Kirjan vuoden lukuhaaste 2015 suoritettu

”Kirja-ala viettää vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Vuosi nostaa kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä. Kirja tarjoaa virkistystä, apua, tietoa, neuvoa, ajankulua, seuraa, elämyksiä, tunteita, mielenhuoltoa, vertaistukea, lepoa, rauhaa ja energiaa. Se rakentaa ja ylläpitää suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä.”

Kirjan vuoden kunniaksi HelMet-kirjastot esittivät leikkimielisen lukuhaasteen: 50 kohdan listan erilaisista perusteista, joilla valita luettavaa vuonna 2015. Lukuhaasteen tavoitteena oli innostaa lukemaan myös sellaisia kirjoja, joihin ei ensimmäisenä olisi tarttumassa. Tärkeintä oli saada uusia, yllättäviä ja ilahduttavia lukuelämyksiä.

Otin haasteen vastaan, koska luen muutenkin paljon, mutta valitettavasti lukemiseni on nykyisin rajoittunut varsin pitkälle fantasiaan ja nuorten kirjallisuuteen sekä sarjakuviin. Tavoitteenani oli lukea nyt joitain niitä klassikoita, jotka "olisi jo pitänyt lukea" sekä tehdä uusia löytöjä.

Käytin aina vain yhtä kirjaa per kategoria. Joitakin teoksia poimin suoraan omasta hyllystäni (siellä on edelleen valtavasti lukemattomia teoksia!), suurimman osan lainasin kirjastosta. Viimeisen kirjan luin aamuyöstä 30.12. loppuun, joten viime tipalle meni. Ehkä siksi, että luin myös kaikkea muuta (paljon sarjakuvia) siinä ohessa...

