo menossa tapahtumaan ihan vain hengaamaan (harkitsin jo Olivia Moore -cossia iZombiesta), kun vielä voitin FB-kisasta ilmaislipunkin, mutta sitten yllä mainittu seura kutsui minut tiimiinsä keskustelemaan aiheesta "Poptutkija fanina, fani poptutkijana – Paneeli popkulttuurin tutkimuksesta". Paneelikeskustelumme järjestetään tapahtumassa klo 16.30 - 17.15 Henrik-salissa. Meitä tutkijoita paikalla on itseni lisäksi adaptaatiotutkija Anna-Leena Harinen, Noora Kallioniemi, Elina Karvo, Pokémon-tutkija Johannes Koski ja vetäjänä toimii seuran puheenjohtaja Pekka Kolehmainen. Kiinnostavaa keskustelua fandomista siis luvassa.

Meriittejä ja julkaisuja:

Minut valittiin toiseksi Suomen edustajaksi pohjoismaisen sarjakuvatutkijaverkosto NNCORE:n johtoryhmään. Seuraava konferenssi vaikuttaisi olevan syyskuussa Tukholmassa manga- ja Japani-aiheisella teemalla. (Abstrakteja voi lähettää 15.4. saakka.) Uusi johtoryhmä kohdannee konferenssissa ensimmäisen kerran.

Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja on ilmestynyt. Siinä on yhteisartikkeli kollegani Elisa Auvisen kanssa. Otsikkomme on "Monialaiset taiteet identiteettityön välineinä yläkoulussa ja lukiossa - esimerkkinä kirjallisuusterapiasta inspiroituva sarjakuva". Artikkeli nojaa pitkälti Näkymättömät-hankkeessa järjestettyjen sarjakuvapajojen kokemuksiin, joiden pohjalta pidimme Elisan kanssa esitelmän viime kevään Kirjoittamisen tutkimuksen seminaarissa. Siitä tämäkin artikkeli sai alkunsa.

Vuosikirjaa voi tilata sekä painettuna että sähköisena Äidinkielen opettajain liiton verkkokaupasta. 

Näkymättömät-hankkeen hieno Topit-käsikirja on julkaistu verkossa! Se löytyy osoitteesta www.kerrotarina.fi ja täydentyy vielä varmaan toukokuun puolelle linkkien ja videoiden osalta. Sisällöt ovat muuten jo aika pitkälti olemassa ja tutustuttavissa. Käsikirja esittelee luovia taide- ja medialähtöisiä menetelmiä ja tarjoaa konkreettisia ohjeita erilaisten työpajojen järjestämiseen. Lisäksi sieltä voit lainata, kopioida ja varastaa vinkkejä erilaisiin tehtävänantoihin omaa työtäsi ajatellen. Mukana on myös linkkejä tutkittuun tietoon, esimerkiksi Simo Niemisen räpterapiaa käsittelevän gradun voit löytää tätä kautta.

Muuta pientä kivaa:

Kivaa ei ole se, että minulta jää ensimmäistä kertaa vuosiin Finncon väliin. Sen sijaan kivaa on se, että lähden parhaan ystäväni kanssa nostalgisoimaan Ilosaarirockiin, jossa olen viimeksi ollut... hetkinen... No, ainakin 12 vuotta siitä on. Katsotaan, miten vanha jaksaa. Odotan innolla Nightwishiä ja CMX:n yhteiskeikkaa Joensuun kaupunginorkesterin kanssa.

Lisäksi ostin juuri lipun ensi vuoden Worldconiin. Nähdään Dublinissa!

* * * * *

Kevät menee muutoin aika pitkälti opettaessa yliopistolla ja sanataidekoulussa sekä opeopintoja tehdessä. Lisäksi minulla on kesäopetusta yliopistossa. Heinäkuun kohdalle kirjoitin isolla, pinkillä tussilla LOMA ja nautin ajatuksesta. Joskin tulipa siihenkin yksi artikkelipyyntö, jota saatan hieman lomalla työstää. Eihän tässä nyt ihan ranttaliksi tätä loma-asiaa vedetä...

Popcultteilua keväällä 2017

Viime vuonna pääsin Popculttiin vain yhdeksi päiväksi opetusten takia. Sen jälkeen päätin, etten tasan tarkkaan sovi mitään Popcultin ajaksi - sen verran laadukasta ohjelmaa siellä on ollut joka vuosi tarjolla.

