Tutkimuskuulumisia

Viime aikoina tietoa etsiessä olo on ollut hieman tällainen. © Disney (Rosa, "Return to Xanadu" 1991, s. 16.)

Loppusuora häämöttää jo väitöskirjan osalta. Tällä hetkellä ei kaduta, että pidin (ansaitun) kolmen viikon joululoman kaikesta väitöskirjaan liittyvästä, sillä älytön kiire tässä ei vielä mihinkään ole. Ja se kiirekin on käytännössä omista asetetuista (ja toivotuista) aikatauluista johtuvaa. Sitähän ei sitten tiedä, alkavatko paineet kohota naurettaviin sfääreihin maalis-toukokuussa, jos mitään ei tapahdu esitarkastajien suunnalla. Mutta sitä on vielä turha tässä vaiheessa stressata ennakkoon (vaikka olenkin sellaisessa erittäin hyvä).

Väitöskirja on nyt olemassa yhtenä kokonaisena tiedostona. Siihen on kasattu kaikki sisällysluettelosta tämänhetkiseen lähdeluetteloon. Ainoat puuttuvat asiat ovat päätäntö ja kuvaluettelo. Päätännön kirjoitan tämän kuun aikana, kunhan olen tehnyt ensimmäisen kielisiivouksen ja oikoluvun koko settiin. Kuvaluettelo on viimeinen homma, sillä silloin ei pitäisi enää muutoksia tulla kuvien paikkoihin ja asetuksiin.

Koko tiedostossa on tällä hetkellä 231 sivua ja tiedostokoko on yli 76 megaa, mikä johtuu kuvamateriaalista. Hillitöntä. Melkein nauratti, kun luin väitösprosessin etenemisohjeita yliopiston nettisivuilta ja siellä pyydettiin lähettämään tutkimus tiedekuntaan sähköpostin liitteenä ja paperiversioita kaksin kappalein. Eipä tämä tutkimus sähköpostiin mahdu. Latailin väliversiota Dropboxiin ohjaajien luettavaksi ja siinäkin prosessissa meni kymmenen minuuttia. Kai se niille kelpaa, jos sitä kautta laitan tai tuon tikulla paikan päälle, kun aika koittaa...

Olen nyt tämän viikon ajan viilaillut analyysiosiota. Perjantaina pääsin "Sammon salaisuutta" käsittevään myyttien alalukuun ja sitten aivot sanoivat poks. Ei kykene. Paikoitellen oikolukiessa on tullut sellainen olo, että hei - tämähän kuulostaa ihan toimivalta! Ja sitten vähän ajan kuluttua olenkin lukenut alalukua, jonka kirjoitin vuonna 2011 ja voi hyvä tavaton, mitä soopaa. Tähän menee siis aikaa.

Jätän suosiolla teoriaosuuden oikoluvun myöhemmäksi, jotta saan vielä kommentit siitä pääohjaajaltani, joka oli sairas joulun tapaamisemme aikana. Toinen ohjaajani kehui sen hetkistä työtäni hirveästi ja nyt vähän sitten pelottaa, että miltä kokonaisuus näyttää. Sähköpostiviestissäni kielsin kumpaakin lukemasta johdannon taustalukuja Walt Disneystä Don Rosaan. Ne ovat ihan hirveää soopaa, enkä ole niille ehtinyt tehdä pariin vuoteen yhtään mitään. Niiden pariin hyökkään heti analyysin jälkeen, mutta niihin voi mennä aikaa, koska niihin pitää laittaa lisämateriaalia esimerkiksi uusien lähteiden muodossa. Olen myös sangen varma siitä, että niistä tulee otettua varsin paljon turhaa tavaraa pois. Walt Disneystä ei esimerkiksi oman tutkimukseni kannalta ole järkevää sanoa paljoa muuta kuin että hän loi Aku Ankan. Sarjakuvien kanssa herra Disney ei sitten ollutkaan tekemisissä.

Tavoitteenani olisi helmikuun aikana kirjoittaa ensimmäinen siedettävä versio valmiiksi ja saada se maaliskuussa esitarkastukseen. Olen jo hieman pohtinut mahdollisia esitarkastajia ja todettakoon, että toisen olisi hyvä olla sarjakuvan ja toisen fantasian asiantuntija. Suurin rajoite on tietenkin tutkimuskieleni, joka on suomi. Suomen asiantuntijapiirit ovat varsin pienet, joten tuttuja nimiä sieltä todennäköisesti löytyy ainakin jossain muodossa.
Mikä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että vastaväittäjänikin tulee olemaan suhteellisen tuttu henkilö.