Katjan kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Ray Bradbury: Fahrenheit 451. Tämä oli kirjoja rakastavalle ihmiselle pelottava dystopia. Pitäisi lukea ehkä lisää Bradburya myöhemminkin. [Kirjasto.]
2. Kirja, josta on tehty elokuva - F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button. Teoriassa pituudeltaan novelli, mutta julkaistu yksittäisenä kirjana. Leffaa en ole nähnyt, mutta kirjan idea oli ihan kiinnostava sinänsä. [Ensimmäinen lataamani e-kirja.]
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja - Tea Tee: System Error. Sarjakuva masennuksesta. Meni heti ostoslistalle. Vaikuttava ja koskettava teos. Rakastan Tean piirrostyyliä. [Kirjasto.]
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin - Aleksi Delikouras: Nörtti. New Game. Nuori mies oli 22-vuotias. Uppoaa taatusti teineihin. Paikoitellen ihan hauska. [Kirjasto.]
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä - Magdalena Hai: Susikuningatar. Sivuhenkilöinä ihmissusia, joiden verta on myös päähenkilössä. Gigi ja Henry -sarjan päätösosa toimi. Odotan innolla, mitä Hai keksii seuraavaksi. [Oma hylly.]
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana - Angie Sage: Tuli (Fyre). Septimus Heap -sarjan seitsemäs ja viimeinen osa. Jos pidit Harry Pottereista, pidät tästäkin sarjasta. Nuori poika saa kuulla olevansa velho. Ei kopio Rowlingin sarjasta, vaan varsin erilainen. [Kirjasto.]
7. Novellikokoelma - H. P. Lovecraft: Necronomicon. Hullun projekti. Paikoitellen tosi raskasta lukea alkuperäiskielellä, mutta klassikot kuten "The Call of Cthulhu", "At the Mountains of Madness", "Dagon" ja "Shadow over Innsmouth" olivat sen arvoisia. Viime tippaan meni. Eldrich Tales olisi vielä hyllyssä ensi vuotta ajatellen... [Oma hylly.]
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle - Stephen King: Tohtori Uni (Doctor Sleep). Ei pelottanutkaan, joten laitoin tähän. Jatkoa Hohdolle. Ei läheskään niin hyvä. [Kirjasto.]
9. Tietokirja - Karoliina Kähmi: ”Kirjoittaminen on tie minuun, minusta sinuun" Ryhmämuotoinen kirjoittaminen ja metaforien merkitys psykoosia sairastavien kirjallisuusterapiassa. Piti ensin laittaa tähän toinen opus, mutta en sitten ehtinyt lukea sitä. Mutta tämän luin työajalla, koska se liittyy olennaisesti tutkijatohtorin töihini. Kaikin puolin hyödyllinen ja kiinnostava. [PDF netissä.]
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja - Sofi Oksanen: Stalinin lehmät. Ei oikein jäänyt mieleen. [Kirjasto.]
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut - Neil Gaiman: The Ocean at the End of the Lane. Gaiman on aina hyvä. Vaikka tämä ei ollutkaan hänen parhaimmistoaan. [Kirjasto.]
12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle - Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (The Secret History.) Kollegani Essin lempikirjoja. Teoksella oli hetkensä, mutta en rakastunut palavasti.[Kirjasto.]
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon - Maria Turtschaninoff: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita (Maresi. Krönikor från Röda klostret). Finlandia Junior -palkinto 2014. Syystä. Loistava. Meni ostoslistalle. [Kirjasto.]
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja - Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset (The Twilight Children. The Voices No One Hears Until a Therapist Listened). Haydenin kirjat ovat olleet tähän mennessä todella koskettavia. Luen ehkä lisää. [Siskon kirjahylly.]
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään - Arkadi & Boris Strugatski: Stalker - Huviretki tienpientareelle (Piknik na obotšine). Stalker-roolipeli on loistava, joten oli pakko tutustua teokseen, josta kulttipeli on saanut alkunsa. Nautin maailmankuvasta. [Kirjasto.] 
16. Kirja, jota äitisi rakastaa  - Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani (The Clan of the Cave Bear). Maan lapset, osa 1. Ei huono. Joudun ehkä lukemaan jatkoa Aylan tarinalle. [Kirjasto.]
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta - Neil Gaiman & Chris Riddell: The Sleeper and the Spindle. Yhdistää Lumikin ja Prinsessa Ruususen tarinan kiehtovaksi saduksi. Upea kuvitus. Upea Gaiman. [Oma hylly.]
18. Yli 100 vuotta vanha kirja - Charles Dickens: Saiturin joulu (A Christmas Carol, in Prose: Being a Ghost Story of Christmas). Julkaistu vuonna 1843. Piti selvittää Roopen esikuva. [Kirjasto.]
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä - Alison Bechdel: Äideistä parhain (Are You My Mother? A Comic Drama). Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani. Pidin enemmän Hautuukodista. [Kirjasto.]
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella - John Stephens: Smaragdiatlas. Kirja aikojen alusta 1 (The Emerald Atlas. The Books of Beginning I). Valitsin kannen värien, kimalluksen, linnan ja susien takia. Sain lapsille suunnattua perusfantasiaa, jonka kieli mukaili liikaa elokuvakäsikirjoitusta. [Kirjasto.]
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut - Leo Tolstoi: Anna Karenina. Piti lukea kirjallisuuden perusopintojen lopputenttiin. Luin vain osin, lopun selasin pläräämällä, "KUN NE VAAN NIITTÄÄ JOTAIN HITON HEINÄÄ". Tylsä silloin, tylsä nyt. Jos olisi tiivistetty kertomaan nimihenkilöstään, sivuja olisi ollut nelisensataa sen 900:n sijaan. GAH. [Kirjasto.]
22. Muistelmateos tai elämäkerta - Brian J. Robb: Johnny Depp - Kapinallinen (Johnny Depp. A Modern Rebel). Joko paska suomentaja tai vaan luokattoman huono kirjailija. Aina pitäisi myös varmistaa, onko elämäkerran kohde ollut mukana kirjan teossa. Nyt ei ollut. Liikaa filmografista höpötystä. Pettymys. [Meni kirppikselle omasta hyllystä.]
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä - Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä sota (The Long War). Ei mahtunut muihin kategorioihin. Luin tämän 441-sivuisen teoksen noin kuudessa tunnissa. Toivottavasti Baxter pitää tason yllä jatkossakin ilman Pratchettia. [Kirjasto.]
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä - Paulo Coelho: Uskottomuus (Adultério). Teos sijoittuu Sveitsiin, joka on matkustuslistallani (tarkemmin sanottuna Geneveen, jossa en välttämättä ole aina halunnut käydä, mutta nyt haluan, koska Mary Shelley sai ideansa Frankenstein-romaaniin siellä ollessaan ja The Unwritten viittaa samaan paikkaan). [Kirjasto.]