Tänä vuonna populaarikulttuurin ja fandomin eri osa-alueisiin keskittyvä con siirtyi ensimmäistä kertaa Katajanokalle Marina Congress Centeriin. Siirtymä Kulttuuritalolta oli varsin odotettu ja toivottu. Nyt saleissa oli tilaa mattimyöhäistenkin istahtaa kuuntelemaan, ilma kiersi, Taidekujalla pystyi hengaamaan ja paikallinen pikku ravintola tarjosi varsin hyviä keittolounaita (jos nyt hienolta ohjelmalta malttoi ja ehti syömään). Täydet pisteet siis paikkavalinnasta, jonne pääsi kätevästi ratikoilla 4 ja 5.

Aiemmasta poikkeavaan ajankohtaan, 6.-7.5. järjestetty Popcult tarjosi tänäkin vuonna hirvittävän kiinnostavaa ohjelmaa, jossa itsekin olin osallisena (taas kerran - kertaakaan en ole ollut pelkkänä vieraana). Aloitin oman conini lauantaina kirpputorilta, joka oli avoinna vain sen lauantain. Conikirppikset ovat vaaranpaikkoja, koska niihin saatetaan toimittaa uutta tavaraa koko päivän ajan, mikä tarkoittaa sitä, että niissä pitäisi myös ravata vähän väliä. Päädyin pyörähtämään siellä kahdesti, mutta ostoksia tein vain ensimmäisellä visiitillä. Monet tuotteet olivat selvästi peräisin Loot Crateista, mutta mitään superjännää en pongannut.

 

Ensimmäinen ja ehkä koko conin kiinnostavin ohjelma oli Fangirl Questin järjestämä "Fandom-turistin matkaopas". Jos Fangirl Quest ei ole vielä tuttu, kyseessä on kahden suomalaisen, Satun ja Tiian matkablogi, jossa he kiertävät maailmaa etsimässä elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkoja, hengaavat ensi-iltojen punaisilla matoilla ja muutenkin pongaavat tv- ja elokuvatähtiä. Yhteisiä ajokilometrejä on kertynyt varmaan satojatuhansia. Tällä kertaa kaksikko oli kuitenkin Suomessa esittelemässä projektinsa syntyä ja kasvua sekä antamalla meille kanssafaneille äärimmäisen hyviä vinkkejä, miten löytää kuvauspaikat ja miten toimia silloin, kun kuvaukset ovat käynnissä.

Supernaturalin kuvausryhmä tekee kylteistäkin taidetta.

Itse en ole koskaan ajatellut, että yleensä kuvausten ollessa käynnissä fanit oikeasti saavat olla paikalla katsomassa - kunhan vain käyttäytyvät hyvin. Muiden fanien kanssa kommunikointi ja kuvausryhmän tottelu on kaiken a ja o. Joskus on vain poistuttava paikalta, jos kuvataan sellaista kohtausta, jonka spoilereita ei haluta heti julkisuuteen. 

Ja miten nämä kuvauspaikat löytyvät? Hyviä vinkkejä oli googlettaa kaupungin nettisivut ja sieltä liikenneviraston tiedotteet. Siellä yleensä kerrotaan muuttuneista liikennejärjestelyistä kuvausten takia. Myös kaupunkikuvaan kuulumattomat oudot kyltit viittaavat kuvauksiin.

Scene framing Force Awakensia

Se, mistä Fangirl Quest on tullut kuuluisaksi ja minkä takia matkailutoimistot ottavat heihin yhteyttä ja sponsoroivat heidän matkojaan (kyllä, heidän ei enää tarvitse tehdä sitä omalla kustannuksellaan), on konsepti nimeltä scene framing. He matkustavat kuvauspaikoille ympäri maailmaa ja etsivät juuri sen tietyn paikan, jossa jokin kohtaus on kuvattu, asettelevat tabletilla ruudun kohdilleen ja ottavat kuvan. Näitä kuvia voi pongata somesta ja siellä törmäsin ilmiöön itsekin. Kaikki alkoi Cardiffista, jossa molemmat asuivat eivätkä voineet välttyä törmäämästä milloin Doctor Whon, milloin Sherlockin kuvauksiin. Nyt kaksikolla on tosiaan omat nettisivut, jonne he ovat koonneet kokemuksiaan ja otoksiaan. Se on myös oiva paikka aloittaa oma fandom-turismi, sillä Satu ja Tiia ovat listanneet hyviä neuvoja ja ohjeita, miten tietyille kuvauspaikoille (esim. Pohjois-Irlanti ja Game of Thrones) pääsee.

Huh, eipä tullut matkakuume ei. Ehkä menen salaa siskon matkalaukkuun, kun hän suuntaa kesällä Islantiin ja etsin sieltä Sense8:n kirkon...

Cilla puhui kohderyhmien sekoittumisesta - entä jos aikuinen fanittaa lasten juttuja?

