Kirjamessutunnelmissa (ennakkoon)

Postilaatikkoon tipahti eilen lippu kirjamessuille Sanoma Magazinesin kutsumana. Huh, kun tuntuu taas hyvältä.
Valmistautuminen on kovassa vauhdissa. Hain viime viikolla Yliopistopainosta graduni kopion. Tai sen erikoisversion, jonka olen antamassa herra Don Rosalle. Suomeksihan se on, että eipä siitä suurta iloa välttämättä saa, mutta käänsin kuitenkin pakollisen abstraktin englanniksi Rosaa ajatellen.
Pitää vielä muistaa kirjoittaa omistuskirjoitus. Ankkoja piirtämään en kyllä rupea, vaikka sekin olisi hienoa...

Vielä pieni tarkennus Rosan messuvierailuajoista: Luin ristiriitaista tietoa siitä, alkaako Rosan lauantainen nimmarikeikka yhdeltä vai kahdelta. En omista messulehteä, joten varmaksi en pääse sanomaan.
Myös se, että Rosa vierailisi lauantaina Helsingin Akateemisessa tuntuu hassulta - missä vaiheessa hän ehtisi sinne nykäistä? Joten pahoittelen jo etukäteen, jos tietoni ovat vääriä. Olen vain ihminen ja vieläpä humanisti.

Minulla on hirveän mittainen ostoslista, joten saapa nähdä, miten monta kiloa kirjoja Petra ja minä messuilta raahaamme. Toivottavasti ei nyt ihan liikoja. Budjetti pitää vielä suunnitella ja saada naisellinen kohtaus aiheesta "mitä-ihmettä-minä-nyt-laitan-sinne-päälle?". En tosin ole ihan hirvittävän hyvä naisellisissa kohtauksissa, mutta voihan sitä kokeilla.

Muita uutisia sen verran, että meikätyttö lähtee taas maaliskuussa Prahaan. Sähköpostiin tuli kutsu Urban fantasies: 3rd Global Conference on Magic and the Supernatural -konferenssiin. Ja siellähän meinasin puhua ihanasta Bombi-zombista. Tietenkin myös Barksin näkökulmasta. Ehkä tällä kertaa jopa ehtisin hieman katsella nähtävyyksiä ja tehdä ostoksia. Se tietenkin riippuu siitä, saanko apurahaa ensi vuonna.
Peukut ja varpaat pystyyn.

Don Rosa Helsingin kirjamessuilla

Rosan Suomen vierailun tiedot löytyvät jo Helsingin kirjamessujenkin sivuilta, mutta ne voi pongata myös Ankkalinnakkeen blogista.

Eli messuvieraille tiedoksi:

Perjantaina 28.10. klo 14 - Don Rosa vierailee Sanoma Magazinesin osastolla 7h22

Lauantaina 29.10. klo 12 - Don Rosa Aleksis Kivi -lavalla haastateltavana uuden Koottujen merkeissä.
Lauantaina 29.10. klo 13 alkaen - Rosa Sanoma Magazinesin osastolla jakamassa nimikirjoituksia.

Itse suuntaan messuille lauantaina kuuntelemaan haastattelua ja toivottavasti saisin mahdollisuuden myös vaihtaa pari sanaa itse maestron kanssa. Ja minullahan on myös sovittu tapaaminen Rosa-graduilija Petra Kotron kanssa. Voi tulla melkoinen ankka-vouha.

Rosa muuten piipahtaa myös Akateemisessa kirjakaupassa: keskiviikkona 26.10. Turussa ja lauantaina 29.10. Helsingissä. Aikatauluista en ole selvillä, mutta näin on pongattu Ankkalinnakkeen blogista.