25. Syntymävuotenasi julkaistu kirja - Mika Waltari: Satu kuninkaasta jolla ei ollut sydäntä. Ja vuosihan oli siis 1983. Mukavaa vaihtelua niihin 1000-sivuisiin romaaneihin, joita tuli luettua muutama... [Kirjasto.]
26. Kirjatrilogia - Salla Simukka: Lumikki-trilogia (Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi, Musta kuin Eebenpuu). Meni ostoslistalle. Loistava nuortensarja, hyvä päähenkilö ja paljon jännitystä. Löysinkin jo ensimmäisen osan kirppikseltä. [Kirjasto.]
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja - Diana Wynne Jones: Kohtalon koukkuja (Conrad's Fate). Chrestomancin maailmat, itsenäinen osa 4. Olen aivan valtavan innostunut Diana Wynne Jonesin kirjoista. Niiden käänteitä ei koskaan osaa ennustaa ja se on äärimmäisen virkistävää. [Kirjasto.]
28. Kirja, jonka nimessä on väri - Scott Lynch: Red Seas Under Red Skies. The Gentleman Bastard -sarjan toinen osa. Varmistaa sen, että Lynch on yksi lempikirjailijoistani. Merirosvoja! [Oma hylly.]
29. Kirja, jossa on taikuutta - Diana Wynne Jones: Taikuuden taakka (The Pinhoe Egg). Chrestomancin maailmat, itsenäinen osa 3. Ks. kohta 27. [Kirjasto.]
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani - Will Eisner: Talo Bronxissa (A Contract With God). Sanovat "ensimmäiseksi" sarjakuvaromaaniksi. Nopea lukea, kiinnostavia pieniä tarinoita. Ja kyllä huomaa, että Eisner kehitti sarjakuvan ruutukerrontaa. [Kirjasto.]
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja - Max Brooks: Zombi -taistelijan opas (The Zombie Survival Guide). Äärimmäisen tärkeä self-help-teos, mikäli zombit ottavat vallan. Hauskaa ja hyödyllistä. [Oma hylly.]
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi - Esa Sirén: Ilomantsin ritaripartio. Ostin tämän aikoinaan iskälle lahjaksi. Kamalaa luettavaa, anteeksi, iskä. Yhdentekeviä hahmoja, kliseistä kerrontaa, mitäänsanomattomia tapahtumia. Mihinkään ei saanut kerronnassa otetta. Kaikista kiinnostavinta oli seurata kartasta, missä sissit hyppivät. [Oma hylly.]
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta - Haruki Murakami: Kafka rannalla (Umibe no Kafuka). Väitöslahjaksi saatu hieno teos, jota voisi kuvailla maagiseksi realismiksi. Kaunista. Pitää lukea lisää Murakamia ensi vuonna. [Oma hylly.]
34. Kirja, jonka nimessä on numero - Risto Isomäki: Litium 6. Vähän liian jenkkihenkisesti kirjoitettu vaikka idea olikin kiinnostava. Ja arvasin jipon  liian äkkiä, että juoni olisi toiminut. [Luovutin eteenpäin omasta hyllystä.]
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla - Katja Kettu: Kätilö. Melko tylsä lukukokemus. Kerronnan tyyliin meni hetki totutellessa. [Kirjasto.]
36. Runokirja - Charles Baudelaire: Pahan kukkia (Les fleurs du mal). Jokunen helmi löytyi. Ei mikään maailmaa mullistava teos. [Oma hylly.]
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa - Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet (The Satanic Verses). Ehdottomasti tylsin, puuduttavin ja sekavin teos, jonka olen haastetta varten lukenut. [Kirjasto.]
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken - Miguel de Cervantes: Don Quijote (El ingenioso hidalgo don Quijote de La Mancha & Segunda parte del ingenioso caballero don Quijote de La Manca). Kirjallisuuden perusopintojen lopputenttiin piti lukea vain osa 1, joten teos jäi kesken. Nyt on kahlattu koko yli 1000-sivuinen opus. Ja siltikin kiinnostavampi kuin Anna Karenina. [Kirjasto.]
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi - Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (Sara Crewe). Tätä luin ala-asteella. Tykkäsin valtavasti. Nostalgian määrä uudelleen lukiessa oli huima. [Oma hylly.]
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja - Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa (Delirium). Nuorten dystopiabuumia seuraavan kirjatrilogian ensimmäinen osa. Kiinnostava maailma, hieman tylsä tarina. Muistutti liikaa Divergentiä. [Kirjasto.]
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin - George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 2 (Dance of the Dragons, part II). Martin oli yli 65-vuotias nimenomaan kun tuo kyseinen suomennos julkaistiin. Tahtoo lisää! [Oma hylly.]
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua  - Dan Brown: Inferno. Lukijaa aliarvioiva, kliseistä kieltä käyttävä teos, jossa raivostuttavan mukafiksuja, mutta silti paikoin tyhmänoloisia naishahmoja ja aivan liikaa turismiopas-henkistä kuvailua. Loppu oli kuitenkin positiivinen yllätys. Parilla eurolla voisin huolia hyllyyni lopun takia. [Ystävän kirjahylly.]
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua - Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti (Luftslottet som sprängdes). Millennium-trilogian viimeinen osa. Nämä ovat kaikki ostoslistalla. Tykkään Lisbetistä, tykkään kirjoitustyylistä. [Kirjasto.]
44. Klassinen rakkausromaani - Margaret Mitchell: Tuulen viemää (Gone with the Wind). 1000 sivua tuskaa - näin pelkäsin. Alun takkuilun jälkeen innostuin ajankuvasta, vaikka Scarlettia olisi tehnyt välillä mieli läpsiä, että älä nyt ole idiootti. [Kirjasto.]
45. Kirja, joka pelottaa sinua - Stephen King: Uinu, uinu, lemmikkini (Pet Sematary). King osaa kylmien väreiden taikomisen. Huh. [Oma hylly.]
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit - M. J. McGrath: Jään muisti (White Heat). Trilleri, joka sijoittuu inuittien maailmaan. Positiivinen yllätys, paljon kulttuuria ja kieltä. [Kirjasto.]
47. Hauska kirja - Terry Pratchett: FC Akateemiset (Unseen Academicals). Melkein repeilin bussissa ääneen. Virkistävää, kun edelliset teokset eivät ole niin huvittaneet. [Kirjasto.]
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä - Scott Lynch: The Republic of Thieves. The Gentleman Bastard -sarjan kolmas osa, pääosassa jatkaa ihana Locke Lamora. Herkullista juonittelua ja kiinnostavia takaumia. [Oma hylly.]
49. Jännityskirja tai dekkari - Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden). Millennium-trilogian toinen osa. Ks. kohta 43. Tykkäsin tästäkin. [Kirjasto.]
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle - Umberto Eco: Prahan kalmisto (Il cimetero di Praga). Pyysin kirjastonhoitajalta hyvää historiallista romaania. Eco oli tuttu kirjailija, joten otin neuvosta vaarin. Historiaa ja fiktiota yhdistelevä, kertojan luotettavuudella ja historiankirjoituksen todenmukaisuudella leikittelevä romaani. [Kirjasto.]