Jäin Fennia II:een seuraamaan myös ihanan Cillan esitelmän "Kenelle tämä oikein on suunnattu". Cilla puhui lapsista ja aikuisista kohderyhminä ja miten oikeastaan koko fandom-kulttuuri on vaikuttanut pelien, elokuvien ja tv-sarjojen markkinointiin ja niihin liittyviin oheistuotteisiin. Muistan itsekin vielä 2000-luvun alussa kiroilleeni, että lasten vaatteet ovat aina siistimpiä kuin aikuisten. Nyt niitä samoja vaatteita ja asusteita tehdään myös aikuisille - unohtamatta sitä, että työssäkäyvillä aikuisilla on varaa maksaa satoja euroja siitä special edition keräilyfiguurista... 

Cillan ohjelman yksi pääpointti oli se, että aikuiset voivat nauttia lapsille suunnatuista ohjelmista ja saada niistä irti paljonkin. Samalla tavalla myös lapsille tarkoitetuissa ohjelmissa voi olla hyvinkin syvällisiä ja vakavia teemoja, eivätkä ne vahingoita lasta. Klassikkoesimerkkinä supersurullinen Maa aikojen alussa I, jota varten oli kuulemma haastateltua psykologiakin, että millä tavalla Pikkutassun selviäminen vanhempiensa kuolemasta voidaan kuvata sopivalla tavalla. 

Maaninen ohjelmanpitäjä

Sitten alkoi henkinen ja fyysinen valmistautuminen omaan ohjelmaamme. Minä, Cilla, Nita Lohi ja Anna Rantasila valtasimme Fennia II:n päivän päätteeksi "Definitiivisellä Haamujengi-paneelillamme". Pääsalissa ollut kuoroesitys ja toisen salin Harry Potter -ohjelma varastivat suurimman osan yleisöstä, mutta pieni porukka oli todella innostunut, hyvin mukana ja tuntui nauttivan ohjelmastamme - ainakin twiittien ja kommenttien perusteella.

Analysoimme Ghostbusters-leffasarjan niin päähenkilöiden keskinäisen suhteen, kummitusten, sukupuolisidonnaisen huumorin kuin miljöönkin osalta. Mikään leffoista ei jäänyt paitsi kriittisiltä katseiltamme, sillä uusimmassakin elokuvassa on ongelmia mm. rodullistettujen hahmojen suhteen. Ja Kevinin tyhmä sihteeri -parodia menee jo pikkaisen liiallisuuksiin. Toisaalta vanhat elokuvat ovat aikansa tekeleitä ja niiden seksistinen huumori (Bill Murrayn Venkman!) tuntuu nykypäivänä melko ahdistavalta. Onneksi elokuvien naiskuva on hitusen muuttunut 1980-luvulta.

Show meni kaikin puolin hyvin, vaikka aika tuntuikin loppuvan kesken. Olisimme voineet jauhaa yksityiskohdista (huomasitteko tämän intertekstuaalisen viittauksen elokuvaan se ja se) vielä tunnin lisää. Saimme kuitenkin nätisti sidottua alkuperäisten elokuvien ulkopuolisen uhan aikansa kylmän sodan kontekstiin sekä uuden elokuvan uhan sisäiseen terrorismipelkoon. Mutta jos paneelin aikana on päästy puhumaan nörtti-identiteetistä, Reaganin yrityseetoksesta, H. P. Lovecraftista, Supernatural-viittauksesta ja  pseudo-sf-diskurssista, on se jo aika hyvä saavutus. 

Haamujengi-panelistit kiittävät yleisöään!

Sunnuntaina tulin coniin aivan liian myöhään (osasyynä aamuraukeus, osasyynä Pokemon Go:n kamppis, jonka takia jäin metsästämään Sunkerneita siskon kämpän takapihalta), joten missasin kollegani Anna-Leenan ja Jenni Pehkosen luennon BBC:n Sherlockista. Se oli hieman sääli, sillä saliin ehdittyäni keskustelu tuntui varsin hyvältä. Yleisöstä nostettiin mm. esille se, miksei tv-sarjassa kaksi heteromiestä voisi olla hyviä ystäviä ja rakastaa toisiaan ilman, että heitä heti kommentoitaisiin homoiksi. Se luo kuvaa vääränlaisesta maskuliinisuudesta.

BBC:n Sherlock ja fanien miellyttämisen mahdottomuus

Yritin mennä kuuntelemaan huumorivetoista "Supernatural: unelmien kumppani" -esitelmää, mutta salin ovet olivat jostain syystä lukossa enkä jaksanut ruveta herättämään turhaa huomiota, joten hengailin hetken kuuntelemassa Markus Bäckmanin kunniavierasohjelmaa (hän on dubannut mm. Ihaata ja monia muita piirroselokuvien ja tv-sarjojen hahmoja, kuten kapteeni Gantua Lilossa ja Stichissä) ja pyörin sitten lähinnä myyntipöytien luona pongailemassa ihmisten hienoja asuja.