Ja nyt muuten harmittaa oikeasti

Nyt kun olen hieman rauhoittunut, seuraa vuodatus siitä asiasta, josta lupasin itkeä viime viikolla.
Nimittäin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelma, joka oli niiiiin lähellä, mutta ei aivan. Kyseessä on siis Turun yliopiston koordinoima valtakunnallinen ohjelma, johon otettiin 5 tohtorikoulutettavaa kuudesta oppiaineesta eri yliopistoista. 53 hakijaa ja viisi sisälle. Seminaareja, koulutusta, ohjausta, vertaistukea ja ennen kaikkea rahoitus maksimissaan neljälle vuodelle.
Unelmapaikka.
Valitettavasti en sitten kuitenkaan ollut yksi niistä viidestä. Kaikkein eniten tässä ottaa päähän se, että se oli oikeasti niin lähellä. Se oli joko minä tai sitten eräs toinen opiskelija meidän oppiaineesta ja ohjaajani mukaan olin saanut loistavat arviot. Mutta nähtävästi ne eivät sitten aivan riittäneet.
Tieto asiasta tuli sähköpostilla maanantaina ja kun olin tulossa illalla bussilla kotiin avaamaan tietokonetta ensimmäistä kertaa koko päivänä, tuli juuri sellainen olo, että ei. En tasan tarkkaan ole päässyt siihen ohjelmaan. Ehkä juuri siksi se ei maanantai-iltana vielä tuntunut missään, koska olin koko viikonlopun onnistunut stressaamaan aivan muista asioista.
Mutta voi apua, kun tiistaina tuntui pahalta lähteä töihin. Tuli juuri sellainen olo, että sinne olen jumittunut, enkä pääse elämässä eteenpäin.

Harmistus on vielä melko pinnassa, joten en osaa iloita tohtoriohjelman positiivisemmasta puolesta. Minut nimittäin valittiin ohjelman liitännäisopiskelijaksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minulla on oikeus osallistua ohjelman järjestämään opetukseen, vaikka en olekaan rahoitettuna mukana.
Tällä hetkellä se on aika laiha lohtu, mutta sitten, kun pahin kettuuntuneisuus on kadonnut, alan todennäköisesti nähdä senkin ihan uskomattoman hyvänä mahdollisuutena.

Mutta se rahoitus... Kun sitä jostain saisi.

Jotain positiivisempaa vielä tähän loppuun.
Sain laitoksen matka-apurahan. Madridin konferenssi on maksettu ja liput varattu. Sinne sitten ensi kuussa puhumaan Rosan Mikki Hiiri -hahmoista ja Disneyn sensuurista.

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa...

... kun olin vielä suht pieni ja viaton 14-vuotias, silloinen paras kaverini antoi minulle videokasetin eräällä välitunnilla ja käski katsoa siinä olevan "tajuttoman hyvän leffan". Nimi ei sanonut minulle siinä vaiheessa mitään, mutta otin kasetin ja vein sen kotiin katsottavaksi läksyjen teon ohessa.
Jossain vaiheessa ne läksyt sitten unohtuivatkin.
Seuraavana päivänä vein videon takaisin ystävälleni ja vuodatin leffan uskomattoman ihanuuden hänen niskaansa.
"Kiva, kun tykkäsit. Tässä on sen jatko-osa," hän vastasi ja ojensi minulle Imperiumin vastaiskun.

Tähtien sota tuli elämääni verrattain myöhään, mutta se tuli jäädäkseen. Kun jotkut vaiheet voi lukea nuoruuden hairahduksiin, Tähtien sota -faniuteni on vuosien mittaan räjähtänyt käsiin. Kun huomaa käyttävänsä Voimaa liikennevalojen vaihtumiseen tai kauppojen automaattiovien avautumiseen ja saa kohtauksia kuullessaan James Earl Jonesin äänen, voi ehkä alkaa jo pitää itseään Star Wars -nörttinä.

Kun muut pukeutuivat jääkiekkoilijoiksi, pupuiksi ja Väinämöisiksi Penkkareissa, minä kapusin kuorma-auton lavalle Jedi-asussa. Sithin koston ensi-illassa taisin päätyä maakuntalehden kulttuurisivulle, kun olin jälleen vetänyt ruskean kaavun ylleni.
Minulla on romaaneja, tietokirjoja, kuuntelukasetteja, videoita, DVD-levyjä, figuja ja legoja. Penaalissani majailee R2D2-avaimenperä, joka piippailee aina sopivasti kesken luennon. Minulla on t-paitoja, sukkia, C3PO-reppu ja Darth Vader -kypärä, kolme valomiekkaa, Death Star -rantapallo ja Yoda, joka kertoo tulevaisuuteni.
Jos ovikello soisi ja oven takana seisoisi sekä Han Solo että Darth Vader, en tiedä kumman mukaan lähtisin. Mutta lähtisin kyllä.

Jotain kertoo myös se, miten kovasti suunnittelin viime vuoden Pariisin matkallani etsiväni uusia kenkiä ja ehkä nahkatakkia, mutta päädyin sarjakuvia ja fanisälää täynnä olevaan kauppaan, josta ostin itselleni pienen Yoda-patsaan.
Mutta kun siinä ovella oli Stormtrooper! Eihän sinne voinut olla menemättä!