Olen mielessäni varannut esitarkastajille pari kuukautta aikaa lukea ja kommentoida tutkimustani ja silti ehtisin tehdä siihen tarvittavat merkinnät ja muutokset hyvissä ajoin, että kesäkuun tiedekuntaneuvoston kokouksessa voitaisiin julkistaa virallinen väitöspäivä. Tämä siis, jos kaikki menee nappiin. Väitöstoiveaikatauluni olisi siis heinäkuu. Yliopisto on lomilla, mutta silloin tapahtuu myös jotain muuta olennaista ja liittyvää.
(Ja kuulemani mukaan kesäisin lehdistöllä ei ole oikein mitään uutisoitavaa, joten sitä suuremmalla syyllä.)
Monet asiat riippuvat ihan täysin byrokratian rattaista, sillä tiedekuntaneuvosto kokoontuu yleensä kerran kuussa ja siellä päätetään ne viralliset asiat, kuten esitarkastajat, väitöslupa ja tutkinnon myöntäminen. Melkein jo ahdistaa, että tällaisia asioita pitää ajatella. Sitä on ollut niin kauniisti turvassa väitöskirjan kirjoittamisvaiheessa ja kun projekti alkaa olla ohi, mitä elämää sitä jää käteen?

Väitöskirjan viimeistelyn lisäksi helmikuun loppuun paukahti kaksi artikkeli-deadlinea: yritän viilata erään parin vuoden takaisin FINFAR-paperini uuteen vertaisarvioituun fantasia- ja science fiction tutkimuslehteen, jonka ensimmäistä numeroa viime vuonna perustettu alan yhdistys on kasaamassa. Ensimmäisen numeron julkaisuun ei ole enää kauan aikaa, mutta oman paperini yritän saada toiseen numeroon. (Lehti sai muuten nimen Fafnir.)
Sen lisäksi sain referee-palautteet lastenkirjallisuutta käsittelevään antologiaan ehdolla olevasta artikkelistani, joten se pitäisi viimeistellä palautteiden pohjalta, mikä ei loppujen lopuksi ole iso työ. Onneksi. Palaute oli yllättävän hyvää ja korjailut ovat lähinnä tarkennuksia ja lisäperusteluja vaativia.

Heti, kun asiasta (eli väitöspäivästä) tulee virallinen tieto ja päätös, ilmoitan sen tänne. Mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että koska väitöstilaisuus on julkinen tilaisuus, kaikki halukkaat ovat tervetulleita paikalle.

Vanhan Kirjan Talvessa Rosaa ja vähän kirjaostoksia

En olekaan sitten viime kesän pitänyt esitelmää suurelle yleisölle tutkimuksestani. Tai ehkä tuo suuri yleisö pitäisi kirjoittaa lainausmerkeissä. Tästä huolimatta Vanhan Kirjan Talven alkaessa perjantaina kello kolme paikalla oli jo varsin mukavasti kiinnostunutta väkeä, joka valui Jyväskylän pääkirjaston musiikkisaliin kuuntelemaan esitystäni Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvista.

Olin hieman häkeltynyt salista, jossa normaalioloissa käyn kerran viikossa harrastamassa nykytanssia. Mutta pelkoni tekniikan toimivuudesta oli turha, sillä Kirjailijatalolta sain käyttööni pienen kannettavan valkokankaan ja projektorin. Toin myös oman työläppärini yliopistolta ja sekin toimi moitteetta. Tekniikan toimimisen kanssa on aina pientä jännitystä, kun kerran konferenssiesitelmäni alussa läppäri ei enää ottanutkaan yhteyttä projektoriin. Ja mitä järkeä on puhua sarjakuvista, jos ei voi näyttää esimerkkimateriaalia?

Aiheenani oli siis Faktan ja fiktion sekoittuminen Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvissa. Puoli tuntia oli varsin lyhyt aika puhua aiheesta ja pelkäsin, että esitelmäni menee ihan täysin esimerkkien näyttämiseksi, mutta luulen, että yleisö sai kuitenkin hieman jotain uuttakin tietoa aiheesta. Keskityin siis näyttämään, miten Rosa yhdistää Disneyn ankkamaailmaan meidän maailmamme historiallisia paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia. Tämä on olennaisessa osassa myös omassa väitöskirjatutkimuksessani.
Esimerkkiruuduissani vilahteli Helsinkiä, Rio de Janeiroa ja vapaudenpatsasta. Henkilöistä mainittavia olivat tietenkin Elias Lönnrot, Sir Francis Drake ja ehdottomasti Theodore Roosevelt. Roope onnistuu myös osallistumaan useisiin historiallisiin tapahtumiin - ja joskus jopa muuttamaan niitä.
(Todettakoon jälleen kerran, että Titanic upposi, koska zombi.)