Japani-harrastajien elintarvikkeet ja steampunk-kirjallisuus sulassa sovussa rinnakkain.

Popcultin ala-aula

Sarjakuvaohjelma on aina must, joten seuraavaksi suuntasin Twitterissäkin seuraamani Hanna-Pirita Lehkosen ohjelmaan "Miten luoda sarjakuvaura verkossa". H-P oli viihdyttävä, välitön ja oikea henkilö neuvomaan sarjakuvataiteilijoita, sillä hän elättää itsensä piirtämällä verkkosarjakuvia Webtoonsille. Palvelun kautta kuka tahansa voi julkaista omaa materiaaliaan, saada lukijoita ja sitä myötä myös tuloja, ja ehkä joskus tulla myös palkatuksi Webtoonsin omaan tiimiin, kuten Hanna-Piritalle oli käynyt.

Äärimmäisen kiinnostava, tiivis ja informatiivinen paketti siitä, mitä kautta aloitteleva taiteilija voi oikeasti tehdä vähän tai vähän enemmänkin rahaa omilla töillään. Tärkeintä oli muistaa juuri sopiva röyhkeys oman itsensä ja taiteensa markkinoinnissa: kuten akateemisella alalla, myös taiteen alalla verkostoituminen on kaiken aa ja oo.

Hanna-Pirita aloittelee ohjelmaansa.

Lopuksi suuntasin toiseen innolla odottamaani ohjelmaan Buffy, vampyyrintappajasta. Pitkän linjan fani Piia Pohjalainen esitelmöi sarjan mytologiasta ja naishahmoista. Ohjelmakuvauksessa luvattiin, että esitelmä keskittyy erityisesti mytologiaan naisten kannalta, joten ajattelin, että nyt päästään asiaan. Harmi vain, että esitelmä tuntui melko hajanaiselta ja pintapuoliselta kuvaukselta sarjasta. Naishahmojen analyysi jäi oikeastaan yhteen diaan. Vaikka Buffya verrattiinkin kristinuskon Jeesukseen, olisi hahmosta saanut irti paljon muutakin sekä kuvien että pienten videoesimerkkien avulla. Ja ehkä vielä sitoa laajemminkin siihen aikansa kontekstiin - mitä Buffy oikeastaan teki tv-sarjojen naiskuvalle?

Muutkin naishahmot jäivät harmittavaksi pintaraapaisuksi. Olisin suonut, että esitelmässä olisi keskitytty yhteen kokonaisuuteen kunnolla, koska nyt se haahuili vähän sinne tänne ja toisti itseään. Vaikka itse olen katsonut sarjan vain kerran läpi (aikuisiällä, koska teinivuosinani meillä ei Buffy-kanavaa näkynyt), ei esitelmä tuonut oikeastaan mitään uutta. Mutta tulipahan taas into katsoa sarja uudestaan, kun se tuolta hyllystäkin löytyy.

"She saved the world a lot."

Jälleen yksi upea Popcult takana, joten vain seuraavaa vuotta ja uutta ohjelmaideaa odottelemaan. Huomasin taas, että unohdin pyytää valokuvia upeista cosseista (mm. Belle ja hirviö lauantaina ja sunnuntaina näin satavarmasti Solid Snaken...), mutta tämä parivaljakko oli huikea ja sai ansaitsemaansa huomiota myös cosplay-kisassa.

Obi-wan ja Anakin Clone Warsista

Ja sitten luvassa tutkijan tyylinurkka. Kevätsää helli vielä Helsinkiä tässä vaiheessa. Eikä tarvinnut kuin saapua perjantaina Helsingin metroon, kun pieni lapsi lastenrattaissa toteaa, että "Äiti, onpa hieno asu." Ja olin siis ihan normikamppeissani eli ns. Lontoo-lookissa - uudessa lempihatussani sekä pitkässä nahkatakissani.