Olen myös vanhan koulukunnan fani. Imperiumin vastaisku on paras kolmesta, mutta en vihaa Ewokkejakaan. Kolmea uusinta episodia ei voi verrata vanhaan trilogiaan, jota Lucas yrittää koko ajan pilata sorkkimalla niitä rahanahneilla sormillaan.
Sain kohtauksen, kun Hayden Christensen oli isketty Jedin paluun loppuun enkä varmasti ollut ainut. (Se tyyppi on pahimman sortin näyttelykyvytön pökkelö.)
Saan varmaan toisen kohtauksen, kun kuulen Darth Vaderin "NOOOOO!" -huudon samaisen elokuvan Blu-ray-versiossa. Vielä en ole niitä katsonut, mutta ah, ne kolme levyä extroja kutsuvat minua...
Tosin ne remasteroidut 90-luvun versiot ovat ne minun elokuvani, joten ehkä tietyt hoocee-fanit eivät laskisi minua vanhaan koulukuntaan, mutta aivan sama. (Han's Equation: EP 4-6 > EP 1-3)
Ja kyllä, minulle on aivan sama, kumpi ampuu ensin, Han vai Greedo, koska Han on kovempi jätkä.

 

Kuinka moni 28-vuotias voi sanoa viettäneensä keskiviikkoiltansa miehensä kanssa keittiönpöydän ääressä kasaamassa Lego Slave I:stä ja vielä saavansa siitä kriisin, kumpi saa enemmän paloja?
Vaikka mies meinasi omia koko Legoaluksen, täytyy siitä kaikesta huolimatta pitää kiinni. Koska jos tulee ero, Star Wars Blu-ray collection menee miehelle. Samaten valtava Lego AT-ST. Se kyllä kismittäisi. Taidankin olla jumissa tässä suhteessa lopun ikääni.

Olkoon Voima kanssanne, toivoo tämä ei enää niin pieni ja viaton nörtti.

Edistysaskel eli julkaisu numero 2

Ihan aluksi haluan mainostaa yli-innokkaasti: olen saanut toisen julkaisuni!
(Tähän väliin tulee fanfaareja ja villejä tanssinumeroita.)
Akateeminen maailma ja yliopistot arvottavat jatko-opiskelijoitaan ja tutkijoitaan julkaisujen määrällä, joten tämä on pelkkää plussaa. Ette arvaakaan, miten ärsyttävää on tietää, että niitä artikkeleja on kirjoitettu ja ne on menossa julkaistavaksi, mutta kun se julkaisupäivämäärä vain antaa odottaa itseään.

Kyseessä on siis artikkelini "Ancestor Haunts: Ghosts in Don Rosa's Donald Duck Comics", joka pohjautuu keväällä Prahan konferenssissa pitämääni esitelmään. Se on harmittavan lyhyt (materiaalia olisi ollut vielä ties kuinka), mutta pääasia on se, että se on kansainvälinen julkaisu e-kirjamuodossa, eli sen voi käydä lukemassa vapaasti osoitteesta https://www.interdisciplinarypress.net/online-store/ebooks/evil-monsters-horror/live-evil-of-magic-and-men.

Artikkelin ja kyseisen Live Evil: Of Magic and Men -teoksen lukeminen vaatii kuitenkin pientä vaivannäköä. Testasin sen äsken itsekin. Eli Inter-Disciplinary.netin sivusto vaatii sisäänkirjautumisen, jotta sieltä voi lukea e-kirjoja. Ne täytyy tavallaan "ostaa", eli lisätä ostoskoriin, vaikka ne ovatkin ilmaisia. Ja sitten sähköpostiin tulee linkki, mitä kautta tuotteen voi lukea itse.
Hirvittävän monimutkaista, varsinkin, kun edellinen artikkelini on helposti saatavilla PDF-tiedostona ilman turhia kommervenkkejä. Mutta kyllä sen sieltä saa sitten lopulta esiin.

Minulla oli tänään tapaaminen ohjaajan kanssa ja syksyn ensimmäinen vertaistukiryhmä. Tekemistä riittää: olen jo ilmoittanut pitäväni sen seminaariesitelmän joulukuussa, sitten on Madridin konferenssi (johon pitäisi ilmoittautua NYT), selvitettävä loppujen Rosa-graduilijoiden sähköpostiosoitteet ja kiinnostus mahdolliseen artikkelikokoelmaan (ohjaaja näytti sille vihreää valoa) ja kaikenmoista muuta pientä kuten vertaistukiryhmän tehtävät.