Lyhyessä ajassa ehti tehdä vain pienen pintaraapaisun, mutta ainakin yleisöltä tuli muutamia kysymyksiä ja innostuneita kommentteja. Lupailin jälleen väitöstä kesäksi ja jos kaikki menee nappiin, haaveeni näyttää toteutuvan. Mutta tutkimuskuulumisiin palaan myöhemmin uudestaan.

Koska Jyväskylän kirjamessuja ei tänä vuonna järjestetä lainkaan (ja niiden tulevaisuus näyttää muutenkin heikolta), Vanhan Kirjan Talvi oli paisunut hieman isommaksi tapahtumaksi kuin aiemmin. Myyntipöytien ääressä vierähti mukava puolitoistatuntinen ja mukaan tarttui myös mukava kasa kirjallisuutta.

Pakko-ostoksena oli kovakantinen H. P. Lovecraftin Necronomicon. Silläkin uhalla, että sama teos on jo hyllyssä pehmeäkantisena. (Lupasin myydä sen kaverille.) Mutta parikymppiä kovakantisesta aiheutti tarpeen. Löysin myös Magdalena Hain Kellopelikuninkaan, joka on jatko-osa mainiolle Kerjäläisprinsessalle. Se on tällä hetkellä oppilaideni lukukirja, joten odotan jatko-osalta yhtä hienoa tunnelmaa ja kuvausta.


Sarjakuvista mukaan tarttui Arne Bellstorfin Baby's in Black - the Story of Astrid Kirchher & Stuart Sutcliffe. Se kertoo Beatlesin alkuajoista ja kiinnosti minua siksi, koska syksyn sarjakuvakurssilla eräs opiskelijani teki teoksesta esseensä.
Toinen pakko-ostos oli Graig Thompsonin Habibi. Olen yrittänyt sitä etsiä kirjastosta, mutta se on aina lainassa. Nyt, kun hinta oli pudonnut 17 euroon, se oli pakko ottaa mukaan. Valtavan tyylikäs sarjakuvaromaani. Odotan innolla sen aloittamista.
Viidennestä kirjasta en kerrokaan, koska se menee lahjaksi.

Kirjaostoksistani tulikin mieleen, etten ole vähään aikaan merkinnyt kirjaostoksiani tänne. Pitänee katsella, mitä uutta sinne hyllyyn onkaan eksynyt sitten joulukuun ja esitellä ne.

Rosa-artikkeli uusimmassa Portti-lehdessä

Kuva Portin kotisivuilta.

Jälleen seuraa huikeaa mainostusta, Tampereen Science Fiction seuran julkaiseman Portti-lehden uusin numero on juuri ilmestynyt, ja kukas muu se siellä kannessa taas komeilee, kuin eräs tietty ankka-tutkija. Tällä kertaa päästään tutkailemaan ranskalaisen mez-tahri-varkaan eli Arpin Lusènen ilmeellistä henkilöhahmoa ja tietenkin kunnon kuvamateriaalin kera.

Hanki siis hetimiten omasi!

Don Rosa Suomeen huhtikuussa!

Kuva (C) Mika Jussila. Otettu täältä.

Don Rosan virallisen Facebook-sivuston mukaan Rosa saapuu Suomeen auttamaan Tuomas Holopaista promoamaan sooloalbumiaan Life and Times of Scrooge. Rosan vierailuaikataulu ajoittuu huhtikuun alkuun 9.-12.4. ja tapahtumapaikkana on tietenkin Helsinki. Tällä hetkellä ei ole vielä tiedossa, onko luvassa nimikirjoitustilaisuuksia tai muita mahdollisuuksia faneille tavata Rosaa henkilökohtaisesti, mutta siitä tulee myöhemmin lisää tietoa. Allekirjoittanut jakaa lisäinfoa heti, kun sitä on saatavilla.

Omaan aikatauluuni kuuluu tuona viikonloppuna koulutus Jyväskylässä, mutta ehkä sitä ennen tai sen jälkeen lauantai-iltana voisi livetä pääkaupunkiseudulle, jos jotain mahtavaa on luvassa.

Vanhan Kirjan Talvessa Rosa-ohjelmaa

© Disney ("Empire-builder from Calisota", s. 16.)

 

Pitkästä aikaa mainostan itseäni, eli Jyväskylän kaupunginkirjastolla 7.-8.2. järjestettävässä Vanhan Kirjan Talvessa on mukana myös sarjakuvaohjelmaa muun muassa allekirjoittaneen merkeissä. Ohjelma alkaa perjantaina klo 15 ja olenkin siinä heti paalupaikalla Musiikkisalissa puhumassa aiheesta 

"Faktan ja fiktion sekoittuminen Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvissa".  