Lauantain Star Wars -mekko on siskon tekemä. Siinä on huikean isot taskut (Popcultin ohjelmalehtinen mahtui sinne taittumatta) ja se on tehty 1980-luvun verhosta. Pienet R2-D2-korvikset ovat fimomassasta ja lahja ystävältä. Sunnuntain Potter-look julisti Korpinkynttä solmiolla ja valvojaoppilas-rintamerkillä, jotka on ostettu myös Lontoosta. Korvikset ovat Purple Octopus Jewelleryä. Tekijä oli Popcultissa myymässä tuotteitaan ja ostin häneltä ihanat Pacman-korvikset, jotka näkyvät alla. (Korviksia ei edelleenkään ole koskaan liikaa)

LOOTLOOT

Ja loottiahan kertyi. Kirppikseltä ostin Princess Ai -mangan osat 1-3 sekä yhden pienen lahjaksi menevän teoksen. Uuskumman pisteeltä mukaan lähti Anni Nupposen hillitön raapaleteos Hirviöasiakaspalvelu, jonka ahmaisin läpi lounaalla, hihittelin keskenäni, ja jota aion hyödyntää ensi vuoden opetuksessa. Sarjakuvat ovat Suomen sarjakuvaseuran pisteeltä. Varjokissa ja pöllötarrat taattua Myrntaita. Pieni nukkuva Bulbasaur on superihana ja yritän muistaa pitää sen maskottinani. Kuvasta puuttuu Stitch-tarra, joka meni heti tablettiin.

Pisteenä iin päälle sain vielä toiselta ankkaharrastajalta ja Rosa-fanilta tämän ylimääräisen kappaleen Barks-Rosa-kokoelmaa Kulmikkaiden munien jäljillä. Kokoelmani täydentyi jälleen. Kiitos tästä Antille!

Ihana con, ihania ihmisiä, ihania pukuja. Ensi vuonna taas tavataan!

Lohikäärmeen jalanjäljissä - mitä kuuluu nyt

Blogipostausta kuvittaa tällä kertaa taloutemme loharit.
Tässä fimolohari suojelee D10:ä. Ostos Ropeconista.

Uuden vuoden tinassani oli selvä lohikäärme. Noitakodon ja kansanperinneblogin mukaan se tarkoittaa suurta muutosta elämäntilanteessa ja / tai mahdollisuutta edetä uralla. (MTV3:n ja IL:n nettisivujen soopaa ei sitten tarvitsekaan lukea.)

Keskellä tätä kevään haipakkaa olen yrittänyt pitää viikonloppuisin hivenen lomaa ja muistaa päivittää blogia. Nyt voisi olla aika sellaiselle päivitykselle, joka kertoo mitä kuuluu työn ja tutkimuksen suunnalla, sillä molempia on luvassa. Tuhersin juuri eilen yliopiston työsuunnitelmani ensi vuodelle ja kirjasin sinne graduohjauksen, asiantuntijalausuntojen ja haastattelujen oheen niin opetusta kuin artikkelien kirjoittamista. Ja kaikki tämähän menee tietenkin yliopiston työsuhteen ulkopuolelle, koska työaikani keskittyy ainoastaan Näkymättömät-hankkeeseen. 

Luvassa siis hyviä ja huonoja uutisia. Ehkä jotenkin lomittain, koska päässäni on soinut koko aamun CMX:n "Kyyn pimeä puoli".

Hyviä uutisia: minulla on kaksi konferenssia heti toukokuussa. Ja ovat vielä Jyväskylän yliopistossa, joten kauas ei tarvitse karata, budjettia pohdiskella tai tuhlata aikaa matkusteluun. Kirjoittamisen tutkimuksen päivillä 17.–18.5. pidän työpajakokonaisuuden yhdessä kollegani, väitöskirjatutkija Elisa Auvisen kanssa. Käytännössä aiheeni sivuaa vahvasti esitelmää, jonka pidin Tampere kuplii goes academic -sessiossa eli puhun omaelämäkerrallisen sarjakuvan tekemisen merkityksestä omien kokemusten, vetämieni työpajojen ja kyselytutkimuksen tulosten pohjalta. Lisäksi ohjaamme Elisan kanssa yhteisen luovan, pohdiskelevan tehtävän osana työpajaamme.

Toinen konferenssi on yhdistetty Kirjallisuudentutkijain seuran ja Kulttuurintutkimuksen seuran vuosiseminaari, joka onkin sitten 22.–23.5. eli heti kirjoittamisen päivien jälkeisellä viikolla. Siellä puolestaan hyödynnän Tampere kupliissa pitämääni esitelmää Trondheimin ja Keramidaksen Mickey's Craziest Adventures -sarjakuvasta. Esitelmäni "Poistettuja sivuja, surrealistista kerrontaa – eurooppalainen kokeileva Disney-sarjakuva" loikkaa tietenkin akateemisempaan suuntaan ja pyrin hakemaan vähän lisää teoreettista taustaa huomioilleni. Ja ehkä rauhoitan hieman intoiluani.

Lego-lohikäärme on must.

Huonoja uutisia: Belgian Ghentissä on juuri päättynyt pohjoismaisen sarjakuvatutkimusverkosto NNCOREn konferenssi, joka olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen tämänhetkisen työni kannalta. Omaelämäkerralliseen sarjakuvaan keskittynyt konferenssi jäi kuitenkin minulta väliin nimenomaan opetusten takia enkä olisi saanut reissua oikein aikataulutettua sopivasti, vaikka uskonkin, että matka olisi sopinut hankkeen puitteisiin.