Päivän keskustelu ajautui dekaanimme korostamaan ajatukseen siitä, että nyky-yliopistossa väitöskirjankin väsääminen on pelkkää makkaratehtailua. Valmiiksi mahdollisimman nopeasti laadusta niin kauheasti välittämättä. Pelottavaa.
Ensinnäkin siksi, että tämä tyttö on perfektionisti. Jos se ei miellytä minua, se ei ole valmis.
Toisekseen, tämä vaikuttaa väitöskirjojen pituuteen, mikä on pitkän proosan kirjoittajalle pahuksen iso ongelma. Kun gradunikin täytti täydet 150 sivua (melko) painavaa tekstiä, olisi maksimissaan 200-sivuinen väitöskirja jo ongelma. Mihin ihmeeseen tungen ne kaikki uudet hienot huomioni?
Vaikka tällainen ajatusmaailma alkaa olla jo valloillaan, toivon kuitenkin, että pystyn kirjoittamaan oman tutkimukseni ilman turhia pituusrajoitteita - jos teksti vain siis on täyttä ja liittyvää asiaa.
Ja minähän sitten teen siitä niin hyvän kuin mahdollista enkä mitään lauantaimakkaraa.

Huhhuh.
Jos selviän viikonlopun yli kuolematta ahdistukseen, se on jo saavutus.
Elämäni ja kohtaloni ratkeaa huomenna.
Ehkä itken siitä sitten lisää ensi viikolla.

Perjantai-ilta meni Lutakossa

Peter Tägtgren ja Pain 23.9.

Kun pari kolme vuotta sitten harmistus oli niin suuri, oli perjantaina otettava kaikki takaisin. Painin edellinen Lutakon vierailu oli jäänyt väliin jostain laiskuuteen liittyvästä syystä ja nyt sinne sitten oli vain päästävä - oli seuraa tai ei.
Kaiken sen säätämisen lisäksi olin vielä jättänyt ennakkolipun ostamisen niin myöhäiseksi, että Jelmun sivut ilmoittivat myynnin jo päättyneen, kun aloin vasta lippua itselleni hankkia.
Pirskatti.
Mutta eipä hätiä mitiä, ovella lippuja oli vielä jaossa, joten minun ei tarvinnut hakata päätä seinään oman tyhmyyteni takia.

Ruotsin lahja industrial metallille aloitti kauniisti ajoissa eikä antanut yleisön odotella turhia. Vaikka uusin levy on vielä kuuntelematta, ne kolme tuoreinta kappaletta toimivat ihan mallikkaasti - vaikka oma menoni yltyi melkoiseksi pomppimiseksi vasta Nailed to the Groundin ja It's Only Themin myötä. Jälkimmäinen on ehkä kaikkien aikojen lempibiisini Painin uralta.
Myös sellaiset hienoudet kuin I'm Going in, Monkey Business, End of the Line ja Same Old Song aiheuttivat hillitöntä tanssinnytkettä, joka olisi paisunut valtavaksi biletykseksi, jos siinä K-18-aluetta rajaavan aidan edessä olisi ollut yhtään enemmän tilaa eikä olisi tarvinnut pelätä vieressä pomppivien tyttösten heiluvia kaljatuoppeja.

Kun asetuin Jyväskylään syksyllä 2003, sitä tuli käytyä useilla keikoilla per vuosi. Nyt tahti on hiljentynyt, mutta eipä niitä hyviä bändejä aina joka vuosi tänne saavukaan.
Painia on odoteltu kuin kuuta nousevaa, eikä odotus ollut turha. Keikka oli mahtava, tunnelma loistava ja bändin pojat tosi symppiksiä.
Ja Peter Tägtgrenin ääni on vain kertakaikkisen hieno.

Lisää tällaista, toivoo Katja, jonka päässä soi edelleen Shut Your Mouth.

Tutkimuksen tila tai "tilattomuus"