Näiden ohessa tuli luettua muutamia muitakin teoksia, joten kokonaismäärä oli huomattavan paljon enemmän:

Sarjakuvista Kapteeni Amerikan kuolema ja jokin Kostajat-albumi (en muista nimeä), Ankallishistoria 1, Terhi Ekebomin Kummituslapsi, Manu Larcenetin Blast-sarjan osat 2-4, Fullmetal Alchemist-manga (27 osaa), Death Note -manga (12 osaa), Nana-mangan ensimmäiset 11 osaa (loput odottavat kotona ja kirjaston varauksessa), Gary Larsonin Far Side -prehistoria, Emily Carrollin Through the Woods, Viivi Rintasen Mielisairaalan kesätyttö, Mike Careyn & Peter Crossin The Unwritten (tähän mennessä osat 1-5) ja varmaan vielä jotain muutakin, mikä unohtui.

Sanataideohjaajakoulutuksen takia tuli lueskeltua Stephen Kingin Kirjoittamisesta, ja seuraavat lastenkirjat: Riimikissa kikattaa. Runohetkiä pienille, Kalle Hakkola ja Mari Ahokoivu: Sanni & Joonas. Talviyö, Minna Lindeberg ja Liisa Kallio: Eläinten sukua, Hannele Mikaela Taivassalo ja Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja, Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja, Tomi Kontio: Viidakon kutsu, Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarukset, Seita Vuorela: Karikko, Tapani Bagge (toim.): Etsijät. Novelleja nuorille ja Kari Levola (toim.) Runo vieköön.

Hmm... jotain taatusti unohtui. Varmaan Aku Ankkoja.

Tälle vuodelle on jo julkaistu uusi haaste - se löytyy täältä. Meinasin sen ohessa pikku hiljaa lueskella myös näitä: 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaansa (54 suoritettu tähän mennessä). Täytän varmaan näitä hieman ristiin. Lisäksi lupasin itselleni lukea jälleen kaikki Potterit ja Kingin Mustan tornin.

Mieskin suoritti oman lukuhaasteensa: ei lukenut yhtään kirjaa koko vuonna 2015(!). Tänä vuonna hänkin aikoo palata jälleen lukuharrastuksen pariin. 

Joulukalenteriavautuminen

Haaveilin jo viime vuonna siitä, että ostaisin Lego Star Wars -joulukalenterin, mutta silloin hinta tuntui aivan liian suurelta. Tänä vuonna ajattelin repäistä, kun näin kalenterit tarjouksessa Hong Kongissa. Nyt ainakin joulukalenterin avaaminen olisi kivaa, toisin kuin parina edellisenä vuotena, joita on varjostanut huonojen joulukalenterien valinta. 

Klassinen esimerkki: pari vuotta sitten ostin  Mars-joulukalenterin ja miehelle Dumle-joulukalenterin. Kuulen vieläkin siitä, miten mies pääsi nautiskelemaan herkullisista Dumleista ja minä söin kuppaista tukkusuklaata, kun odotin kalenterintäydeltä Mars-karkkeja. Jouluaaton mini-Mars-patukka ei paljoa lohduttanut, kun mies kaiveli kalenterin uumenista pitkän Dumle-crisp-patukan. 

Olin lievästi sanottuna katkera. Mutta ei tänä jouluna. Star Wars!

En tiedä, mistä olin kuvitellut, että kalenteri koostuisi pienistä koottavista seteistä, jotka sitten jouluaattona saisi koota isoksi Lego-alukseksi. Kannessa oli kuitenkin selkeitä vihjeitä siitä, millaisia asioita luukkujen takaa voisi paljastua. Jotain olisi voinut päätellä myös kalenterin ikähaarukasta (8-14-v, jos muistan oikein), että ehkä se ei oikein aikuisen keräilijän makuun istu. Mutta voitte vain kuvitella sitä pettymystä, kun luukku kerrallaan aloin ymmärtää, että ei näistä nyt taideta mitään TIE-fighteria kasata. Pienet hahmot kuten Jawa ja Ewok aiheuttivat sentään jonkinlaista riemunkiljahduksen tynkää, mutta muuten... 

R2-D2, Stormtrooper, Jawa ja Ewok olivat kalenterin parhaimmistoa

Katsokaa nyt tätä! Katsokaa, se on AT-AT!

Ja nämä: pitäisikö tässä nyt olla Jabban purjealus?
Ja Jawojen Sandcrawler?

Imperiumin sondi oli sentään ihan söpö.
Samoin ionikanuuna, joka pyöri.