Hyviä uutisia: Sain uuden tuntiopettajan pestin. Alan opettaa heti ensi kuun puolivälissä kirjoitusviestinnän gradukursseja. Lisää gradukursseja ja tutkijoille suunnattua opetusta laitettiin myös ensi lukuvuoden työsuunnitelmaan, perehdytystä kurssisisältöihin on tulossa ja samalla myös lisää kokemusta erilaisesta yliopisto-opettamisesta. Työporukka tuntuu myös loistavalta.

Huonoja uutisia: Oman laitoksemme budjettiin ei taloudellisen tilanteen takia mahtunut ylimääräistä tuntiopetusta. Ensi syksynä ei sitten olekaan luvassa vuodesta 2013 saakka pitämääni sarjakuvan teoriakurssia. Se kieltämättä harmittaa, koska se on oma lempilapseni ja saanut aina opiskelijoilta loistavaa palautetta. Toivon kuitenkin, että kurssi palaa tulevaisuudessa tarjottimelle – kunhan olen saanut rahoitusta sarjakuvatutkimukselleni. Tällöin se menisi sujuvasti työn oheiseen opetukseen.

... vielä parempi, jos niitä on kaksi.

Hyviä uutisia: Lähden kollegani Karoliinan kanssa heinäkuun alussa työmatkalle Ranskan Moulin d'Andéen, jossa järjestetään eurooppalaisen kirjoittamisen opetuksen verkoston (EACWP) kesäkoulu. Olen matkasta erittäin innoissani, sillä pääsen esittelemään sarjakuvaopetuksen menetelmiäni siellä ammattilaispedagogeille ja saamaan niistä palautetta. Ja kyllähän koko paikka näytti kuvien perusteella suoraan Asterixista repäistyltä, joten mikäs sellaisessa paikassa on käydä muutaman päivän mittaista kesäkoulua.

Huonoja uutisia: Pienten työprojektien ja lisäopetusten takia heinäkuinen kesälomani jäänee hieman lyhyeksi ja repaleiseksi. Toisaalta se päättyy huikeaan ja unohtumattomaan Worldconiin. Stay tuned.

Lohikäärmetikari on yksi aarteistani. Se on Bulgariasta.

Hyviä uutisia: Kahdeksas kerta toden sanoo. Minut hyväksyttiin Jyväskylän ammatilliseen opettajakorkeakouluun. Aloitan siellä syksyllä ja minusta tulee Se Oikea Ja Virallinen Opettaja (TM).

Huonoja uutisia: Opiskelujen, lisääntyneen opetuksen ja muiden töiden takia ensi lukuvuosi tulee olemaan vielä pahempi kuin tämä vuosi. Pitää yrittää ottaa päivä kerrallaan, pitää kalenteri ojennuksessa ja muistaa levätä viikonloppuisin. Pitäisi myös muistaa hakea tutkimusrahoitusta, kun tuo hankekin päättyy jo reilun vuoden kuluttua...

Lieneeköhän tässä jo tarpeeksi lohikäärmeelle?

Drogon, Rhaegal ja Viserion - vielä munissaan.

* * * * * 

Seuraavan kerran minut voi muuten pongata Popcultin (6.–7.5.) Haamujengipaneelista yhdessä kaltaisteni spefifanien kanssa. Lauantai-illan päätteeksi klo 17–18.15 salissa Fennia II on siis luvassa "Haamuja! Räyhähenkiä! Ektoplasmaa! Definitiivinen Haamujengipaneeli kokoaa yhteen neljä erilaista mutta yhtä innokasta Ghostbusters-elokuvien ystävää pohtimaan, mikä kaikissa kolmessa leffassa toimii ja mikä taas ei. Paneeli pui niin elokuvien lorea, estetiikkaa, käsikirjoitusta kuin taustojakin analyyttisen humoristisella otteella."

Nörtteilyä Popcultissa

Tänä vuonna toista kertaa Helsingin Kulttuuritalolla järjestetty Popcult jäi omalta osaltani tyngäksi, kun olin opettamassa lauantaipäivän hankkeen työpajassa. Toisaalta se oli ihan hyvä vaihtoehto: Popcultin lauantai oli niin täynnä äärettömän kiinnostavaa ohjelmaa, että nälkäänhän siinä olisi kuollut, kun missään välissä ei olisi ehtinyt syömään. Mari Kasurisen My Little Pony -ohjelma, vanha paheeni Supernatural, ihanat W.I.T.C.H.-sarjakuvat, cosplay-kisat sekä tietenkin upean Another Castle -nörttikuoron sekä pelimusiikkia soittavan metallibändi Polygon Blackin keikat näin mainitakseni jäivät siis välistä, kun saavuin Helsinkiin vasta illalla seitsemän aikaan.