Minulla on ollut jo pitkään tapana tehdä listoja kaikesta mahdollisesta. Tällä hetkellä listailen kirjastoni kirjoja, elokuvakirjastomme leffoja (aakkosjärjestykseen tietenkin) ja Tähtien sota -rompettani.
Mutta tärkein on se "To Do" -lista, eli mitä pitäisi tehdä ja mielellään mihin mennessä. Tällä hetkellä siihen on kirjoitettu kaikkea hienoa tutkimukseen liittyvää, johon minun pitäisi jostain repiä aikaa - ja mielellään myös rahaa.
Koska olen varaton ja rahaton vapaa tutkija, apurahahakemukset ovat aina listan kärkipäässä. Pistin juuri matka-apurahahakemuksen vetämään laitokselle - josko he suostuisivat avustamaan minua marraskuun reissussani Madridiin. Siellä olisi ensimmäinen sarjakuvakonferenssi, jonka olen pongannut ajoissa ja jonne minut on siis hyväksytty puhumaan Disneyn sensuurista koskien Rosan piilottamia Mikki Hiiri -hahmoja.
(Kiitos kuuluu kollegalleni Agniezkalle, joka heitti linkin sähköpostiini tuossa keväällä.)
Ja siellä olisi niin hienoja esityksiä ainakin Alan Mooresta ja taisipa olla yksi Neil Gaimaniinkin liittyen...
Sinne pitäisi myös se esitys rustata tässä jossain vaiheessa, mutta sillä ei ole vielä kiire.

"The Once and Future Duck" -sarjakuvaa käsittelevä artikkelini on myös viimeistelyä vaille valmis. Sain siitä hyvää palautetta ja ainoastaan rakenne kaipasi hieman muutoksia. Sen yritän nykäistä mahdollisimman pian valmiiksi, jotta se pääsisi julkaistavaksi. En tosin tiedä vielä ollenkaan ajankohtaa, enkä ihan vielä halua ilmaista, mihin se on tulossa - ennen kuin teksti on perillä ja menossa painoon. Mutta sen nimi tulee joka tapauksessa olemaan "Aku, Arthur ja aikakone." Ja sitten jotain tarkentavaa päälle.

Pistin myös abstraktin ensi kevään Magic and the Supernatural -konferenssiin, siihen samaan, jossa olin myös tänä keväänä. Praha oli niin kaunis paikka, että haluan ehdottomasti palata sinne ja mikä olisikaan parempi tapa kuin yhdistää työ ja huvi. Jos minut hyväksytään, menen puhumaan sinne Bombi-zombista. Tännekin tarvittaisiin sitä rahaa.

Olen ollut nyt yli puolitoista vuotta jatko-opiskelijana, enkä ole kirjoittanut vielä sanaakaan väitöskirjaani. Ainakaan siis suoranaisesti. Kaikki konferenssi- ja seminaariesitelmät ovat tietysti osa suurta projektiani, ja jotkut paperit tulevat olemaan suoranaisia alalukuja analyysiosiossa, mutta varsinaista leipätekstiä minulla ei ole laisinkaan. En ole edes tehnyt mitään väitöskirjakansiota läppärilleni.
Tämän asian pyrin korjaamaan tässä syksyn aikana.
Koska ohjaajani ilmoitti tutkijaseminaarin käynnistymisestä (ensi viikolla on ensimmäinen tapaaminen), ajattelin ottaa härkää sarvista ja ilmoittaa pitäväni seminaariesityksen ennen joulua.
Ja tähän esitykseen pyrin tuomaan sitä ihan oikeaa väitöskirjamateriaalia.
Ajattelin aloittaa taustaluvuista ja kirjoittaa Akun synnystä ja kehityksestä Disneyn ja Barksin kautta Rosaan  eli mihin on päädytty 30-luvulta. Hieman henkilöhistoriaa ja tyypillisten (sarjakuvanteko-)ominaisuuksien esittelyä, ja Disneystä tietysti myös niitä ristiriitaisia piirteitä juuri nimenkäyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyen.

Ensi vuoden projektini ja suuri haaveeni on Rosa-artikkelikokoelma. Se lähti jostain hullusta ideasta, en edes muista milloin (ainakin keväällä mainitsin asiasta tutkijoiden vertaistukiryhmässä), ja kun nyt satuin mainitsemaan asiasta taannoin blogissani, minulla on jo kaksi innokasta Rosa-graduilijaa osallistumassa projektiini. (Hurraa sosiaalinen media!) Minun pitää nyt selvitellä muiden sähköpostiosoitteet ja tiedustella heidän kiinnostustaan aiheeseen. Ja kysellä myös ohjaajaltani, onko tämä koko ajatus täyttä hulluutta vai hieno mahdollisuus, koska lukijoita varmasti olisi niin akateemisella kuin populaarimmallakin puolella.
Olisi kuitenkin hyvä tehdä kokoelmasta sellainen, joka voisi olla myös tieteellinen lähde tulevia tutkijoita ajatellen. Ehkä se innostaisi muitakin ihmisiä tutkimaan - ei pelkästään Aku Ankkaa, vaan myös sarjakuvia yleensä!