Mutta tämä - mikä ihmeen hökötys tämä yrittää olla?
Otan ehdotuksia kommenttikentässä vastaan.

Ja sitten elättelee jotain toiveita Darth Vaderista luukun 24 takana. Mutta mikä siellä odottaa? C-3PO!

Huolisitteko lahjoja tältä pukilta?

Olin siis ehkä lievästi sanottuna pettynyt aattoaamuna. Toiste en maksa kolmeakymppiä Lego-joulukalenterista. Ehkä voisin lähettää Legolle palautetta asiasta. Koska minähän maksaisin vaikka neljäkymppiä sellaisesta aidosti hienosta Star Wars -joulukalenterista, josta kasattaisiin jokin A-Wing tai AT-ST tai jotain oikeasti siistiä. Ehkä malleja voisi olla kolme erilaista, eikä tietäisi, minkä saisi. Varmaan olisi menekkiä sellaiseen puuhailuun myös niille lapsille, jotka yleensä joulukalentereita avaavat. (Ihan kuin aikuiset eivät niitä ostaisi...)

Oli minulla toinenkin joulukalenteri. Se tuli Akkarista. Päivittäiset kuvat ja tietovisakysymykset olivat ihan mukavaa piristystä, vaikken kisaan ikinä muistanut osallistua. Ja onhan tuolla joukossa Don Rosankin taidetta. Pongaatteko kaikki kolme ruutua?

Akkarin joulukalenteri vuodelle 2015.

Ensi vuonna ostan Muumihahmo-kalenterin. Enpähän ainakaan pety.

Voima heräsi aka Star Wars -vouha. Saattaa sisältää spoilereita.

Kuva: Wikipedia.org, Fair use.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Sitä kummallisesti kerääntyy marraskuun lopulle ja joulukuun alkuun melko paljon tekemistä, kuten reilu parikymmentä kymmensivuista esseetä arvioitavaksi, 29 monivalintatehtävää, yhden koulutuspäivän suunnittelu ja kuukauden työaika puristettuna kahteen viikkoon. Tässä välissä olen myös ehtinyt hankkia tuliterän läppärin ja kokea valtavia pettymyksiä joulukalenterin äärellä, mutta siitä myöhemmin.

Nyt olen virallisesti lomalla, mikä tarkoittaa sitä, että luen sähköpostia valikoiden enkä tee hankkeen töitä enää tänä vuonna. Joten minulla on aikaa kirjoittaa muutama rästiin jäänyt päivitys. Mutta - aloitan kuitenkin siitä kaikkein ajankohtaisimmasta, eli uusimmasta Star Wars - The Force Awakens -elokuvasta.

En aio esittää postauksessani mitään maata kaatavia spoilereita, koska olen kiltti. Jos kuitenkin haluat pysytellä mahdollisimman piilossa kaikelta mahdolliselta leffaan liittyvältä, älä lue tämän pidemmälle. Kerron hieman omia ajatuksiani ja ne saattavat paljastaa joillekin liikaa.

You have been warned.

Itse yritin pysyä mahdollisimman pitkään pimennossa kaikista faktoista, tiedonmurusista ja kommenteista, mitä leffaan liittyi. Olen onnistunut aiemmin spoilaantumaan useista eri leffoista, joten en mennyt mihinkään foorumeille ja nautin siitä, ettei IMDb:n leffasivuilla kerrottu yhtään mitään. Täytin tämän leffan odotuksiin liittyvän kyselyn netissä edellisenä iltana ja naureskelin omille vastauksilleni kohdassa "Mitä tiedät uudesta elokuvasta". No, siinä on se söpö pallodroidi...

Yksi syy käytökselleni oli se, että leffa pelotti. Siinä pelotti ajatus siitä, ettei se olisikaan hyvä kaiken tämän jälkeen. En halunnut odottaa siltä yhtään mitään, etten vain pety. Koko ajan kuitenkin mietin, ettei ohjaaja J. J. Abrams voinut olla huono - hän oli sentään mukana tekemässä Fringeä. Disneykään ei voinut olla täysin huono, olivathan he onnistuneet tuomaan merirosvoleffat takaisin (vaikka iso osa Pirates of the Caribbean -saagan menestyksestä onkin kiinni Johnny Deppin mahtavasta roolisuorituksesta). Lucas ei olisi enää sotkemassa käsikirjoitusta kirjoittamalla puisevaa dialogia, joka ei istuisi kenenkään suuhun. Minulla oli siis kuitenkin hieman odotuksia.

Minun oli pakko päästä katsomaan leffa mahdollisimman pian. Mielellään ensi-iltapäivänä. Sithin koston näin Joensuussa ensi-illassa. Olin pukeutunut ja kaikkea. Nyt en kuitenkaan pukeutunut - minulla ei ollut mitään kivaa asua valmiina, enkä ehtinyt ensimmäiseen aamupäivänäytökseen töiden takia. Otin siis iisisti. Vain Imperiumin vastaisku -t-paita, Star Wars -rintamerkki, Darth Vader -pipo ja -sukat. Ja tietenkin reppu, jonka olen tuunannut niin, että monet luulevat sitä alkuperäiseksi tuotteeksi.