Korjasin lauantaina tätä suurta puutosta saapumalla paikalle vajaa yksitoista imemään itseeni kaikki tuoreimmat nörttituulahdukset myyntikojuja tutkailemalla ja cosplayasuja pongailemalla.

Eihän pinkki tanssiva Dalek voi olla
läpeensä paha, eihän?

Pongasin muutamia kertakaikkisen upeita cosseja, muun muassa Star Warsin Reyn, Nälkäpelin Cressidan ja Mad Max: Fury Roadin Furiosan. Hienoa, että nämä voimakkaat naishahmot ovat niin hyvin edustettuina. Oma cossikuume vain pahenee, kun kesän conit lähenevät...

Toy Storyn Jessie ja Bo Peep.

Päädyin myös kuuntelemaan loppuosaa kunniavierashaastattelusta. Tänä vuonnakin oli valittu suomalaisille tärkeiden elokuvien ja tv-sarjojen ääninäyttelijöitä vieraaksi: mm. Notre Damen kellonsoittajan Frolloa ja Aristokattien Thomas O'Malleya dubannut Ossi Ahlapuro ja Rakettiryhmän Jessien äänenä esiintynyt Mari Riikonen kertoivat lavalla omasta urastaan ja antoivat myös pienet ääninäytteet. Kyllähän sen Jessien heti tunnistikin, ah nostalgiaa.

Ossi Ahlapuro ja Mira Riikonen kunniavierashaastattelussa.

Oma ohjelmanumeromme, "Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho" alkoi yhdeltä ja kesti sen puolitoista tuntia. Alustimme settiä esitelmöimällä hieman nörttiydestä ja nörttikulttuurista ja miten me olimme sitä määritelleet, esittelimme kurssin ja konferenssin lähtökohdat ja aloitimme sitten keskustelun. Meitä oli paikalla itseni lisäksi kolme kollegaani: sarjakuvahahmotutkija Essi Varis, fanitutkija Tanja Välisalo sekä pelitutkija Jonne Arjoranta.

Paneelille puolitoista tuntia on aika hyvä aika, mutta meidän tutkijadelegaatioltamme se loppui kesken. Olin puheenjohtajana varautunut hätävarakysymyksilläkin, mutta niitä ei ehtinyt edes vilkaista: nörttikulttuuri ja erityisesti nörtti-identiteetti olivat yleisölle niin läheisiä ja henkilökohtaisia aiheita, että kaikki halusivat jakaa omat kokemuksensa.

Olisi ehkä pitänyt ottaa tiukempi linja kysymyksille ja kommenteille, kun jälkikäteen kuuli, miten oli toivottu enemmän paneelin jäsenten näkemyksiä ja kommentteja yleisön huomioiden sijaan. (Vaikka saimme myös kuulla paneelin olleen conin paras ohjelma, mikä aina lämmittää sydäntä.) Tämä järjestävänä tahona tietenkin hieman harmitti, vaikka olimme kyllä erittäin tyytyväisiä herättämäämme keskusteluun - olimme hieman jännänneet, syökö samaan aikaan ensi-iltansa saanut Pokémon-musikaali "Valitsen sinut" meidän yleisöämme. Ei syönyt.

Ehdimme käsitellä nörtti-identiteettiä ja sen rajoja sekä hieman valtavirtaistumista ja marginaalisuutta ja tietenkin aina niin ajankohtaista sukupuolen merkitystä paneelikeskustelussamme. Aiheesta olisi voinut pitää kokonaisen luentosarjan (oho, teimme jo) sekä konferenssin (sekin kokeiltiin). Mutta tämä kertoo vain siitä, että aiheesta tarvitaan selvästi lisää akateemista tutkimusta. Ehkä sitäkin on kohta luvassa.

Jos jollakulla muuten on kuvia paneelistamme, saa hihkaista! Ottaisin niitä mielelläni vastaan.

Popcultista jäi jälleen todella positiivinen kuva, vaikkakin vain yhden päivän osalta. Ohjelmanjärjestäjille oli jälleen varattu evästä Green Roomiin, meidän mikkimme (vaikka niitä oli vain yksi) toimi paneelissa, ihmiset olivat ystävällisiä ja ilmapiiri kaikin puolin mukava. Minut tunnistettiin Ankkatohtoriksi ja sain kuulla jälleen yhdestä Don Rosan sarjakuvista tehdystä lopputyöstä. Höyrysin nörttijutuista taidekujan myyjien kanssa ja ostin kaikkea ihanaa pientä sälää.