Esitys kestää vain puoli tuntia, joten kannattaa olla ajoissa paikalla!

Tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Tapahtumaan on vapaa pääsy!

(Luvassa ainakin selitys, miksi Titanic upposi, kuten yllä olevasta ruudusta voi päätellä.)

Holopaisen Roope-soundtrack tilattavissa ennakkoon!

CDS A Lifetime of Adventuren kansikuva osoitteessa http://www.madsupply.com/en/shop/band+merchandise/tuomas+holopainen

Tuomas Holopaisen sooloalbumi The Life and Times of Scrooge julkaistaan virallisesti vasta 11.4., mutta levyn voi tilata jo ennakkoon parin muun pienen bonussälän kanssa täältä. Tosifaneja hellitään t-paidoilla ja signeeratulla (tosin vain Holopaisen, ei itse Don Rosan nimmaroimalla) sinkulla nimeltä A Lifetime of Adventure, joka puolestaan nähdään kauppojen hyllyillä jo ensi kuussa, eli 7.2. Sinkulla artistina kuullaan Johanna Kurkelaa.

Myös levyn sisältö on julkaistu ja seuraavat kymmenen kappaletta tältä soundtrackiltä löytyvät:

01. Glasgow 1877
02. Into The West
03. Duel & Cloudscapes
04. Dreamtime
05. Cold Heart Of The Klondike
06. The Last Sled
07. Goodbye, Papa
08. To Be Rich
09. A Lifetime Of Adventure
10. Go Slowly Now, Sands Of Time

Näiden tuotteiden kanssa kannattaa muuten olla nopea, sillä ne ovat erikoistarjouksessa ja todennäköisesti hupenevat kesken. Itse pistin jo omani tilaukseen.
(Kyseessä ei ole maksettu mainos, mutta jos herra Holopaisen teos kunnioittaa suuren mestarin ja idolini sarjakuvaeeposta, saa hän virallisen kutsun väitöstilaisuuteeni.)

Pyhiä lupauksia

Aloitin jo tämän merkinnän samalla tavalla kuin vuosi sitten: listasin vuoden 2013 saavutukset ja olin jo siirtymässä tämän vuoden suunnitelmiin, kun väsyin koko ajatukseen.
Viime vuosi oli elämäni raskain vuosi ja uskon, että toipumisessa menee vielä tovi aikaa. Sen vuoksi olen tehnyt muutaman lupauksen vuodelle 2014.

1) Aion antaa itselleni enemmän aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että erotan työajan (tutkimuksen) ja vapaa-ajan toisistaan, mikä on ollut minulle erittäin vaikeaa koko yliopisto-opiskeluni ajan. Minulle viikonloppu ei ole ollut koskaan lomaa, vaan hyvää aikaa kirjoittaa (tutkimusta) tai lukea (teoriaa). Tämä loppuu nyt. Henkisen jaksamiseni vuoksi teen itselleni lukujärjestyksen, johon sisältyvät opetukset, niiden suunnittelu, tutkimuskirjallisuuden lukeminen ja väitöskirjan kirjoittaminen. Tätä päätöstä olen jo harjoitellut lupaamalla itselleni sen kolme viikkoa vapaata väitöskirjasta. Vielä viimeinen viikko edessä. Tämä päätös tarkoittaa myös sitä, että

2) en tunne syyllisyyttä siitä, että kieltäydyn tekemästä jotain, mitä en ehdi. Yleensä se olen minä, joka sanoo hoitavansa jonkin asian, ja sitten käykin niin, että teen sitä hiki hatussa edellisenä iltana ja kiroilen, että olen aivan liian kiltti ihminen.

3) Kirjoitan ihan pirskatin hyvän väitöskirjan, puolustan sitä ja järjestän ikimuistoisen karonkan. Tämä voi paisua hieman överiksi, mutta suunnitelma on hyvä olla olemassa. Eikä sitä koskaan tiedä, josko se tietty kutsuvieras pääsisikin paikalle tai että se sekopäinen bändi päättäisi, että karonkkaesiintyminen ei olisikaan mitenkään tyhmä ajatus. Ja ettei projektin aikataulu unohtuisi, olen jo tehnyt alustavan varauksen karonkkapaikasta.

4) Hoidan itseäni liikunnalla. Lepuutan siis mieltäni joogamatolla, tanssitunnilla ja ehkä jossain muuallakin. Kunhan en jumahda sohvalle tai työtuoliin, sillä se ei tee hyvää selälleni. Todistetusti.