Kävin katsomassa Star Wars - The Force Awakensin illalla varttia vaille kuuden näytöksessä 2D:nä. En ole oikein koskaan innostunut 3D:stä ja Jyväskylän Finnkinon 3D-lasit ovat aivan kauheat tällaiselle rillipäälle. 

Näytöksessä arvottiin julisteita ja lippis. En saanut mitään, mutta ei se haitannut - ei meidän seinille enää mitään mahtuisikaan.

Apua. Se alkaa ihan just.

Kun klassinen "A long time ago, in a galaxy far, far away..." ilmestyi ruudulle, oli kuin olisin palannut siihen teinivuosieni hetkeen, jolloin katsoin Uuden toivon ensimmäistä kertaa (kyllä - olin 14, niin vanha). Uusi trilogia ja sen aiheuttama pettymys oli pyyhkäisty pois, oli vain tämä elokuva ja tämä hetki, kun näin sen ensimmäisen kerran. Ja miten se ojensikaan kätensä alkuperäiselle trilogialle...

Ehkä uusi elokuva on saanut eniten kritiikkiä siitä, ettei se tuo saagaan mitään uutta ja yllättävää. Se oikeastaan mukailee alkuperäistä trilogiaa varsin uskollisesti: droidiin piilotetut tiedot, aavikkoplaneetalta peräisin oleva sankari, avun hakeminen avaruusolioita täynnä olevasta baarista, suuri joukkotuhoase ja pieni kapinallisten porukka, joka hyökkää sen kimppuun sisältä ja ulkoa... 

Ja se dramaattinen kohtaus sillalla...

Pohdiskelin tätä ja totesin, että syy on selvä. Ohjaajan ja yhtiön on saatava puolelleen kaikki saagan vanhat fanit ja kosiskeltava uudet mukaan. Kun meidät on vakuutettu ja tarpeeksi uusia on otettu kyytiin, voi seuraavassa osassa lähteä viemään porukkaa johonkin aivan uuteen, odottamattomaan suuntaan...

Sitä odotellessa.

 

Vaikka tunnistinkin nämä selvät juonelliset ja visuaaliset viittaukset alkuperäiseen trilogiaan, eivät ne kuitenkaan häirinneet minua. Ehkä siksi, että koin valtavaa nostalgista innostusta tutuista tunnelmista yhdistettynä uusiin henkilöhahmoihin, varsinkin Reyhin, joka oli onnistuttu käsikirjoittamaan päteväksi ja pärjääväksi henkilöhahmoksi korostamatta turhia sitä, että kyseessä on nainen. Olin ihan koukussa pikku BB-8:iin ja halusin sellaisen itselleni. Sain kylmiä väreitä siitä, kun se "romu" näytettiin ensimmäisen kerran. 

Dialogi toimi, hahmot olivat inhimillisiä, avaruusolioilla oli muovisia maskeja eikä kaikkeen ollut työnnetty hienoa tietokonetekniikkaa vain siksi, että sellainen oli mahdollista. Mutta jossain kohtauksissa tekniikka oli läsnä ja varsin toimivana: erityisesti nautin siitä, miten Kylo Renin Force choke toimi aivan turkasen hienosti, kun sitä tekniikkaa pystyttiin oikeasti hyödyntämään. Ja olihan se Kylo Ren ihan tyylikäs pahis kamppeineen, vaikkei kukaan koskaan ylläkään Darth Vaderin tasolle.

Minä nauroin. Minä jännitin. Minä itkin.

Kun leffa loppui, olin tyytyväinen. Se pesi uuden trilogian 10-0. Se ei ollut surkea. Se yhdisti vanhan uuteen tarinan kaareen ja nosti esille hienoja, uusia hahmoja. 

Ja vaikka olenkin hivenen pettynyt, ettei Thrawnin trilogia ole enää "virallista kaanonia", olen kuitenkin innoissani. Nyt en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai tiedän - pettynyt jedimestari kouluttaa itselleen uuden oppilaan, jonka tehtävänä on tuhota Ensimmäinen ritarikunta, yksinvaltias Snoke ja tämän pimeän puolelle kääntynyt oppilas Kylo Ren...

Menen vielä katsomaan leffan uudestaan.

Lopuksi vielä pari kiinnostavaa postausta luettavaksi: uuden elokuvan poliittisuudesta tehty analyysi ja äärimmäisen innostava pohdinta siitä, miten Lucas melkein onnistui tekemään osista 1-3 hyviä... Ehkä joku vielä joskus filmaa nekin uudelleen vähän paremmin käsikirjoitettuina. 

(Eikä minun enää tarvitse katsella Hayden Christensenin "näyttelyä". Tyyppi on niin pökkelö, että katsojakin saa tikkuja.)