Vaikka olin suunnitellut meneväni katsomaan pientä Carl Barks -litografianäyttelyä ja varannut sille aikaakin, onnistuin sössimään aikataulut ja missaamaan aikaisemman bussin, joten jätin näyttelyn välistä mennäkseni ystäväni kanssa syömään. Samalla onnistuin pongaamaan katkeransuloisen Game of Thrones - Hall of Faces -näyttelyn, jota pystytettiin juuri Helsingin Narinkkatorille Kampin eteen, kun siellä sunnuntaina palloilin. Näyttely on ilmainen ja se on avoinna 13.–17. huhtikuuta (ke-pe klo 12–20, la 10–18 ja su 10–15). Käykää katsomassa, ottakaa kuvia ja jakakaa niitä, koska minä (niisk) en pääse paikalle.

Näyttely pystytysvaiheessa

Tällä hetkellä se on avoinna yleisölle!

Pieniä ostoksia ja conipassi.

Pidin budjetin pienenä ja ostin vain vähän kivaa sälää tällä kertaa. Parit pitkät raitasukat, joita aina tarvitsee (toinen pari on ihana sateenkaarenvärinen setti, mikä toi mieleeni Rainbow-Briten, kuinka moni muistaa?), Piisamirotta-rintanapin, BB8-tarran, supersuloisessa rasiassa tulleen Starlord-charmin, joka muutti koristamaan työpuhelintani sekä kerrassaan huikeat, upeat, mahdottoman tyylikkäät Felix Felicis -korvikset.

Elämäni filosofiaan kuuluu, että kirjoja ja korviksia ei koskaan voi olla liikaa.

Ensi vuonna, Popcult. Ensi vuonna tavataan taas.

Ankkoja Kupliissa, nörttejä Popcultissa

© Disney (Casty, "Tekstilaatikkojen kapina")

Ennen kuin päivitän pitkän litanian loistavan suosion saaneesta Nörttikulttuurin nousu -konferenssistamme, on aika pienelle mainospalalle aikataulujen varmistuttua.

Tampere kupliissa sunnuntaina 20.3. klo 14-15 olen Tampere-talon studiossa puhumassa Disney-sarjakuvan metatasoista otsikolla "Kertojanlaatikoiden hyökkäys! Neljännen seinän rikkominen Disney-sarjakuvissa". Sisältö on muokattu viime kesän Archipelacon-esitelmästäni. Tällä kertaa, kuten yllä olevasta ruutuparista voi huomata, puhun muistakin kuin ankoista. Hui, jopa Mikki on mukana kuvioissa!

Tällaista siis luvassa:

Disney-sarjakuvien ajatellaan olevan varsin perinteisiä sekä tyylin että sisällön osalta. Mutta yllättävän monet Disney-taiteilijat käyttävät niin sanottuja metatasoja eli neljännen seinän rikkomista sarjakuvakerronnassaan: esimerkiksi itse taiteilija saattaa ilmestyä tarinaan tai hahmot voivat kommentoida sarjakuvan muotoa ja merkkikieltä. Esitelmä tekee tutuksi tulee myös termin "metalepsis", joka sisältää kaikki edellämainitut ilmiöt. Lisäksi päästään tutustumaan muihin vastaaviin kerrontakeinoihin Don Rosan ja useiden italialaisten taiteilijoiden esimerkin avulla.

Kupliiseen on vapaa pääsy!

Minut voi pongata myös Popcultista sunnuntaina 10.4. klo 13.-14.30 luottotiimini kanssa keskustelemassa aiheesta "Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho: Muistiinpanoja akateemiselta tutkimusmatkalta nykynörttiyden ytimeen". Paneelikeskustelu pohtii seuraavia asioita:

Nykykulttuurin ilmiöihin perehtyneet tutkijat järjestivät Jyväskylän yliopistossa luentosarjan ja seminaarin, jossa nörttiydelle etsittiin uusia määreitä ja selityksiä. Tässä paneelissa he keskustelevat siitä, mitä hankkeista opittiin ja ei opittu. Ketä saa haukkua nörtiksi - ja kuka puolestaan on "todellinen nörtti"? Mikä Lovecraftia palvovia roolipelaajia, sujuvaa haltiaa suoltavia cossaajia, vulcanuslaisia nettiaktivisteja ja muita stereotyyppejä oikeastaan yhdistää? Ja eikö jokainen nykyään omista ainakin yhden mangapokkarin ja pelikonsolin?

Mukana siis itseni lisäksi sarjakuva(hahmo)tutkija Essi Varis, pelitutkija Jonne Arjoranta ja fanitutkija Tanja Välisalo.

Popcultin liput voit hankkia täältä.