Tässäpä ne tärkeimmät lupaukset taisivat tullakin. Näiden lisäksi on tietenkin odotuksia, jotka sisältävät referee-artikkeleiden julkaisuja, ulkomaanmatkaa, coniesiintymisiä ja muuta pientä, kuten sarjakuvakurssin jatkoa.
Toivon uudelta vuodelta helpotusta ikävään, hienoa kirjallisuutta, uusia projekteja, ihania tapahtumia ja kaiken jakamista tärkeiden ihmisten kanssa.

Tutkijan loppuvuosi (ja loma!)

Stressaavan ja muutenkin vaikean syksyn jälkeen on hienoa todeta, että jotain on saanut aikaiseksi ja ainakin osa siitä on ollut suht siedettävää tuotosta. Sarjakuvakurssi meni kaikin puolin varsin mallikkaasti, vaikka kurssiesseiden arvostelun kanssa oli pientä tappelua ja tuskastelua, kun en niistä numeroista niin perusta. Niiden lisäksi kirjoitin litanian kommentteja, ehdotuksia, hyväksyviä äännähdyksiä ja valtavan kasan plussia papereihin, joita oli noutamassa palautuspäivänä kymmenisen opiskelijaa.
Ja näiden antamasta kurssipalautteesta todettakoon, että itku meinasi päästä. Kun pitäisi tällaisen kurssin kuulua virallisesti osaksi kirjallisuuden opintoja ja että oli paras kurssi koko vuonna ja niin kuin paras kurssi IKINÄ. Ylistyksen lomassa oli myös valtavan hyviä ehdotuksia jatkon kannalta, jotka otan huomioon seuraavaa vuotta ajatellen.
Ja se seuraava vuosihan on tulossa.

Sanataidekin jäi joululomalle pikkujoulujen jälkeen. Kyllähän se mieltä hivelee, kun lapset mutristelevat suitaan, kun kuukausi on niiiiiiin pitkä aika olla ilman sanataidetta. Annoin vapaaehtoiseksi kotitehtäväksi halukkaille lukea mahdollisimman paljon. Ja etsiä kirjoista kivoja sanoja ja lauseita, joita he haluaisivat itse käyttää jossakin.

Väitöskirjakin jää nyt joululomalle. Laitoin jo joulukuun alussa ohjaajille 93 sivua luettavaa, mitä käsiteltiin viime viikon tapaamisessa. Jatkotapaaminen seuraa tammikuussa, koska pääohjaaja oli sairas, mutta palaute oli niin ylitsepursuavan hyvää ja kannustavaa, että kyllähän sen voimin nyt yhden väikkärin loppuun kirjoittaa. Varsinkin verrattuna siihen edelliseen seminaaripaperiin, joka lytättiin niin syvälle maanrakoon, että se meni varmaan Turvaan* asti.
Fanipuhe oli tekstistä kadonnut, mutta lisää Brian McHalea saisin vieläkin lukea. Tällä viikolla olenkin kerrannut Postmodernist Fictionin alkua sen verran, että ehkä alan jo jotain uutta hahmottaa vyöhykkeistä ja siirtyvistä henkilöhahmoista. Mutta siihen mennään vasta tammikuussa. Nyt alkaa (väitöskirjasta) kolmen viikon loma. Tutkijalla kun sitä lomaa ei oikein tunnu olevan, eikä sitä oikein osata ottaa. Siitä lähtien, kun aloitin tämän hirvittävän stressiprojektin, jota väitöskirjaksi kutsutaan, en ole oikein osannut pitää lomaa. Ne viikon mittaiset lomayritelmät ovat kaatuneet sohvalle flunssana. Nyt olen jo tämän viikon ajan ottanut hieman rennommin vähä kerrallaan, ettei joululoma olisi niin valtava shokki stressaantuneelle kropalleni.

Tammikuun toisella viikolla on kuitenkin palattava sanataiteen ja Alkio-opetuksen pariin, mutta väitöskirja voi silti olla vielä sen ylimääräisen viikon tauolla...

© Disney

Ankkamaista joulua kaikille!

<first world problems>
P.S. ensi vuonna minäkin ostan Dumle-joulukalenterin. Mies on koko joulukuun natustellut herkullisia Dumle-karkkeja, joita hänen joulukalenterinsa pursuaa ja minun surkuhupaisassa Mars-kalenterissani on vain kuppaisia suklaapaloja, joissa ei ole tippaakaan toffeeta tai muuta kivaa. Jos joulun odotus voi jostain mennä pilalle.
</first world problems>

* Sisälsi viittauksen Eoin Colferin Artemis Fowl -sarjaan.