Tapaan Petra Kotron Helsingin kirjamessuilla ja keskustelemme asiasta lisää. (Petran Rosa-gradu löytyy muuten täältä. Vaikuttaa ihan hillittömän mielenkiintoiselta, toivottavasti ehdin lukea sen pian.)
Huh, kun olen innostunut.

Helsingin kirjamessuille siis on suunta ja Rosaa katsomaan. Senkin uhalla, että saatan joutua tinkimään yhdestä jatko-opintokurssista ja joudun jättämään väliin pirskatin kiintoisan sarjakuvatutkijoiden tapaamisen, joka järjestettäisiin Tanskassa samana viikonloppuna. Pitää laittaa sinne sähköpostia ja pyytää heitä liittämään minut jollekin sähköpostilistalle, jossa tiedotetaan tulevista tapaamisista. Jonkinlainen pohjoismainen sarjakuvatutkijoiden verkosto on vissiin perusteilla, ellei jo perustettu.

Niin, ja valittiinhan minut myös vastaperustetun Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat -yhdistyksen (tuttavallisemmin Taikun tutkijat) hallitukseen edustamaan omaa oppiainettani.
Jotain siis kuplii koko ajan pinnan alla

Kirjahyllyn uudet tulokkaat

Koska onnistuin saamaan rakkaan ystäväni luota hirvittävän flunssan (jota olen onnistunut välttelemään yli puoli vuotta), mikä tylsistytti aivoni siihen pisteeseen, että ainoat asiat, joita pystyy tekemään suuremmitta ponnisteluitta ovat Housen katsominen ja Tarun kolmesta miekasta lukeminen, sekä päivittely että tutkimuksen työstäminen ovat jääneet hieman taka-alalle.
Nyt, kun pahin alkaa olla ohi, ajattelin aikani kuluksi esitellä kirjahyllyni uusimmat tulokkaat.

Sarjakuvista hyllyyni tiensä ovat löytäneet ihanan Milla Paloniemen blogiin pohjautuva En vaan osaa! 2 ja huikean halpa kirppislöytö Carl Barksin joulu -kokoelma, joka käsittää Barksin jouluaiheisia sarjakuvia, mm. sellaiset klassikot kuin "Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun" ja "Joulu Karhuvuorella".

Kirppiksiltä olen myös onnistunut kaivamaan teoksen kiinalaisesta maalaustaiteesta ja teini-iässä itseäni etsiskellessä lukemani Nalle Puh ja Tao -kirjan. Mukaan on tarttunut myös tanskalaisen Peter Høegin novellikokoelma Kertomuksia yöstä. (Jos edellä mainitun kirjailijan teos Lumen taju ei ole tuttu, suosittelen sitä erityisen lämpimästi.) En ole vielä ehtinyt lueskella Høegin novelleja, mutta eiväthän ne sieltä mihinkään karkaa.

Suurta ja klassista fantasiaa edustavat Elaine Cunninghamin Laulut ja miekat -saagan viides osa Unikristallit sekä Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Legendat-sarjan ensimmäinen osa Kaksosten aika.

Olisi kiva tietää, aikooko Cunningham jatkaa Lauluja ja miekkoja, koska sen henkilöhahmot ovat kerrassaan mainioita. Toivottavasti jossain vaiheessa.

Ja koska onnistuin kaapimaan lempidivarini hyllystä myös Kevin J. Andersonin toimittaman Tales from the Mos Eisley Cantina, minulla on Ropeconin löytöjen (Tales from Jabba's Palace ja Tales of the Bounty Hunters) myötä nyt kaikki kolme Tales-kirjaakin. Star Warsin proosaosasto on levittäytynyt jo alemmalle hyllylle. Kohta alkaa tehdä tiukkaa sanakirjojen kanssa.

Onnistuin myös löytämään Topeliuksen satuaarteet, joka oli yksi lapsuuteni lempisatukirjoista. Siellä se taitaa olla edelleen kotona kirjahyllyssä, mutta koska se kuuluu siskolleni, piti samainen teos saada myös ihan omaksi. Alle pari euroa sinne tänne.

Helsingin kirjamessut siintävät tulevaisuudessa, jolloin kirjahylly täydentyy jälleen. Sitä ennen kuitenkin tulen varmaan tässäkin kuussa ostamaan kirpparien kätköistä jonkin eksyneen opuksen, jota kukaan ei enää huoli.

Ja sainhan tietenkin eräältä parhaimmista ystävistäni syntymäpäivälahjaksi Terry Pratchettin Viikatemiehen.