Don Rosan marraskuun Suomen vierailu

Teille on varmaan turha kertoa, mitä viime viikonloppuna tapahtui? Suurin osa oli kuitenkin paikalla. Sanoman twitter-päivityksen mukaan 1400 ihmistä jaksoi jonottaa vähintään toista tuntia ankkapiirtäjä Don Rosan nimmaria Helsingissä ja Tampereella. (Muistetaan, että nimenomaan ankkapiirtäjä - ei missään nimessä Disney-taiteilija!) Tässä seuraa arvon herran assistentin virallinen kuvaspämmäys viikonlopusta.

Olin viime vuonna kirjamessuilla Rosan avustajana nimmaritilaisuuksissa ja minua pyydettiin mukaan tänäkin vuonna. (Naureskelin, että tohtorin tutkinto valmistaa tällaiseen työhön.) Olin sekä tulkkaamassa epäselviä tilanteita että avustamassa mahdollisten kirjapinojen kanssa, jotta nimmarointi kävi joutuisammin. Olin myös se henkinen tuki, ettei Donin tarvinnut yksin istua faniensa edessä. Kyllä sitä pöydän toisellakin puolella välillä jännitettiin.

Perjantaina aloitimme klo 16 Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin mainostanut asiaa täällä blogissa, mutta jättänyt oman osuuteni hieman epämääräiseksi. Meillä olisi nimittäin ollut nuohoojan vierailu perjantaiaamuna, mutta sain ajan onneksi siirrettyä. Näin minun ei tarvinnut panikoida, ehtisinkö puoli kahdeltatoista lähteneeseen Onnibussiin. Olin Helsingissä kolmelta ja harhailin kirjakauppaan. Yritin pongata kadun kulman taakse ulottuvia jonoja, mutta ei onneksi tällä kertaa. Jono oli hallitusti sisällä ja pysyi siellä siihen asti, kunnes se laitettiin kiinni, eikä uusia faneja enää otettu mukaan. Näin turvattiin kaikille se nimikirjoitus.

Periaatteena oli siis pelkkä nimmari - ei omistuksia. Mikä oli aiheuttanut hieman epävarmuutta, oli kirjakauppojen ilmoittama "nimikirjoitus vain meiltä ostettuihin kirjoihin" -periaate. Don ei sitä ole koskaan hyväksynyt. Koska kirjakauppa järjestää tilaisuuden, on tietenkin hyvien tapojen ja kohteliaisuussääntöjen mukaista ostaa kaupasta jotain, mutta Don signeeraa myös ne kotoa tuodut opukset, Tuomas Holopaisen levyt, julisteet, paperiarkit ja vaikka käsivarren jos niikseen tulee (kunhan ette sano, että tatuoitte nimmaria ihoonne - sitä hän ei arvosta). Meidän piti välillä nykiä ihmisiä hihasta, että oliko siellä kassissa lisää kirjoja, anna vain ne kaikki tähän pöydälle, niin isketään nimmarit niihinkin.

Perjantai sujui varsin nopeasti, vaikkakin eräs mies suutahti siitä, ettei saanut omistuskirjoitusta lapsille, ja jätti Donin kokonaan kättelemättä. Mutta muuten jono liikkui ja kaikki jonoon lasketut saivat nimmarinsa. Pääsin myös jakamaan nenäliinoja, kun eräs nuori nainen herkistyi Donin tapaamisesta niin paljon. Tunnekuohu ylsi myös Doniin itseensä ja tarvittiin lisää nenäliinoja.

Helsinki perjantain osalta pulkassa.

Lauantaille oli luvattu lunta ja huonoa säätä, joten suuntasimme Akkarin päätoimittajan Aki Hyypän johdolla raiteita pitkin Tampereelle. Tämä oli kaikin puolin onnistunut ratkaisu, sillä amerikkalaiset eivät oikein junilla matkusta, joten kokemus oli Donille melko eksoottinen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ylitimme lumirajan, Don ei malttanut olla tuijottamatta ulos. Lumi ei kuulemma kuuraa puita Kentuckyssa saati jää roikkumaan räystäiltä, mikä meille suomalaisille on varsin tyypillinen osa talvimaisemaa.

Junalla matkustamisen ilot: Suomen talvi

Näin fanina täytyy sanoa, että Tampereen Suomalainen kirjakauppa oli kyllä viikonlopun kohokohta. Ei riittänyt pelkästään, että pongasimme heti jonosta aivan huikean cosplay-parin (twitter-stalkkauksen perusteella Maija & Miina Casualty Cosplay), vaan saimme nauttia myös upeasta musiikkiesityksestä. Apua, karvat nousevat pystyyn jo pelkästä muistelusta! Kuvat eivät tee oikeutta - you had to be there.

Kultu ja Roope

Nyt muistaessani pitääkin laittaa Donille näitä kuvia sähköpostiin, kun hän niin kovasti niitä pyysi...

Luvassa kuoroesitys, Donia alkoi jo jännittää.

Saimme kuulla siis ehkä viitisen minuuttia ennen aloitusta, että nörttityttökuoro The Pixel Sisters haluaa esittää Donille kappaleen. Eikä minkä tahansa kappaleen, vaan Tuomas Holopaisen kerrassaan upean The Last Sledin. Esityksestä ei ole valokuvia, koska videoin sen kamerallani. Yritin lisätä sen tähän (ja toimittaa nörttitytöille myös mahdollisimman pian), mutta tiedosto oli liian iso. Jouduin lataamaan setin YouTubeen ja linkittämään sen tähän sitä kautta. Pahoittelen kuvan- ja äänenlaatua, kyseessä oli pelkkä pokkari. (Akkarin päätoimittaja videoi esityksen myös kunnon kameralla, kannattaa tiedustella materiaalia myös sieltä.)

Esityksen aikana tarvittiin taas nenäliinoja. Hyvä, ettei kädet tärisseet itsellänikin.

The Pixel Sisters ja Don

Cossaajien lahja Donille - Don oli nähnyt kuvia netissä jo aiemmin!

Sitten nimmaroitiin Roopen hattu...

... ja Kultun hiuskampa...

... ja päätettiin kohtaaminen yhteiskuvaan.

Nörttitytöt saivat nimmareita nuotteihin

Opiskelijat puolestaan haalareihin

Lauantai ja Tampere pulkassa!

Eräs Rosan HC-faneista - paikalla jokaisessa nimmarointitilaisuudessa

Kevyttä jonoa, joka jatkuu vielä takaoikealta kuvan reunan ohi...

Assistentti vapauttaa taiteilijan keskittymään olennaiseen
Kuva: Aki Hyyppä

Lopuksi voisin todeta, että olipa taas viikonloppu. Ihana nähdä noin valtavasti faneja ja niitä tunteita, mitä pelkkä idolin kädenpuristus, muutama sana ja tietenkin se nimmari, voi saada aikaan. Eikä niitä tunteita esiintynyt pelkästään Rosan fanien puolella, vaan myös Don itse herkistyi useampaan otteeseen. Tosin on myös huomautettava, että Don kiihtyi aina, kun fanit eivät ymmärtäneet, miksi Don halusi heidän hankkivan vanhan, ruskeakantisen Roope Ankan elämä ja teot -opuksen lisäksi myös uuden, parannellun painoksen. Tästä olin juuri itsekin viime viikolla keskustellut twitterissä: miten uudessa painoksessa väritystä ja tekstausta on korjailtu nimenomaan Rosan itsensä pyynnöstä. Katsokaapa sitä alkuperäistä: se on pelkkää tunkkaista ruskeaa ja violettia. Ja ensimmäisen johdantosivun viimeisessä ruudussa Roopen kakkuloista on poistettu läpinäkyvyys täysin! Jos olit onnekas fani, Rosa päätti hermostuksissaan korjata virheitä suoraan albumiisi... Ainakin muutama henkilö sai siis aitoa taidetta.

Yritin parhaani mukaan myös väistellä kameroita, sillä eihän kukaan nyt oikeasti halua itsensä ja idolinsa taustalle hillumaan mitään ankkatohtoria, eihän? Toivon ainakin, ettei kukaan onnistunut nappaamaan kuvaa niinä hetkinä, kun happi alkoi loppua ja ankkatohtori haukottelee antaumuksella. Joku kuitenkin miettii, että onpas sillä Kontturilla tylsää, vaikka istuu sentään itse Don Rosan vieressä! 

Lopuksi pieni vihje tulevasta: oli nimittäin puhetta, että Don tulisi ensi vuonna Helsingin kirjamessuille. Koko messujen ajaksi. Tekemään pitkää päivää. Puhuttiin omistuskirjoituksistakin. Joten kannattaa jo varata lokakuun viimeinen viikonloppu vapaaksi... Minä ainakin teen niin. Siellähän sitä kuitenkin taas istutaan ja hymyillään mukana.

Ankkafanit: taiteilija ja tutkija
Kuva: Aki Hyyppä

Don Rosa saapuu Suomeen 20.-22.11.2015

Rosa viime syksynä Tampereen Sokoksella. Kuva: Katja Kontturi

Kuten valtaosa teistä jo tietääkin, suosikkipiirtäjämme Don Rosa saapuu jälleen Suomeen. Päivämäärät perjantaista sunnuntaihin 20.-22.11. ovatkin olleet jonkin aikaa tiedossa, mutta tänään Aku Ankan nettisivuilla julkaistiin virallinen, tarkempi aikataulu. (Jota olin itse ehtinyt tiedustelemaan jo pari tuntia aiemmin.) 

Rosa signeeraa seuraavissa paikoissa:

Helsingissä perjantaina 20.11. klo 16.00-18.00 (Suomalainen kirjakauppa, Aleksanterinkatu 23)

Tampereella lauantaina 21.11. klo 11.00-13.00 (Suomalainen kirjakauppa, Hämeenkatu 5) ja klo 15.00-17.00 (Akateeminen kirjakauppa, Hämeenkatu 4)

sekä vielä Helsingissä sunnuntaina 22.11. klo 13.00-15.00 (Akateeminen kirjakauppa, Keskuskatu 1).

Aikataulut kannattaa varmistaa vielä ennen h-hetkeä Akkarin nettisivuilta muutosten varalta. :)

Katselen tässä juuri bussiaikatauluja. Olen mukana menossa ainakin jossain välissä, joten minullekin saa sanoa hei.